On jälleen paikallaan korjata erinäisiä vaarallisia väärinkäsityksiä väistämissäännöistä, joita on hutiloitu medioissa parin viime viikon aikana.
Väistämissäännöt
Ennen vuotta 1997 oikealta tulevaa väistettiin riippumatta siitä, tuliko hän ajoradalta vai pyörätieltä. Liikenneministeriö katsoi tämän säännön liian vaikeaselkoiseksi, ja vuonna 1997 sääntöä muutettiin pyörätieltä tulevan pyöräilijän ja mopoilijan osalta:
Polkupyöräilijän tai mopoilijan on kuitenkin, jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu, tullessaan pyörätieltä ajoradalle väistettävä muuta liikennettä. (7.5.1997/414) TLL 14 §
Uuden lain oli tarkoitus selkiyttää väistämissääntöjä, mutta se epäonnistui surkeasti. Sääntö on edelleen huonosti tunnettu ja väärin ymmärretty.
Lain mukaan risteyksessä kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä mm. risteävää tietä ylittävää polkupyöräilijää – riippumatta siitä, ajaako tämä pyörätien jatkeella, suojatiellä tai kummallakaan niistä. Autoilijan on myös väistettävä pyöräilijää tullessaan vähäiseltä tieltä, pihasta, pysäköintipaikalta tai muulta vastaavalta sekä tullessaan kolmion tai stop-merkin takaa. Vain jos ei edellä mainitusta muuta johdu, pyörätieltä tuleva väistää ajoradan liikennettä (vuoden 1997 sääntö).
Todellisessa elämässä pyörätiet kulkevat kaupungeissa pääsääntöisesti pääkatujen varsilla, joiden risteävät kadut on osoitettu väistämisvelvollisiksi. Tällöin kaikista suunnista tulevat autoilijat väistävät pääkadun suuntaisella pyörätiellä ajavaa pyöräilijää.
Suojatie tai pyörätien jatke ei tarkoita autoilijan etuajo-oikeutta. Suojatie tai pyörätien jatke eivät vaikuta pyöräilijän ja autoilijan keskinäisiin väistämissääntöihin eivätkä liioin pyöräilijän oikeuteen ylittää tie ajamalla. Ajoradalla ajavan pyöräilijän on usein kuljettava suojatien kautta päästäkseen pyörätielle. Pyöräilijä voi tulla pyörätien jatkeelle tai suojatielle muualtakin kuin pyörätieltä, esimerkiksi moottoriajoneuvoliikenteeltä kielletyltä ajoradalta.
Ei ole aivan sama, miten väistämissäännöistä tiedotetaan. Vakiintuneen tavan mukaan mediassa korostetaan vuoden 1997 pyöräilijän väistämissääntöä, ja kääntyvän tai kolmion takaa tulevan autoilijan väistämissääntö ilmoitetaan poikkeuksena tai unohdetaan kokonaan, vaikka asia pitäisi olla juuri päinvastoin. Monille jää harhaanjohtavan tiedotuksen seurauksena mieleen vain “pyöräilijä väistää”. Tämä on vaarallista. On vaarallista, että tonnien painoisen ajoneuvon kuljettaja luulee olevansa etuajo-oikeutettu, kun hän on väistämisvelvollinen.
Yksin mediaa ei ole syyttäminen. Liikenneministeriö itse lanseerasi epäonnistuneen lain epäonnistuneen tiedotusformaatin jo ennen lain voimaantuloa. Harhaanjohtava mantra on juuttunut kaikkeen tiedottamiseen kuin espoolainen jalankulkija kehä ykkösen liikennevaloihin.
Monelle jää mieleen vain otsikko. Liikenneministeriön tiedotteen kansi vuodelta 1997.
Isossa kuvassa ”pyörätieltä tuleva väistää”. Kuvan kaltainen risteys on todellisessa elämässä hyvin harvinainen.
Väärää tietoa mediassa
Pääsiäistä edeltävällä viikolla Sanoma Osakeyhtiö kunnostautui tieraivon lietsomisessa urakalla. Pyöräilijöiden sääntötuntemusta parjattiin yhteensä neljässä artikkelissa Ilta-Sanomissa ja Helsingin Sanomissa. Jos artikkeleita on uskominen, ihminen yhtäkkiä lakkaa osaamasta liikennesääntöjä tai ainakin noudattamasta niitä, kun hän ottaa alleen polkupyörän. Lisäksi häneen iskee selittämätön kaipuu väkivaltaiseen kuolemaan, jota hän toteuttaa ajamalla ”päkäpäisesti” tuhansien kilojen painoisten autojen eteen. Polkupyörällä näyttää olevan hyvin omituinen vaikutus ihmiseen.
Kirjoituksissa oli myös asiavirheitä, joita ei ole korjattu. Viitattuja tutkimuksia oli tulkittu väärin, ja liikennesäännöistä tiedotettiin jälleen kerran väärin ja harhaanjohtavasti. Säännöt näyttävät todella olevan hukassa – medialta itseltään. Samoin lähdekritiikki.
Trafin edustaja Helsingin Sanomissa
Koko väärinkäsitysten soppa lähti liikkeelle Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin johtavan asiantuntijan ja Moottori-lehden blogaajan Jussi Pohjosen virheellisistä lausunnoista Hesarissa.
”Nämä väistämissäännöt tuottavat pyöräilijöille ongelmia. Liikenneturvan tekemään kyselyyn vastanneista yli 70 prosenttia vastasi väärin, kun kysymyksenä olivat väistämissäännöt suojatiellä, joka on pyörätien jatke.” – Jussi Pohjonen
Pyöräilijöiden huono tietämys huolestuttaa asiantuntijaa – ”Väistämissäännöt tuottavat pyöräilijöille ongelmia”, HS 29.3.2015
Herää kysymys, onko Pohjonen tutustunut siteeraamaansa kyselyyn lainkaan. Nimittäin 70 prosenttia ei suinkaan tarkoita “pyöräilijöitä” vaan Seinäjoen yläkoululaisia. Liikenneturva hiljaisesti yritti korjata Pohjosen tekemän virheen omilla sivuillaan:
”Väistämissääntötuntemuksesta on esitetty myös huolestuttavampia tietoja. Osana liikenne- ja viestintäministeriön, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin, poliisin ja Liikenneturvan Nuorten ääni liikenneturvallisuudelle -hanketta tehtiin Seinäjoen yläkoulujen oppilaille yksittäinen kysely, johon vastasi yhteensä 365 yläkoululaista. Kyselyyn vastanneista yli 70% oletti autoilijan olevan väistämisvelvollinen liikennetilanteessa, jossa pyörätien jatkeelle ajavan pyöräilijän tulisi väistää suoraan ajavaa autoilijaa.
Yksittäisistä alueellisista koululaiskyselyistä ei voi vetää koko väestöä koskevia johtopäätöksiä, vaan ne on lähinnä tarkoitettu taustoittamaan ja täsmentämään koululaisille suunnattua liikennekasvatusta.”
