Tämä teksti on neljäs osa Talvipyöräilykongressiraportistani. Lue myös ensimmäinen, toinen ja kolmas osa.

Talvipyöräilyn pääkaupunki

Oulun kuninkuus maailman talvipyöräilypääkaupunkina näyttää jatkuvan. Oulua ja heidän tapaansa toimia kunnioitetaan hurjasti maailmalla. Joku vitsailikin kongressin aikana, että Oulun nimeä ei varmasti ole ennen sanottu näin monesti ääneen viikon aikana.

Pekka ”The Slow Biking Champion” Tahkola esitteli lyhyesti miten hommat toimivat Oulussa.

Talven olosuhteet ratkaistaan kesällä

Perusta hyvälle kunnossapidolle luodaan kesällä. Oulussa tämä tarkoittaa sitä, että pyöräteiden ympärillä varataan rakennettaessa runsaasti tilaa lumelle ja pyöräteiden kuivatus taataan. Veden poisto on erittäin tärkeää talvikunnossapidon kannalta. Tahkolan mukaan kuivatus toimii paremmin viemäreillä kuin avo-ojia, joita tulee välttää.

Tavoitteena kova lumi

Kunnossapidon tavoitteena Oulussa on kovaksi tampattu lumipinta, joka ei ole liukas. Ainostaan 1/3 oululaisista käyttää talvirenkaita pyörissä. Oulussa puolustettiin myös väylien erottelua ajoradasta kunnossapidolla: autot hiovat pinnan liukkaaksi ja tekevät myös syvät urat.

Pyöräteiden talvi on jaettu kolmeen eri vaiheeseen: syksyyn, talveen ja kevääseen.

Syksyllä käytetään hiekkaan jonka raekoko on 0-6 mm. Tavoite on, että liukkaudentorjunta tehdään aina ennen jäätymistä.

Talvella lumi aurataan väyliltä pois, mutta pohjalle jätetään pieni kerros kovaa lunta. Käytössä on myös pienempää kalustoa verkkoterällä, mutta pääsääntöisesti väylillä käytetään isoja kauhakuormaajia ja traktoreita, joiden alueauroissa on tiheät ”milliterät”. Näin saadaan aikaan tasainen pinta. Ydintalvella liukkaus torjutaan luonnonsoralla, joka ei puhko renkaita sepelin tavoin.

Kevään tullessa väylät höylätään lumesta puhtaaksi. Tähän on kaupungilla käytettävissä mm. kolme tiekarhua ja keskiterällä varustettuja kuorma-autoja.

Oulussa kiinnitetään myös huomiota lumien välivarastointiin. Ajatus on, ettei lumia kasata pyöräteille tai muille väylille, vaan niille pyritään löytämään tilaa metsistä, ojista jne. Tämä huomiodaan tietenkin jo väyliä suunnitellessa.

Pekan mainio video Oulun pyöräteiden aurauksesta.

Kunnossapidolla on taloudellisia vaikutuksia

Navicon väki on tehnyt myös hyvät laskelmat kunnossapidon vaikutuksista. Esimerkkinä parin päivän jakso marraskuulta, jolloin pyöräilymäärät tippuivat lähes 40 %, eivätkä palanneet sen jälkeen aiemmalle tasolle.

Koska ihmiset siirtyivät käyttämään muita kulkumuotoja hävisi Oulun kaupunki 151 000 euroa kolmessa päivässä! Samalla rahalla olisi palkattu vuodeksi kolme sairaanhoitajaa.

Opit Etelä-Suomeen

Merkittävin asia, mitä muut suomalaiset kaupungit voivat oppia Oulusta on asenne. Pitää olla tahtoa hoitaa myös pyörätiet kunnolla ja kehittää menetelmiä. Ei riitä, että toistetaan vanhaa, jos vanhan laatu on huonoa.

On hyvä muistaa, että Suomi on pitkä maa. Linnuntietä Tampereen ja Oulun välille tulee etäisyyttä 400 km. Tampereelta Riikaan on linnuntietä 500 km. Pohjoinen sijainti ja paikallinen ilmasto tekevät Oulun olosuhteista hyvin erilaiset kuin Tampereen tai muun etelä-Suomen. Aivan kuten Tampereen ja Riiankin. Helsingin ja Riian ilmastot ovat lähempänä toisaan kuin Helsingin ja Oulun.

Merkittävin ero etelään on se, että Oulussa on pitkiä pakkasjaksoja. Etelä-Suomessa on parhaimmillaan pari viikkoa pakkasta, silloinkin lämpötila nousee välillä lähelle nollaa ja lisää liukkautta. Lumipatjan jättäminen ei toimi Tampereella. Lumi pitää aurata tarkemmin pois.

Toisaalta meillä on lunta huomattavan lyhemmän aikaa kuin Oulussa. Tämä tarkoittaa sitä, että lumettoman ajan liukkaudentorjunta pitää ratkaista hyvin. Tänäkin talvena käytännössä lumetonta, mutta potentiaalisesti liukasta aikaa on ollut marraskuun puolesta välistä jouluun ja nyt lumet ovat taas sulaneet, mutta yöpakkaset jatkuvat. Lunta oli vain kaksi kuukautta, mutta lumetonta ja liukasta ehkä 3-4 kuukautta kevään etenemisestä riippuen.

Sen vuoksi meidän pitäisikin ottaa oppia myös etelästä: lumen harjaus ja kaliumformiaatti (muurahaishappo) tai muu vastaava liukkaudentorjuntaine voisivat olla toimivin Etelä-Suomessa valtaosan talvea. Oulusta kannattaa ottaa mallia hiekan ja luonnonsoran käytössä ydintalvella sekä polanteen poistossa keväällä. Ja ennenkaikkea siitä tärkeimmästä: asenteesta.