Jyväskylän Kuokkalan kehäväylän uusi osuus eli Tikanväylä avattiin liikenteelle noin vuosi sitten. Hankkeessa rakennettiin Keljosta Tikan itälaidalle noin 2,7 km autoväylää ja ajoradan ympärille noin 3,5 km yhdistettyjä jalkakäytäviä ja pyöräteitä. Noin 10 miljoonaa maksaneen väylän toteuttivat valtio eli Keski-Suomen ELY-keskus ja Jyväskylän kaupunki.
Fillaripiireissä väylän pyöräilyratkaisuita on – monien muiden uusien väylien tavoin – harmiteltu ja väylän julkinen arviointi pyöräilyn kannalta onkin ollut aikeissa jo vuoden verran. Nyt löysin tähän tehtävään lopulta aikaa.
Artikkeli perustuu useisiin käynteihin Tikanväylällä. Olen liikkunut väylällä sekä fillarilla että autolla.
Katsotaanpa ensin Tikanväylän sijaintia ja merkitystä Jyväskylän liikenteen kannalta.
Tikanväylän sijainti ja liikenteellinen merkitys
Väylän yksityiskohtainen arviointi
Keski-Suomen ELY-keskuksen tiedotteessa kehutaan Tikanväylää kävelyn ja pyöräilyn kannalta näin:
”Väylän lähialueen kevyen liikenteen kulkuyhteydet paranevat olennaisesti. Kehäväylän rinnalle sekä väylän poikki valmistui useita uusia kevytväyliä, jotka täydentävät olemassa olevaa väylästöä. Kevyen liikenteen ja ajoneuvoliikenteen risteäminen tapahtuu turvallisesti eri tasossa, väylän ylittävän tai alittavien siltojen kautta.”
Tiedotteen kieliasu ei ainakaan lupaa hyvää pyöräilyn kannalta – yleensä aina ”kevyestä liikenteestä” puhuttaessa ei ole lainkaan ymmärretty kävely- ja pyöräliikenteen erilaisia vaatimuksia eikä varsinkaan pyöräilyn kannalta toimivia ratkaisuita. Toisekseen ELY-keskuksellekin tiedoksi: pyöräily on ajoneuvoliikennettä. Kuten vaikkapa Parhaat eurooppalaiset ratkaisut pyöräilyn ja kävelyn edistämisessä -kirjassa on todettu, niin pyöräilyä vakavasti edistettäessä pyöräily on aina ajoneuvoliikennettä. Myös vaikkapa Liikenneviraston uudessa valtakunnallisessa Jalankulku- ja pyöräilyväylien suunnittelu -ohjeessa sekä suomalaisessa tieliikennelainsäädännössä pyörä on ajoneuvo.
Tarkastellaanpa kuvakokoelman avulla, miltä väylän pyöräilyjärjestelyt näyttävät. Aloitamme Keljon suunnasta.
Yhteenveto ja johtopäätökset
Millainen Tikanväylä kokonaisuutena pyöräilyn kannalta on? Miten ELY-keskuksen tiedotteen teksti vastaa todellisuutta?
”Väylän lähialueen kevyen liikenteen kulkuyhteydet paranevat olennaisesti. Kehäväylän rinnalle sekä väylän poikki valmistui useita uusia kevytväyliä, jotka täydentävät olemassa olevaa väylästöä. Kevyen liikenteen ja ajoneuvoliikenteen risteäminen tapahtuu turvallisesti eri tasossa, väylän ylittävän tai alittavien siltojen kautta.”
Tikanväylän ajoradan ympärille on tosiaan rakennettu yhdistettyjä jalkakäytäviä ja pyöräteitä. Kyseisillä väylillä ei kuitenkaan ole erityisen miellyttävää pyöräillä. Väylät ovat tarpeettoman mäkisiä ja paikoitellen mutkaisia, muutamassa risteyksessä on ikävät reunakiveykset, alikulut aiheuttavat näkemäongelmia, eikä ainuttakaan opastetta ole.
