(Aihe on vanha, mutta niin kauan kun asialle ei tapahdu mitään, aihe on ajankohtainen.)

Vuonna 2001 porilaisilta autoilijoilta kysyttiin: ”Suoraan ajava autoilija risteää pyörätien jatkeen kanssa, kumpi väistää?” (kysymyksen yhteydessä esitettiin hyvin havainnollistava kuva), 26% porilaisautoilijoista vastasi oikein: ”pyöräilijä väistää.” Mutta kun vuonna 2009 uusittiin sama kysymys, vain 16% tiesi enää oikean vastauksen. Muun muassa tätä aihetta tutki Liikenneturvan Salla Karvinen omassa diplomityössään. Itse olin kuuntelemassa Salla Karvisen esitystä vuoden 2012 Suomi pyöräilee -seminaarissa – järkytyin ja siitä asti tuurillako Suomessa ajellaan -ajatus on pyörinyt päässäni.

Tulevaisuudessa pyöräonnettomuuksien määrä tulee lisääntymään. Luonnollisin syy on räjähdysmäisesti lisääntyvä pyöräily, mutta myös autoväylien lisääntyvä ruuhkaisuus ruokkii hermostunutta ja vaarallista autoilijoiden ajokulttuuria. Mutta kumpikaan edellisistä syistä ei saisi olla onnettomuuksien aiheuttaja. Mutta mitkä muut syyt voisivat aiheuttaa onnettomuudet? Pyöräilijöille varta vasten rakennetut äärimmäisen vaikeasti tulkittavat risteysalueet ja niiden pyörätien jatkeet. Asia jonka pitäsi olla niin helppo ja yksinkertainen, että lapsikin osaisi pyöräillä turvallisesti. Mutta jokin on mennyt pieleen, sillä jo nykyiset jatkeet ovat liian vaikeita aikuisille. Asia on syytä ottaa vakavasti, sillä kaikista pyöräonnettomuuksista 80% tapahtuu risteysalueilla.

Hyvän asian puolestapuhujia on liikkeellä useita. Harmi vaan että pelkät kysymykset paljastavat kysymysten laatioiden suhteen pyöräilyyn: eivät he oikeasti pyöräile, ainakaan usein ja eri reittejä. Jos kysymyksistä puuttuu todelliset tämänhetkisen liikenteen vaarallisimmat ratkaisut, joita on kaikkialla (jos niitä edes tunnistaa vaarallisiksi). Sen sijaan kysymyksissä kysellään lähinnä joko itsestäänselvyyksiä tai pyörän varusteita, joiden tietämisellä ei ole mitään tekemistä päivittäisen ajamisen kanssa. Mutta erottui joukosta yksi oikealla tavalla kriittinenkin artikkeli, joka oli yllättäen autoilijoiden suosimassa Tekniikan Maailmassa. Ikävintä kaikessa tässä on se, että kaikki tuntuu miettivän vain tiedottamisen huonoutta, kun kerran asia niin huonosti tunnetaan, mutta harva miettii itse infran huonoutta, joka kertoisi käyttäjälle helpoiten miten katua kuuluu käyttää.

Liikenneturva lanseerasi Jalan ja pyörällä -oppaan. Siinä on sekä liikennesääntöjä että kuvia risteysajosta: milloin väistää pyörä ja milloin auto. Hyviä ja selkeitä kuvia, mutta miksi ainoastaan lapsellisen helpot tilanteet on kuvattu, sillä jo vartin ajo Helsingissä vie risteysväistämiset aivan uusiin sfääreihin, mihin Liikenneturvan kuvat eivät enää tuo vastausta. Voisiko apu löytyä saman firman nettisivuilta löytyvästä liikenneturvavisasta? Samoja helppoja kuvia höystettynä täysin typerillä kysymyksillä. Mitä hemmetin iloa on tietää, että KERS-laite (siis tämä formuloissa, ratikoissa ja junissa käytetty jarrutusenergian talteenottojärjestelmä) ei kuulu pyörän pakollisiin varusteisiin. Tai onko kissansilmän värin tietämisellä merkitystä, kun pyörätien jatketta lähestyvä pyöräilijä yrittää pohtia: ”kumman kuuluisi väistää?” Niin ja talvipyöräily: ei pakkasrajaa, ja pyörätien jatkeen merkitsemistapoja on kolme (joista mikään ei itsessään viesti väistämisestä mitään), pyörätasku on pyörätasku, eikä takatasku ym. ”todella tärkeää”.

