Pyöräteillä sekä yhdistetyillä jalkakäytävillä ja pyöräteillä on runsaasti näkemäongelmia, jotka hankaloittavat pyörällä kulkemista ja tekevät siitä vaarallisempaa. Näkemäongelmat pakottavat jarruttelemaan ja mutkittelemaan sekä altistavat pyöräilijät ja muut liikkujat kolareille. Näkemäongelmia aiheuttavat muun muassa puut, pensaat, rakennukset, huonosti linjatut pyörätiet ja surkeasti suunnitellut alikulut.
Katsotaanpa kesän 2013 aikana otettuja kuvia Jyväskylän pyöräväylien näkemäongelmista. Kuvia on paljon, 70, mutta kuvasarja ei valitettavasti kuitenkaan ole kattava. Näkemäongelmia on satoja lisää. Kuvia ei myöskään ole juurikaan valikoitu, joten ne edustavat lähinnä satunnaisotantaa Jyväskylän näkemäongelmista.
Näkemäongelmien lisäksi kuvat kertovat pyöräväyliemme ongelmista ylipäätään. Pyöräily ei useinkaan ole juohevaa, jatkuvaa, sujuvaa, nopeaa ja turvallisen tuntuista. Kuvista näkee sen, ettei meillä pyöräteitä ole vielä suunniteltu liikenneväylinä.
Kun et jaksa tutkia enempää kuvia, niin hyppää artikkelin loppuun ratkaisuehdotuksiin.
Sepänkadun, Rajakadun ja Nisulankadun risteysalue
Eeronkatu
Viitaniementie
Viitaniementien ja Kisakadun risteys
Viitaniementien, Keskikadun ja Nisulankadun risteys
Nisulankadun ja Helenantien risteysalue
Nisulankadun ja Vesangantien risteysalue
Voionmaankadun ja Syrjälänkadun risteys
Syrjälänkatu
Jyrsijänkadun ja Rautpohjankadun risteys
Rautpohjankadun ja Syrjälänkadun risteys
Rautpohjankadun ja Keskussairaalantien risteys
Keskussairaalantien ja Valajankadun risteys
Keskussairaalantien ja sädesairaalalle johtavan tien risteys
Länsi-Päijänteentie Mattilanpellolla
Pitkäkatu Köyhälammen vieressä
Voionmaankadun ja Keskikadun risteys
Yliopistonkatu Vaasankadun kohdalla
Harjukatu
Harjukadun, Sepänkadun ja Väinönkadun risteys
Tourulantien ja Vapaaherrantien risteysalue
Kilpisenkadun ja Hannikaisenkadun risteys
Lisää Kilpisenkadun ja Hannikaisenkadun risteyksen ja korkkiruuvisillan ongelmakohdista sekä niiden ratkaisuehdotuksista voi lukea aiemmasta Kaupunkifillarin artikkelista:
Rantaraitin ja Vaasankadun tulevan yhdistetyn väylän risteys
Rantaraitti Mattilanniemessä
Rantaraitin ja 9-tien varren yhdistetyn väylän risteysalue
Rantaraitin ja Ylistön sillan risteys
Siltakadun ja Lehtorannantien risteysalue
Rantaraitin ja Suuruspääntien risteys
Salvesenintien ja Äijälänkujan risteysalue
Salvesenintien ja Valmetintien risteys
Rantaraitti Rauhalahdessa
Rantaraitin ja Lokintien risteys
Rantaraitin ja Aholaidasta tulevan yhdistetyn väylän risteys
Piippukujan ja Schaumanin puistotien risteysalue
Lohikoskentie Kolikkotien kohdalla
Keljonkankaantien ja Säynätsalontien risteys
Jussinparta, Keltinmäentien alikulku
Palokanorsi
SaarijärventieEerolan kohdalla
Näkemäongelmien ratkaiseminen
Miten edellä kuvatut ja muut näkemäongelmat sitten ratkaistaisiin?
Kasvillisuuden raivaus
Ensimmäinen ja halvin keino näkemien parantamiseksi on kasvillisuuden raivaaminen. Monet väylien ja risteysten näkemäongelmat voitaisiin korjata jopa pelkästään puiden ja pensaiden raivaamisella.
Ehdotimme syksyllä 2012 Jyväskylän kaupungille, että voisimme JYPSin porukalla raivata kaupungin hallinnoimilta pyöräteiltä näkemäongelmia aiheuttavaa kasvillisuutta. Kaupunki ei selvästi saa raivattua näkemäongelmia, joten yhdistyksen hyödyntäminen olisi kustannustehokas tapa lisätä kävelyn ja pyöräilyn turvallisuutta. Tietysti raivaamiseen sovittaisiin yhteiset pelisäännöt. Valitettavasti raivauskyselyihin ei ole tullut lopullista vastausta. Myös valtion eli ELYn hallinnoimia väyliä voitaisiin raivata samalla tavalla – ELYkään ei ole itse juuri raivannut väyliään.
