Helsingin Sanomissa on toistamiseen viikon sisällä kirjoitettu asiallisesti pyöräilystä. Tällä kertaa artikkeli oli puoli sivua ja sisälsi erinomaisia Kaupunkifillaristakin tuttuja Helsingin ja Tukholman vertailukuvia. Valitettavasti alkuperäinen artikkeli löytyy vain verkkolehden maksullisesta osasta.
Jo ingressissä päästään asiaan…
Pyöräilijöitä ei pitäisi Helsingissä rinnastaa jalankulkijoihin, asiantuntijat sanovat. Kaupunkiin tulee ensimmäiset pyörätaskut keväällä.
Jatkoa…
Pyöräily on Vaismaan mukaan Suomessa totuttu rinnastamaan jalankulkuun, kun oikeampi vertauskohde hidasvauhtisessa kaupunkiympäristössä olisi autoliikenne.
Pyörätaskut manittu…
Kaupunki aikoo esimerkiksi rakentaa risteyksiin kymmeniä pyörätaskuja, joissa pyöräilijät ohjataan liikennevaloissa autojen eteen maalatulle alueelle. Ensimmäiset ilmaantuvat katukuvaan keväällä.
Ja yksisuuntaiset pyörätiet…
Lisäksi lähivuosina monia kantakaupungin pyöräteitä aiotaan muuttaa yksisuuntaisiksi. Yksi esimerkki ovat Mannerheimintien pyörätiet.
Antti Poikola
Kiva juttu!, ja kivat kuvat.
Antti, tuleeko pian jatko-osa 5. Ja sitten 6, 7…
Tänään oli muutenkin kiva päivä, lämpötila tukholmassa ehkä jopa +6, lumi sulaa silmissä ja oma pyöräilykausikin käynnistyi vihdoin. Liikenteessä suunnilleen sama määrä fillareita, mitä helsingissä kesällä.
Jari, joo 5 osa on ollut mun to-do listalla jo hyvin pitkään :/ ei ole unohtunut, mutta en ole myöskään saanut aikaiseksi. Teen sen ja varmaan 6 ja 7 myös, mutta en uskalla luvata mitään aikataulua. Otetaan se sitten positiivisena yllätyksenä vastaan…
Itseäni ihmetyttää näin maallikko pyöräilijänä miten ajoradan tasossa olevat yksisuuntaiset pyöräkaistat sitten talvihoidetaan Suomen olosuhteissa? Tanskalaisten lauhempien talvien sohjolumet tuntuu lähtevän helposti, mutta meidän -30C lähentelevät jääkentät eri puolilla Suomea ovat aivan toinen lukunsa.
Oman kokemuksen perusteella ajoradalla olevat kaistat ovat talvisin ajoradan aurauslumen jämän peitossa, eikä autoilijat näe tai kunnioita pyöräkaistojen viivoja. Olosuhteet tuovat mieleen enemmänkin Crap Cycling at Waltham Forest-blogin olosuhteet, kuin Köpiksen tai Amsterdamin.
Olen peräti skeptinen sen suhteen, että nämä ajoradan tasoiset ajorataa reunustavat kaistat eivät talviolosuhteiden takia sovellu Suomeen. Samoin epäilen ettei suurin osa ihmisistä halua mennä polkemaan ajoradan reunan pyöräkaistalle vilkasliikenteiselle 50km/h väylälle (etenkään lapsien kanssa jne), mutta yhdistetylle kevyen liikenteen väylälle uskalletaan mennä. Itse kannattaisin vieläkin jalankulkijoista JA autoista erotettua yksisuuntaisuuteen perustuvaa infrastruktuuria. Siitä olen yhtä mieltä, että pyöräilijää on kohdeltava ajoneuvon kuljettajana, ei jalankulkijana ja infra on sen mukainen.
Talvikunnossapito on jokatapauksessa ongelmallista ja vaatii kehittämistä, Otso kirjoitti tästä hyvän artikkelin. Se, onko väylä yksisuuntainen, kaksisuuntainen, ajoradan tasossa tai erikseen pitää toki huomioida kunnossapidossa, kaikissa tapauksissa kunnossapito on nähdäkseni haastava, mutta ratkaistavissa oleva ongelma.
pma: ”vilkasliikenteiselle 50km/h väylälle”
Ajoradan tasossa olevia pyöräkaistoja ei käsittääkseni ole suunniteltu 50km/h -kaduille, niille kuuluu eroteltu pyörätie. Ylivoimaisesti suurin osa kantakaupungin kaduista on kuitenkin 30 km/h nopeusrajoituksen katuja.