Myös Autoliitto päätti opettaa oppimisvaikeuksista kärsiviä pyöräilijöitä omilla kysymyksillään. Mutta ensin myös Autoliitto kärsi opettamisvaikeuksista. Mutta entä testi(t). Ensimmäisenä tein koululaisille suunnatun testin. Kyllä/ei vastausvaihtoehdot ja todella helpot kysymykset. Sopii hyvin koululaiselle, jonka pyöräreitillään ei ole ensimmäistäkään risteystä, sillä jo yksikin ”vääränlainen” ylitys aiheuttaa vaaratilanteen. Sitten vuorossa varttuneemman testi. Käsittämätöntä nippelitietoa ja vaikeita paikkoja ei sitten ensimmäistäkään. Kahdella vastausvaihtoehdolla testi on jopa Liikenneturvan testiä huonompi. Ainoa hyvä oli kysymysten paljous, jokaisen kymmenen kysymyksen jälkeen sai valita kymmenen lisäkysymystä jne. Eivätkö Autoliiton työntekijät pyöräile? Sillä vain pyöräilemällä voi ymmärtää liikenteen kokonaisvaltaisesti.

Samoin Yle teki omat kysymykset. Kahdeksan kysymystä ja ei kun pohtimaan vastauksia. Ei hemmetti, kaikki oikein! Mutta miksi tässäkään ei ollut yhtään keskivaikeaa tapausta, saatika vaikeaa? Nämäkään kysymykset eivät heti aivan oikein menneet. Vaikeaa tämä pyöräily.

Yksi asia ihmetyttää, miksi kukaan ei ole kriittinen infran suhteen? vai eikö siitä saa tai haluta puhua?

Tekniikan Maailma (nro 8/13) on ollut tähänastisista realistisin. Artikkeli kuvaa hyvin yhtä pyörällä kuljettua päivää elämässä: kiertoliittymän suoraan ajanut autoilija ei huomannut koko kiertoliittymää, niin miten hän voi olla edes kääntyvä autoilija, jonka kuuluu väistää liittymästä poiskääntyessä liittymää jatkavaa eli kiertävää pyöräilijää, tai edessäni pyörätietä ajavalle pyöräilijälle seuraava risteys on niin epäselvä, että myös autoilijan sääntötietämättömyys esti onnettomuuden autoilijan väistäessä. Artikkelissa otettiin vakavasti kantaa myös nykyisiin pyörätien jatkeisiin: vaikeasti tulkittaviin risteysratkaisuihin joissa myös lapsen pitäisi osata ajaa oikein ja turvallisesti. Hyviä ja kantaaottavia pohdintoja mm. ”Korkein oikeus ei tuominnut kumpaakaan osapuolta, mutta ei ottanut myöskään kantaa siihen, oliko kysemyksessä pyörätien jatke vai pelkkä suojatie? […] On käsittämätöntä, että tällaisia tulkintakysymyksiä voi ylipäätään syntyä. Eräs tärkeimmistä liikenneturvallisuuden peruspilareista on se, että kaikki liikenteen osapuolet toimivat samanlaisten pelisääntöjen mukaan. Miten näin voidaan tehdä, jos säännöt ovat epäselvät? Vasta sitten, kun pyöräilijän oikeus ajaa suojatiellä on selvä, voidaan mennä varsinaiseen väistämistä koskeviin kysymyksiin.” Myös minikokoiset kiertoliittymät saivat tuomion: niitä ei olisi koskaan saanut rakentaa! Hyvä artikkeli, suosittelen lukemista kaikille, myös Liikenneturvalle, Autoliitolle, Ylelle, KKO:lle, Liikennevirastolle ja lakia laativalle LVM:lle, ihan kaikille.