Sääntötuntemus on kaikkien asia, Liikenneturva 31.3.2015
Hesarin artikkelissa toistuu vuoden 1997 surullisenkuuluisa pyöräilijän väistämissääntö klassisen harhaanjohtavasti esitettynä. Lisäksi annetaan ymmärtää, että pyörätien jatkeen olemassaolo vaikuttaisi väistämissääntöihin, tai että sen puute poistaisi pyöräilijän oikeuden ylittää tie ajamalla.
Trafin edustaja Ilta-Sanomissa
Hesarin jutun jälkeen Ilta-Sanomat kirjoitti samasta aiheesta ja haastatteli samaista Hesarissa lausuntoja antanutta Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin edustajaa Jussi Pohjosta. Toisessa haastattelussa vilisevät samat virheet kuin ensimmäisessä, mutta kertaluokkaa pahempana.
”Liikenneturvan tekemän kyselyn mukaan yli 70 prosenttia ei tiedä, mitkä ovat väistämissäännöt suojatiellä, jolla on pyörätien jatke. Valtaosa pyöräilijöistä painaa siten suojatien yli jopa henkensä kaupalla vastoin liikennesääntöjä.
– Autojen on väistettävä jalankulkijaa, joka on suojatiellä tai astumassa sille, kun taas pyöräilijä, joka tulee suojatielle, on autoon nähden väistämisvelvollinen, liikenteen turvallisuusvirasto Trafin johtava asiantuntija Jussi Pohjonen selvittää.”
Valtaosa pyöräilijöistä ei tunne tätä liikennesääntöä – ja monet raivostuvat asiasta, IS 30.3.2015
Jutussa ei lainkaan mainita autoilijan väistämistapauksia, ja oleellisesti siis väitetään, että pyöräilijä olisi suojatiellä aina autoilijaan nähden väistämisvelvollinen. Pohjonen jatkaa huolestuneisuuttaan Seinäjoen yläkoululaisten sääntötuntemuksesta valtakunnallisena “pyöräilijöiden” ongelmana. Koko farssin kruunaa itse keksitty nojatuolipäätelmä: jos pyöräilijä ei tunne jotakin väistämissääntöä, hän automaattisesti ajaa auton eteen henkensä kaupalla kuin mikäkin keskeneräinen google-auto.
Jos itsesuojeluvaistoa pitäisi opiskella tieliikennelaista, tai jos pyöräilijät eivät jatkuvasti jo luopuisi oikeuksistaan, koska noin pääsääntöisesti eivät halua törmätä autoon, meillä syntyisi joka päivä melkoiset kasat ruumiita pelkästään kolmioristeyksissä.
Ilta-Sanomat yrittää korjata
Helsingin Polkupyöräilijät otti yhteyttä IS:n toimitukseen, joka teki ”korjaavan” jutun, jossa oli niin ikään virheitä. Osa niistä korjattiin palautteen perusteella. Jutussa oli kuitenkin jälleen – nyt jo kolmatta kertaa – haastateltu samaista Liikenteen turvallisuusviraston edustajaa, johtavaa asiantuntijaa Jussi Pohjosta. Suojatie ja väistämissäännöt menevät iloisesti sekaisin. Lisäksi Pohjosen lausunto lehteen kirjoitussa muodossaan antaa ymmärtää, että on ihan OK jättää väistämättä pyöräilijää, jos ajoradalle ei näe työntämättä auton keulaa pyörätien jatkeen päälle.
Helsingin Sanomien pääkirjoitus
Hesarin ja Ilta-Sanomien jännittävä saaga liikennesääntöjen osaamattomuudesta huipentui pääsiäistä edeltävällä viikolla nousemalla HS:n arvovaltaiselle pääkirjoitussivulle. Kirjoituksessa – jälleen kerran – esitetään pyöräilijän väistämissääntö pääsääntönä ja autoilijan väistämissäännöt poikkeuksina. Lisäksi kirjoituksessa väitetään:
”Jos suojatie on pyörätien jatke ja autoilijan väistämisvelvollisuutta ei ole osoitettu, pyöräilijä saa ajaa suojatiellä, mutta autoilijalla on etuajo-oikeus.” – Minä menen nyt!, HS 31.3.2015
Tämä on väärä ja vaarallinen väite. Suojatie tai pyörätien jatke ei tarkoita autoilijan etuajo-oikeutta. Se ei tarkoita kenenkään etuajo-oikeutta, paitsi jalankulkijan. Suojatie tai pyörätien jatke eivät vaikuta pyöräilijän ja autoilijan keskinäisiin väistämisvelvollisuuksiin mitenkään. Väistämisvelvollisuudet riippuvat mm. liikennemerkeistä, kääntymisestä ja siitä, millaiselta väylältä kukin on tulossa.
”Ajoradalla ei saa pyöräillä, jos pyörätie on tarjolla” . – Minä menen nyt!, HS 31.3.2015
Tämäkin väite on väärä. Ajoradalla pyöräilyä ei ole kielletty, eikä pyörätietä aina tarvitse käyttää. Tieliikenneasetuksen mukaan pyöräilijä saa ajaa ajoradalla ”lyhyellä matkalla”, jos pyörätie on vain tien vasemmalla puolella. Matkan pituus on laissa tarkoituksella jätetty määrittämättä, se kun on täysin tilannesidonnaista. Tieliikennelain 8 § mukaan, kun erityiset syyt siihen pakottavat, ajoneuvoa saa tilapäisesti kuljettaa muullakin kuin sille tarkoitetulla tien osalla, jollei siitä aiheudu vaaraa tai huomattavaa haittaa. Erityinen syy voi olla esimerkiksi se, ettei pyörätiellä voi ajaa, koska sinne on pysäköity autoja.
Autosta käsin on mahdotonta arvioida, onko pyörätie käyttökunnossa. Eikä se ole autoilijan tehtäväkään. Ajoneuvon kuljettajan tehtävä on keskittyä turvalliseen ajamiseen.
Pääkirjoituksessa siteerattiin Liikenneturvan oikeaa kyselytutkimusta (Karvinen 2012), mutta pääkirjoituksen tulkinta oli harhaanjohtava.
”Muutaman vuoden takaisessa kyselyssä vain kolmasosa vastaajista tiesi pyöräilijän väistämissäännöt.” – Minä menen nyt!, HS 31.3.2015
”Kolmasosa” ei koske kaikkia pyöräilijän väistämissääntöjä, vaan ainoastaan yhtä, edellä mainittua vuoden 1997 väistämissääntöä. Kirjoitus antaa ymmärtää, että sääntöjen huono tuntemus olisi erityisesti pyöräilijöille ominaista. Kuitenkin 40,6 % pyöräilijöistä tunsi kyseisen väistämissäännön, kun autoilijoista säännön tunsi vain 29,1 %. Tutkimuksen mukaan vastaajat osasivat väistämissäännöt yleisesti melko hyvin. Tämä yksittäinen sääntö oli ihmisille epäselvä. Eikä mikään ihme: sääntö on epälooginen ja siitä tiedotetaan mediassa jatkuvasti väärin.
