Pyöräilijöiden määrä Helsingissä on ollut nousussa jo monta vuotta. Kun vuonna 2008 pyöräilyn kulkutapaosuus oli 7%, niin vuonna 2012 se oli jo 11%. Päivittäin pyörällä ajavan on helppo huomata, että pyöräilijöiden määrä on kasvanut reilusti viime vuodesta. Meillä on vielä matkaa Kööpenhaminan ruuhkiin, joten nyt on hyvä hetki aloittaa opettelu.
Pyöräilyn kasvusta seuraa joukko onnellisia ongelmia. Tärkein on se, että me pyöräilijät joudumme opettelemaan ajamaan ruuhkassa. Se vaatii uutta asennetta ja opettelua meiltä pyöräilijöiltä. Tässä muutama vinkki siihen, miten me kaikki pääsemme perille sujuvasti ja turvallisesti.
- Pyöräilijän paikka on pyörätiellä tai ajoradalla. Jalkakäytävä kuuluu jalankulkijoille, älä siis aja siellä (paitsi jos olet alle 12-vuotias lapsi). Ajoradalla ajaminen on helppoa ja turvallista, kun tietää mitä tekee. Siksi Helsingin Polkupyöräilijät antaa joka maanantai katuajokoulutusta kaikille kiinnostuneille. Hyviä vinkkejä löytyy myös täältä (ja tästä videosta).
- Aja jonossa. Pyörätiemme ovat kapeita ja pääasiassa kaksisuuntaisia. Jonossa ajaminen tekee pyöräilystä turvallisempaa ja sujuvampaa. Lisäksi jono jättää tilaa ohittajalle.
- Aja pyörätien oikeaa laitaa. Helsingin pyörätiet ovat kapeita, joten jätetään tilaa vastakkaisesta suunnasta tuleville ja ohittajille. Erityisesti kaksisuuntaisella pyörätiellä keskellä tietä ajavat lisäävät vastaantulijoiden stressiä. Huomioi myös se, että laatikkopyörällä tai peräkärryn kanssa ajava pyöräilijä tarvitsee enemmän tilaa sivusuunnassa.
- Muodosta jono liikennevaloissa. Jo kymmenen pyörää lössinä muodostaa koko suojatien levyisen muodostelman, joka estää jalankulkijoiden kulun ja tekee vastakkaiseen suuntaan tulevien pyöräilijöiden kohtaamisesta potentiaalisia vaaratilanteita. Vilkkaissa risteyksissä on usein parikin kymmentä pyörää odottamassa kadunylitystä.
- Ruuhkautuneilla pyöräteillä ajetaan hitaimpien vauhdin mukaan. Jos haluat ajaa keskustassakin 25km/h keskivauhdilla, valitse reitti jossa voit ajaa autojen seassa ajoradalla.
- Ajoradalla ajaessasi aja suurinpiirtein samalla kohdalla kuin auton kuski istuu. Näin kukaan ei avaa auton ovea suoraan eteesi ja sinulla on tilaa väistää, kun huolimaton autoilija tekee ohituksen 30 senttimetrin päästä.
- Seuraa ympäristöä. Helsingissä pyöräteillä ja sen vieressä usein kulkevalla jalkakäytävällä liikkuu kaikenlaista väkeä. On vanhempia jalan tai pyörällä kulkevien lasten kanssa ja vanhuksia ja humalaisia. Muista varmistaa että pystyt aina pysäyttämään pyörän turvallisesti, jos jotain yllättävää tapahtuu.
- Anna tilaa suojatietä ylittäville jalankulkijoille hidastamalla tai pysäyttämällä pyöräsi. Se kuuluisa suojatiesääntö, joka vaatii pysäyttämään ajoneuvon, jos jalankulkija on aikeissa ylittää suojatietä, koskee myös sinua. Hidasta ja pysähdy tarvittaessa.
- Käytä suuntamerkkiä hyvissä ajoin ennen kuin käännyt. Näytä suuntamerkki selkeästi 90-asteen kulmassa äläkä häpeillen. Suuntamerkin käyttö on pelastanut minut parilta läheltäpiti/onnettomuustilanteelta, kun takana oleva kiireinen auto on ymmärtänyt, että nyt on väärä hetki ohittaa.
- Ole kärsivällinen pyörätielle eksyviä jalankulkijoita kohtaan. Rinnakkain samaan tasoon rakennetut pyörätie-jalkakäytäväyhdistelmät eivät ole jalankulkijoiden vika. Suuntaa parannusehdotukset mieluummin pyöräteistä vastaaville liikennesuunnittelijoille ja vaadi jalankulun ja pyöräilyn erottelua.
Viimeiseksi vielä, muistakaa nauttia ajokeleistä. Pyöräily on nopea, kiva ja hyödyllinen tapa liikkua.
Hyviä neuvoja kaikki! Jos asioihin voisi vaikuttaa, toivoisin myös, että Helsingin Rautatieaseman eteen lisättäisiin myös pyöräilijöille liikennevalot. Nyt polkupyöräilijät jatkavat Kaivokadun pyörätietä pysähtymättä, silloinkin kun autoille palaa punainen ja jalankulkijoille vihreä. Törmäysriski tuntuu jäävän useimmiten jalankulkijan vastuulle! Tämähän ei ole varsinainen ajotieristeys, mutta pokkeuksellisen vilkas jalankulkijoiden tienylitysristeys kyllä.