Helsingin Sanomat otti hiljattain kantaa mm. pyöräilijän väistämissääntöjen epäselvyyteen. Toimittaja, vuoden pyöräilijä 2013, Teppo Moision kolumni raapaisi sitä totuutta, mitä nykyinen Helsingin 1200 kilometrin verkko pitää sisällään. Lakimuutos vuonna 1997 muutti ajorataan kiinni tulevan pyörätien jatkeen väistämissääntöä: ”Puolentoista vuosikymmenen takainen lakiuudistus säädettiin ajatellen ulkoilukäyttöön tehtyjä puskapyöräteitä. On ihan järkeenkäypää, että niiden kulkijat tosiaan väistävät ajoradan käyttäjiä. Puskapyöräteistä olisi kuitenkin pitänyt huolehtia asentamalla niille kärkikolmiot, ei sotkemalla koko väistämissäännöstö.”, kirjoittaa Teppo. Tekniikan Maailma (nro 8/13) puhuu väistämissääntöuudistuksesta siten, että vanha laki määritti väistämisvelvollisuuden pyörätien tulokulmasta suhteessa ylitettävään ajorataan. 90 asteen kulmassa ajoneuvot olisivat olleet tasa-arvoisia, pinemmässä kulmassa pyöräilijä olisi ollut väistämisvelvollinen. Joten TM:n mukaan asteluvun mukaan määriteltävä väistämissääntö oli niin tulkinnallinen, että onnettomuuksia tutkivat viranomaisetkin nostivat kätensä ylös, samoin tuomioistuimet. Miten kukaan autoilija tai pyöräilijä pystyy havannoimaan tulokulmaa ennen risteykseen saapumista, ehkä sen aikaiset LVM:n virkamiehet olivat tässäkin asiassa kansaa pätevämpiä pyöräilijöitä? Moisio on oikeassa, että kaupunkiin ja puskiin tehdyillä pyöräteillä ei ole järkevää käyttää samoja sääntöjä. Muitakin hyviä pohdintoja pyöräilyyn vaikuttavista säännöistä oli kolumnissa.

Myös Kaupunkisuunnitteluviraston liikenneinsinööri Marek Salermo kiteytti omat näkemyksensä tasa-arvoisen kadun risteyksen pyörätien jatkeistä sähköpostissaan näin: ”Tasa-arvoisia risteyksiä on Helsingissä ollut satunnaisesti tapana käyttää myös pyöräteiden yhteydessä. Jatkossa näin ei saisi olla. Jos mietitään kadun vasemmassa reunassa (kaksisuuntaisella) pyörätiellä ajavaa pyöräilijää, on hän toisin kuin jalankulkija ja samaan suuntaan etenevä autoilija väistämisvelvollinen vasemmalta tulevaan autoilijaan nähden. Tässä ei ole mitään järkeä, joten tällaisista ratkaisuista on perusteltua pyrkiä eroon. Tämä on paitsi periaatteellinen myös hyvin käytännönläheinen kysymys. Pyöräilijähän ei pyörätiellä ajaessaan kovin helposti havaitse sivusuunnalle merkittyä kolmiota tai sen puuttumista. Siksi yhdenmukaisuus on tärkeää liikenneturvallisuuden kannalta. Tämän tiimoilta jatkamme keskustelua liikennesuunnitteluosaston sisällä. Jatkossa olisi tarkoituksenmukaista linjata, että pyörätiejärjestelyjä ei toteuteta sellaisessa (rauhallisessa) katuympäristössä, jossa esiintyy tasa-arvoisia liittymiä/risteyksiä. Samaa pätee luonnollisesti toisinpäin: kadulla oleva pyörätie sulkee pois mahdollisuuden käyttää tasa-arvoisia liittymiä/risteyksiä. Loogista!” (syksy 2012)