Liikennesäännöistä ei saa tiedottaa hutiloiden
Kenen ja minkä sääntöjen osaamattomuudesta sitten pitäisi olla huolissaan? Vaaraa ei aiheudu silloin, jos pyöräilijä tai autoilija luulee olevansa väistämisvelvollinen. Jos pyöräilijä luulee olevansa etuajo-oikeutettu, on vaaran mahdollisuus olemassa. Pahimman vaaran aiheuttaa kuitenkin autoilija, joka luulee olevansa etuajo-oikeutettu.
Pyöräilijä ja autoilija eivät ole liikenteessä symmetrisessä asemassa. Väistämissäännöistä riippumatta pyöräilijällä on jo itsesuojeluvaistoon perustuva motivaatio väistää tuhansien kilojen painoista metalliesinettä. Autoilijan motivaatio väistää pyöräilijää ei perustu selviytymisviettiin vaan tietoiseen harkintaan. Siksi se on niin helppo unohtaa, jos puhelin soi, tai jos vähän väsyttää, tai jos vaan ei kiinnosta. Tai jos autoilija luulee, että “pyöräilijä väistää”.
Huolissaan kannattaisi olla niistä autoilijoista, jotka eivät tunne omaa väistämisvelvollisuuttaan. Esimerkiksi 10% vain autoilevista vastasi “Pyöräilijä väistää autoilijaa aina pyörätien jatkeelle tullessaan”, kun kysymyksessä oli liikenneympyrästä poistuvan autoilijan ja pyörätietä ajavan pyöräilijän kohtaaminen. Kun autoilija ja pyöräilijä kolaroivat, kahdessa tapauksessa kolmesta autoilija on syyllinen.
Helsingin Sanomat odotti viikon ja julkaisi sen jälkeen kaksi vastinetta, Olli Pottosen ja Matti Kinnusen sinänsä asiapitoiset kirjoitukset, joissa molemmissa kritisoitiin liikennesääntöjen monimutkaisuutta. Helsingin Sanomat ei julkaissut yhtäkään itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, vaikka niitäkin lähetettiin. Pääkirjoituksen virheistä annettiin palautetta, mutta Helsingin Sanomat ei korjannut tekemiään asiavirheitä.
Vaikka faktat olisivatkin sopivalla tavalla tulkittuna teknisesti oikein, se ei vielä riitä. Liikennesäännöistä on tiedotettava niin, ettei ihmisiä johdeta harhaan. Tämä on kaikkien niiden vastuulla, jotka tiedottavat liikennesäännöistä. Myös toimittajan, oli hän pyöräilystä mitä mieltä tahansa. Helsingin Sanomien pääkirjoitukselta voisi odottaa, että faktat ovat oikein ja että lukijoita ei johdeta harhaan asiassa, jossa on kysymys ihmishengistä – auto painaa tonneja ja se tappaa.
Ja aivan erityisesti se on Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin vastuulla. Miksi Trafi ei liikenteen turvallisuuden kehittämisestä vastuullisena viranomaisena vaatinut ponnekkaammin – tai kenties lainkaan – oikaisua virheellisiin tietoihin, joita heidän edustajansa suuhun on eri lehtihaastatteluissa pantu?
Pyöräilyn edistäminen on kaikkien yhteinen etu. Olisi toivottavaa, että mediat olisivat mukana edistämässä yhteistä etua, eivät jarruttamassa sitä. Liikenneturvallisuuden kannalta olisi suotavaa, että ihmiset keskittyisivät omaan ajamiseensa eivätkä toistensa liikennerikkomusten kyttäämiseen.
Väärin ymmärretty, epälooginen ja isomman oikeutta vahvistava vuoden 1997 väistämissääntö on muutettava tieliikennelain kokonaisuudistuksessa. Sääntöjen on oltava loogiset, helposti ymmärrettävät ja kestäviä liikennemuotoja tukevat. Sääntöjen on myös oltava kansainvälisesti yhtenäiset. Suomessa vuonna 1997 kehitetty pyöräilijää ja mopoilijaa koskeva väistämissääntö on Wienin tieliikennesopimuksen vastainen.
Lisälukemistoa
Hesarin viimeaikaista uutisointia pyöräilyyn liittyen:
- Kymmeniä puita kaadetaan pyöräkaistojen takia Mannerheimintieltä – vastustus pienempää kuin Mechelininkadulla, HS 31.3.2015
- Länsiväylän pikkumökin tarina päättyy: Irina Sandbergin lapsuudenkoti jää pyörätien alle, HS 3.4.2015
- Pyöräilyn suosio Helsingissä voi koitua yhteissaunojen kohtaloksi, HS 10.4.2015
Kirjoittaja on Helsingin Polkupyöräilijöiden varapuheenjohtaja ja Pyöräliiton hallituksen jäsen.
Marjut Ollitervo
Kerrassaan loistava analyysi! Ongelma on se, että analyyttinen, looginen ajattelu on harvinainen kyky liikenneasioissa – niin lainsäätäjän kuin järjestöjenkin puolella. Muitakin yhtä älyttömiä esimerkkejä on.
1997 lain muutoksen tavoitteena oli juurikin ehkäistä vaaratilanteita säätämällä pyöräilijä väistämään ajoradan liikennettä, paitsi luetellut poikkeukset.
Hallituksen esityksestä:
”Pyörätien ja ajoradan risteyksissä syntyvien vaaratilanteiden ja tapahtuvien onnettomuuksien ehkäisemiseksi hallitus esittää tieliikennelain väistämistä koskevia säännöksiä muutettaviksi siten, että pyöräilijä on kevyen liikenteen väylän ja ajoradan risteyksessä velvollinen väistämään risteävää ajoneuvoliikennettä, jollei liikennemerkein toisin osoiteta.”
HE 251/1996 http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1996/19960251#idp4892400
Ryhdyin lukemaan tätä kirjoitusta innolla – saisin viimein tietää, miten nämä väistämissuhteet menevät. Valitettavasti tämän luettuani olen entistäö hämmentyneempi. Jatkossa – sekä pyöräilijänä että autoilijana – väistän varmuudeksi kaikkia.
Erinomaisena esimerkkinä kirjoituksen toinen kuva, ”kahden tien risteys”. Kumpi siinä nyt siis väistää?
Tämä artikkeli ei ole tarkoitettukaan liikennesääntöjen opiskemiseen. Tämä artikkeli on kritiikki liikennesääntöjen väärää tiedottamista kohtaan. Väistämissäännöt kuvineen löytyvät esimerkiksi täältä.
Kuvan ”kahden tien risteys” pointti on juurikin antaa esimerkki tilanteesta, jossa ei ole selvää kuka väistää. Jos risteyksessä sattuisi onnettomuus, oikeuslaitos ryhtyisi pohtimaan, onko ”metsätie” vähäinen tie vai ei, ja sieltä tulija siten väistämisvelvollinen. Käytännössä tietysti metsästä tuleva väistää. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, kenen tulisi lain mukaan väistää. Suojatiellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Eikä myöskään vuoden 1997 säännöllä. Äkkiseltään voisi tuntua selvältä, että metsätie on ns. vähäinen tie, mutta entäs sitten kun metsätien ylitys onkin korotettu, kuten tässä: http://goo.gl/maps/KxD1D.
