Helmikuussa 2016 sain tietooni, että Roihuvuoren keskustaan ollaan rakentamassa uutta asuinkorttelia, ja samalla ostarin edustan risteyksestä tehdään liikenneympyrä. Lisää asukkaita on tietysti hyvä juttu, mutta miksi ihmeessä Roihuvuoren sydämeen keskelle elävää kävelypainoista aluetta rakennetaan massiivinen liikenneympyrä? Varsinkin kun nykyinen suhteellisen kompakti risteys toimii vallan hyvin.

Kymmenen vuotta vanha suunnitelma ja pieleen menneet liikenne-ennusteet

Soitin alueen liikennesuunnittelijalle ja sain häneltä alueen liikennesuunnitelman. Suunnitelma on päivätty 21.9.2006. Siis kymmenen vuotta sitten.

Liikennesuunnitelma ja kaavaselostus löytyvät myös netistä, ainakin toistaiseksi. Selostuksessa liikenneympyrää perustellaan seuraavasti:

Roihuvuorentiellä on tällä hetkellä liikennettä Tulisuontien eteläpuolella noin 6 600 ja Tulisuontien pohjoispuolella noin 4 400 ajoneuvoa vuorokaudessa. Liikennemäärien ennustetaan kasvavan Tulisuontien eteläpuolella noin 8 000 ja Tulisuontien pohjoispuolella noin 5 500 ajoneuvoon vuoteen 2025 mennessä. Tulisuontien liikennemäärä on tällä hetkellä noin 6 300 ajoneuvoa vuorokaudessa ja ennuste vuodelle 2025 on noin 7 500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Liikenne aiheuttaa jonkin verran melua kadunvarsien lähitaloihin.

Vuonna 2006 ennustettiin, että autoliikenne kasvaa vääjäämättä kuin tsunami, ja siksi teiden kapasiteettia on vastaavasti lisättävä, koska muuten autot varmaankin kasautuvat toistensa päälle tai jotain. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Autoliikenne Roihuvuorentiellä ja Tulisuontiellä ei ole ainoastaan jättänyt kasvamatta, vaan se on vähentynyt. Vuonna 2014 liikennemäärät olivat seuraavat:

• Roihuvuorentie, Tulisuontien eteläpuoli: 4600 ajoneuvoa/vrk (2006: 6600)
• Tulisuontie: 5100 ajoneuvoa/vrk (2006: 6300)

Suunnitelma perustuu vanhentuneisiin liikenne-ennusteisiin, jotka ovat osoittautuneet vääriksi. Epäilemättä autoliikenteen määrät saadaan kyllä kasvuun rakentamalla lisää parkkipaikkoja ja maantiemäisiä liikenneympyröitä. Mutta se ei ole kaupungin strategian eikä uuden yleiskaavan mukaista.

Liikenneympyrä

Liikenneympyrät olivat muoti-ilmiö vielä kymmenen vuotta sitten, koska ne vähensivät autoilijoiden keskinäisiä kolareita ja sujuvoittivat autoliikennettä. Pyöräilijöiden turvallisuutta ne eivät parantaneet. Liikenneympyrät sopivat maantiemäiseen ympäristöön, eivät elävään kävelypainotteiseen kaupunginosaan. Ne syövät valtavasti tilaa, varsinkin jos ne rakennetaan myös pyörätien osalta hyvin. Kaupungissa tätä tilaa ei juuri koskaan ole. Tämä tarkoittaa sitä, että pyörätie vedetään liikenneympyrässä tiukoille mutkille, jotka ovat epäloogisia ja vaarallisia, ja joista on vaikea tai mahdotonta ajaa omalla kaistalla pysyen.

Jalankulkijoille liikenneympyrä tarkoittaa aina pitkiä etäisyyksiä ja ylimääräisiä metrejä. Parhaimmassa tapauksessa tämä on hyväkuntoiselle nuorehkolle ihmiselle vain pieni epämukavuustekijä. Pahimmassa tapauksessa sakkokierrokset ärsyttävät häntä riittävästi, niin että hän valitsee kulkutavakseen autoilun. Autoilu kun on sujuvaa ja helppoa, ja jalankulkijaa taas juoksutetaan ympäriinsä, kauas suorimmalta reitiltä. Neljännes henkilöautolla tehdyistä matkoista on alle 3 km.

Vanhuksille, heikkokuntoisille ja liikuntarajoitteisille ylimääräiset kiertoreitit ovat todellinen haitta. Risteyksen koilliskulmassa on kirkko ja lähistöllä on vanhainkoti. Iäkkäitä liikkuu alueella paljon.

Liikenneympyröitä perustellaan turvallisuudella. Todellisuudessa oikealle kääntyvän autoilijan ajolinja loivenee selvästi, mikä mahdollistaa kääntymisen vauhtia juurikaan hiljentämättä. Tämä heikentää tietä ylittävien jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuutta.