Itsekin olen sivunnut aihetta aiemmin. Edesmenneen Kaupunkifillarin suoran linjan kirjoitus löytyy tästä. Ja jos olet vailla kesälukemista, niin muutkin jutut ovat tallessa ja löytyvät täältä. (Pienenä muutoksena omaan juttuuni: Bulevardista puhuessani olen miettinyt asiaa uudelleen. Kun kerran pyörätie jatkuu reunatuen takia ajorataan saakka kiinni, niin ilmeisesti pyöräilijän kuuluukin väistää myös vasemmalta Yrjönkadulta suoraan tulevia autoja, ja sama toisinpäin pyöräilessä kohti Erottajaa väistetään molemmista suunnista tulevat (?). Tässä jälleen hyvä esimerkki toteutuksesta, missä oikean vastauksen tuo viimeistään oikeuden päätös: Alkaako pyöräilijän ajorata jo katua muistuttavasta laatoituksesta poikkisuojatien kohdalla ennen varsinaista risteystä, vai vasta reunatuesta, jolloin ajorataa muistuttava osa on enemmän haitaksi kuin hyödyksi? Vai tietääkö joku vastauksen? Ken tietää, kertokoon.)

Toiseksi viimeisenä pyörätie jatke-soppaan on tuonut omat ajatukset Liik enne vira sto. Virastossa päivitetään tällä hetkellä vanhaa Kevyen liikenteen suunnitteluohjetta muotoon Jalankulku- ja pyöräteiden suunnitteluohje. Ensimmäinen korjauskierros on käyty ja kesäkuussa tuli jälleen uusi luonnos. Jos vertaa uutta ja vanhaa (vuodelta 1998), niin vanhassa tietoa pyörätien jatkeesta on todella vähän, ainoa relevantti lause menee näin: ”Jos pyörätie on vain risteyskohdan toisella puolella, merkitään ylitys pelkällä suojatiemerkinnällä.” (sivu. 83, kohta 8.3.2). Parempi näinkin kun ohjata pyöräilijät lainvastaisesti jalkakäytävälle. Tämänkin lauseen olisi voinut päivitää muotoon: ”mikäli pyörätie päättyy, pyöräilijät pitää ohjata turvallisesti sekaliikenteeseen joko risteyksien välissä tai risteyksissä valo-ohajtusti tai ilman. Puolenvaihtoa vaativan ohjauksen on tapahduttava ainoastaan valo-ohjatusti tai kiertoliittymää hyödyntäen.” (+muutama havainnekuva). Siis ei mystisesti loppuvia pyöräilijän omaa luovuuteen perustuvia ratkaisuja. Pyörätien jatkeen väistämissäännöistä tai onko pyörätien jatke järkevä tasa-arvoisissa risteyksissä, siihen vanhassa ei otettu kantaa. Mutta uuden luonnoksessa asiaa on pohdittu hieman enemmän. Otsikolla ”Pyörätien jatkeen tarve ja periaateratkaisut” otetaan kantaa, miten tulevaisuudessa pyörätien jatkeita pitäisi merkitä. ”Pyörätien jatketta käytetään myös seuraavissa tapauksissa: 1) suojatien yhteydessä, kun pyöräilijä tulee pyörätieltä ajoradalle riippumatta siitä jatkuuko pyörätie suojatien jälkeen vai ei 2) risteävän tien ylityskohdassa, joka ei ole suojatie, jos vähintään toisella puolella risteävää tietä on pyörätie.” Ja pari sivua myöhemmin luonnoksesta löytyy havainnekuvia, missä yhdessä jalkakäytävä-pyörätie muuttuu pyörätien jatkeen aikana pelkäksi Jalkakäytäväksi ohjaten pyöräilijä lainvastaisesti jalkakäytävälle. Että näin. Muistuttaa laaduttomuudessaan erehdyttävästi Tampereen teknisen lautakunnan hyväksymää pyörätien jatke -dokumenttiä. Myöskään uudessa Liikenneviraston suunnitteluohjeen luonnoksessa ei mainita mitään pyörätien jatkeelle ajavan pyöräilijän väistämisvelvollisuuksista. Ja mikä on ihmeellisintä molemmissa suunnitteluohjeessa, niissä mainitut asiat ovat vain suosituksia, ei määräyksiä. Mutta kun paikalliset lautakunnat kopioivat tietonsa pitkälti tästä, sen takia huonoa ja vaarallista suunnitteluohjetta ei pidä laatia.

