Esipuhe

Helsingin kaupungin tavoitteena on lisätä pyöräliikenteen kulkutapaosuutta. Viime vuodet kulkutapaosuus on junnannut paikallaan. Tavoitteisiin ei ole päästy. Tämä ei ole mikään ihme, kun katsoo millä tahdilla asiat liikennesuunnittelussa muuttuvat, tai enemmänkin eivät muutu. Virasto haluaa teoriassa edistää pyöräilyä, mutta käytännössä tekee jääräpäisesti asioita vanhan ideologian mukaan ja odottaa eri lopputulosta.

Olen vuosia kirjoitellut muistutuksia Helsingin kaupungin katusuunnitelmiin pyöräilyjärjestön nimissä. Olen kertonut kaupungille, mitä ongelmia suunnitelmissa on, millä tavoin ratkaisut ovat pyöräliikenteen kannalta epäsuotuisia. Tämän olen tehnyt vapaa-ajallani, käyttäen siihen merkittävät määrät aikaa ja energiaa ilman mitään korvausta. Lopputulos on yleensä ollut, että kaupunki ei ole korjannut mitään suunnitelmissa olevia merkittäviä hölmöyksiä. Ja tästä taas yhtenä osatekijänä on seurannut, että pyöräliikenteen kulkutapaosuus ei ole noussut tavoitteiden mukaisesti.

Usein asennoituminen pyöräinfran puutteista huomauttamiseen on moralistinen: Pyöräilijät aina valittavat kaikesta, kyllä pyöräilijänkin pitää ideologian nimissä hidastaa, oma vika jos kaatuu pyöräväylällä olevaan esteeseen ja niin edelleen. Moralismi ei kuitenkaan edistä pyöräilyn suosiota. Pyöräilyn suosiota edistää se, että pyöräinfrasta tehdään niin hyvää kuin mahdollista. Pyöräväylät ovat riittävän leveitä sekä niin suoria ja tasaisia kuin mahdollista. Niin yksinkertaista se on. Joidenkin on ollut ilmeisen vaikea sisäistää, että muistutusten kirjoittaja ei ole kiusaamassa virkahenkilöitä tai edistämässä omaa henkilökohtaista etuaan, vaan ystävällisesti auttamassa kaupunkia saavuttamaan tavoitteensa. Jos haluatte päästä tavoitteisiin, tehkää näin. Jos ette halua päästä tavoitteisiin, tehkää mitä haluatte. Kaikin mokomin jatkakaa juhlapuheita ja hehkutusta, mutta älkää toki ihmetelkö, kun pyöräliikenteen kulkutapaosuus ei nouse.

Heikon hyöty-kustannussuhteen takia olen pääsääntöisesti lopettanut käyttämästä elämääni pyöräliikenteen suunnittelun perusasioiden tavaamiseen virkahenkilöille ilmaiseksi. Lähetin kuitenkin Kulosaaren puistotien katusuunnitelmista ad hoc -muistutuksen. Olen lobannut Kulosaaren puistotietä pyöräkaduksi ainakin vuodesta 2013, ja ajattelin, että homma pitää saattaa loppuun asti.

Mikään viime hetken yllätyskommentti ei ole kyseessä. Huomautin töyssyistä liikennesuunnittelijoille jo vuosia sitten, heti kun näin Kulosaaren puistotien katusuunnitelmaluonnokset. Huomautin töyssyistä uudemman kerran Kulosaaren puistotietä koskevassa sidosryhmätapaamisessa. Silti töyssyt edelleen pönöttävät lopullisessa suunnitelmassa. Vaikka kokemus on osoittanut, että kaupunki ei enää korjaa suunnitelmaa, ainakin olen virallisesti kertonut virkahenkilöille, mitä mokia he ovat tekemässä. Ja kun kerran näin tämän vaivan, julkaisen muistutuksen sisältämän informaation Kaupunkifillari-blogissa. Siitä voi olla hyötyä jollekulle, joka joutuu joskus argumentoimaan pöhköjä suunnitteluratkaisuja vastaan, kuten töyssyjä pyöräteillä. Oma arkimatkani ei tällä hetkellä kulje Kulosaaren puistotien kautta.

On hienoa, että Helsinki viimein rakentaa ensimmäisen pyöräkatunsa. On typerää, että pyöräkatua ei tehdä saman tien oikein, vaan kadulle erikseen rakennetaan pyöräilyn sujuvuutta heikentäviä esteitä. Loogisia perusteita töyssyille ei ole, vaan ne on liimattu suunnitelmaan puhtaasti ideologis-uskonnollisista syistä. Ne eivät käytännössä hidasta autoliikennettä, vaan ovat ainoastaan performatiivinen ele turvallisuusteatterin toteuttamiseksi.