Mäkisyys on Tikanväylän pyöräväylien hankalin ja ikävin ongelma. Pyöräilyn kannalta Tikanväylä on melkoinen vuoristorata, eikä väylä suosi sujuvaa työmatka- tai muuta liikennepyöräilyä. Väylällä on mäkisyyttä sekä luonnostaan että alikulkujen ja siltojen vuoksi. Luontaisen mäkisyyden ymmärtää, mutta ali- ja ylikulkujen jyrkät ylimääräiset mäet ärsyttävät ja tekevät pyöräilystä tarpeettoman raskasta. Jos Tikanväylän pyörätietä pitkin pyöräilisi vaikkapa 300 päivänä molempiin suuntiin, niin ali- ja ylikulut aiheuttaisivat vähintään 6 kilometrin ylimääräisen nousun vuodessa. Poikittain Tikanväylän yli tai ali liikuttaessa tilanne on vielä huonompi, eikä massiivista väylää voi ylittää mistään muualta kuin ali- ja ylikulkujen kohdalta. Tikanväylän ympärillä, erityisesti Keljon puolella, on myös muita raskaita alikulkunotkelmia poikkeuksellisen paljon eli aivan liikaa. Ylimääräisten ylämäkien lisäksi alikulut aiheuttavat vaarallisia näkemäongelmaisia mutkia ja alamäkiä. Erityisesti talviaikaan näissä on todellinen kaatumisvaara. Tällaiset väylät soveltuvat lähinnä hyväkuntoisille ja rohkeille aktiiviliikkujille.
Sippulantien alikulku on ehkä väylän kaikkein vaarallisin kohta ympäröivien alamäkien antamien vauhtien ja huonosti suunnitellun, pahasti näkemäongelmaisen alikulun vuoksi.
Ylimääräisiä mutkia väylällä on jonkun verran ali- ja ylikulkujen lisäksi kiertoliittymien kohdilla. Kiertoliittymissä on pyöräteillä ikävät ja haitalliset reunakiveykset.
Alueella ei pyöräväylillä ole ainuttakaan opastetta. Vaikka voin sanoa tuntevani Jyväskylää varsin hyvin, niin useiden väylien suuntia piti selvittää sekä kartalta että käydä väyliä jonkin matkaa fillaroimassa. Keljon markettien suuntaan puolestaan kaipaisi pyörätietä, näin Tikan alueelta voisi edes periaatteessa käydä Tikanväylää pitkin pyörällä kaupassa. Pyörätien puuttuminen tuolta osuudelta on ehdoton puute.
Kaiken kaikkiaan Tikanväylän yhdistetyt jalkakäytävät ja pyörätiet kertovat valitettavasta nykytilanteesta, jossa vieläkään kävely- ja pyöräväyliä ei haluta tai osata suunnitella lainkaan samalla tavalla kuin autoväyliä. Tikanväylän ajoradat on toteutettu aivan eri laatukriteereillä kuin jalankulku- ja pyöräväylät – ajoradat ovat ympäröiviä jalkakäytäviä ja pyöräteitä tasaisempia, suorempia, lyhyempiä, esteettömämpiä, paremmin opastettuja ja näkemiltään turvallisempia. Tikanväylän pyörätiet eivät täytä hyvän pyöräväylän kriteerejä tai monessa kohdassa myöskään Liikenneviraston uuden valtakunnallisen Jalankulku- ja pyöräilyväylien suunnittelu -ohjeen vaateita.
On selvää, että autoväylät ovat olleet Tikanväylän suunnittelussa täysin ensisijaisia. Jalkakäytävät ja pyörätiet on toteutettu siten, että niistä olisi autoliikenteelle mahdollisimman vähän haittaa – vaikka tämä vaikeuttaisi kävelyä ja pyöräilyä. Ajoradat ovat suoria ja tasaisia, jalkakäytävät ja pyörätiet kiertelevät ja kaartelevat mutkaisesti ja mäkisesti ajoratojen yli ja ali siltojen ja alikulkujen kautta. Autoilua hiemankaan hidastavia tasoylityksiä on pyritty välttämään. Tällaisilla ratkaisuilla kävely ja pyöräily eivät valitettavasti edisty mihinkään, päinvastoin.
