Kriittinen pyöräretki Narinkkatorilta sunnuntaina 22.9. klo 13.
Moottoritiemäinen Itäväylä rakennettiin 50- ja 60-luvuilla sujuvoittamaan henkilöauto- ja bussiliikennettä Itä-Helsingin ja kantakaupungin välillä, aikana, jolloin henkilöauton uskottiin olevan tulevaisuuden ainoa varteenotettava kulkuneuvo. Autoilun kultakauden jälkeen kaupunki on kasvanut ja tihentynyt, ja nykyään metro on pääasiallinen joukkoliikenneväline Itä-Helsingistä keskustaan. Puolet Itä-Helsingin kotitalouksista elää ilman autoa. Silti vanha moottoritie halkoo edelleen satojen tuhansien asukkaiden itäistä kaupunkia. Se eristää kaupunginosat toisistaan, hankaloittaa merkittävästi muulla kuin henkilöautolla liikkumista ja rajoittaa asumista. Se tuottaa kohtuuttomat määrät saasteita ja melua. Itäväylä, joka palvelee yksinomaan autoilua, sanelee elämän ehdot Itä-Helsingissä.
Helsingin kaupungin tavoitteena on lisätä kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuutta liikenteestä ja siis vähentää henkilöautojen osuutta. Se on hyvä tavoite, koska kaupunki, joka perustuu pyöräilyyn, joukkoliikenteeseen ja kävelyyn, on mukavampi, terveempi, turvallisempi ja taloudellisesti vahvempi.
Henkilöautoilun priorisointiin perustuvassa liikennepolitiikassa ei olekaan mitään järkeä. Auto on kaupungissa kaikista epätehokkain kulkuväline. Se vaatii paljon tilaa sekä liikkeessä että pysäköitynä. Auton tilantarpeesta johtuen autoväylien perusominaisuus on, että ne ruuhkautuvat. Ruuhkia yritetään poistaa syytämällä autoiluun jatkuvasti lisää rahaa, rakentamalla lisää kaistoja ja tunneleita.
Jo vuosikymmeniä urbaanin kaupunkisuunnittelun asiantuntijat ovat tienneet, että autoliikenteen kapasiteetin lisääminen ei ratkaise ruuhkaongelmaa, vaan lisää autoliikennettä. Lisäkapasiteetti täyttyy autoista ja väylät ruuhkautuvat uudestaan. Lopputuloksena ollaan jälleen liikenneongelman lähtöpisteessä, paitsi että matkan varrella on poltettu miljardeja euroja rahaa, arvokasta kaupunkitilaa on haaskattu hehtaarikaupalla, autoilua on lisätty ja satojen tuhansien kaupunkilaisten elämänlaatua on heikennetty.
Itäväylän ympäristöön on suunniteltu useita autoiluhankkeita, jotka kaupungin tavoitteiden vastaisesti lisäisivät yksityisautoilua: Sörnäisten tunneli, Herttoniemen liikenneympyrä ja tunneli, sekä Itäkeskuksen liittymä. Kokouksessaan 11.9. kaupunginhallitusryhmät onneksi päättivät lykätä autoiluhankkeita seuraavalle vuosikymmenelle ja investoida sen sijaan pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen.
Tämä on oikea suunta ja erinomainen päätös. Autoiluhankkeiden tilapäinen hyllyttäminen ei kuitenkaan riitä, sillä niiden hengissä pitäminen hamaan ikuisuuteen asti estää Itä-Helsingin kehittymisen ihmiselle ystävälliseksi, oikeaksi kaupungiksi.
Moottoriväylät ja urbaani, elävä kaupunki ovat ristiriidassa keskenään. Ne eivät yksinkertaisesti voi olla olemassa rinnakkain; on valittava jompikumpi. Nyt kaupungilta on löydyttävä rohkeutta todella tehdä tämä valinta. On jo korkea aika hylätä epärealistiset moottoritiesuunnitelmat lopullisesti. Niiden sijaan on ryhdyttävä toden teolla rakentamaan elävää kaupunkia ja toteuttamaan liikenneratkaisuja, jotka oikeasti priorisoivat pyöräilyn ja joukkoliikenteen autoilun edelle:
1) Itäväylän varteen on ensi tilassa rakennettava suora ja tasainen pyörätie.