Ylipäätään toi pyörätie älyttöminen shikaaneineen ja reunakiveyksineen pitäisi siirtää ajoradalle pyöräkaistaksi. Mä itse asiassa ajankin tossa varsin usein ajoradalla pyörätiepakosta piittaamata, koska yleensä olen jatkamassa suoraan Kaivokatua enkä kääntymässä Asema-aukiolle.
Lisäisin noihin vielä pari:
11. Älä puhu kännykkään ajaessasi pyörällä. Pyörän ohjaaminen kaupunkialueella hitaassa vauhdissa yhdellä kädellä on aika vaikeaa ja aiheuttaa turhaan vaaratilanteita.
12. Älä aja piittaamatta kaikista liikennesäännöistä. Pyörällä ei ole tarkoitus ajaa kaupungissa kuin metsässä: ihan mistä vaan ja milloin vaan. Punaisia valoja on hyvä noudattaa ja ajoradalla on niitä yhtenäisiä viivoja kaistojen ja ratikkakiskojen välissä siksi, ettei siitä ajettaisi. Edes polkupyörällä.
Itseäni on erityisesti ilahduttaneet tyypit, jotka ajavat kuin siat kaikkien kaistojen yli päin punaisia ilman kypärää ja puhuen samaan aikaan kännykkään. Olispa tää läppä.
13. Käytä pyöräsi soittokelloa. Ilmoita sillä olemassaolostasi niille kanssaliikkujille, jotka eivät todennäköisesti ole sinua huomanneet tai eivät osanne pysyä heille osoitetulla tien osalla. Erityisesti lapset, heidän vanhempansa ja vanhukset ovat otollista kuulijajoukkoa.
Soita riittävän ajoissa eli niin pian kuin on oletettavaa, että toinen osapuoli kuulee soiton. Tällöin jää molemmille osapuolille riittävästi aikaa reagoida toisen kulkuun ja siirtyä/pysyä oikealla kohdalla kulkuväylää.
Soita tarvittaessa uudestaan.
Ymmärrä itsekin, että kysymyksessä ei ole käsky väistää, vaan ystävällinen ilmoitus huomioida sinut. Jos koiranulkoiluttaja tai muu poukkoilija asiallisesta ja riittävän aikaisesta soitosta vihastuu, on häpeä yksin hänen.
14. Huomioi muutkin pyöräilijät äläkä tuki pyörätietä.
Esimerkiksi mikäli sinun pitää pysähtyä esimerkiksi puhumaan puhelimeen, suoristamaan vaatteita tms. älä jää keskelle pyörätietä ihmettelemään, vaan siirry sivuun muiden tieltä.
”Älä aja jalkakäytävällä” Tämä on helposti sanottu, mutta pari vuotta sitten etsin tietoa missä keskustan alueella on jalkakäytävä ja missä yhdistetty jalkakäytävä/pyörätie, niin en tällaista tietoa onnistunut kaivamaan. Ydinkeskustassa on ilmeisesti vain jalkakäytäviä, mutta mitkä ovat ydinkeskustan rajat?
Jos risteyksessä on liikennemerkki, jossa on merkintä pyörätiestä, niin silloin seuraavan korttelin matkalla on pyörätie. Jos tällaista liikennemerkkiä ei ole, niin kyse on jalkakäytävästä.
Ja jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin Helsingissä löytyy tähänkin poikkeus. Nimittäin Helsinginkadun eteläpuoleinen pyörätie, joka muuttuu Kaarlenkadun ja Fleminginkadun välissä keskellä korttelia jalkakäytäväksi.
Ainakin pari vuotta sitten merkinnät olivat yhtä selkeitä kuin tässä Google Mapsin kuvassa vuodelta 2009:
http://goo.gl/maps/1FuQ8
Just tätä tarkotan et aika fakiiri saa olla että pystyy koko ajan havainnoimaan missä saa ja missä ei saa ajaa. Ja jos olis selkee kartta, johon pyörätiet sekä yhdistetyt pyörätiet/jalkakäytvät olisi merkitty, niin voisi tutkailla sen muistiinsa ja osaisi paremmin valita mieluisia reittejä. Autojen seassa ei ole aina niin mukava ajella. Ja sitten on paikkoja esim. Eduskuntatalolta maallepäin vasemmalla puolella tultaessa kansallismuseolle on jalkakäytävä toiseen suuntaan sallittu pyörille (liikennemerkein) ja toiseen suuntaan ei, eihän näin voi olla. Tai ainakin aiemmin oli.
Ja jatkona tohon alempana olevaan kommenttiin ymmärrän että bulsalla on pyörätie vain toiseen suuntaan, kun se pyörätie on niin kapea. Siinäkin suuri osa ajaa väärään suuntaan.