Väistämissääntö on autoillessa tuon metsätien osalta varsin selkeä. Samoin pyöräilijän oikealta tullessaan kuuluu väistää, tai paremminkin taluttaa pyörä tien yli.
”Kuljettajan on kuitenkin aina väistettävä muuta liikennettä, jos hän on tulossa tielle pihakadulta, kävelykadulta, pihasta, pysäköintipaikalta, huoltoasemalta tai muulta vastaavalta alueelta taikka polulta, tilustieltä tai muulta vähäiseltä tieltä tai moottorikelkkailureitiltä. (5.5.2006/343)”
tie katsotaan vähäiseksi jos sillä ei ole nimeä, eikä tuossa kuvassa näy oikealla olevan tien nimikylttiä. Ihan selväähän tuossa on että metsästä tuleva väistää.
Kaikille teille muille epätietoisille:
http://www.polkupyoraily.net/wiki/Liikennes%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6t
Tässä linkki, jossa nämä väistösuhteet on selvitetty niin, että niistä saa ensilukemalla selvän.
Lehdille kannattaa lähettää näin asiantuntevasti perustellut oikaisupyynnöt heti, kun virheellisiä väitteitä esitetään. Jos se ei auta, kantelu Julkisen sanan neuvostoon voi tehdä käänteen virheelliselle tiedottamiselle. Se, että selvää asiavirhettä ei korjata pikimmiten edes oikaisupyynnön jälkeen, rikkoo hyvää journalistista tapaa ja on aika noloa. Taaskin viime aikoina esitetyt puutteelliset versiot väistämissäännöistä aiheuttavat aika monille ihan selvää vaaraa, ja se tekee asiasta vielä nolomman.
http://www.jsn.fi/kantelun_ohjeet/
http://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/
Hyvä että pyöräilijöidenkin näkökulmaa ja sääntöjen monimutkaisuutta ja järjettömyyttä pidetään esillä.
Yhdessä kuvassa mainittu ”harvinainen risteys” ei ikävä kyllä ole meillä Imatralla lainkaan harvinainen, pikemminkin hyvinkin yleinen jopa ihan vasta valmistuneilla osuuksilla.
Lisäksi pienehkössä kaupungissamme on innostuttu liikenneympyröistä, joissa autoilijat eivät todellakaan tajua olevansa väistämisvelvollisia.
Samaa katsoin itsekin. Tällainen risteys on todella yleinen täällä Oulun seudulla, mutta niissä ajetaan vastain sääntöjä. Pyöräilijät eivät varmasti osaa edes kuvitella olevansa väistämisvelvollisia.
Mitäs tarkoittaa tuossa kuvan 2 kuvatekstissä se, että oikealta tulevan pyöräilijän on ajettava suojatien kautta. Kuitenkin laissa sanotaan, ettei pyöräilijä saa ajaa suojatiellä. Ainoastaan pyörätien jatkeella. Ja tuohan ei ole pyörätien jatke, koska oikealta metsästä tuleva tie ei ole pyörätie. Eli oikealta tuleva pyöräilijä on etuajo-oikeutettu, mutta hän ei saa ajaa suojatien kohdalta, vaan ainoastaan sen sivusta? Mitenhän asiaa pitäisi käytännössä tulkita?
Näyttäisitkö minulle sen kohdan laista, jossa näin sanotaan?
http://www.polkupyoraily.net/wiki/Liikennes%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6t
”Polkupyöräilijä ei saa koskaan pyöräillä suojatiellä ellei suojatie jatku pyörätien jatkeena”
TLL 2§ Tieliikennelainsäädännössä tarkoitetaan:
– 5) suojatiellä jalankulkijoiden käytettäväksi ajoradan, pyörätien tai raitiotien ylittämiseen tarkoitettua, liikennemerkillä tai tiemerkinnöin osoitettua tien osaa;
Siinäpä sinulle kohta jossa kerrotaan että suojatie ei ole pyöräilijöille.
Jos luet oikein tarkkaan, ei sanota tässäkään lainkohdassa, ”ettei pyöräilijä saa ajaa suojatiellä”, kuten tuolla yllä väitettiin. Tässä ei mainita pyöräilystä tai muista tienkäyttäjistä sanallakaan mitään.
Laissa on erikseen mainittu, jos jokin tien osa on kielletty muilta kuin tietyltä tienkäyttäjäryhmältä.
”Laissa on erikseen mainittu, jos jokin tien osa on kielletty muilta kuin tietyltä tienkäyttäjäryhmältä.”
Eikö tuossa lainkohdassa nimenomaan sanota että suojatie on jalankulkijoille tarkoitettu, jolloin sinne ei muilla ole asiaa… Vai miten ajattelit em. lain kohdan ymmärtää?
Laissa itse asiassa ei sanota, että pyöräilijä ei saa ajaa suojatiellä; toisekseen, tämähän on helposti kierrettävissä ajamalla 5 cm sivussa suojatiestä.
tottakai tuo metsätie on vähäisempi tie. sen kertoo pelkästään jo tuo koroke.
omituinen virhe tässä kontekstissa
Tämä on jo aika lailla offtopic, mutta olkoon.
Se, että joku tie on vähäisempi kuin toinen tie, ei vielä tee siitä tieliikennelain ”vähäistä tietä”, jolta tuleva on väistämisvelvollinen. Laissa ei ole mitään sellaista määräystä, jonka mukaan teiden keskinäinen suuruus- tai vähäisyysero määrittelisi väistämisvelvollisuuden.
Kannattaa tutustua Tekniikan maailman 21/2012 vähäistä tietä käsittelevään artikkeliin. Siinä on mm. oikeuden päätöksiä aiheesta. Ei ole lainkaan ”tottakai” selvää, mikä on vähäinen tie ja mikä ei.
Kuvan kaltaisessa risteyksessä asiaa helpottaisi väistämiskolmiot hiekkateille, kuten Kouvolassa on muutamassa paikassa tehty.
Olen pyöräilijänä sitä mieltä, että pyöräilijän on järkevä väistää tämänkaltaisessa risteyksessä.
Vai että harvinainen. Omalla työmatkallani, 8km Turun läpi, on tuommoisia risteyksiä joissa pyöräilijä väistää, enemmän kuin viisi. Käytännössä tasa-arvoinen X-risteys on sellainen ja jokaikinen T-risteys (sekä tasa-arvoinen että ei-tasa-arvoinen) mikäli niissä on pyörätien jatke autotien yli tuolta T:n eteläsuunnasta.
Risteyksiä, joissa pyöräilijä väistää, on epäilemättä maailmassa monta. Sitä ei kukaan kiistä.
Tasa-arvoinen X-risteys ei ole kuvan kaltainen risteys (jota sanon kuvatekstissä harvinaiseksi). Myöskään T-risteys, jossa pyörätie on ”pohjois-etelä” -suuntainen, ei ole kuvan kaltainen risteys. Eikä varsinkaan T-risteys, joka ei ole tasa-arvoinen.
Kuvankin kaltaisia tasa-arvoisia T-risteyksiä, joissa pyörätie kulkee ”itä-länsi” -suunnassa, on tiettävästi olemassa. Mutta ne ovat harvinaisia.
