Kaupunki, jossa myös lapset ja vanhukset voivat liikkua turvallisesti ja vaivatta, on houkutteleva asua ja yrittää. Tällainen kaupunki luodaan asettamalla suunnittelun pääperiaatteeksi järjestys jalankulku, pyöräliikenne, joukkoliikenne, jakeluliikenne, henkilöautoilu.
Liikennemuodot järjestykseen | |
1 | jalankulkijat |
2 | pyöräliikenne |
3 | joukkoliikenne |
4 | elinkeinoelämän kuljetukset |
5 | henkilöautoliikenne |
Tampereen kaupunkiseudulla vuonna 2012 tehdyn henkilöliikennetutkimuksen mukaan hieman yli 70% kaikista tamperelaisten tekemistä matkoista on alle 7,5 km mittaisia. Yli puolet matkoista, jotka ovat pituudeltaan 2,5-5 km, tehdään henkilöautolla. Ympäristön, kaupunkien viihtyisyyden sekä ihmisten terveyden kannalta olisi hyväksi, että ne joille se vain on mahdollista, kulkisivat matkansa jalan taikka polkupyörällä. Matkan pituus ei ole suurimmalle osalle kulkijoista este, sen sijaan esteet matkan varrella voivat hyvinkin sitä olla. Valitettavan usein pyöräilijän reitti on mäkinen ja mutkainen, katkeaa kesken kaiken ja mentäessä pyörällä uuteen paikkaan voi sujuvan reitin löytäminen vaatia joko huolellista etukäteissuunnittelua taikka harhailua matkan varrella.
Henkilöautolla (kuljettajana tai matkustajana) tehtyjen matkojen osuus matkojen pituuden mukaan asuinkunnittain
Alle 2,5 km | 2,5-5,0 km | 5-7,5 km | yli 7,5 km | |
Tampere | 25 % | 56 % | 61 % | 66 % |
kaupunkiseudun muut kunnat | 45 % | 78 % | 85 % | 83 % |
Lähde: Tampereen kaupunkiseudun ja Pirkanmaan liikennetutkimus 2012
Mikä sitten saisi kulkijat valitsemaan kiistattomia terveyshyötyjä tuovan polkupyöräilyn kulkumuodoksi? Kun ei-pyöräileviltä helsinkiläisiltä kysyttiin, millä parannuskeinoilla he lisäisivät pyörällä kulkemista, nousi suosituimmaksi vaihtoehdoksi pyörätieverkon kattavuuden ja yhtenäisyyden lisääminen. Seuraavaksi suosituin parannus oli pyöräilyn turvallisuuden kasvattaminen. Turvalliseen katuympäristöön kuuluu varsinaisen liikenneturvallisuuden lisäksi erityisesti jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden osalta myös koettu turvallisuus, joka saavutetaan huomioimalla tämän tarve katusuunnittelussa.Turvallisten ja mahdollisimman suorien pyöräliikenneväylien lisäksi kattava, vaivaton ja miellyttävä pyöräily-ympäristö houkuttelee pyörän selkään.
Liikennesuunnittelussa unohtuu helposti pienimpien ja hauraimpien kulkijoiden ääni. Moni vanhempi kuljettaa lapsiaan kouluun ja harrastuksiin, koska pyöräilyä pidetään liian vaarallisena kulkutapana. Ollaan päädytty nurinkurisiin tilanteisiin, joissa turvallisuuden takia lapsiaan kouluun kuljettavat huoltajat saattavat itse aiheuttaa turvallisuusriskejä koulujen läheisillä kaduilla. Hyvällä liikennesuunnittelulla voidaan toteuttaa pyöräreitit, jotka ovat lastenkin turvalliset kulkea. Kulkiessaan itse koulumatkansa oppilaat saavat samalla osan heille tärkeästä päivittäisestä liikunnasta.
Kuva: Kalle Vaismaa
Kaupunki, jossa jalankulun ja pyöräliikenteen toimintaedellytykset ovat kunnossa ja jossa joukkoliikenneyhteydet ovat sujuvat, on tasa-arvoinen kaikille väestöryhmille. Jalankulun ja pyörä- ja joukkoliikenteen kulkutapaosuuksien kasvaessa liikenteen aiheuttamat melu ja päästöt vähenevät ja autoliikenteenkin sujuvuus paranee ruuhkien vähetessä. Viihtyisässä ja elävässä kaupungissa on tilaa ihmisten kohtaamiselle. Rauhalliseen tahtiin etenevä jalankulkija ja vaivattomasti liikkuva pyöräilijä ovat ovat kuluttajia ja lähipalveluiden käyttäjiä.
Jalankulun ja pyöräliikenteen houkuttavuutta ja siten kulkutapaosuuksia lisäävät parannukset olisi Tampereella toteutettavissa asettamalla liikennesuunnittelussa jalankulku ja pyöräliikenne kulkumuotoina etusijalle. Helsingissä vastaava suunnittelun pääperiaate on otettu hyvällä menestyksellä käyttöön jo vuonna 2015. Helsingissä suunnittelun yleisenä periaatteena on huolehtia ensimmäisenä liikenteen heikoimman osapuolen eli kävelijöiden tarpeista. Tämän jälkeen huomioidaan järjestyksessä pyöräliikenteen, joukkoliikenteen, elinkeinoelämän kuljetusten ja henkilöautoilun tarpeet. Ottamalla tämä suunnitteluperiaate käyttöön myös Tampereella voidaan kaikille katua käyttäville turvata hyvät olosuhteet sujuvaa arkipäiväistä liikkumista varten.
Minna Takala
Jutussa viitataan Helsingin kokemuksiin. Sinne periaate on rantautunut Vancouverista, mistä haettiin helsinkiin oppia vuosikymmenen alkupuoliskolla:
”Viisitoista vuotta sitten tehtiin Toderianin mielestä kaikkein merkittävin päätös. Liikennemuodot asetettiin tärkeysjärjestykseen. Kaikissa suunnitelmissa huomioidaan ensin kävelyn sujuvuus. Jalankulun jälkeen seuraavat pyöräily, joukkoliikenne, kaupalle välttämätön tavarankuljetus ja viimeisenä yksityisautoilu. Kyse ei ole auton kieltämisestä vaan siitä, ettei se olisi välttämätön.”
(HS 9.9.2013) http://www.hs.fi/kaupunki/Talousajattelu+tiivist%C3%A4%C3%A4+kaupunkia/a1378614466317
Brent Toderian johti aikanaan Vancouverin kaupunkisuunnittelua.
https://twitter.com/BrentToderian/status/622087980417593344