Tutkija Katja Borodulin kirjoitti Helsingin Sanomissa tärkeästä aiheesta: liikkumattomuudesta. Hän vaati yhteiskunnan toimijoilta järeämpiä keinoja liikkumattomuuden vähentämiseksi (HS Mielipide 15.1.2015).
Cambridgen yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan pelkästään Euroopassa liikkumattomuus tappaa vuosittain noin 676 000 ihmistä. Maailmanlaajuisesti noin 5 miljoonaa ihmistä kuolee vuosittain liikkumattomuuden seurauksiin. Ongelma on erityisen paha voimakkaasti autoistuneissa maissa: Australiassa, Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Suomessa noin puolet työikäisistä aikuisista liikkuu liian vähän. Liikunnan harrastaminen on lisääntynyt, mutta arkiliikunta on vähentynyt. Erityisesti on vähentynyt naisten työmatkaliikunta.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Valistus voi saada joitakin ihmisiä muuttamaan elintapojaan, mutta selvästikään se ei ole ratkaisu. Jos massat alkaisivat liikkua kehottamalla, ongelma olisi ratkaistu jo aikaa sitten. Jäljelle jää arkiliikunnan – pyöräilyn ja kävelyn – tekeminen houkuttelevaksi vaihtoehdoksi myös sille enemmistölle, jonka ensisijainen motiivi ei ole kuntoilu.
Valitettavasti yhteiskunta ei kannusta pyöräilyyn tai kävelyyn, vaan autoiluun.
Työmatkavähennys suosii vahvasti yksityisautoilua. Valtio suorastaan kehottaa muuttamaan mahdollisimman syrjäiseen paikkaan, josta ei ole järjellisiä joukkoliikenneyhteyksiä työpaikalle. Kaupungeissa asuvat kustantavat Taka-Hikiäläisten omakotiasumisen.*
Hulppeat kilometrikorvaukset tekevät autosta itsestäänselvästi kannattavan valinnan työmatkoilla. Ne ovat käytännössä verotonta palkanlisää.
Kaupunkeja suunnitellaan autoilun ehdoilla. Pyörätiet ovat mäkisiä, mutkaisia ja katkonaisia. Ne ovat täynnä pysäköityjä autoja, lumikasoja, valopylväitä ja muita esteitä. Pyöräilijät pakotetaan milloin jalankulkijoiden sekaan, milloin bussien sekaan, milloin kiertoreiteille. Pyöräteillä on käännöksiä, joista ei ole mahdollista ajaa omalla kaistallaan pysyen. Tien ylittämiseen on anottava lupaa painamalla nappia, johon ei ole mahdollista yltää pyörätieltä käsin. Koko liikenneympäristö viestii pyöräilijälle, että hän on valinnut väärän kulkuneuvon.
Vieressä pauhaavalla moottorikadulla autoilijat etenevät esteettömästi. Leveät kaistat, loivat kaarresäteet, tasaiseksi louhittu tie, sileä asfaltti ja moitteeton talvikunnossapito viestivät: “Kiitos, että autoilet!”
Autoilija istuu äänieristetyssä kopissaan suojassa aihauttamaltaan meteliltä, kuralta ja saasteilta. Paitsi pienhiukkasilta, joilta autoilijakaan ei ole turvassa.
On tekopyhää kehottaa ihmisiä liikkumaan omin voimin, kun samaan aikaan veroeduilla kannustetaan autoiluun. On tekopyhää kirjata korulauseita pyöräilyn ja kävelyn edistämisestä, kun samaan aikaan kaupunkeja suunnitellaan periaatteella, joka rankaisee pyöräilystä ja palkitsee autoilusta.
Jos arkiliikuntaa todella halutaan lisätä, on poistettava autoilua suosivat veroedut ja tuettava kestäviä liikennemuotoja. Valtion pitää tulevalla hallituskaudella myöntää kunnille avustusta pyöräilyn ja kävelyn kulkutapaosuutta nostaviin liikennehankkeisiin. Ne ovat kannattavia investointeja. Helsingin kaupungin selvityksen mukaan jokainen pyöräilyyn sijoitettu euro tuottaa kahdeksan euroa takaisin, pääasiassa juuri terveyshyötyjen ansiosta.