Ylipäätään jos tasa-arvoisissa risteyksissä kulkee pyörätie, tarkoittaa se yleensä, että joko pyörätie on väärässä paikassa, tai sitten risteyksestä puuttuvat kolmiot. Mutta se onkin sitten toinen juttu eli suunnitteluvirhe.
Eikö T risteksessä, joka on epätasa-arvoinen, ole kolmio siellä T:n eteläsuunnassa, jolloin autoilija väistää kolmion takia?
Hieman offtopic ajattelua:
Kouvolassa olen havainnut muuten mielenkiintoisen ilmiön. Otetaan esimerkiksi risteys Kauppalankatu, kotihajuntie, vuorikatu. Työmatkallani kuljin aiemmin Kotiharjuntieltä (autoradan kyljessä kulkeva pyörätie) kauppalankadun yli suojatietä pitkin. Suojatiellä autojen kuuluisi väistää jalankulkijaa tämän ollessa, tai jos tämä on menossa suojatielle: tämähän on tietysti kaikilla autoilijoilla tiedossa.
Pyörällä liikkuva taas väistää autoja, riippumatta siitä, tuleeko auto oikealta tai vasemmalta: tämä taas ei ole niin selvää, kuten tuossa artikkelissa todettiin.
Tästä huolimatta kulkiessani jalan, noin 2% autoista väistää minua tuossa risteyksessä. Aamu”ruuhkassa” on pakko ”änkeä” autojen eteen, jotta pääsee tien yli.
Liikkuessani pyörällä (varsinkin iso maastopyörä), noin 50% autoista väistää minua liikennesääntöjen vastaisesti.
Tälläset tilanteet, joissa toinen väistää vaikka kuuluisi nostaa kytkintä, aiheuttaa hankalia ”kumpi menee” odotteluja liikenteessä, ja lisäksi kun sitten tulee sääntöjen vastaisesti mentyä eikä väistettyä, ruokkii luultavasti taas vääriä sääntötietoja.
Lisäksi on aika mielenkiintoista, että miksi varsinkin isolla maasturilla hienoissa ”enduro-specific” varusteissa autot väistää vaikka ei tarvisi. Voisko siinä olla joku ajatus, että toi on nyt joku hullu pyöräilijä, se ajaa ihan varmaan nyt mun alle? :E
Liikenneympäristöllä on merkittävä vaikutus siihen, kuka käytännössä väistää ja ketä. Sama ilmiö tapahtuu tässä Intiankadun ja Kumpulantaipaleen risteyksessä – lähes poikkeuksetta autoilijat antavat tietä Kumpulantaipaleelta tulevalle pyöräilijälle, vaikka pyöräilijä on tässä väistämisvelvollinen. http://goo.gl/maps/yCGey
Tuossa vielä kuvana:
https://www.google.fi/maps/@60.878343,26.702679,3a,75y,186.12h,73.76t/data=!3m4!1e1!3m2!1sAm-41SBz5eiZmJtH1ps5YQ!2e0?hl=en
Maalattu sininen viiva kertoo siis reitin jota olen kulkemassa.
Niin sinun kuin minun kuvassa, on mielestäni hyvinkin selkeää, että pyöräilijä väistää.
Tuosta ”harvinaisesta” risteyksestä vielä — sekö siitä tekee harvinaisen, että auton suuntaan ei ole kärkikolmiota? Eikö kääntyvän auton silti pitäisi väistää aina? Muuttuuko tämä (tai mikään muu) tilanne mitenkään, jos pyörä tulee merkillä 422 merkityltä tieltä, versus merkit 423-425?
Suojatie on vain jalankulkijoiden käytettäväksi tarkoitettu.
Tieliikennelaki 2 § Määritelmiä
Tieliikennelainsäädännössä tarkoitetaan:
—
5) suojatiellä jalankulkijoiden käytettäväksi ajoradan, pyörätien tai raitiotien ylittämiseen tarkoitettua, liikennemerkillä tai tiemerkinnöin osoitettua tien osaa; (7.5.1997/414)
Tieliikennelaki 2 §
Tieliikennelaki 40 §
Moni tulkitsee laissa olevan asioita, joita siellä ei ole. Laissa ei ole kielletty suojatiellä pyöräilyä. Jos lakia tulkittaisiin näin Määritelmiä-kohdan perusteella, olisi laki itsensä kanssa ristiriidassa. Yhtä lailla pyörätie on ”vain” (sic) polkupyöräliikenteelle tarkoitettu. Silti laissa kerrotaan, missä kohtaa pyörätietä jalankulkijan tulee kävellä.
Jos suojatiellä ei saisi ajaa, miten esimerkiksi autoilijan, joka on pysäyttämässä jalkakäytävälle (sallittua poikkeustilanteessa) tulisi sinne päästä? Miten autoilija pääsee kävelykadulta pois, jos kävelykadun molemmissa päissä on suojatie koko leveydeltä? Pitäisikö autoilijan työntää auto suojatien poikki? Jos ei, saa pyöräilijäkin ajaa. Laki on kaikille sama.
Pyöräilijä voi joutua ajamaan suojatien kautta esimerkiksi päästäkseen ajoradalta pyörätielle, kävelykadun pätkältä toiselle, tai kuten tämän artikkelin toisessa kuvassa, jatkaakseen ajoa pyöräliikenteelle sallitulla väylällä.
Hei en tahdo riidellä asiasta, vaan saada oikeaa tietoa. Ärsyttää pirusti tällaiset niin tyypilliset juupas-eipäs keskustelut aiheesta kuin aiheesta. Onko Tieliikennelaki, jota luet kuinka vanha? Onko se viimeisin painos? Nämä lait ja säännöt kun ovat matkan varrella muuttuneet.
Tällaisesta linkistä löytyy seuraavanlaista tietoa asiasta, mikähän nyt sitten on viimeisin ja voimassaoleva tieto asiasta?
http://www.polkupyoraily.net/wiki/Liikennes%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6t
Pölkupyöräwiki kertoo seuraavaa:
Polkupyöräilijä voi ylittää ajoradan pyöräillen satulassa pysyen pyörätien jatketta pitkin. Pyörätien jatke on merkitty tiehen kahdella valkoisella katkoviivalla: merkintätapa vaihtelee hieman riippuen siitä, onko pyörätien jatkeen rinnalla myös suojatie (ks. kuvaPyörätien jatkeen merkitseminen alla) [10]. Suojatie ja pyörätien jatke ovat siis kaksi aivan eri asiaa. Polkupyöräilijä ei saa koskaan pyöräillä suojatiellä ellei suojatie jatku pyörätien jatkeena (Tieliikennelaki 2 §, suojatien määritelmä). Jalkakäytävän jatkeena oleva suojatie on tarkoitettu pelkästään jalankulkijoille. Tällöin pyöräilijä saa ylittää tien suojatietä pitkin vain taluttamalla pyörää. Edes alle 12-vuotiaat lapset eivät saa pyöräillä suojatietä pitkin, vaikka saavatkin pyöräillä jalkakäytävällä.