Pyöräväylien linjaaminen uudelleen ja muut korjaustoimenpiteet
Kaikkia näkemäongelmia ei saada korjattua pelkästään kasvillisuuden raivauksella. Esimerkiksi Jyväskylän Voionmaankadulla risteykset pitäisi selkeyttää poistamalla sivusiirtymät ja linjaamalla pyörätie suoraksi. Jalankulku ja pyöräily pitäisi myös erotella toisistaan sekä siirtää pyöräily tilaa säästäville yksisuuntaisille pyöräteille. Autoliikenteen kannalta rauhallisilla kaduilla, esimerkiksi Eeron- tai Harjukadulla, pyöräily kannattaa ja voidaan siirtää yksisuuntaisille pyöräkaistoille ajoratojen yhteyteen. Myös pyörä- ja muita sekaliikennekatuja käyttämällä voidaan vähentää vaarallisia näkemäongelmia – katukuilujen keskellä näkemäongelmia on vähemmän kuin reunoilla. Muitakin rakenteellisia korjausratkaisuja on runsaasti.
Paikoitellen näkemäongelmia ei enää mitenkään saada korjattua ilman kalliita ja raskaita toimenpiteitä, esimerkiksi alikulkujen ja rakennusten purkamista. Tällaisissa kohdissa pitää miettiä pyöräliikenteelle vaihtoehtoisia reittejä sekä vähentää näkemäongelmien vaaroja mm. kaistamaalauksilla, peileillä ja opastekylteillä.
Parempi pyöräväylien suunnittelu
Kaikkien ongelmien kohdalla on luonnollisesti parasta, jos ongelmat tiedostetaan ja vältetään kokonaan etukäteen. Näkemäongelmienkin välttämiseksi tarvitaan parempaa ja toimivampaa pyöräväylien suunnittelua. Suunnittelijoiden pitää sisäistää pyöräilyn vaatimukset väylille ja toteuttaa pyöräilyn kannalta mahdollisimman hyviä väyliä. Tässä on meillä Suomessa vielä paljon työsarkaa ja opeteltavaa. Hyvien pyöräväylien suunnittelu on Suomessa laiminlyöty vuosikymmenten ajan ja pyöräily on liikennemuodoista otettu täällä huonoiten huomioon.
Lähtökohta hyvien pyöräväylien suunnittelussa on tiedostaa se, millainen liikennemuoto pyöräily on. Pyöräily on lihasvoimaista liikennettä, joten pyöräilyn rasitus liikkujalle on minimoitava. Pyöräilijä ei halua jarrutella jatkuvasti – tai sitten pyöräilyn edistäminen voidaan unohtaa. Toisin sanoen näkemäongelmia ei voida korjata laittamalla pyöräilijät jarruttelemaan ja ajamaan kävelyvauhtia. Pyörällä pääsee ja pitääkin pystyä polkemaan noin 30 km/h. Pyöräilijän nopeus on noin nelin- tai viisinkertainen kävelijään verrattuna. Kävelylle riittävät näkemät eivät siis mitenkään toimi pyöräilylle. Mahdollisimman monessa paikassa kävely ja pyöräily pitää erotella toisistaan. Kaupunkiliikenteessä pyöräily on nopeudeltaan lähempänä autoilua kuin kävelyä. Pyöräväylät pitää suunnitella tämän mukaisesti.
Liikenneviraston valmisteilla oleva Jalankulku- ja pyöräilyteiden suunnitteluohje on hyvä – vaikkei vielä lainkaan riittävä (ks. pyöräily-yhdistysten lausunto ohjeesta täällä) – ohjeistus toimivien pyöräväylien suunnitteluun. Näkemäongelmien kannalta erityisesti suomalaiset surkeat alikulkustandardit kannattaa kokonaan hylätä. Toiveissa on, ettei maahamme rakenneta enää yhtään alikulkua montun pohjalle ja sijoiteta edustoille risteyksiä tai 90 asteen käännöksiä. Lisäksi väylien suunnittelussa kannattaa käyttää muitakin maailmalla hyväksi havaittuja ja myös näkemäongelmia vähentäviä ratkaisuja, kuten yksisuuntaisia pyöräteitä, pyöräkaistoja ja pyöräkatuja. Ylipäätään väylät pitää suunnitella mahdollisimman suorina, tasaisina, juohevina ja näkemiltään turvallisina.