Muistutus Kulosaaren puistotien katusuunnitelmista

Pyöräkadun prioriteeteista

Kulosaaren puistotien muuttaminen pyöräkaduksi on tervetullut uudistus. Autoliikenteelle on jo vuosikymmeniä ollut omat väylätyyppinsä, joilla liikenne tapahtuu autoliikenteen ehdoilla: moottoritiet, moottoriliikennetiet ja moottoritiemäiset kadut. Jalankulkuliikenteelle on kävelykadut, joilla liikenne tapahtuu jalankulun ehdoilla.

Polkupyöräilijä on perinteisessä liikennesuunnittelufilosofiassa ollut aina alisteinen muihin liikennemuotoihin nähden. Pyöräteitä käytetään varastoina, tapahtuma-alueina, lastauspaikkoina ja jalankulkuun. Pyörätieltä tuleva on lähtökohtaisesti väistämisvelvollinen ajorataa kulkevaan nähden. Pyöräilijä joutuu käytännössä aina väistämään, kun pyörätietä “tarvitaan” johonkin muuhun tarkoitukseen kuin pyöräilyyn.

Onkin korkea aika, että pyöräliikenne saa oman priorisoidun väylätyyppinsä, jolla pyöräilijä on ykkönen, vaikka se olisi toistaiseksi vain yksi katu Helsingissä.

Pyöräkadun tulee olla väylä, jolla pyöräliikenne on aidosti priorisoitu. On epäloogista, jos muille liikennemuodoille on omat priorisoidut väylänsä, mutta pyöräliikenteelle ei tällaista ole, vaan jopa pyöräkadulla liikenne tapahtuu jalankulun tai autoliikenteen ehdoilla.

Töyssyt

Kulosaaren puistotielle suunnitellut töyssyt vesittävät pyöräilyn sujuvuuden ja tekevät pyöräliikenteestä jälleen alisteisen muille liikennemuodoille jopa pyöräliikenteen omalla väylätyypillä, pyöräkadulla.

Pyöräväylillä ei pitäisi olla töyssyjä, jotka pyöräilijä joutuu ylittämään, varsinkaan pyöräliikenteen pääväylillä, ja varsinkaan pyöräkadulla.

Töyssyt ovat erityisen ikäviä pyöräileville lapsille, vanhuksille, reumapotilaille, muille vähemmän ketterille pyöräilijöille sekä kuormapyöräilijöille ja lapsia kuljettaville. Töyssy hukkaa pyöräilijän energiaa, aiheuttaa kaatumisriskin ja vie pyöräilijän huomion pystyssä pysymiseen. Tällöin huomio on pois muun liikenteen seuraamiselta.

Töyssy ei toimi samalla tavalla pyöräilijälle ja autoilijalle. Kaksipyöräinen polkupyörä on epästabiili ajoneuvo, joka voi kaatua helposti, toisin kuin auto. Myös kolmipyöräinen polkupyörä kaatuu helposti, jos tien pinta on epätasainen.

Jos töyssy on niin matala ja loiva, että siitä voi sujuvasti ajaa kaikenlaisilla polkupyörillä yli, se ei myöskään hidasta autoja, eikä se näin ollen toteuta tarkoitustaan. Töyssyä ei ole mahdollista tehdä sellaiseksi, että se oikeasti hidastaisi autoliikennettä, mutta ei haittaisi pyöräliikennettä. Töyssyt haittaavat pyöräilyä enemmän kuin autoilua, jos pyöräilijän on ajettava niiden yli. Töyssystä pyöräliikenteelle aiheutuva haitta on suurempi kuin siitä saatava hyöty autoliikenteen hidastamiseksi.

Jalankulkuliikenne Kulosaaren puistotien yli on vähäistä. Liikenteen nopeudet ovat alhaiset, ja kadun voi ylittää helposti mistä vain. Töyssyt ovat ylimitoitettu toimenpide näin rauhalliselle kadulle, joka ei kulje minkään merkittävän jalankulkureitin poikki. Kulosaaren puistotiellä ei tiettävästi ole tapahtunut vakavia jalankulkuonnettomuuksia.

Pyöräliikenteen nopeudet ovat lähtökohtaisesti alhaisia, joten pyöräliikennettä ei ole tarpeen töyssyillä entisestään hidastaa. Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden väliset vakavat kolarit ovat harvinaisia. Pyöräilijällä on vaistonvarainen motivaatio väistää tietä ylittävää jalankulkijaa, sillä törmäyksessä pyöräilijä todennäköisesti kaatuisi. Ennen suojatietä oleva töyssy ei kannusta pyöräilijää hidastamaan vaan päinvastoin, pyöräilijä pyrkii käyttämään liike-energiaa noustakseen töyssyn yli. Töyssyn kohdalla ylämäkeen on hankala pysähtyä ja lähteä liikkeelle. Töyssyn yli on hankalaa ja raskasta lähteä polkemaan pysähdyksistä, varsinkin jos pyöräilijällä on kuormaa kuljetettavanaan. Töyssyjen toimimattomuuden pyöräteillä suojateiden edessä voi jokainen itse todeta esimerkiksi Rautatieaseman edustalla. Pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden kohtaamistilanteet ovat turvallisempia ja sujuvampia ilman töyssyjä.

