Päivitys 4.4.2016: hovioikeus tuomitsi toisin
Satakunnan käräjäoikeus antoi keväällä tuomion viime kesänä Porin Vaasantiellä tapahtuneesta onnettomuudesta. Henkilöautoa ja peräkärryä noin 80 km/h kuljettanut A oli törmännyt samaan suuntaan kulkeneen pyöräilijään B perään. Pyöräilijä kuoli. Tapahtumapaikka oli ylämäkeen kulkeva maantie, jossa kaistat oli erotettu keltaisella sulkuviivalla. Näkyvyys oli hyvä ja A havaitsi pyöräilijän hyvissä ajoin. Osumakohta oli noin 65 senttimetriä auton oikesta kyljestä. A:ta syytettiin liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. Oikeus hylkäsi syytteet.
Pyöräilijän horjahdus
A:n kertomuksen mukaan pyörälijä horjahti yllättäen hänen eteensä ja kyseessä oli onnettomuus, jota hän ei normaalia suuremmallakaan varovaisuudella olisi voinut välttää.
Pyöräilijän horjahdus on toki täysin mahdollinen. On jopa todennäköistä, että nopeasti kulkevan auton ilmavirta horjuttaa pyöräilijää. Bernoullin lain mukaisesti horjahdus tapahtuu vaaralliseen suuntaan, autoon päin. Horjahdus ei siis ole täysin ennakoimatonta, vaan siihen on autoilijan syytä varautua.
Jos auton ja pyörän väliin jää turvallisehko 100cm ohitusetäisyys ja pyörän leveys on 60cm, etäisyys auton kyljen ja pyörän keskilinjan välissä on 130cm (kuva 1, vasen). Kuitenkin onnettomuuden sattuessa pyörän takarengas oli 65 etäisyydellä auton kyljestä vastakkaiseen suuntaan (kuva 1, oikea). Siis turvallisen ohituksen äkillinen muuttuminen kuvatuksi törmäykseksi edellyttäisi pyöräilijän yllättäen siirtyvän kaksi metriä vasempaan. Tämä ei ole uskottavaa. Tällainen siirtymä edellyttäisi äkillistä käännöstä vasempaan, mistä ei ole näyttöä; A nimenomaan väitti pyöräilijän horjahtaneen.
Entä jos A aikoi ohittaa lähempää, vaikkapa 50cm päästä? Tällöin kyseessä oli tietoinen riskinotto eikä turvallinen ohitus. Silti vaadittavan horjahduksen suuruutta, 145cm, on vaikea uskoa.
Sulkuviivan merkitys
A:n vastauksen mukaan ylämäen ja keltaisen viivan vuoksi pyöräilijää ei olisi voinut kiertää vastaantulevien kaistan kautta. Käräjäoikeus hyväksyi tämän: ei ole voinut edellyttää, että hän olisi ajanut keltaisen viivan vasemmalle puolelle
Käräjäoikeuden näkemys on pähkähullu. Jos pyöräilijän kuoleman välttäminen sitä edellyttää, sulkuviiva on ylitettävä, vaikka lakipykälä sen kieltäisikin. Lakiteknisesti: yleinen varovaisuusvelvoite (tieliikennelaki 3 §) on velvoittavampi kuin liikenteen ohjauslaite.
A olisi voinut myös olla ohittamatta, jolloin onnettomuus olisi vältetty ja jokaista lain pykälää noudatettu. On toki vaikeasti nieltävä vaatimus, ettei autoilija saisi ohittaa pyöräilijää. Kuitenkin pyöräilijän hengen säilymistä voidaan pitää tärkeämpänä kuin moottoriliikenteen täydellistä häiriöttömyyttä.
Ajoradalla vai pientareella
Tuomioon johtaneissa johtopäätöksissä ei pyöräilijän horjahdusta lainkaan mainittu, vaan ne perustuivat auton paikkaan tiellä. Syyttäjä syytti A:ta ajoradan reunaviivan ulkopuolella ajamisesta ja siten B:hen törmäämisestä. A kielsi ajaneensa pientareella. Käräjäoikeus toteaa, ettei ”esitetyistä todisteista voida tehdä riittävällä varmuudella sitä johtopäätöstä, että A olisi ajanut tien reunaviivan oikealla puolella … Näin ollen A:n ei ole näytetty laiminlyöneen huolellisuusvelvoitettaan tai laiminlyöneen antaa tieliikennelain 30 §:ssä edellytetyllä tavalla B:lle turvallinen tila tiellä.”