Huomaa, että pyörätien jatkeen käyttö ei anna pyöräilijälle automaattisesti etuajo-oikeutta. Pyöräilijällä on etuajo-oikeus, mikäli autoilijan väistämisvelvollisuus on osoitettu erillisellä liikennemerkillä (kärkikolmio tai stop-merkki) ennen pyörätien jatketta tai jos autoilija kääntyy risteävän tien yli. Muissa tapauksissa pyöräilijä on väistämisvelvollinen esim. ylittäessään risteävää ajorataa pyörätieltä tullessaan.
Ajan siitä usein yli fillarilla ja kokemukseni on myös se, että usein autoilijat siellä pysäyttävät ja odottavat että menisin yli, vaikka olisin jo itse pysäyttänyt odottamaan, että auto menisi. Mielestäni tämä on myös epäselvän väistämissäännön lievempi ongelma: liikenne ei suju niin jouhevasti, kun kumpikin väistää.
Eikö jossain oikeuden päätöksessää jopa mainittu tyyliin 12 postilaatikkoa tien sivussa riittävän oikeuden mielestä siihen, että tietä ei enää voitu pitää vähäisenä. Siitä vaan jatkossa laskemaan postilaatikoita, jos ei liikennemerkkejä osata tai voida laittaa.
”Jos suojatie on pyörätien jatke ja autoilijan väistämisvelvollisuutta ei ole osoitettu, pyöräilijä saa ajaa suojatiellä, mutta autoilijalla on etuajo-oikeus.” – Minä menen nyt!, HS 31.3.2015
Itse ymmärsin lauseen todellakin niin, että suojatie voi olla myös pyörätien jatke, vaikka se näyttäisi aivan samalta kuin suojatie. Ja jos autoilla väistämisvelvollisuutta ei ole osoitettu, eli heillä ei ole kolmioita, stop-merkkiä, niin silloin pyörätien jatkeella saa ajaa, mutta silloin pitää väistää. Lause oli vain todella lyhyesti ja ei-pyöräilevälle vaikeasti selitetty. Vaikeaa lakia ei kannata edes yrittää laittaa yhteen lauseeseen. Tästä todellakin jää mieleen vain _päälleajo-oikeutettu autoilija_.
Mutta toki lauseesta unohtui totaalisesti kääntyvän auton sääntö, joka taas tappaa.
Eli lause kaikessa lyhyydessä voisi mennä näin: ”Jos suojatie on pyörätien jatke ja autoilijan väistämisvelvollisuutta ei ole osoitettu, eikä hän käänny, niin pyöräilijä saa ajaa suojatiellä, mutta pyöräilijällä on väistämisvelvollisuus.”
Mutta kun suojatiellä tai pyörätien jatkeella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kumpi väistää. Siksi niiden sekoittaminen tähän asiaan vain hämmentää tilannetta. Niitä ei pitäisi mainita väistämissääntöjen yhteydessä lainkaan.
On myös täydellisen epärelevanttia filosofoida, onko suojatiemaalaus samalla pyörätien jatke vai ei, varsinkin kun sitä ei voi ennen vuotta 2017 varmasti tietää. Tämänkin asian jauhaminen hämmentää tilannetta. Suojatiellä ajamista ei ole laissa kielletty. Laissa ei myöskään sanota, että pyörä pitäisi taluttaa tien yli, yhtään sen enempää kuin autoakaan pitäisi työntää tien yli, vaikka paikassa olisikin vain suojatie. Monet autoilijat luulevat harhaanjohtavan tiedottamisen takia, että suojatiellä pitäisi taluttaa, ja katsovat, että tämä antaa heille etuajo-oikeuden suojatiellä pyöräilevään nähden. Tämä on vaarallista.
Eli lause kaikessa lyhykäisyydessään menisi näin: ”Jos autoilija ei ole tulossa vähäiseltä tieltä tai muulta sellaiselta, tai jos autoilija ei käänny sille tielle, jota pyöräilijä ylittää, tai jos autoilijan väistämisvelvollisuutta ei ole liikennemerkillä osoitettu, pyörätieltä tuleva pyöräilijä väistää autoilijaa.”
Polkupyöräwikissä Liikennensäännöt-artikkelin väliotsikon Ajoradan ylitys ja suojatiellä ajaminen alla:
”Suojatie ja pyörätien jatke ovat siis kaksi aivan eri asiaa. Polkupyöräilijä ei saa koskaan pyöräillä suojatiellä ellei suojatie jatku pyörätien jatkeena. Jalkakäytävän jatkeena oleva suojatie on tarkoitettu pelkästään jalankulkijoille. Tällöin pyöräilijä saa ylittää tien suojatietä pitkin vain taluttamalla pyörää. Edes alle 12-vuotiaat lapset eivät saa pyöräillä suojatietä pitkin, vaikka saavatkin pyöräillä jalkakäytävällä.”
Onko toinen lause (ja mahdollisesti joku muukin) sitten virheellinen? Viitteenä on vain tieliikenneasetus.
Eikun viitteenä on siis Tieliikennelaki.
No on virheellinen ainakin siinä mielessä, että se ei perustu lakiin, vaan jonkun omaan tulkintaan / keksintöön. Se on paljon toistettu faktoidi, josta on tullut ”totta” siksi, että sitä on toistettu paljon. Laissa ei sanota niin kuin tuo wiki väittää.
Viitteenä on näköjään tieliikennelain 2 § ”Määritelmiä”, jossa sanotaan mm. että suojatie on jalankulkijoille tarkoitettu tien osa. Samassa pykälässä sanotaan mm. myös, että pyörätie on polkupyöräliikenteelle tarkoitettu tien osa. Kuitenkin muutkin tienkäyttäjät saavat joskus käyttää pyörätietä. Ja kuitenkin ajoneuvoa saa joskus kuljettaa muullakin kuin sille tarkoitetulla tien osalla (tll 8 §).
Ja esimerkiksi KKO:1996:125 tuli tulokseen, että
B:llä oli siis oikeus ajaa nimenomaan suojatiellä. Mutta on muistettava, että Suomessa ei ole ns. common law, eli oikeuden päätökset eivät ole sitovia.
Samassa korkeimman oikeuden päätöksessä (1996)
sanotaan myös seuraavaa:
A:lla (eli autoilijalla) ei hänen tulosuunnastaan havaittavien liikennemerkkien perusteella ole ollut aihetta lähteä muusta kuin siitä, että kysymyksessä on ollut suojatie, joka tieliikennelain 2 §:n 5 kohdasta ilmenevän pääsäännön mukaan on tarkoitettu jalankulkijoiden käytettäväksi. A:lla ei näin ollen ole ollut syytä varautua siihen, että polkupyöräilijä ajaisi suojatielle. Tämän vuoksi ei myöskään A:n voida katsoa huolimattomuudesta tai varomattomuudesta rikkoneen tieliikennelakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä eikä siten tuottaneen B:lle ruumiinvammoja.
Hyvää tekstiä ja olen samaa mieltä mm. siitä, että painavamman ja nopeamman ajoneuvon kuljettajan on tärkeämpi osata väistää.