Keinoja arkiliikunnan lisäämiseksi on olemassa. Tarvitaan vain poliittista tahtoa toteuttaa ne. Pyöräilyn suosio nousee, kun pyöräilystä tehdään helppoa, selkeää ja miellyttävää. On kaikkien etu, että pyöräilyn suosio nousee. Myös autoilijan.
Ratkaisu liikkumattomuuteen on aivan silmiemme edessä. Se on yksinkertainen. Ja se on keksitty jo vuosisatoja sitten.
Arkiliikuntaan vai autoiluun houkuttelevaa kaupunkiympäristöä?
*) Työmatkavähennyksistä seuraa muitakin omituisia juttuja.
Marjut Ollitervo
Hyvä kirjoitus!
Arkiliikunnan lisääminen tulisi todellakin saada paremmin päättäjien prioriteettilistalle.
Olen itse seurannut läheltä autoilun ylivaltaa Brysselissä, joka on Euroopan ruuhkaisin kaupunki. Kaikki politiikat verotuksesta ja kaupunkisuunnittelusta lähtien tukevat yksityisautoilua, vaikka Belgia menettää vuosittain 2 % bruttokansantuotteestaan liikenneruuhkiin….
Tilannetta ei auta se, että pääkaupunkiseudun 19 kuntaa eivät tee minkäänlaista yhteistyötä liikennepolitiikassa. Pääkaupungissa on 19 erilaista pysäköintipolitiikkaa, ja pyörätie saattaa loppua joskus kirjaimellisesti seinään kunnan rajan ylittyessä. Täällä autotiellä ajaminen on normi, mutta onneksi autoilijat ovat hyvin tottuneet siihen ja antavat sentään hyvin tietä kevyemmille tienkäyttäjille.
Hyvä juttu. Sitä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Esitän tässä vain yhden kommentin. Pyöräteitä ei vain rakenneta katkonaisiksi, ne ovat sitä jo lainsäädännöllisesti. Siellä missä pyörätie on, se on olemassa vain risteysten välillä. Säädöksissähän todetaan, että kun pyöräilijä on tulossa pyörätieltä ajoradalle jne. Eli risteyksessä, jos pyöräilijä ajaa (ja siis saa ajaa) suoraan, hän poistuu pyörätieltä. Risteyksen toisella puolella on sitten uusi pyörätien pätkä.
Klaus Tuurala
Tätä tärkeämpää kirjoitusta ei voisi olla. Liikalihavuus sekä liikkumattomuus on tulevaisuuden käsiin räjähtävä kansantauti. Koska hoitomuotona ei ole lääkekuuria eikä muutakaan poppakonstia (jos nyt ei mahalaukun ohitusleikkausta oteta huomioon), vaan ainoastaan ihmisen omat tottumukset syömiseen ja liikkumiseen, siksi ihmisten omahoito on aloitettava välittömästi. Valtion ja kuntien on jatkossa siirryttävä terveydenhoitoon sairaanhoidon sijasta. Ihmiset pitää saada liikkumaan! Mutta miten?
Kävelyn ja pyöräilyn pitää olla mielekästä, jotta sitä ylipäänsä tehdään, ja samalla autoilusta pitää tehdä hitaampaa (autoilun rajoittaminen) ja yleisellä tasolla ei-niin-hyväksyttyä. Alle 2 kilometrin automatkat pitäisi ilman painavaa syytä kieltää. Toki myös katuverkon oikeanlaisella rakentamisella saavutetaan sama tulos, jos lähimatkat on aina kävellen ja pyöräillen selvästi lyhyempiä kuin autolla tehden. Nyt tilanne on paikoitellen päinvastoin. Ja syynä on juuri tämä katkeileva verkko. Miten esimerkiksi linkin kohdassa pitäisi pyöräillä kauppaan? https://www.google.fi/maps/@60.223857,24.861395,3a,75y,31.12h,65.56t/data=!3m4!1e1!3m2!1s68fxq7dOU59tJ_3f6cm_xA!2e0
Ei se ainakaan helppoa ole. Ajorata on tasainen ja suora.