Lisää parkkipaikkoja, enemmän autoja

Kaavaselostuksen mukaan muutoksella saadaan ostarin yhteyteen lisää parkkipaikkoja:

Ostoskeskukselle varattavien pysäköintipaikkojen määrä nousee muutoksen mukaan noin kahdestakymmenestäviidestä noin kahdeksaankymmeneen.

Risteyksen lounaiskulmassa on päiväkoti, jonka edessä oleva puistokaistale muutetaan parkkikentäksi. Parkkikenttä on kaavassa, mutta se ei kuulu nyt nähtävillä olevan katusuunnitelman alueeseen. Sen sijaan parkkikenttä näkyy 10 vuotta vanhassa liikennesuunnitelmassa. Parkkikentältä on merkitty ajoyhteys suoraan liikenneympyrään jalkakäytävän ja pyörätien yli. Katusuunnitelmassa oleva aukko liikenneympyrässä implikoi, että tämä yhteys myös toteutetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että parkkipaikalta tulevat autoilijat tukkivat jalkakäytävän ja pyörätien odottaessaan pääsyä liikenneympyrään ja hyvin todennäköisesti myös aiheuttavat vaaratilanteita. Ylimääräinen ajoyhteys tekee liikenneympyrästä epäloogisen ja vaikeasti hahmotettavan jalankulkijoille ja pyöräiljöille. Kolmesta suunnasta autoilijat tulevat ja poistuvat ajorataa pitkin, mutta näiden lisäksi on vielä yksi kohta, jossa autoja kulkeekin jalkakäytävän ja pyörätien yli.

Tällä hetkellä risteyksen kahdella kulmalla on parkkikenttä, ostarin edessä ja kirkon edessä. Kaavamuutoksen myötä parkkikenttiä olisi liikenneympyrän kolmella kulmalla. Parkkipaikkojen määrä kolminkertaistetaan. Iso liikenneympyrä parkkikenttineen tuo mieleen kyläkauppa Veljekset Keskisen Etelä-Pohjanmaalla. Ei urbaania ja elävää kaupunkiympäristöä Helsingissä.

Roihuvuorta on kehitettävä kävelyn ehdoilla, eikä Roihuvuoren keskustaan tarvita yhtään enempää autoja ja parkkikenttiä. Alepaan ja K-kauppaan ei kaikkien tarvitse päästä autolla. Lähellä on kauppakeskus Itis ja massiivinen automarketti Prisma, jotka on tehty yksityisautoilun lähtökohdasta ja ehdoilla, ja joita jokainen autoileva voi vapaasti käyttää. Ei ole mitään järkeä varta vasten kannustaa ihmisiä tulemaan myös lähiostarille autolla. Lähikauppakeskus asuinalueen keskustassa pitää suunnitella jalankulkijoiden ehdoilla.

Alueen kaupunkikuvallinen kehittäminen ja liikenneolosuhteiden parantaminen ovat tarpeen ostoskeskuksen kaupallisen houkuttelevuuden kannalta.

En tiedä uskoiko kyseisen tekstin kirjoittaja vilpittömästi vuonna 2006, että Roihigan keskustan muuttaminen peltomarketiksi on “kaupunkikuvallista kehittämistä”. Joka tapauksessa, viimeistään nyt pitäisi olla päivänselvää kaikille, jotka ovat seuranneet kaupunkisuunnittelua myös 70-luvun jälkeen, että kaupallisesti houkuttelevimmat mestat ovat kävelypainotteisilla alueilla, jotka ovat yksityisautoilusta vapaita.

“Erikoiskuljetusreitti”

Katusuunnitelmien kommentoija huomaa törmäävänsä nykyään aivan uudenlaiseen vastaväitteeseen, jolla perustellaan suuruudenhulluja ajoratojen leveyksiä ja kaarresäteitä.

Roihuvuorentie ja Tulisuontie ovat osa erikoiskuljetusreittiä.

Tämä lause ei tarkalleen ottaen pidä paikkaansa. Nimittäin Roihuvuorentie ja Tulisuontie ovat osa ehdotettua* erikoiskuljetusreittiä. Niinkuin ovat suunnilleen kaikki muutkin pää- ja kokoojakadut Helsingissä. Kaupunki ei ole sitoutunut näihin ehdotuksiin. Ei tietenkään. Skenaario, jossa Helsingin jokainen risteys muutetaan maantiemäiseksi vain siksi, että joku joskus kerran kymmenessä vuodessa saattaisi haluta kuljettaa juuri siinä risteyksessä valmiiksi rakennettua taloa tai vaikka laivaa, on aivan posketon. Ei ole mitään järkeä suunnitella kaupunkia mahdollisten erikoiskuljetusten ehdoilla. Kaupunki on suunniteltava ihmisten ehdoilla. Viihtyisyyden, käveltävyyden ja pyöräiltävyyden ehdoilla.