Helsinki on pyöräilijälle mäkinen kaupunki (toisin kuin Hollanti), ja monet autoilun ehdoilla toteutetut liikenneratkaisut vaativat pyöräilijöiltä jatkuvaa pysähtelyä ja uudelleen kiihdyttelyä. Pyöräilijän energiaa hukkaavia esteitä ei pitäisi missään tapauksessa erikseen rakentaa lisää.

Kaupunki on lausunut Kulosaaren puistotietä koskevassa vuorovaikutusmuistiossa seuraavasti:  

“Hidasteet auttavat osaltaan vähentämään autoliikenteen läpiajoliikenteen houkuttelevuutta, ja auttavat siten osaltaan myös pyöräliikennettä.“

Jos töyssyt vähentävät autoliikenteen läpiajoliikenteen houkuttelevuutta, ne vähentävät myös pyöräliikenteen houkuttelevuutta. Töyssy hankaloittaa pyöräilyä enemmän kuin autoilua. On järjetöntä tehdä pyöräkadulle esteitä, jotka vähentävät pyöräilyn houkuttelevuutta. Tämä on kaupungin tavoitteiden ja prioriteettien vastaista. 

On myös kummallinen perustelu, että Kulosaaren puistotien “houkuttelevuutta” autoliikenteelle pitäisi erikseen töyssyillä vähentää. Miksi autoilija käyttäisi Kulosaaren puistotietä (30 km/h) läpiajoon, kun vieressä kulkee Itäväylä, jolla saa ajaa 70 km/h, ja jolla ei ole pysäköityjä autoja, jalankulkijoita, pyöräilijöitä, tonttiliittymiä ynnä muita sellaisia haittaamassa autoilun sujuvuutta. Itäväylä on autoilijalle paljon houkuttelevampi vaihtoehto kuin Kulosaaren puistotie ilman töyssyjäkin.

Töyssyjen autoja hidastava vaikutus on marginaalinen, kun taas töyssyjen pyöräilyä haittaava vaikutus huomattava. Töyssyistä on enemmän haittaa kuin hyötyä, joten niitä ei kannata rakentaa.

Erottelukaista

Keskikaistan nupukivi ei sovellu pyöräilyyn. Nupukivi täristää, ja kapeat renkaat voivat upota kivien väleihin, jolloin pyörä pysähtyy ja pyöräilijä kaatuu.

Pyöräliikenteelle on tyypillistä, että ajonopeudet vaihtelevat pyöräilijän mukaan, ja ohitustarve on yleistä. Ohitus pitäisi pystyä tekemään sekä ohittajan että ohitettavan kannalta turvallisesti ja miellyttävästi. Jos ohittaja välttää menemästä nupukivialueelle, ohitus voi tuntua kapeassa tilassa epämiellyttävältä ja vaaralliselta.

Käytännössä nupukivi ei ole koskaan todellisuudessa nollatasossa, vaan se on aina epätasainen. Ajan myötä tilanne pahenee, kun asfaltti ja nupukivi elävät sääolosuhteiden ja rasituksen alaisina.

Erotuskaista tulee olla tasaista ja pitävää materiaalia, niin etteivät pyöräilijät välttele sen ylittämistä. Vaihtoehtoisesti ajokaistan tulee olla leveämpi, niin että turvallinen ja riittävän etäältä tapahtuva ohitus saman kaistan kautta on helppoa.

Pysäköinti

Kun pysäköinti on pyöräväylän tasossa, on tyypillistä, että autoilijat eivät pysäköi autoaan huolellisesti ruutuun vaan ovenavaustilan päälle tai jopa pyöräväylän päälle. Tämän takia suunnitelman mukaisissa pysäköintijärjestelyissä ovenavaustilan hyöty usein menetetään, ja jo valmiiksi kapea pyöräväylä efektiivisesti kapenee lisää. Pysäköintiruudut on merkittävä maalauksilla, niin että on juridisesti selvää, mille alueelle auton on mahduttava. Tällöin ruudun ulkopuolelle pysäköinnistä voidaan lainmukaisesti jakaa pysäköintivirhemaksu. Kaupungin on myös aktiivisesti valvottava, että autot on pysäköity pyöräkadulla oikein.

---

Lisähuomautus: Ajokaistasta korkeuserotettu pysäköintiruutu lisäisi todennäköisyyttä, että autoilijat pysäköivät kiesinsä ruudun sisäpuolelle.