Viimeisenä samaiseen jatke-soppaan saadaan mausteet LVM:ltä (Liikenne- ja viestintäministeriöstä), heillä on valmistunut selvitys: Pyöräilyn liikennesäännöt muutamissa Euroopan maissa. Selvitys on pitää sisällään muutaman Suomea edellä olevan pyöräilymaan tämänhetkiset säännöt mm. pyörätien jatkeen merkinnästä. Nyt viimein tulee asiaa!! Tanskassa, Norjassa ja Saksassa pyörätien jatkeen saa merkitä vain, mikäli autoilla on väistämisvelvollisuus. Itävallassa on käytössä ”pyöräilijäsuojatie”, missä pyöräilijällä on ns. jalankulkijan oikeudet, eli esteetön kulku. Samoin LVM:n selvitys kertoo totuuden myös suomessa kyllästymiseen saakka hoetusta lauseesta: ”suojatiellä ei saa pyöräillä”. Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa suojatiellä saa ajaa jalankulkijoiden ehdoilla autoja väistäen, mutta taluttava pyöräilijä on jälleen jalankulkija. Tämäkin on merkittävä tieto, joka poistaisi samalla täysin järjenvastaiset kaupunkialueen poikittaiset pyörätien jatkeet, missä väistäjänä on joka tapauksessa pyöräilijä (kaikki pyöräilijät eivät tätäkään tiedä, vaan luulevat jatkeen tuovan suojatien oikeuden myös pyöräiljälle). Mikäli tutkisi lisää hyvän pyörätien jatkeen maita, uskoisin että Tanskassa, Norjassa ja Saksassa ei ole tehty ensimmäistäkään erillistä pyörätietä tasa-arvoisin risteyksin varustettuun katuun. Tässäkin asiassa Suomen puuhastelut ovat olleen enemmän vaaraksi kuin hyödyksi pyöräilijöiden turvallisuudelle.

********

Mutta miksi meillä on tämä järjenvastainen pahimmillaan joka risteyksessä muuttuva pyöräilijöiden väistämissääntö? Jos ajatellaan autoja ja niiden väistämissääntöä risteyksessä, niin heille sääntö on harvinaisen yksinkertainen. Kärkikolmion tai STOP -merkin takaa tulevat väistävät oikealta ja vasemmalta tulevia, aina ja kaikkia. Tasa-arvoisessa risteyksessä väistetään vain oikealta tulevia, aina ja kaikkia. Lisäksi kääntyvä väistää aina suoraan kulkevia ajoneuvoja ja jos samaan suuntaan kääntyjiä on myös vastasuunnasta, niin vasemmalle kääntyvät väistävät. Ainoastaan raitiovaunut tuovat hieman vaihtelua autojen yksinkertaisiin sääntöihin eteenkin tasa-arvoisissa risteyksissä: silloin ajoneuvot väistävät molemmista suunnista tulevia raitiovaunua (annettava esteetön kulku, mikäli raitiovaunulla itsellään ei ole väistämisestä kertovaa liikennemerkkiä), mutta muuta liikennettä väistetään normaalein väistämissäännöin. Pyöräilijät eivät tuo mitään muutosta ajoneuvojen väistämissäänöihin, pyörä on ajoneuvo ja näin ollen myös ajoradalla pyöräily on harvinaisen yksinkertaista ja yllätyksetöntä. Tämän kaiken lisäksi jalankulkijoille on annettava esteetön kulku suojatiellä. Mutta koska lainlaatijat ovat autoilijoita, niin tämä nykyinen pyörien sääntöhelvetti näyttää ei-pyöräilevälle yhtä selkeältä kuin autoilijoiden omat säännöt. Pari riviä helppolukuista lakitekstiä koskien pyörätieltä ajoradalle siirtymistä (TLL 14 §), miten se muka niin vaikeaa voi olla? Ratin takaa ei voi ilman omaa kokemusta ymmärtää, että pyöräilijät pyörätien jatkeita ylittäessä on väistettävä välillä oikealta – välillä vasemmalta ja joskus molemmista suunnista tulevia. Sekään ei ole luonnotonta, että vain osaa samasta suunnasta tulvista ajoneuvoista kuuluu väistää (pyöräilijän on erotettava suoraan tulevat autot kääntyvistä autoista, joka varsinkin isokokoisissa risteyksissä vie kaiken huomion muusta liikenteen seuraamisesta). Autoilijoiden selkeät säännöt yhdessä pyörille laaditun huonon lakitekstin ja ennen kaikkea huonon infran johdosta pyöräilijät on pakotettu vaikeaselkoisten väistämissääntöjen uhriksi. Ja kaiken tämän lisäksi näitä epäselviä pyörätien jatkeita rakennetaan koko ajan lisää ja vanhoja on jopa korotettu, jolloin väistämisvelvolliset pyöräilijät luulevat olevansa etuajo-oikeutettuja. ”Liittymien fyysiset ratkaisut tulee rakentaa siten, että ne tukevat tielläliikkuvien toimintaa risteksessä yleisen väistämissääntöjen mukaisesti. Tarvittaessa autoliikenteen ja pyöräliikenteen väistämisvelvollisuus liittymässä osoitetaan liikenteenojauksen keinoin, jos väistämisvelvollisuudessa esiintyy liittymän rakenteen tai jonkin muun syyn vuoksi epäselvyyksiä.”, näin mainittiin Jalankulku- ja pyöräilyteiden suunnitteluohjeen luonnoksessa.