ELYn tiedotteen mukaan ali- ja ylikulkujen ansiosta kävelijät ja pyöräilijät eivät Tikanväylällä törmää autojen kanssa. Näin toki on – se ei kuitenkaan paljoa lämmitä, koska tällaisilla väylillä ei kovinkaan moni pyöräile. Toivottavasti jatkossa väyliä suunnitellaan pyöräilyn kannalta paremmin.
Tätä artikkelia kommentoivat ennen julkaisua JYPS ry:n jäsenet Esa Rantakangas, Samuli Rinne, Kaisa Peltonen, Heikki Helle, Markku Jaatinen, Marko Back ja Antti Korttinen. Kiitoksia kaikille!
Jaa artikkeli!
5 thoughts on “Jyväskylän Tikanväylä pyöräilyarvioinnissa”
Käytän Tikanväylän kevyenliikenteenväylää päivittäin (5pv viikossa) työmatkaani (Mustalampi -> Samulinniemi). Väylä sujuvoittaa liikkumista huomattavasti ja on lisännyt turvallisuutta paljon. Aiemmin vaarallisia risteyksiä oli useita kun pyörätie kulki Pohjantien laidassa. Kaikki väylän loivapiirteiset kaarteet tekevät työmatkapyöräilystä vaikeissakin olosuhteissa turvallista.
Väylässä on mielestäni yksi ratkaiseva ongelma. Pääsy väylälle Keuruuntien suunnasta on todella hankala. Nykyinen reitti kiertelee Keljon koulun jälkeisen kevyenliikenteen sillan kautta paloaseman sivuitse, ja sisältää yhden todella huonolla näkyvyydellä olevan alikulkutunnelin, jossa on nokkakolarivaara. Lisäksi kolme ”ysikymppistä” risteystä, jotka syyssateilla, talven lumilla/jäillä ja kevään hiekoitushiekoilla ovat vaarallisen liukkaita, oli alla sittten nastarenkaat tai ei. Tuo reitti kiertää myös sen verran paljon, että houkutus ajaa Keuruuntien laitaa pitkin väylän alkuun saakka on suuri. Etenkin ruuhka-aikana, sateella ja pimeällä markettien liittymien sivuitse tien laitaa pitkin ajaminen on vaarallista, mutta sujuvuuden vuoksi kiertely ja mutkittelu virallista reittiä pitkin jää usein tekemättä.
Tikan väylä sujuvoittaa ja nopeuttaa huomattavasti jokapäiväistä työmatkaani polkupyörällä Mustalammen ja Samulinniemen välillä. Lisäksi väylä on loivapiirteisyytensä vuoksi turvallinen. Aiempi Pohjantien myötäinen reitti sisälsi useita vaarallisia risteyksiä.
Väylän suurin ongelma on sille pääseminen. Keuruun tien suunnasta pyöräiltäessä Keljon koulun, kevyenliikenteen sillan ja paloaseman sivuitse kulkeva reitti mutkittelee ja kiertää. Tuolla pätkällä on kolme ysikymppistä risteystä, jotka syyssateilla, lumisena/jäisenä sekä kevään hiekoitushiekoilla ovat vaarallisen liukkaita. Lisäksi reitillä on yksi alikulkutunneli, jossa mutkan vuoksi näkyvyys on todella huono ja pyöräilijöiden vauhdista johtuen nokkakolarivaara on ilmeinen. Koska tuo siirtymä Keuruuntieltä väylän alkuun on noin hankala, on pyöräilijälle suuri houkutus ajaa Keuruuntien laitaa markettien liittymien sivuitse. Pimeällä, sateella ja talvella tuo reitti pyörälläajokieltoineen on erityisen vaarallinen, mutta houkutus ajaa siitä on suuri, koska mutkitteleva virallinen reitti on niin hankala ja hidas vaihtoehto.
Olettekos muuten käyneet kokeilemassa tätä Tikanväylän kevyenliikenteenväylää pimeällä?
Autotiellä on kyllä erinomainen valaistus ja todennäköisesti ajatus on ollut, että se valaisee myös kevyenliikenteenväylänkin. Valitettavasti vaan nämä valot on suunnattu autotielle ja kevyenliikenteenväylä menee suurelta osin sen verran erillään tiestä, että varsin pimeäksi jää väylä.