Minusta kuitenkin harhaanjohtavuus syntyy näissä väistämissääntöjä koskevissa kirjoituksissa usein juuri siitä, että asetetaan autoilijat ja pyöräilijät vastakkain. Todellisuudessahan väistämisvelvollisuus ei riipu ajoneuvosta, vaan siitä missä ajoneuvoa kuljetetaan. Kääntyvä tai kolmion takaa tuleva pyörä väistää muuta liikennettä ihan yhtä lailla kuin autokin. Ja pyörätieltä ajoradalle tuleva pyöräilijä väistää myös ajoradalla kulkevia pyöräilijöitä. Autollahan ei saa pyörätiellä ajaa, mutta jos vaikka huoltoauto sattuisi jostain asiallisesta syystä olemaan tulossa pyörätieltä ajoradalle, lienee selvää, että sen pitäisi väistää ajoradalla kulkevia autoja ja pyöriä.
Tällä tavoin ajateltuna väistämissäännöt eivät minusta ole enää aivan niin mutkikkaita, vaan ne koskevat yhteisesti kaikkia ajoneuvoja. Niistä tosiaan on tiedotettu vuodesta toiseen todella kummallisesti. Vai olenko väärässä, onko olemassa väistämissääntöjä jotka koskevat polkupyörää tai autoa erikseen?
Väistämissäännöt riippuvat joiltakin osin ajoneuvoista.
Juridis-teknisesti voisi kuitenkin monessa tilanteessa puhua ajoradalla ajavista ajoneuvojen kuljettajista ja pyörätiellä ajavista ajoneuvojen kuljettajista. Vaikea sanoa, selkiyttäisikö se asiaa vai sekoittaisiko se ihmisiä vielä lisää. Monet mieltävät ajoneuvon autoksi, eivätkä kaikki edes tiedä, että polkupyörä on ajoneuvo.
”Tuosta ”harvinaisesta” risteyksestä vielä — sekö siitä tekee harvinaisen, että auton suuntaan ei ole kärkikolmiota?”
Se. Yleensä tuollaisisa paikoissa on autolle joka tapauksessa kolmio, ja tyypillisesti se sijoitetaan ennen pyörätietä.
”Eikö kääntyvän auton silti pitäisi väistää aina? ”
Sillä tiellä, minne on kääntymässä. Ei toki ennen käännöstä.
D’oh. Klikkasin kyllä ”vastaa” siinä vistissä, mihin olin vastaamassa, vaan eipä mennyt keskusteluun sille kohtaa.
Hesarin viimeaikojen polkupyöräilyvastainen uutisointi ja otsikointi on kyllä suuresti ihmetyttänyt ja ärsyttänyt. Jutun lopun esimerkit ovat hyvin kuvaavia. Niillä pyritään selvästi vaikuttamaan asenneilmastoon.
Kumpi esimerkiksi on merkittävämpi syyllinen mökin purkuun, suuruusluokkaa 100m leveä moottoritien eritasoliittymäkompleksi vai sitä kiertävä suuruusluokkaa 1m levyinen kevyen liikenteen väylä? Voisi ajatella, että moottoritie olisi 100-kertaa merkittävämpi syyllinen. Hesarin otsikossa syyllinen taas on noin 1% tilasta vievä kevyen liikenteen väylä.
Tai kääntäen ”Autoilija väistää pyöräilijää, jos hänellä on liikennemerkillä osoitettu väistämisvelvollisuus; hän on tulossa vähäiseltä tieltä; tai hän on kääntymässä tielle, jota pyöräilijä ylittää.” Näin voidaan ehkä vaikuttaa siihen, että joku lukee edellä mainitusta tiivistelmänä vain että ”pyöräilijä väistää”. Ehkä muutenkin helpompi ymmärtää näin kuin negaatioiden kautta.
Jahas, paz on ihan oikeassa siinä että tietyn ”Vastaa” -linkin klikkaaminen ei vaikuta siihen, mihin kohtaan viesti sitten ilmaantuu. Äskeinen kommenttini viittasi Marjut Ollitervon 13.4.2015 klo 10.40 kirjoittamaan viestiin.
Minusta tämä yllä oleva kirjoitus entisestään sekoittaa väistämissääntöjen tulkintaa. Ainakin lasten kanssa on tärkeää opettaa ensiksi, että pyöräilijä väistää suojatiellä autoja. Siiten kun tämä on hallussa, voi edetä liikenneympyrän ja kääntyvän ajoneuvon ja polkupyörän välisiin väistämissääntöihin. On todella vaarallista, että lapsille opetetaan, että autoilijat väistää kun ajat vaan suojatielle, ja vaarallista että osa autoilijoista näin myös lapsille opettaa. Monta kertaa on saanut jarrua polkea kun lapsi pyöräilee suoraan ja kovaa suojatielle. Jalankulkijat liikkuvat hitaasti, autoilija ehtii hyvin heitä väistää suojatiellä. Pyöräilijät liikkuvat nopeasti ja siksi on sääntö, että pyöräilijä väistää suojatiellä autoa ja tämä pitää jokaisen aikuisen lapsille opettaa !
Kolmen pyöräilevän lapsen isänä olen opettanut, että katua ylitettäessä *varotaan* autoja. Olen opettanut myös väistämissäännöt, jotka lähiympäristön perusristeyksissä ovat kuitenkin kohtuullisen selvät. Lapseni ovat pyöräilleet päiväkoti-ikäisistä alkaen aktiivisesti ja ovat nyt viides- ja kolmasluokkalaisia koulussa – ja pyöräilevät myös itsenäisesti koulumatkansa, vanhin innostui pyöräilemään kouluun myös talvisin. Itselleni opetettiin liikennesäännöt lapsena 1970-1980-luvuilla myöskin ja rohkaistiin pyöräilemään. Näin jälkikäteen ajatellen tämä oli hyvin tärkeätä ja varmasti paransi turvallisuuttani liikenteessä.
Omien lasteni liikenneopetus alkoi jo tuolloin päiväkoti-iässä perussääntöjen myötä – ajetaan oikealla puolella (pyöräily on muuten hyvä tapa opettaa lapsille oikea ja vasen), ei ajeta kenenkään päälle, eikä jäädä kenenkään alle. Tähän mennessä kukaan ei ole jäänyt auton alle ja vaaratilanteet ovat huomattu (tietääkseni) hyvin. Lapset ovat myös useampaan otteeseen jutelleet kotona kohtaamistaan liikennetilanteista, jotka eivät ole olleet ihan selviä: ”Iskä, kuka tuossa kadulla ajaessa väistää, kun ajetaan noiden pysäköityjen autojen ohi ja vastaan tulee joku?” tai ”Olin tuossa risteyksessä odottamassa vuoroani, kun takana autoilija rupesi tööttäämään ja kuski osoitteli jalkakäytävälle.”
Tässä Kaupunkifillarin kirjoituksessa ei opetettu, että autoilijat väistävät kunhan suojatielle ajaa. Sen sijaan tässä kirjoituksessa käytiin aika kattavasti läpi väistämissääntöjä eri tilanteissa sen tiimoilta, että viime viikkoina mediassa on annettu virheellistä tietoa asiasta. Toivottavasti tämän artikkelin myötä vähenee virheellinen opetus siitä, että ”pyöräilijä väistää suojatiellä autoa,” ja saadaan oikea, tieliikennelainsäädännön mukainen osaaminen ja oikeat termit, kuten pyörätien jatke, sen tilalle.