Liikennevirasto (ja kaikki Suomen liikenteestä vastaavat lautakunnat ja virastot), kun lakiteksti on jälleen muokkauksessa, nyt on viimeistään aika korjata pyörätien jatkeiden periaateratkaisut Tanskan, Norjan ja Saksan mallin mukaiseksi. Myös Tukholma on oiva esimerkki kaupungista, missä pyöräteitä ja jatkeita ei ole rakennettu tasa-arvoisille kaduille. Ja LVM, toivottavasti tällä kertaa lakimuutostekstiä ei tarvitse odottaa useita vuosia. Mutta toisaalta jo nyt Maankäyttö- ja rakennuslaki määrittää kuinka katu pitää rakentaa: ”Katu on suunniteltava ja rakennettava siten, että se sopeutuu asemakaavan mukaiseen ympäristöönsä ja täyttää toimivuuden, turvallisuuden ja viihtyisyyden vaatimukset.” (MRL 85 §). Ja mikäli jokin em. asioista ei toteudu, katu on mielestäni lainvastainen.

Mutta palataan vielä Poriin ja Salla Karvisen diplomityöhön. Mikä olikaan hänen parannuskeinonsa tutkimustuloksen huonouteen: 1) lisätään pyöräilijöiden väistämissääntövalistusta 2) mahdolliset sääntöjen muutokset. Onneksi tässä diplomityössä myös selvisi, että itse liikenneympäristölle on tehtävä jotain, jotta sekä pyöräilijät että autoilijat voisivat liikkua turvallisesti liikenteessä. ”Pyöräilyväylät kärsivät usein epäjatkuvuudesta, puutteellisista merkinnöistä ja muista puutteista, jotka saattavat ohjata pyöräilijöitä käyttäytymään liikennesääntöjen vastaisesti joko tahallisesti, kun olemassa olevat järjestelyt ovat sujuvuuden ja mukavuuden kannalta heikkoja, tai tahattomasti, kun muuta vaihtoehtoa ei pyöräilijälle anneta. Kun liikenneympäristö on suunniteltu johdonmukaisesti ja myös pyöräilijöiden tarpeet huomioiden, on sääntöjen noudattaminen helpompaa ja vastaavasti niiden noudattamatta jättäminen vaikeammin perusteltavaa.”, kirjoittaa Karvinen. Mutta kohdan 1) valistuksen ja tiedotuksen lisäämistä kritisoin hieman. Jos autoinfrassa kaikki ajamiseen tarvittava tieto tulee katuverkosta (tiemerkinnät, liikennemerkit, viitoitus,..), niin miksi pyöräilijöille ei pidä tehdä samoin? Sen jälkeen myös loput (Huom! 84%) porilaisetautoilijat tietäisivät, kenen kuuluu väistää!

Jotta pyöräily voisi kaksinkertaistua vaaratta, sen pitää ensin yksinkertaistua!