Mitä tulee Klaus Tuuralan mainitsemaan pyörätien pätkikkyyteen, niin tällä kirjoituksella ei aivan tuota tarkoiteta. Ja toiseksi tieliikennelaissa tunnetaan tämä näitä kahta pätkää yhdistävä pätkä, pyörätien jatke, joka yhdistää kaksi erillistä pyörätietä. En tiedä missä Klaus pyöräilee, mutta ainakin Helsingissä pyörätien laadullinen taso on kaikkea muuta kuin hyvä. Nykyisellä tasolla pyöräilystä ei tule koko kansan liikkumismuotoa.
Myös viime päivien hätähuuto ”… jo 20 minuuttia lisää reipasta kävelyä päivässä riitti pienentämään riskiä menehtyä..”, siis vain kaksikymmentä minuuttia! Enää ei vaadita kahta tai yhtä tuntia, nyt riittää jo noin kahden ja puolen kilometrin reipas kävely! Mutta tämäkään ei ihmisiä hetkauta – jälkipolvia kylläkin, sillä nämä ovat juuri ne ihmiset jotka konkreettisesti näkevät liikkumattomuudesta aiheutuneet sairaudet. Omien autoistuneiden isien ja äitien omahoitajana. Autoilu oli ihanne ja nyt tätä ihannetta hoidetaan, ”vain köyhät kävelee!”.
http://yle.fi/uutiset/liikunnan_puute_lihavuutta_pahempi_tappaja/7744754
Jokaisen liikkumattoman olisi syytä tarkkailla omaa liikkumistaan ja omaa painoindeksiä. Vain näin ihminen saavuttaa pitkän ja terveen elämän.
http://www.sydanliitto.fi/painoindeksi#.VMOrgtKUeKI
http://www.sydanliitto.fi/painoindeksi-ja-vyotaronymparys#.VMOr3NKUeKI
Ihminen itse päättää liikkumisestaan, mutta yhteiskunta päättää ihmisen autoilusta!
Hyvä kirjoitus, mutta metsään mennään parissa kohtaa ja pahasti. Ensinnäkin kilometrikorvauksen kimppuun hyökkääminen on jotenkin perusteetonta – sitä kun on turhaa verrata kaupunkiliikkumiseen pyörällä ja työmatkan taittamiseen kahden eri kaupungin välillä. Harva työpaikka maksaa km-korvausta siitä, että henkilö tulee työpaikalle töihin. Verotuksessa asia on toisin, mutta me voidaan olla sitä mieltä varmaankin kaikki, että ilman verohelpotuksia Suomen kansa ei voisi säiylttää edes sitä vähää ostovoimaa mitä sillä nyt on.
Toiseksi, kuka maksaa teiden kunnossapidosta? Autoilijat. On luonnollista, että se instanssi joka maksaa verojen muodossa valtaosan teiden infraan menevistä rahoista saa sille myöskin vastinetta. Itse asiassa teidän pitäisi myöskin puuttua siihen epäkohtaan, miksei kaikki autoilijoilta kerättävät rahat mene suoraan sellaisenaan ajoväylien ylläpitoon ja kunnostukseen sekä parantamiseen. Näinhän myös kevyne liikenteen väylät saataisiin asianmukaiseksi.
Puolueellisuutta saa olla, mutta on oltava myös tervettä järkeä mukana. Tämä juttu toisinaan muistutti viherkommareiden teesiä. Jotain järkeä eikä pelkästään ”autoilu on ihan hirveetä ja me pyöräilijät ollaan marttyyreita” -asennetta myöskin kaipaisin. Välillä vaan pyöräilijänä saa pudistella päätään ja hävetä meidän kevyen liikenteen kaksipyöräisten etuja ajavia tahoja.