Jaa artikkeli!
8 thoughts on “Näkemäongelmia Jyväskylän pyöräteillä”
Kuvien paikat ovat paljon pyöräilevälle hyvin tuttuja. Monia lähetä piti tilanteita on kohdalleni sattunut, mutta onneksi toistaiseksi ei mitään onnettomuutta ole sattunut. Entäpä, kun sattuu? Voi sattua todella ikävästi muillekin kuin itselle vaikka kuinka varovainen yrittäisi olla. Ilmoittaudun näkemäesteiden raivausporukkaan välittömästi.
Syyslomalla sain nautiskella kaupunkiajosta Palman keskustassa punaisella merkityillä pyöräilyväylillä. Tähän pitää pyrkiä Jyväskylässäkin.
Hieno kokoelma huonoja pyöräilypaikkoja. Sinänsä hyvä, että näitä pidetään esillä, koska näille todella tarvitsee tehdä jotain! Itse Kortepohjan ylioppilaskylässä asuvana lisäisin tähän listaan vielä Kortepohjan koulun, E- ja K-talojen ja Kartanonkujan välisen risteyksen. Niin sanottujen DDR- (MNOP) talojen luota lähtevä ja koulun ohi laskeva tie odottaa isompaa kömähdystä. Näkymää on blokkaamassa K-talon kulmalla mm. iso roskis. E-talon suunnasta tultaessa, E-talo blokkaa myös täydellisesti näkyvyyden oikealle. Kartanonkujalla kulkee satunnaisesti myös mopoja ja autoja eikä syyspimeällä paikka ole kaikista valaistuin. Kaiken kruunaa tietenkin se, että varsinainen tien ylitys on notkossa, jolloin vauhdit ovat suurimmillaan. Selvästi odotellaan, että jotakin sattuu. Toivottavasti asiaan kuitenkin havahdutaan, koska koululta kyseistä reittiä kulkee DDR:ssä asuvien opiskelijoiden lisäksi myös paljon pieniä oppilaita.
Itse käytän työmatkallani Kivääritehtaankatua ja täytyy sanoa, että sillä(kin) kadulla on vaarallista pyöräillä edes normaalivauhtia. Kevyenliikenteenväylä tekee kaksi melko jyrkkää käännöstä ja molempien kohdalle on istuettu pensaita niin että mutkan taakse ei näe juuri lainkaan. On pakko vain toivoa, että jos sieltä joku tulee vastaan, niin toivottavasti hän käyttää kevyenliikenteenväylän oikeata laitaa. Parin läheltä piti -tilanteen jälkeen otin opikseni ja aloin käyttää ajoväylää, vaan siitä ei taida autoilijat oikein tykätä. En ymmärrä miksi pitää varta vasten istuttaa pensaita tuollaisiin kohtiin. Onhan sitä olemassa matalaksi jääviäkin kasveja, jos siinä on pakko jotain kasvaa.
Ajoin kesällä 2012 kolarin toisen pyöräilijän kanssa Viitaniemen tekojään viereiseltä kevytväylältä Viitaniementien suuntaan olevassa kuvassa (10. kuva). Oli lukkopolkimet käytössä, onneksi hiljainen vauhti. Ei haavereita. Erittäin yllättävä paikka, kuten monet muutkin kuvien kohteet. Pisti miettimään.
Eikö paikoissa, joissa on tapahtunut vakava auton ja pyöräilijän kolari, pitäisi nopeasti poistaa peittävä kasvusto, joka on pajukkoa ja muuta roskapuuta. Käsittääkseni keväällä tapahtui tällainen onnettomuus Laukaantien ja Kangasvuorentien risteyksessä. Ko. risteykseen tullaan Laukaan suunnasta pitkää ja jyrkkää alamäkeä. Pajukko risteyksessä peittää näkymän niin pyöräilijältä kuin autoilijalta. Paikka on siis lähellä Laukaantien isoa kirpparia ja nykyään myös Karin toimistomyymälää.
Niinkuin tuolla aiemmin on jo sanottu ovat alikulkumontut kaikkein viheliäisimpiä ja vaarallisimpia pyöräilijän kannalta ja niistä pitäisi päästä jatkossa kokonaan eroon. Nopein tapa nykytilanteen helpottamiseksi olisivat liikennepeilit näkyvyyden helpottamiseksi kulmakohdissa. Ne vähentäisivät huomattavasti vaaratilanteita.