Itäbaanan suunnittelu on jo aloitettu. Nyt on pidettävä huoli siitä, että se toteutetaan pian, ja että lopputulos on laadukas. Itä-Helsingistä tulee voida pyöräillä sujuvasti keskustaan ilman useita harhaan ajoja, eritasoliittymien kiertelyä ja ilman erinomaista ylämäkikuntoa. Tuore investointiohjelma mahdollistaa pyörätien rakentamisen aikaistamisen.
2) Itäväylä on muutettava kaduksi.
Nykyinen moottoritiemäinen Itäväylä vie ramppeineen ja melualueineen valtavasti tilaa aivan metroasemien kupeessa, paikoissa joihin olisi kaikkein paras rakentaa elävää kaupunkia. Itäväylän muuttaminen kaduksi pidentää joidenkin autoilijoiden matka-aikaa parilla minuutilla, mutta lyhentää kymmenien tuhansien arkimatkoja, kun moottoriväylän estevaikutus häviää, ja useampi voi asua lähellä metroasemaa. Kaduksi muuttaminen on kaupungille taloudellisesti kannattavaa, ellei suorastaan kultakaivos, kun ramppi- ja melualueet saadaan hyötykäyttöön. Tuleva Itäkatu on Itä-Helsingin pääkatu, jonka varressa on asuntoja, kauppoja ja elämää.
Näillä toimenpiteillä pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuus kasvaa, entistä useampi voi asua Itä-Helsingissä ilman autoa, ja moottoritiefantasioista tulee tarpeettomia. Ne jäävät historiaan 60-luvun tulevaisuudenkuvana, dystopiana, joka onneksi ei koskaan toteutunut.
Vuonna 2011 Kriittinen pyöräretki valtasi Länsiväylän. Vuonna 2013, Autottomana päivänä, kriittinen massa vyöryy Itäväylälle ja palauttaa sen hetkeksi takaisin ihmisille. Autottoman päivän Kriittinen pyöräretki vaatii, että Itä-Helsinkiä aletaan viimein kehittää kaupungin tavoitteiden mukaisesti kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen ehdoilla. Elämälle vihamieliset moottoritiehankkeet on hylättävä. Niiden sijaan on rakennettava laadukas pyörätie, Itäkatu sekä kaupunkia, joka on mitoitettu ensisijaisesti ihmisille.
Kokoonnumme Narinkkatorilla sunnuntaina 22.9. klo 13 puheiden ja muun ohjelman merkeissä. Kulkue Itäväylälle lähtee liikkeelle klo 14. Retki päättyy Tallinnanaukiolle Itäkeskukseen. Tule mukaan kokemaan pyöräilyn ilo leveällä ja tasaisella väylällä, sekä vaatimaan parempaa kaupunkia Itä-Helsinkiin!
Kriittisen pyöräretken järjestävät yhteistyössä Helsingin Polkupyöräilijät ja Helsingin seudun Maan ystävät.
Linkkejä
- Tolkku: Kaupunkibulevardit
- Erkki Perälä: Smith-Polvisen perilliset
- Mikko Särelä: Itä-Helsinki aseveliakselin puristuksessa
- Smith-Polvisen liikennesuuunnitelma
- Fillariajatus: Itäväylästä bulevardi?
- Otso Kivekäs: Käänne Helsingin liikennepolitiikassa
- Mikko Särelä: Kuinka tuhlataan 140 miljoonaa
- Ihmisten kaupunki: Sörnäisten tunneli ja kantakaupungin moottorikatuverkko
- Helsingin kaupungin strategiaohjelma
- Itäbaanan suunnittelun oheismateriaali
- Itä-Helsingin Vihreät: Itäväylä puistokaduksi -yleisötilaisuus 30.5.2013
- Autottomat kotitaloudet Itä-Helsingissä
Marjut Ollitervo