T. Vesa, autoton pyöräilijä säällä kuin säällä
Vesa-Olaville: Autoilun edusmiehet ovat rummuttaneet tuota veroslogania ilmeisesti niin pitkään, että siitä on muodostunut monelle yksinkertaistettu totuus. Kyllä, valtion autoilusta keräämät verot muodostavat suuremman summan kuin se, mitä valtio käyttää teiden rakentamiseen tai ylläpitoon. Suomi on suuri maa ja korjausvelka sen mukainen. Valtio ei kuitenkaan maksa senttiäkään kunnallisen katuverkon kunnossapidosta ja juuri viimeksi mainitussa väyläkategoriassa kärjistyvät niin autoilun ongelmat kuin pyöräilyn hukattu potentiaali.
Autoilun hyöty- ja kustannuslaskelmissa tulisi pyrkiä nykyistä kokonaisvaltaisempaan ja kunnianhimoisempaan suuntaan, mutta menemättä aiheessa syvemmälle korostaisin vielä kerran autoilijan veroeurojen fiskaalista luonnetta: ne kilahtavat anonyymisti siihen suureen sammioon, josta maksetaan niin eläkkeet, EU:n jäsenmaksut, upseerien palkat kuin joskus jopa väyläinvestoinnitkin. Auton omistaminen kertoo jonkinasteisesta maksukyvystä ja hajautunut yhdyskuntarakenne takaa autoilun veroasteesta riippumatta. Toisin sanoen ihanteellinen lypsylehmä verokarhulle. Autoilun verotuksessa on liikennepolitiikka, vihreyttä tai käyttäjä maksaa -periaatetta vain kuorrutteeksi.
Valde vain tarraa tiukasti kiinni verotuloistaan. Kansanterveys jää kakkoseksi. Polttoaineen raskas verotushan on tavallaan paradoksi. Mitä raskaammin autoilua verotetaan, sitä vähemmän syytä valdella on suosia muita liikennemuotoja. Toki muillakin seikoilla on vaikutusta, kuten keskiluokkaisuudella joka on nyky-Suomessa valtavirtaa. Keskiluokka, oli sitten liberaali tai ei, näkee asiat statusmielessä ja vierastaa kaikkea mikä saa näyttämään köyhältä. Keskiluokkaisuudelle ei enää ole vaihtoehtoista, vahvaa todellisuutta tarjolla kuten ennen oli, kun oli kokonainen työväenluokan kulttuuri ja arvomaailma. Nykyään olet arvoiltasi keskiluokkaa, tai out.
Paradoksaalisesti autoileva keskiluokka käyttää raskasta verotusta jopa puolustavana argumenttina, tyyliin:”pyöräilijöidenkin täytyy maksaa teitten kunnossapidosta, jne”. Matalasti verotettu nähdään vapaamatkustajana. Keskiluokka pelkää hysteerisesti sitä että vaikuttaisi köyhältä, joiksi se pyöräilijöitä kutsuu. Kahvipöydässä nauretaan. Edesmennyt työväenluokka ei välittänyt pätkääkään, miltä näytti, jota nykyään kutsutaan kai junttiudeksi. Junttius on suvaitsevaista sosiologisesti. Se ei välitä statuksesta, kaikki ovat samalla viivalla kuin Tuntemattoman Rokalle. Tällaisesta suvaitsevaisuudesta kasvaa terve yhteiskunta, jossa pyöräillään paljon.
Autoilu nyt alkaa olla last season joka tapauksessa yhä useammalle. Nykytekniikka alkaa mahdollistaa paljon mielenkiintoisempia ja päästöttömämpiä kulkutapoja, jotka valde yrittänee verotuksen ja lain kautta estää kaikin tavoin. Se on hyvinvointivaltion paradoksi, että kaikki kiva maksetaan juomalla viinaa ja ostamalla bensaa. Ei tässä jorinassa taaskaan varmaan juuri tolkkua ollut, mutta tällaistä tänään.
Oikaisen lyhyesti muutaman, usein kommenteissa toistuvan virheen.
Auto-, ajoneuvo- ja polttoainevero eivät ole tienkäyttömaksuja. Ne ovat valtion veroja. Valtion verovaroja eduskunta jakaa eri lähteistä eri tarkoituksiin näkemyksensä mukaan. Pitäisikö tupakkaveron tuotto käyttää tupakoinnin edistämiseen?