Väylä ei tosiaan oikein miellytä kaikin osin, mutta voisiko tilanne olla korjattavissa.
Kävin ajamassa pimeällä, onhan se melko vaarallinen. Pyörän valo auttaa kyllä jotakin, mutta melkoinen heitin saisi olla, jotta kunnolla näkisi, varsinkin tähän aikaan kun musta asfaltti hörppää valon. Se vaarallisuus tulee osin aika mystisistä, yllättäistä kurveista. Tarkkana saa olla!
Väylä on joiltakin osin ihan kelvollinen, edellyttäen että liikennettä on hyvin vähän, yhdistetty kevari kun on. Mutta nuo liittymät olisi tosiaan voinut toteuttaa tasossa, nyt korkeuserot ovat hurjia. Samoin Keuruuntien ylitys pitäisi tietty mennä samaan syssyyn. Liekä syynä tähän puutteeseen suunnittelualueen rajaus? Olisiko korjattavissa jatkossa?
Yksi asia, jossa myös näkisi mielellään jatkossa toisenlaisia toteutuksia, on yleinen tilankäyttö. Katukuilu kevarin kiemuroineen ym. on aivan valtava. Voisiko tämäkin vielä olla korjattavissa? Täydennsrakentamista joutilaille nurmikentille? Pieniä teknisiä haasteita on, mutta sitähän varten insinöörit ovat! Jos melu epäilyttää, rakennuksista saa kyllä varsin hyvin ääntä eristäviä oikeilla rakenneratkaisuilla ja ilmanvaihtokoneen suodatin hoitaa pölyn. Kyseinen paikka on kuitenkin sinänsä hyvällä sijainnilla kaupunkirakenteessa ja maa lienee arvokasta. Arkkitehtuurikilpailua kehiin!
Ai niin, pientä vaivaa voi tulla kaavoituksesta, mutta sekin on ihmisten tekemää ja muutettavissa. Olisiko tässä ELYllekin hyvä näytön paikka siitä, miten asioita voidaan jatkuvasti kehittää paremmiksi?
Pidän yli ja alikulkuja hyvänä ajatuksena vaikka tästä syntyykin mäkiä. Silti monet alikulkutunneleista olisi voinut rakentaa huomattavasti matalampina ja monta turhaa mäkeä välttää hyvällä suunnittelulla.
Käytän Tikanväylän kevyenliikenteenväylää päivittäin (5pv viikossa) työmatkaani (Mustalampi -> Samulinniemi). Väylä sujuvoittaa liikkumista huomattavasti ja on lisännyt turvallisuutta paljon. Aiemmin vaarallisia risteyksiä oli useita kun pyörätie kulki Pohjantien laidassa. Kaikki väylän loivapiirteiset kaarteet tekevät työmatkapyöräilystä vaikeissakin olosuhteissa turvallista.
Väylässä on mielestäni yksi ratkaiseva ongelma. Pääsy väylälle Keuruuntien suunnasta on todella hankala. Nykyinen reitti kiertelee Keljon koulun jälkeisen kevyenliikenteen sillan kautta paloaseman sivuitse, ja sisältää yhden todella huonolla näkyvyydellä olevan alikulkutunnelin, jossa on nokkakolarivaara. Lisäksi kolme ”ysikymppistä” risteystä, jotka syyssateilla, talven lumilla/jäillä ja kevään hiekoitushiekoilla ovat vaarallisen liukkaita, oli alla sittten nastarenkaat tai ei. Tuo reitti kiertää myös sen verran paljon, että houkutus ajaa Keuruuntien laitaa pitkin väylän alkuun saakka on suuri. Etenkin ruuhka-aikana, sateella ja pimeällä markettien liittymien sivuitse tien laitaa pitkin ajaminen on vaarallista, mutta sujuvuuden vuoksi kiertely ja mutkittelu virallista reittiä pitkin jää usein tekemättä.