Olen ihan ehdottomasti sitä mieltä, että mikäli lapsille opettaa ensin liikennesäännöt väärin, tuloksena on vain sekaannusta ja vaaratilanteita. Lapset kuitenkin puhuvat asioista myös keskenään, jolloin tuloksena on se, ettei kukaan tiedä mitä pitäisi uskoa. Tuo näkyy sitten sekoiluna liikenteessä. Terve itsesuojeluvaisto kannattaa tietysti opettaa muksuillekin – ”Jos ei ole selvää, että autoilja on huomannut sinut, varo.” Perussääntöjen opetus on kuitenkin yksinkertaista, kunhan ne on vain sisäistänyt ensin itse.
Entä sellainen opetus että pyöräilijä ei saa ajaa suojatielle? Vaan pyörä pitää taluttaa, jolloin olet jalankulkija.
Tällaisesta linkistä löytyy seuraavanlaista tietoa asiasta, mikähän nyt sitten on viimeisin ja voimassaoleva tieto asiasta?
http://www.polkupyoraily.net/wiki/Liikennes%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6t
Pölkupyöräwiki kertoo seuraavaa:
Polkupyöräilijä voi ylittää ajoradan pyöräillen satulassa pysyen pyörätien jatketta pitkin. Pyörätien jatke on merkitty tiehen kahdella valkoisella katkoviivalla: merkintätapa vaihtelee hieman riippuen siitä, onko pyörätien jatkeen rinnalla myös suojatie (ks. kuvaPyörätien jatkeen merkitseminen alla) [10]. Suojatie ja pyörätien jatke ovat siis kaksi aivan eri asiaa. Polkupyöräilijä ei saa koskaan pyöräillä suojatiellä ellei suojatie jatku pyörätien jatkeena (Tieliikennelaki 2 §, suojatien määritelmä). Jalkakäytävän jatkeena oleva suojatie on tarkoitettu pelkästään jalankulkijoille. Tällöin pyöräilijä saa ylittää tien suojatietä pitkin vain taluttamalla pyörää. Edes alle 12-vuotiaat lapset eivät saa pyöräillä suojatietä pitkin, vaikka saavatkin pyöräillä jalkakäytävällä.
Huomaa, että pyörätien jatkeen käyttö ei anna pyöräilijälle automaattisesti etuajo-oikeutta. Pyöräilijällä on etuajo-oikeus, mikäli autoilijan väistämisvelvollisuus on osoitettu erillisellä liikennemerkillä (kärkikolmio tai stop-merkki) ennen pyörätien jatketta tai jos autoilija kääntyy risteävän tien yli. Muissa tapauksissa pyöräilijä on väistämisvelvollinen esim. ylittäessään risteävää ajorataa pyörätieltä tullessaan.
Aika moneen kertaan on tähänkin kysymykseen jo vastattu, jos viitsit lukea kommentit.
Viimeisin ja voimassa oleva tieto löytyy laista. Ks. http://www.finlex.fi -> tieliikennelaki.
Polkupyöräwiki on jonkun tyypin kirjoitus. Se ei ole laki.
Laissa ei edelleenkään ole kohtaa, jossa kiellettäisiin suojatiellä ajaminen.
Onko kaikki kuitenkin samaa mieltä siitä, että polkupyöräilijä väistää tullessaan ajoradalle? Jos ei toiselle ajoneuvolle ole merkitty väistämisvelvollisuutta kärkikolmiolla tai stop-merkillä, tai jos toinen ajoneuvo ei ole kääntymässä, tällöin pitää väistää risteävää tietä ylittäviä jalankulkijoita ja pyöräilijöitä.
Perustuuko tämä väittely vain siihen saako polkupyörällä ajaa suojatien yli?
Olen myös havainnut aika usein että auto väistää vaikka sääntö ei sitä vaadi. Minusta tälläisessä tilanteessa on turha alkaa miettiä mitä pykälä sanoo, vaan käyttää tilausuuden ja menee, näin jää arpominen pois ja liikenne sujuu. Toki pitää olla tarkka ja ”nopea”, selkeästi osoittaa aikeensa.
Edellinen kommentteihin kohdassa: A says: 12.4.2015 at 22:30
Tärkein sääntö on tämä: Jos pyöräilet, muut tienkäyttäjät ”are out to get you”. Jalankulkijat, pyöräilijät, pieneläimet, autot ja rekat ovat metsästämässä ja saalis olet sinä. Opeta itsesi pitämään yllä 360 asteen näkökenttää ajolinjan kärsimättä. Jos olet etuajo-oikeutettu, ole aina valmis väistämään ja pidä yllä näköyhteyttä ympärillä oleviin kuskeihin. Kunnes ylläoleva tekniikka on hallussa, on pyöräilijänä turha miettiä kenellä on etuajo-oikeus risteykseen tultaessa. Tämä on opittu kantapään kautta.
ai? no tässä pari
Kuljettajan on kuitenkin aina väistettävä muuta liikennettä, jos hän on tulossa tielle pihakadulta, kävelykadulta, pihasta, pysäköintipaikalta, huoltoasemalta tai muulta vastaavalta alueelta taikka polulta, tilustieltä tai muulta vähäiseltä tieltä tai moottorikelkkailureitiltä. (5.5.2006/343)
Polkupyöräilijän tai mopoilijan on kuitenkin, jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu, tullessaan pyörätieltä ajoradalle väistettävä muuta liikennettä. (7.5.1997/414)
Vaikka vuoden 97 momenttilisäys kumottaisiin, tuossa edellisen kommentin sinisen viivan tapauksessa pyöräilijä väistäsi; hän siirtää ajoneuvoaan tiellä sivusuunnassa. Muutos tehtiin myös siksi, että a) olemassaolevassa liikenneympäristössä on aivan liikaa sellaisia järjestelyitä, joissa molempien ajoneuvojen kuljettajien on mahdotonta olla yksiselitteisen samaa mieltä siitä, milloin tien reunaa lähestyvä pyöräilijä saapuu saman tien pyörätieosalta (väistää), ja milloin pyöräilijä saapuu eri tieltä oikealta (häntä väistetään). b) Vaikka lähestyvän tien kulmasta (risteävä tie vai saman tien osa) ei olisi epäselvyyttä, ajoradalla ei voi tietää tien viereen pysähtyneestä pyöräilijästä onko hän väistämisvelvollinen koska on kääntymässä vasempaan ajoradan yli ja vain odottaa vuoroaan, vai saapunut oikealta risteävältä pyörätieltä mutta pysähtynyt ties mistä syystä.
Polkupyöräilijän tai mopoilijan on kuitenkin, jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu, tullessaan pyörätieltä ajoradalle väistettävä muuta liikennettä
…vain jos muilla ei ole esim. kolmiota, stop-merkkiä jne.
Minun kommentti: zUUl says:
15.4.2015 at 17:59
Kiitos rohkeudesta ja siitä että toit esiin HeSan kirjoittelun puutteet!