Kannattaa myös huomata, että katujen kunnossapidon rahoituksesta vastaa kunta, ei valtio.
Mitä kilometrikorvaukseen tulee, kilometrikorvauksen ylikompensaatio vähentää valtion verotuottoa ja lisäksi tekee yksityisautoilusta kannattavampaa suhteessa muihin kulkumuotoihin. Sekalaiset verohelpotukset eivät paranna ostovoimaa yhtään paremmin kuin veroasteen laskeminen nykyisen ylikompensaation verran.
Autoilu ei ole hirveetä. Autoilu on usein paras tapa siirtää ihmisiä ja tavaroita. Läheskään aina se ei ole. Minä en ole marttyyri.
T. Pompo, autollinen pyöräilijä säällä kuin säällä
Mielestäni on autojen verotus koskettaa vain vähän tätä aihetta. Suomessa ongelma on pitkälti asenteissa ja tietämättömyydessä. Jotain kertoo jo että verotuksessa voi laittaa polkupyörän kulkuneuvoksi työpaikan ja kodin välille, mutta käytännössä sen ohjeistus on niin epämääräinen (ei kilometrejä, aikaa tms, korvaus reilusti alle omavastuun) että se on siellä varmaan vain huvin vuoksi. Työmaat on monesti pyörällä lähes mahdottomia paikkoja, vaikka kyllä kävelijätkin välillä menee väärästä kolosta, tämä osoittaa melko hyvin että työmaan kaverit ajavat paikalle autolla, eikä suurella osalla ole mitään tietoa missä kohdissa polkupyörällä voi tulla ongelmia. Lisäksi liikenneratkaisuissa monesti näkee että polkupyörälle ominainen aikuisen miehen polkemisvauhti ei ole ollut suunnittelijan mielessä (n.30km/h), vaan enemmänkin joku kävelyyn tai lapsen polkemiseen verrattava nopeus. Hyvin yleinen ongelma kanssa pidempää matkaa ajettaessa on täydellinen opastuksen puute, eikä suomessa liikennesääntöjen useampi epämääräisyyskään ainakaan helpota niiden noudattamista. Eli paljon on asioita mitkä lienee sen ansiota että asioita ei ole mietitty oikean fillaristin näkökulmasta.
Talvella myös näkee paljon sitä että pyörä- ja kävelytiet aurataan pelkästään arkisin, ja arkisinkin riittää että ne on aurattu jonnekkin puoleen päivään mennessä. Mitään pääväylän käsitettä ei ole että voisi vaikka valita reitin sen mukaan, jos vaikka sattuu olemaan sellainen työaika joka alkaa ennen puolta päivää. Autojen pääväylät on aurattu kahdeksaan mennessä yleensä jo useamman kerran, ja lähes kaikkialla on tuolloin tien kunto riittävä pääasialliselle ajoneuvotyypille. Toki, voi käyttää argumenttina että autoja liikkuu paljon enemmän talvisin, mutta kenties syynä voi myös olla se, että talvella pyöräily on paljon haasteellisempaa koska pyöräteiden kunnossapito on pääosin kävelijälle suunniteltu (paljon hiekkaa, umpihangessa voi kävellä, sohjo ja lumivallit ei ole ongelma kävelijälle).
On virheellistä väittää että pyöräteihin panostaminen maksaisi paljon, ja että se olisi autoilijoilta tai muilta pois. Taloudelliselta kantilta homman voi myös ajatella niin että kun panostetaan arkiliikuntaan, vähenee sairaudet(tosin pitkällä tähtäimellä), ja siten liikuntaan panostettu raha palautuu takaisin. Toiseksi autolla ajaminen on nykyiselläänkin hyvin kallista, jos polkeminen tulee todelliseksi vaihtoehdoksi, säästyy rahaa muuhun kuluttamiseen. Kolmanneksi, monet pyöräilijälle paremmat ratkaisut maksaisi saman kuin nykyiset, ja täten vain suunnitteluun ja toteuttavan tahon valvomiseen tarvitaan aluksi rahaa. Toki mielestäni taloudellisesti optimi olisi käyttää enemmän rahaa, mutta suurin ja vaikein homma olisi kohdistaa se raha oikein.