Kuvien paikat ovat paljon pyöräilevälle hyvin tuttuja. Monia lähetä piti tilanteita on kohdalleni sattunut, mutta onneksi toistaiseksi ei mitään onnettomuutta ole sattunut. Entäpä, kun sattuu? Voi sattua todella ikävästi muillekin kuin itselle vaikka kuinka varovainen yrittäisi olla. Ilmoittaudun näkemäesteiden raivausporukkaan välittömästi.
Syyslomalla sain nautiskella kaupunkiajosta Palman keskustassa punaisella merkityillä pyöräilyväylillä. Tähän pitää pyrkiä Jyväskylässäkin.
Olen itsekin ajellut monesta noista paikoista ihmetellyt että ei ole sattonut mitään. varsinkin kun monessa kohtaa kulkee koululaisia….
Hieno kokoelma huonoja pyöräilypaikkoja. Sinänsä hyvä, että näitä pidetään esillä, koska näille todella tarvitsee tehdä jotain! Itse Kortepohjan ylioppilaskylässä asuvana lisäisin tähän listaan vielä Kortepohjan koulun, E- ja K-talojen ja Kartanonkujan välisen risteyksen. Niin sanottujen DDR- (MNOP) talojen luota lähtevä ja koulun ohi laskeva tie odottaa isompaa kömähdystä. Näkymää on blokkaamassa K-talon kulmalla mm. iso roskis. E-talon suunnasta tultaessa, E-talo blokkaa myös täydellisesti näkyvyyden oikealle. Kartanonkujalla kulkee satunnaisesti myös mopoja ja autoja eikä syyspimeällä paikka ole kaikista valaistuin. Kaiken kruunaa tietenkin se, että varsinainen tien ylitys on notkossa, jolloin vauhdit ovat suurimmillaan. Selvästi odotellaan, että jotakin sattuu. Toivottavasti asiaan kuitenkin havahdutaan, koska koululta kyseistä reittiä kulkee DDR:ssä asuvien opiskelijoiden lisäksi myös paljon pieniä oppilaita.
Itse käytän työmatkallani Kivääritehtaankatua ja täytyy sanoa, että sillä(kin) kadulla on vaarallista pyöräillä edes normaalivauhtia. Kevyenliikenteenväylä tekee kaksi melko jyrkkää käännöstä ja molempien kohdalle on istuettu pensaita niin että mutkan taakse ei näe juuri lainkaan. On pakko vain toivoa, että jos sieltä joku tulee vastaan, niin toivottavasti hän käyttää kevyenliikenteenväylän oikeata laitaa. Parin läheltä piti -tilanteen jälkeen otin opikseni ja aloin käyttää ajoväylää, vaan siitä ei taida autoilijat oikein tykätä. En ymmärrä miksi pitää varta vasten istuttaa pensaita tuollaisiin kohtiin. Onhan sitä olemassa matalaksi jääviäkin kasveja, jos siinä on pakko jotain kasvaa.
Ajoin kesällä 2012 kolarin toisen pyöräilijän kanssa Viitaniemen tekojään viereiseltä kevytväylältä Viitaniementien suuntaan olevassa kuvassa (10. kuva). Oli lukkopolkimet käytössä, onneksi hiljainen vauhti. Ei haavereita. Erittäin yllättävä paikka, kuten monet muutkin kuvien kohteet. Pisti miettimään.
Eikö paikoissa, joissa on tapahtunut vakava auton ja pyöräilijän kolari, pitäisi nopeasti poistaa peittävä kasvusto, joka on pajukkoa ja muuta roskapuuta. Käsittääkseni keväällä tapahtui tällainen onnettomuus Laukaantien ja Kangasvuorentien risteyksessä. Ko. risteykseen tullaan Laukaan suunnasta pitkää ja jyrkkää alamäkeä. Pajukko risteyksessä peittää näkymän niin pyöräilijältä kuin autoilijalta. Paikka on siis lähellä Laukaantien isoa kirpparia ja nykyään myös Karin toimistomyymälää.
Kirjoituksen loppupuolella mainittiin, että JYPS pyysi kaupungilta lupaa raivata näkemäesteitä. Ilmeisesti lupaa ei annettu 2012.
Oliko kyseessä joku vastuuongelma vai miksei lupaa saatu?
Niinkuin tuolla aiemmin on jo sanottu ovat alikulkumontut kaikkein viheliäisimpiä ja vaarallisimpia pyöräilijän kannalta ja niistä pitäisi päästä jatkossa kokonaan eroon. Nopein tapa nykytilanteen helpottamiseksi olisivat liikennepeilit näkyvyyden helpottamiseksi kulmakohdissa. Ne vähentäisivät huomattavasti vaaratilanteita.