Lienee totta, ettei syyttäjä aukottomasti osoittanut A:n ajaneen pientareella. Mutta onko sillä väliä? Pyöräilijän päälle ajamisen pitäisi olla kiellettyä yhtälailla reunaviivan molemmin puolin. Kuitenkin käräjäoikeus käytännössä katsoi sen sallituksi viivan sisäpuolella.
Lainauksen perusteella käräjäoikeus ei ymmärrä mitä tarkoittaa ”turvallinen tila”. Oikeus vaikuttaa luulevan, että turvallinen tila tarkoittaa pysymistä tietyn merkinnän tietyllä puolella. Näinhän asia ei ole. ”Turvallinen” tarkoittaa ”sellaista, joka ei aiheuta vaaraa”. Tapauksen seurauksista on selvää, että vaaraa aiheutui.
Jälkisanat
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole arvioida A:n syyllisyyttä. Se edellyttäisi kaiken todistusaineiston näkemistä, ei pelkän tuomiolauselman. Tarkoitus on arvioida miten julkinen valta—käräjäoikeus ja syyttäjä—tekee ja perustelee päätöksiä.
Miten sitten käräjäoikeus tekee päätöksiä? Tukeutumalla muutamaan liikennesääntöjen yksityiskohtaan ja väheksyen sääntöjen olemassaolon tarkoitusta: liikenteen turvallisuutta.
Lisää aiheesta
Satakunnan käräjäoikeuden tuomio
Jos pitää valita ajaako keltaisen viivan yli vai pyöräilijän yli, pitää oikeuden mielestä valita pyöräilijä, koska keltaisen viivan yliajo on lain mukaan kiellettyä. Absurdia, mutta valitettavan tyypillistä kun pyöräilijän henki on kyseessä.
Joko tämä tuomio on lainvoimainen? Siitä pitää / olisi pitänyt valittaa.
Kuten Olli totesi, pyöräilijä tuskin horjahtaa yllättäen 1,5 – 2 metriä suoraan sivulle. Niinpä olennainen kysymys on, missä vaiheessa kuljettaja havaitsi pyörän ja mitä hän teki. Ei ainakaan ehtinyt tai halunnut kääntää rattia.
Iltalehden mukaan tämä on siis menossa hovioikeuteen, hyvä.
Samassa jutussa haastateltu Liikenneturvan toimitusjohtaja Anna-Liisa Tarvainen sanoo, että se mikä on ohitettavalle pyöräilijälle annettava riittävä ja turvallinen tila, ”jää ikään kuin jälkikäteen arvioitavaksi”.
No, jotenkin tuntuu että tässä se tila ei ollut riittävä ja turvallinen.
Ja nämä keltaiset viivat ja ohittelu eivät ole ainoastaan maanteiden ongelma, vaan Helsingin ydinkeskustastakin näitä löytyy. Esimerkiksi Fredalla ratikkaosuudella autoilijalle tulee aivan sama päätös tehtäväksi: ylittääkö ohittaessa keltaisen sulkuviivan vai ohittaako törmäysetäisyydellä. Fredalla riittävän ja turvallisen tilan jättäminen korostuu nupukivien ja niiden pitkien ja suurien rakojen sekä epätasaisuuden takia. Kokenutkin pyöräilijä navigoi jatkuvasti rakoja ja kuoppia. Suoraan ei juurikaan ajeta. Eikä kovin montaa kertaa tuolla tarvitse ajaa, kun ohittaja on ottanut tehtäväksi pysyä keltaisen viivan sisäpuolella. Aika vierestä se silloin menee.
Toivottavasti hovin päätös on sitä tasoa, että siitä saamme järkevän ja tärkeän ennakkkopäätöksen.
Ja joka tapauksessa tieliikennelakiin pitäisi kirjata ”riittavän ja turvallisen tilan” -lauseen sijaan metrimäärä. Monessa maassa se on 1,5 metriä.