Mielestäni myös osa ongelmaa on että lähes kaikki panostus on julkiseen liikenteeseen. Tämä aiheuttaa sitä että mennään kävelymatkojakin bussilla, ja bussi pysähtyy sadan metrin välein. Todellisuudessa pyöräily olisi todennäköisesti houkuttelevampi julkisella kulkuneuvolla liikkuvalle, koska ajallisesti bussin ja pyörän ero on monesti minimaalinen, mutta pyörällä ei ole aikataulun orja. Aikataulullisesti pyöräily voi olla kannattavaa, koska muuta liikuntaa tarvitsee harrastaa vähemmän. Jotta peruspyöräilijälle homma tulisi houkuttelevammaksi, pitäisi ensin saada reitit selkeiksi ja yksinkertaisiksi: googlen opastus työmatkakseni sisältää 70 kohtaa pyörällä, mutta 12 kohtaa autolla. Tällä matkalla ei ole yhtäkään pyörälle toimivaa opaskylttiä (niitä pieniä pyöritettäviä kylttejä taitaa olla arviolta 5-10kpl), lisäksi opastettu reitti on paljon epämielyttävämpi ajaa kuin itse löydetty reitti.
On helppo olla täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Ja linkitetty video on hyvin kuvaava. Niin kesällä kuin talvellakin. Usein väitetään, että Helsingissä vain osa vuotta on mahdollista pyöräillä, koska talvella se on mahdotonta tai vähintäänkin hyvin hankalaa. Mutta miten on sitten mahdollista, että autokaistat ovat tänäkin talvena olleet joka ainoana päivänä täysin sulana. Eikö autoille ole talvea?
Ei ole. Autoilijoilta poistetaan talvi sinänsä yksinkertaisella menetelmällä. Autokaistojen huollosta vastaavat seuraavat sääennusteita ja kun tulee sateen uhka, levitetään kaikille autokaistoille jo ennen sadetta suolaa. Tällä estetään lumen paakkuuntuminen tien pintaan niin, että se voidaan sitten seuraavassa vaiheessa aurata pois. Ja kas, seurauksena on autokaistojen ikuinen kesä.
Miten toimitaan kevyen liikenteen väylillä? Ne aurataan pääsääntöisesti kerran vuorokaudessa, usein satunnaiseen aikaan, jos lunta on satanut riittävän paljon. Muuten ne saavat paakkuntua, jäätyä ja sohjoontua aivan miten paljon tahansa. Seurauksena on kevyenliikenteen kaistojen useita kuukausia kestävä talvi. Jonka seurauksena tapaturma-asemat jonoutuvat, tehdään kalliita leikkauksia, tulee viikkojen tai kuukausien sairauslomia ja ihmiset eivät pyöräile. Koska se ei ole talvella mahdollista.
Eli autoille pystytään järjestämään talveton talvi, mutta kevyesti liikkuville ei. Vaikka autoissa nastarenkaat onkin, jolloin sulien katujen pinnoista hioutuu 1 000 kg pinnoitetta kilometriä kohden talven aikana, kaikkien kaupunkilaisten hengitettäväksi.
Kevyen liikenteen talvettomaan talveen olisi monta teknisesti helppoa ratkaisua. Esimerkiksi, kun hälytys lumisateesta tulee, suolataan myös kevyen liikenteen väylät. Ja kun on aurapartion aika, viereiselle kevyenliikenteenväylle laitetaankin traktori, jossa on edessä suuri pyörivä harja, eli se harjaa loskan pois, ja perässä kevyt suolanlevitin, jolla estetään myöhempi jäätyminen.
Mutta näin ei tietenkään toimita. Koska yhteiskuntaa ei kiinnosta kannustaa pyöräilyyn tai kävelyyn, vaan autoiluun.
Joten ottakaamme rohkeasti osamme kunnallisverorahoin toteutetusta autokaistojen ikuisesta kesästä ja siirtykäämme sinne rohkeasti pyörinemme sekaan.