Tikan väylä sujuvoittaa ja nopeuttaa huomattavasti jokapäiväistä työmatkaani polkupyörällä Mustalammen ja Samulinniemen välillä. Lisäksi väylä on loivapiirteisyytensä vuoksi turvallinen. Aiempi Pohjantien myötäinen reitti sisälsi useita vaarallisia risteyksiä.
Väylän suurin ongelma on sille pääseminen. Keuruun tien suunnasta pyöräiltäessä Keljon koulun, kevyenliikenteen sillan ja paloaseman sivuitse kulkeva reitti mutkittelee ja kiertää. Tuolla pätkällä on kolme ysikymppistä risteystä, jotka syyssateilla, lumisena/jäisenä sekä kevään hiekoitushiekoilla ovat vaarallisen liukkaita. Lisäksi reitillä on yksi alikulkutunneli, jossa mutkan vuoksi näkyvyys on todella huono ja pyöräilijöiden vauhdista johtuen nokkakolarivaara on ilmeinen. Koska tuo siirtymä Keuruuntieltä väylän alkuun on noin hankala, on pyöräilijälle suuri houkutus ajaa Keuruuntien laitaa markettien liittymien sivuitse. Pimeällä, sateella ja talvella tuo reitti pyörälläajokieltoineen on erityisen vaarallinen, mutta houkutus ajaa siitä on suuri, koska mutkitteleva virallinen reitti on niin hankala ja hidas vaihtoehto.
Olettekos muuten käyneet kokeilemassa tätä Tikanväylän kevyenliikenteenväylää pimeällä?
Autotiellä on kyllä erinomainen valaistus ja todennäköisesti ajatus on ollut, että se valaisee myös kevyenliikenteenväylänkin. Valitettavasti vaan nämä valot on suunnattu autotielle ja kevyenliikenteenväylä menee suurelta osin sen verran erillään tiestä, että varsin pimeäksi jää väylä.
Väylä ei tosiaan oikein miellytä kaikin osin, mutta voisiko tilanne olla korjattavissa.
Kävin ajamassa pimeällä, onhan se melko vaarallinen. Pyörän valo auttaa kyllä jotakin, mutta melkoinen heitin saisi olla, jotta kunnolla näkisi, varsinkin tähän aikaan kun musta asfaltti hörppää valon. Se vaarallisuus tulee osin aika mystisistä, yllättäistä kurveista. Tarkkana saa olla!
Väylä on joiltakin osin ihan kelvollinen, edellyttäen että liikennettä on hyvin vähän, yhdistetty kevari kun on. Mutta nuo liittymät olisi tosiaan voinut toteuttaa tasossa, nyt korkeuserot ovat hurjia. Samoin Keuruuntien ylitys pitäisi tietty mennä samaan syssyyn. Liekä syynä tähän puutteeseen suunnittelualueen rajaus? Olisiko korjattavissa jatkossa?
Yksi asia, jossa myös näkisi mielellään jatkossa toisenlaisia toteutuksia, on yleinen tilankäyttö. Katukuilu kevarin kiemuroineen ym. on aivan valtava. Voisiko tämäkin vielä olla korjattavissa? Täydennsrakentamista joutilaille nurmikentille? Pieniä teknisiä haasteita on, mutta sitähän varten insinöörit ovat! Jos melu epäilyttää, rakennuksista saa kyllä varsin hyvin ääntä eristäviä oikeilla rakenneratkaisuilla ja ilmanvaihtokoneen suodatin hoitaa pölyn. Kyseinen paikka on kuitenkin sinänsä hyvällä sijainnilla kaupunkirakenteessa ja maa lienee arvokasta. Arkkitehtuurikilpailua kehiin!
Ai niin, pientä vaivaa voi tulla kaavoituksesta, mutta sekin on ihmisten tekemää ja muutettavissa. Olisiko tässä ELYllekin hyvä näytön paikka siitä, miten asioita voidaan jatkuvasti kehittää paremmiksi?
Pidän yli ja alikulkuja hyvänä ajatuksena vaikka tästä syntyykin mäkiä. Silti monet alikulkutunneleista olisi voinut rakentaa huomattavasti matalampina ja monta turhaa mäkeä välttää hyvällä suunnittelulla.