Helsinki ei siis ole sitoutunut erikoiskuljetusreittiehdotuksiin. Mutta jotkut ovat huomanneet, että erikoiskuljetus on varsin kätevä kortti kaivaa esiin, kun pitää perustella risteyksen laajentamista ja moottoritiemäisiä kaarresäteitä kaupunkiympäristössä, jonne ne eivät sovi. Toimii hyvin, kunhan jättää mainitsematta lautakunnalle, että kaupungin ei ole mikään pakko tehdä tästäkään risteyksestä erikoiskuljetusreittiä.

*) Yksi luonnos ehdotuksesta erikoiskuljetusreiteiksi

Vaihtoehto

Asuinkortteli voidaan hyvin toteuttaa ilman, että risteyksestä tehdään liikenneympyrä. Tavallinen kompakti risteys vie paljon vähemmän tilaa kuin liikenneympyrä. Vapautunut tila voidaan käyttää kävely- ja oleskelualueeksi. Roihuvuorentielle mahtuisi nykyaikaiset pyörätiet tai -kaistat. Risteyksen kaakkoiskulmassa uuden rakennuksen edustalla olisi tilaa terasseille.

Autoliikennettä ei ole niin paljon, että liikennevalot olisivat tarpeen. Roihuvuorentien liikenne on – tai ainakin sen pitäisi olla – paikallista. Läpiajoväylä on viereinen Itäväylä. Liikennevalot voisi poistaa, ja sen sijaan suojateiden eteen voisi rakentaa hidasteet. Risteyksen geometria tulisi säilyttää kompaktina ja ajorata kapeana.

Roihuvuorentien ja Abraham Wetterin tien risteyksestä tehtiin jokin aika sitten korotettu. Liikennemäärät Abraham Wetterin tiellä ovat vuoden 2014 tietojen mukaan samat kuin Tulisuontiellä.

Liukuhihnaprosessi

Soitin tuolloin alueen suunnittelijalle ja perustelin hänelle miksi liikenneympyrää ei pitäisi rakentaa. Lähetin hänelle ja hänen esimiehelleen samat perustelut myös sähköpostitse. Suunnittelijalla ei ollut tarkempaa tietoa projektin aikataulusta. “Kuulin alueen kaavoittajalta, että jonkinlaista aktivoitumista maankäytön toteutumisen osalta on tapahtumassa, mutta minulla ei ole tarkempaa tietoa asiasta. Ihan hyvä, että otit yhteyttä asian tiimoilta.” Suunnittelija kertoi, että ainakin pyörätiejärjestelyjä tarkistetaan uusien suunnitteluperiaatteiden mukaisiksi.

Luulin olevani kerrankin ajoissa liikkeellä. Olin väärässä. Olisi pitänyt olla liikkeellä kymmenen vuotta sitten.

Virastosta ei kuulunut yhteydenottoni jälkeen mitään. Marraskuussa 2016 liikennesuunnitelmasta lähes sellaisenaan kopioitu katusuunnitelma vanhentuneine pyörätieratkaisuineen ilmestyi rakennusviraston sivuille. Kuin olisin puhunut seinille.

Kerran lautakunnassa leimattu liikennesuunnitelma, olkoon kuinka vanhentunut ja epätarkoituksenmukainen tahansa, etenee virastoissa vääjäämättä kuin höyryjyrä ilman jarruja. Ketään ei kiinnosta, onko suunnitelmasta enemmän haittaa kuin hyötyä. Jokainen on vaan “töissä täällä”, ja helpointa on ummistaa silmät ja korvat ympäröivältä maailmalta ja toteuttaa suunnitelma rutiininomaisesti liukuhihnalta. Ajattelu, uudelleen harkinta ja järjenkäyttö ei ole ollut tapana.

Mutta niin kauan kun lapio ei ole maassa, ei virhettä ole vielä myöhäistä korjata. Roihuvuoren keskustaa ei ole pakko tuhota. Liikenneympyrän rakentaminen ei ole edellytys asuinkorttelin rakentamiselle. Roihuvuoren keskusta on helsinkiläisen urbaanin lähiön ydin, ei maanteiden risteys keskellä peltoa. Liikenneympyrät eivät sovi urbaaniin ympäristöön. Ne eivät ole kaupungin strategian eivätkä uuden yleiskaavan periaatteiden mukaista suunnittelua.

Tämän artikkelin julkaisuhetkellä katusuunnitelmaa ei ole vielä hyväksytty yleisten töiden lautakunnassa. Katusuunnitelmasta voi jättää muistutuksia 15.11. klo 15 asti. Muistutukset voi jättää myös sähköpostilla helsinki.kirjaamo@hel.fi, vaikka sähköpostiosoitetta ei rakennusviraston sivuilla mainitakaan.

Linkkejä

• Roihuvuoren katusuunnitelmat nähtävillä (linkki lakannee toimimasta keskiviikkona 16.11.2016)
• Asemakaavan muutosehdotus (2006)
• Havainnekuva (2006)
• Liikennemäärät Helsingissä (2014)
• Kiertoliittymien turvallisuus (2005)