Helsinki on uudistamassa keskuspuiston opastusta. Samaan aikaan uusien opasteiden kanssa eri väylätyypit esiteltiin uudelleen. Väylätyypit ja varsinkin niiden sijainnit aiheuttivat Kerrokantasi -palvelussa kiivasta kommentointia. Kysely oli avoinna 28.10 – 17.11 2019, mutta ennen lautakuntakäsittelyä asia tulee vielä tänä keväänä kertaalleen nähtäville sekä vuorovaikutukseen. Samoin silloin myös näkee, mitä hyötyä ja muutoksia 143 kommenttia aiheuttivat suunnitelmassa. Kommentit ovat edelleen luettavissa sivustolla.

Uusi keskuspuiston pääreitti

”Puiston mittava pyöräilyn ja kävelyn reitistö muuttuu talvella. Keskuspuisto on suosittu hiihtopaikka ja ladut pidetään hyvässä kunnossa päivittäisellä ylläpidolla. Uudessa opastuksessa erotellaan talvikautena auratut käveltävät ja pyöräiltävät reitit sekä ladut toisistaan selkeästi.”  Lähde

 

Kerrokantasi kyselyn kommenteissa moni ihmetteli, miksi kesäaikaan tällä hetkellä eniten käytetty Hakamäentien eteläpuoleinen pyöräilyreitti on lupa muuttaa talvi- ja kevätkaudeksi eli yhteensä viideksi kuukaudeksi hiihtäjien käyttöön. Näiden viiden kuukauden aikana kyseistä reittiä ei lainkaan aurata, vaan joulukuun alusta huhtikuun loppuun toiveet edes viikon kestävästä hiihtokelistä ovat tämän reitin ainoa prioriteetti. Ja kun varaus todellakin jatkuu huhtikuun loppuun saakka, niin mahdollisen latukauden jälkeen latua ylläpitävällä taholla ei ole mitään kiirettä tai velvotetta hoitaa sitä mitenkään, vaan jää, lumi ja sohjo jätetään kevätauringon armoille. Suurimman osan latuvarausajasta väylällä ei voi hiihtää eikä pyöräillä, vaan pyöräily jatkuu vasta sen jälkeen kun se viimeinenkin varjokohta reitistä on sulanut.

Kysymys on erittäin aiheellinen: onko hiihtoharrastus Helsingin nykytalvissa ja asenteissa niin tärkeää, että se voittaa kestävän keskuspuiston liikenteen Hakamäentien ainoalla eteläpuolisella laadukkaalla yhteydellä talvi- ja kevätkautena?

Uusi Keskuspuiston pääreitti

Nyt esitettyjen opastuksien yhteydessä ollaan päättämässä, että uudeksi Keskuspuiston pääreitiksi tulee lähempänä Länsi-Pasilaa kulkeva yhteys. Tämän vaihtoehdon suurin ongelma on siinä, ettei opaskartta ilman korkeuskäyriä kerro sitä, että reitti sisältää yli seitsemän metrin nousun ja laskun kahdensadan metrin matkalla. Ylä- ja alamäkien jyrkkyydet ovat sitä tasoa, että tällä hetkellä sitä ei käytä läpiajoon kukaan. Tasainen ja suosittu reitti kulkee alle 80 metrin päässä Pasilan palstojen länsipuolella. Samalla se on myös nopein ja mukavin. Korkeuskäyriä ei näköjään ollut myöskään baanaverkkoa ja uutta Keskuspuiston pääreittiä piirtäneiden työpöydillä, koska nyt halutaan ehdottaa näin ihmeellistä linjausta/vaihtoehtoa.

Tuntuu erittäin oudolta, ettei tasaisinta, suosituinta, nopeinta ja mukavinta reittiä haluttu valita, vaan pyöräilijät pakkosiirretään pois tältä reitiltä latutoiveiden ja hiihtoharrastuksen tieltä. Helposti tässä leikissä käy niin, että pyöräilijät samalla poissiirtää itsensä satulan päältä muihin kulkumuotoihin, esimerkiksi yksityisautoiluun.

Perusteluja pääreitin siirrolle ei ole kerrottu.

Lumien tullessa pyöräilymäärällä mutuilua ei onneksi tarvitse tehdä, sillä Auroransillan pohjoispäässä sijaitsee yksi tämän kaupungin automaattisista pyörälaskureista. Tämä data kertoo totuuden kaunistelematta, eli mitkä ovat suorat vaikutukset parhaan väylän sulkemisella: kuinka moni ei halua ajaa mäkistä vaihtoehtoa.

Helsignin suurimmat pyöräilymäärät mitataan Lauttasaaren sillalla, hieman yli miljoona ylitystä vuodessa, Auroransillalla lukemat ovat hieman alle puoli miljoonaa. Päivittäisessä määrissä suhde on sama, 2,5-kertainen. Auroransillan kaltaiset noin puolen miljoonan lukemat ovat hyvää keskikastia. Määrä ei ole todellakaan huono.

