Onnettomuus on hassu sana, sitä käytetään kuvaamaan jos jonkinlaisia tilanteita. Viimeksi kiinnitin asiaan huomiota Helsingin sanomien uutisoidessa taksikuskista joka ajoi kahden pyöräilijän päälle.
”Useiden silminnäkijöiden mukaan henkilöauto on ajanut punaisia päin ennen onnettomuutta.”
[…]
Molemmat pyöräilijät loukkaantuivat onnettomuudessa, ja heidät kuljetettiin Töölön sairaalaan. Poliisi ei kommentoi pyöräilijöiden saamien vammojen laatua tarkemmin.
HS tavoitti kuljettajan, joka oli pysähtynyt toiselle ajokaistalle punaisiin valoihin Nordenskiöldinkadulla, kun taksi ajoi ohi. ”Taksi ajoi vähintäänkin reippaalla tilannenopeudella meidän ohi suoraan edessä katua ylittäneiden pyöräilijöiden päälle. He vain katosivat näkökentästä”, kuljettaja kertoo.
Kyseessä ei ole onnettomuus, vaan päälleajo. Punaista liikennevaloa ja toisia tienkäyttäjiä päin ajaminen ei tapahdu vahingossa, se on tahallinen teko jota kuljettajan ei olisi tarvinnut tehdä.
Toinen uutisointi jossa muistan kiinnittäneeni asiaan huomiota, koski tapausta jossa pyöräilijä kuoli.
Keskiviikkona tapahtuneen henkilöauton ja polkupyörän välisen liikenneonnettomuuden uhri menehtyi vammoihinsa tänään. Onnettomuus tapahtui eilen iltapäivällä Helsingin Mannerheimintiellä.
…silminnäkijän mukaan autoilija olisi törmännyt miespyöräilijään tahallisesti.
Silminnäkijän mukaan pyöräilijä ja autoilija lähtivät yhtä aikaa liikennevaloista, jonka jälkeen autoilija kiihdytti vauhtiaan ja koukkasi niin, että auton takakulma osui polkupyörään. Autoilija poistui paikalta törmäyksen jälkeen.
Kyseessä ei ole onnettomuus, vaan henkirikos. Toista tienkäyttäjää ei ohiteta, tämän eteen koukata ja sen jälkeen äkillisesti jarruteta vahingossa. Kuljettaja olisi voinut valita jatkaa omalla kaistallaan ajamista.
Onnettomuus on vahinko, tahattomasti tapahtuva, ei-toivottu sekä suunnittelematon tapahtuma. Kumpikaan edellä olevista esimerkeistä ei sovi tähän määritelmään, sillä niissä kuljettajat ovat itse päättäneet toimia tietyllä tavalla. Kummankaan esimerkin ajoneuvojen kuljettajat ovat tuskin suunnitelleet tekoaan, mutta vahinkoja tai tahattomasti tapahtuneita ne eivät varmasti ole.
Se on onnettomuus, jos kuljettaja saa ennakoimatta sairauskohtauksen kesken matkan. Kyseessä ei kuitenkaan ole koskaan onnettomuus, jos autoilija jättää huomioimatta muun liikenteen, päättää olla noudattamatta liikennesääntöjä tai ajaa ”isomman oikeudella” kuten haluaa. Kyseessä ei ole onnettomuus, jos autoilija jättää katsomatta pyörätielle kolmion takaa ja ei tämän takia havaitse pyöräilijää. Tällöin kyse on piittaamattomuudesta, ylemmyydentunteesta ja typeryydestä joka ei tapahdu vahingossa tai tahattomasti. Jokainen kuljettaja voi vaikuttaa omaan liikennekäyttäytymiseensä, päättää ajaako punaisia valoja päin vai ei ja toimiiko ohjaamansa tappavan metallikasan kanssa varomattomasti.
Uutisoinnissa sanavalinnoilla on merkitystä, sillä ne ovat usein ainoa asia jonka välityksellä saamme tiedon ja joiden perusteella rakennamme mielikuvamme tapahtuneesta. Vaikka onnettomuus on vakiintunut sanana kuvaamaan myös sellaisia tapahtumia, jotka eivät ole vahinkoja tai tahattomasti tapahtuvia, muovaa sen käyttö mielikuvaamme tapahtumien kulusta. Ajattelemme helposti, että päälleajo olisi ollut estettävissä jos X, Y tai Z – vaikka todellisuudessa kyseisen tapahtuman olisi voinut estää ainoastaan yksi asia: kuljettajan parempi liikennekäyttäytyminen.
Sanalle onnettomuus on useita kuvaavampia vaihtoehtoja. Ja ei, toimittajien paljolti käyttämä töytäisy ei kuulu tähän sanavalikoimaan. Töytäisy on sitä, kun joku kävelee liian kovaa kassajonon ohi ja hänen olkapää osuu jonossa oleviin. Töytäisy on lievä muoto tönäisystä. Siinä ei ole mitään lievää, kun autoilija ohjaa ajoneuvoaan siten, että liikenteen heikompi osapuoli kaatuu ja joutuu sairaalahoitoon. Kyseessä on vähintäänkin vakava piittaamattomuus, ellei jopa päälleajo. Usein myös liikennepako.
Lähes poikkeuksetta näissä ”onnettomuuksista” sekä ”töytäisyistä” kertovissa uutisissa, joiden heikompana osapuolena on ollut pyöräilijä, muistetaan myös mainita käyttikö pyöräilijä kypärää vai ei. Kypärä ei estä tappavan metallimöhkäleen kujettajaa ajamasta päälle, mikäli hän on jo tehnyt valintansa liikennesääntöjen noudattamatta jättämisestä. Suomessa ei ole kypärän käyttöpakkoa ja sen tehokkuudesta puhutaan ylistäen sekä korulausein, vaikka todellisuus ei ole niin mustavalkoinen. Miksi samankaltaisissa uutisissa ei mainita oliko ajoneuvon kuljettajalla lain vaatima turvavyö kiinni? Miksi vastaavissa uutisissa, joissa heikompana osapuolena oli jalankulkija, ei kerrota oliko hänellä heijastinliivi? Vastaan itse itselleni: koska se ei muuta tilannetta oleellisesti.
Kypärän käyttö tai käyttämättä jättäminen ei oikeuta autoilijan huonoa liikennekäyttäytymistä ja heikomman osapuolen lanaamista asvalttiin. Kypärän käyttämättä jättäminen ei myöskään vaikuta merkittäviltä osin tilanteen lopputulokseen, jos autoilija ajaa tonnien painoisella ajoneuvollaan kuuttakymppiä punaisia päin.
Näissä uutisoinneissa on myös toistuvana teemana unohdettu se, että tieliikenteessä ei vielä kulje itsenäisiä ajoneuvoja, vaan jokaisella ajoneuvolla on kuski. Tuon tuosta näkee otsikoita sekä uutisia, joissa autonominen auto on töytäissyt liikenteen heikompaa osapuolta tai ajanut päälle. Ei, ajoneuvo ei ole tehnyt sitä vaan sen kuljettaja.
Timi Wahalahti