Tukholmassa ja muualla on myös yleinen käytäntö, että korttelin kohdalla on katutasosta korotettu yksisuuntainen pyörätie (miellytävä ajaa), joka vähän ennen risteystä laskeutuu ajoradan tasoon. Tämä lisää merkittävästi pyöräilijöiden (myös lasten) risteysturvallisuutta, kun kääntyvät autoilijat huomaavat pyöräilijän.
Suomessa on valloillaan liikenneturvallisuuden ja pyöräilyn sujuvuuden näkökulmasta takaperoinen käytäntö, että pyörätie risteykseen tultaessa tekee s-mutkan kauemmas vierellä kulkevasta ajoradasta. Tämä aiheuttaa sen, että oikealle kääntyvät (väistämisvelvolliset) autoilijat eivät helposti huomaa risteykseen tulevaa pyöräilijää.
Hesarin kirjoitus ja Marekin ajatukset antavat toivoa siitä, että tämä käytäntö hiljalleen alkaa muuttua ainakin Helsingissä.
(..Suomessa on valloillaan liikenneturvallisuuden ja pyöräilyn sujuvuuden näkökulmasta takaperoinen käytäntö, että pyörätie risteykseen tultaessa tekee s-mutkan kauemmas vierellä kulkevasta ajoradasta. Tämä aiheuttaa sen, että oikealle kääntyvät (väistämisvelvolliset) autoilijat eivät helposti huomaa risteykseen tulevaa pyöräilijää.)
Todellakin ratkaisu, mitä Antti esitti, eli pyörätie muuttuu risteysalueella pyöräkaistaksi autojen vierelle on ainakin seuraavat hyvät seikat.
– Pyörätaskun hyöty saavutetaan ja sinne ajo luontevaa, ja vain se mahdollistaa vasemmalle kääntymisen
– Ajoneuvon kääntyessään oikealle auto/kuorma-auto pysyy suorassa suhteessa kaistaan!! (ei 45asteessa, niin kuin suomessa) ja koko ajan kuljettajalla on näköyhteys lähestyviin etuajo-oikeutettuihin pyöräilijöihin. Siis suomessa peili näyttää kaikkeen muuhun kuin pyörätielle ja auto ei ole myöskään 90asteen kulmassa, jotta sivuikkunasta näkyisi pyöräilijä
– Valottomissa risteyksissä oikealta tuleva auto jää odottamaan suojatien ja pyöräkaistan väliin. Ei päälle tai ei niiden eteen, mistä ei näe poikkikadulle. Suunnittelussa mittana on yksi auto.
– Suojatien kulkiessa hieman sisempänä saadaan myös sokeiden toivoma suora linja alkavalle suojatielle
– Pyöräliikenne ja jalankulku on eriytetty risteyksen yli minimoi konfliktit, kumpikaan ei vahingossa eksy toisen tontille
Siis siksi näitä ei kannata opetella kantapään kautta vaan kopioida se oikeista pyöräilykaupungeista esim. tukholmasta.
Pyörakaistan talvikunnossapito luulisi olevan hyvä silloin kuin vierellä on kadunvarsipysäköintiä. Ylipäänsä kaikki talvikunnossapito on kiinni rahasta ja asenteesta.
Eikös vertailukohdaksi kannata ottaa Tukholma, kuten alkuperäisessä artikkelissa tehtiin, eikä eteläisempiä Köpenhaminaa ja Amsterdamia?
+1 komppan ehdottomasti Tukholmaa lähi benchmarkkina, mutta kyllä samalla kannattaa katsoa etäämmällekin, sillä tavoitteenahan pitää olla se, että jokusen vuoden päästä Tukholmalaiset joutuvat tekemään Helsinki vs. Tukholma vertailuja ja ihmettelemään, miten Helsingissä onnistuttiin saamaa pyöräilyasiat niin nopeasti ja tehokkaasti kuntoon 🙂
Yleisesti toki kannattaa katsoa etäämmällekin, mutta nimimerkki pma puhui nimenomaan talvikunnossapidosta, ja vastasin siihen. Etäällä ei ole samanlaisia talvia kuin täällä, mutta Tukholmassa on.