Kuvakaappaus Pyöräilykatsauksesta. Auroransillan määrä lähes puoli miljoonaa, vaikka laadullinen taso on paikoin kapea sorapintainen väylä ilman erottelua.

Muut ongelmat uudessa Keskuspuiston opaskartassa

Pääreittejä on nyt valittu vain yksi, etelä-pohjoissuuntainen, mutta jo nyt pitäisi miettiä yhteyksiltään tärkeimmät poikittaisreitit ja lisätä ne myös karttaan. Yhteys Laakson ja Pasilan välillä on todella tärkeä (tuleva Pasilanbaana), samoin kuin vaikka yhteys Maununnevan ja Länsi-Pakilan välillä. Kaikki laadukkaat poikittaisyhteydet lisäävät kaupunginosien välistä pyöräilyä sekä keskuspuiston houkuttelevuutta, ja näin syöttävät pyöräilijöitä myös etelä-pohjoissuuntaiselle pääreitille. Poikittaispääreittejä pitäisi olla lukuisia, jopa kymmeniä. Pohjoisessa Vantaanjoen suurta estevaikutusta helpottaisi edes yksi uusi kävelylle ja pyöräilylle rakennettava silta molempien kaupunkien yhteishankkeena.

Kerrokantasi opastussuunnitelmassa ei myöskään kerrota, miltä uusi Keskuspuiston pääteitti näyttää. Muutama havainnekuva olisi ollut järkevä esittää jo nyt, jottei uudistus jää vain opaskarttojen, viittojen ja pollareiden ja pantojen uudistamiseksi. Pääreitti luulusi olevan myös pääreitin näköinen.

Suosio, erottelu, pintamateriaali ja väistämissäännöt

Helsingillä on muutamia pyöräilyyn liittyviä perusperiaatteita. Pyöräily on haluttu nähdä liikenteenä jo vuosikymmen ja jalankulku puolestaan halutaan nähdä omana liikkumismuotona, jopa liikenteenä. Kevyt liikenne -termi on onnistuttu kriminalisoimaan. Ollaan myös ymmärretty laadukkaan jalankulun ja pyöräilyn erottelun tärkeys. Jalankulku on nostettu kaupungin liikkumisessa ykkössijalle ja pyöräily toiseksi, ja näitä kahta pitää kehittää erillään ilman että syntyy vastakkainasettelua. Ja tämän kaiken lisäksi ollaan perustettu liikkumisohjelma ja siihen laadukas esite.

Onko uusi keskuspuiston pääreitti jatkossa edelleen osin kapea sorapintainen yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä? Onko pyöräily edelleen kaikilla keskuspuiston väylillä sallittua, paitsi kuntoiluradoilla ja ratsastusteillä? Onko jokainen risteys edelleen tasa-arvoinen?

Jo pelkästään Auroransillan pyörälaskurin määrää katsoessa erottelu olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Taas puolestaan erottelun mahdollistava pintamateriaali, asfaltti, sekin olisi pitänyt olla jo. Samoin pelkästään kävelijöille suunnattuja reittejä myös. Ja pääreitti, se pitäisi olla myös hierarkisesti pääreitti.

Nyt kehitystyössä toivoisin oikeaa kehittämistä.

Tukholman puisto- ja metsäyhteyksiä pyöräillessä kivituhkaan/soraan/hiekkaan törmää todella harvoin. Jos sellaisella joutuu ajamaan, on aika varmasti kielletyssä paikassa. Asfaltti hallinnoin jo pelkästään helppohoitoisuuden takia, mutta myös erottelu vaatii asfalttia. Myös pyöriltä kiellettyjä väyliä löytyy, samoin kuin jalankulun ehdoilla ajettavia. Nämä jalankulkijoiden ehdoin olevat ovat usein pyöräilijöille hyvin merkityksettömiä, sillä jossain lähellä kulkee parempi, suorempi ja laadukkaampi pyöräilijöille tarkoitettu yhtyes – tai väylä ei varsinaisesti johda mihinkään, vaan on rakennettu ulkoilua ajatellen esimerkiksi kiertäen järven tai saaren rantaa pitkin. Eri tärkeyteen ja tarpeeseen tehtyjä väyliä voi helposti tulkita niiden leveydestä sekä mahdollisesta erottelusta. Mitä tärkeämpi yhteys, sen laadukkaampi väylä.

Helsinki, hiihto ja hiilidioksidipäästöt

”Joissakin kohdissa latuverkosto on niin kattava, että pyöräily ja kävely ohjataan viereiseen katuverkkoon. Näin saadaan toteutettua toivottuja aurattuja kiertolenkkejä Keskuspuistoon.” Lähde

Myös ilman talvikunnossapitoa olevien ulkoilureittien määrä on myös kattava (kartassa mustat viivat). Nyt kävelijät näyttävät olevan ”uuden opastuksen” suurin häviäjä. Hitaimman vauhdin omaavilla pienikin kierto aiheuttaa suurimman aikahävikin. Toiseksi tulevat pyöräilijät, sillä osa mustista ei talvihoidetuista reiteistä kulkee hyvinkin tärkeiden yhteyksien välillä. Ja nyt puhutaan molempien osalla liikenteestä, ei harrastuksesta.

Taas puolestaan kartan mustavalkoiset viivat ovat viisi kuukautta auraamatta ladun toivossa. Näitä viivoja ei ole kartalla säästelty. Toivo toteutumiselle näyttää olevan Helsingissä nykytalvissa vaan kovin heikkoa. Tukholman julkisista rahoista ylläpidettävät hiihtoladut keskusta-alueella ovat menneinä talvina olleet Ladugårdsgärdetin ympyrä sekä vanhan Stadionin sisään rakennettu 400 metrin ympyrä. Tänä talvena näitä ei varmaankaan nähdä. Tai vaikka nähtäisiinkin, ne eivät sulje ensimmäistäkkän reittiä kävelyltä ja pyöräilyltä. Muita latuja parhaina talvina on Tukholmassa/ Tukholman läänissä useita, mutta ne ovat jokainen omansa ilman ajatusta, että ne kytkeytyvät toisiinsa isoksi suureksi verkoksi. Kuinka monta kilometriä on yhtä verkkoa, ei ole tärkeää. Ladut on tehty kuntoilumielessä liikuntapaikkojen yhteyteen sekä useille golfkentille. Ajatuksena hajasijoittelussa on, että matka hiihtoharrastukseen olisi kaikilla jotakuinkin sama.

Hiihdosta kiinnostuneille linkissä talven 2017-2018 ladut, laskettelut, jäälle auratut matkaluistinradat, kentille auratut luistinradat, pulkkamäet ja muut talviset tekemiset.

Helsingillä on suuret tavoitteet lisätä pyöräilyä, joka onnistuisi Keskuspuistossakin oikeilla teoilla. Nyt suunnitteilla olevilla teoilla mahdollinen kasvu on talvi- ja kevätkausina pahimmillaan miinusmerkkistä. Viimeistään nyt olisi aika ottaa mallia oikeiden pyöräilykaupunkien puistojen ja metsien pääyhteyksistä. Pyöräteiden laatukriteerit eivät muutu, oli väylä keskellä puita tai keskellä taloja, tai onko se keskellä Helsinkiä tai keskellä Tukholmaa tai Köpistä. Jokainen pyörällä ja jalan kuljettu matka on pois saastuttavista kulkumuodoista. Suomi yrittää puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta sekä Helsinki yrittää olla hiilineutraali vuonna 2035. Jokainen askel parempaa ja pyöräiltävämpää Helsinkiä on nyt tärkeää.

Keskuspuiston uudistuksen tärkeys pitää nähdä ja ymmärtää.

 

---

 

Tämä case on monella tapaa kiinnostava. Ensimmäiseksi latuja keskuspuistossa ja sen ympäristössä (esim. Pohjois-Haaga) on ollut pitkään, mutta kaupungin omissa pyöräilykartoissa näitä ei ole koskaan merkitty. Myöskään Keskuspuiston normaalireiteillä, pääreiteillä ja valtakunnallisella pyörämatkailureitillä ei ole ollut ensimmäistäkään merkintää/liikennemerkkiä näistä, vaan näiden paikat on pitänyt selvittää aina toista kautta. Aikoinaan Mski.fi sivustolta ja tällä hetekellä ulkoliikunta.fi -sivulta. Nyt viimein – ja voisiko sanoa hieman väärään aikaan – näitä merkintöjä on tullut kaupungille halu lisätä.

Toiseksi usein hankkeet ovat ensi esittelyssä jo niin pitkällä, ettei hyvät ja perustellut muutokset ole enää mahdollisia. Joidenkin tärkeiden huomioiden sivuuttaminen on ohitettu heppoisilla virkamiesten tekemillä vastineilla. Onko Keskuspuiston kanssa tilanne sama, vai oliko Kerrokantasi -kysely kerrankin riittävän ajoissa? Ainakin uusia näkökulmia saatiin useita, joita toivottavasti nähdään keväällä uudelleen esitettävässä Keskuspuiston opastussuunnitelmassa.

Vuorovaikuttaminen pitäisi olla pitkä ja jatkuva prosessi virkamiesten ja kuntalaisten välillä. Yhden suunnitelman jälkeen tulisi aina seuraava, jolloin keskustelu jatkuisi. Kaikilla olisi tahto tehdä parasta. Onko hiihto edelleen Keskuspuiston pääroolissa viitenä kuukautena parhaalla reitillä myös seuraavassa versiossa, tämä nähdään keväällä. Samalla nähdään myös, mikä merkitys oli 143 kommentilla.

Itse en muista, että Keskuspuistoa olisi koskaan kehitetty, myös siksi nyt pitää vaatia parasta.