Vanhoissa hallituksen esityksissä kun mm. pyöräilysäännöksiä on rukattu, on todettu, että näiden liikennemerkkien voimassaoloaluetta ei ole määritelty, mutta se ei yleensä ole ongelma, koska epäselvissä tilanteissa voidaan käyttää lisäkilpeä ”Pyörätie päättyy”, joten voimassaoloaluetta ei aiota määritellä. Wallininkadun alusta esim. löytyy sellainen. Toisessa perustelutekstissä on todettu, että lähes kaikki pyörätiet ovat kaksisuuntaisia. Pyörätie on olemassa ”molempiin suuntiin”, vaikka se olisi merkitty vain toisesta päästään (ellei ole ajoratamaalauksin yksisuuntaiseksi osoitettu, kuten Bulevardilla); vain kyseisen pyörätien käyttövelvoite on vain niillä jotka ohittavat sen merkin ajosuunnassaan. Jopa niistä Bulevardin pyöräteiden maalausnuolista piti tehdä tieliikenneasetukseen lisäys, koska aiemmin ajosuuntanuolet oli määritelty vain ajoradalle/kaistalle, ja risteyksiin, ei jalkakäytäville tai pyöräteille ”kulkusuuntaa osoittamaan”.
Käytännössä kuitenkin mistä tahansa risteyksestä poistuessaan pyöräilijän täytyy olettaa että kaikki merkkaamattomat jalkakäytävät ovat jalkakäytäviä, ellei hänellä ole ennestään tiedossa että korttelin toisessa päässä on salliva merkki.
Kyseessä on pyörätie (tai yhdistetty) ainoastaan, jos se on kyseisellä sinipohjaisella pyöreällä liikennemerkillä osoitettu. Mitään määrääviä aluerajoja ei siis ole olemassakaan.
Ongelma on puuttuvat liikennemerkit, sillä kaikissa pyörätien risteyksissä ja muissa risteämäkohdissa pitäisi merkki löytyä. Ja vieläpä kaikkiin tarkoitettuihin kulkusuuntiin joko ominaan tai yhteisenä nuolilisäkilvellä varustettuna.
Kaikkein useimmin merkki puuttuu ’korttelin’ keskeltä, jossa tullaan T-risteykseen sivukadulta ja ylitetään pääkatu. Pääkadun varressa on pyörätie, mutta sitä ei voi tietää ennen seuraavaa isompaa risteystä.
Joissain harvoissa tilanteissa, kuten Bulevardilla, merkki on tarkoituksellisesti vain toiseen suuntaan. Pääsääntöisesti pyörätiet ovat kaksisuuntaisia.
Älä suotta stressaa liikoja. Jos jalkakäytävälle eksyy vahingossa, ei se ole kovinkaan suuri synti. Jalkakäytävällä pyöräilevät ovat sitäpaitsi merkittävästi harvemmin osallisina vakavissa loukkaantumisissa, saati kuolemissa, kuin ajoradalle eksyvä verrokkiryhmänsä. Toki, jos teilaat siellä jalkakäytävällä jonkun, on syy vain ja ainoastaan sinun, enkä minä niitä sakkojasikaan maksamaan tule. Silti suhtaudun jalkakäytävällä pyöräilyyn sallivammin, järjellä pääteltävistä syistä, kuin yleinen pyöräilijävihainen asenneilmapiiri.
Itseasiassa se ajoradalla ajaminen on sangen turvallista, ainakin Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston aikanaan tekemään tutkimuksen mukaan (olisiko jollakulla linkkiä?).
Muistaakseni tuossa tutkimuksessa pyöräilijän turvallisuuden kannalta selkeästi isoimmaksi ongelmakohdaksi todettiin pyörätien ja ajoradan risteykset. Tältä ongelmalta ei välty ajamalla jalkakäytävällä.
Tässä Riston pyytämä linkki. Olennainen lainaus: ”katujen varsilla kulkevilla pyöräteillä ja jalkakäytävillä sattuu ajokilometrejä kohden enemmän onnettomuuksia kuin ajettaessa ajoradalla autojen seassa”
Moniko niistä on vakavia onnettomuuksia? Paljonko tulee ruumiita tai loppuelämää haittaavia vammoja pyöräilijöiden törmätessä keskenään pyörätiellä tai pyöräilijän törmätessä jalankulkijaan?
Johtuisiko se siitä, että kadulla ajavat eniten ne, jotka ajavat eniten. Jos sinne patistetaan kaikki pari kertaa kesässä polkevat mummot ja ukit, voi jälki olla pian erinäköistä. Eniten onnettomuuksia tapahtuu lapsille ja keski-ikäisille tai vanhemmille, jotka tuskin ajavat niin kovaakaan, että kadulla ajamiselle on tarvetta.
Kesällä pyöräily on myös tilastollisesti vaarallisempaa kuin talvipyöräily, vaikka kelit ovat paremmat. Go figure…
Noista pyöräiljöiden keskinäisistä ja pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden välisistä kuolemaan johtaneista onnettomuuksista löytyy jostakin kymmenen vuoden tilastokatsaus, mutta en ehdi sitä juuri nyt etsimään.
Joka tapauksessa tyypillisellä pyörätiellä (tai jalkakäytävällä) ajaminen ei anna kovin kummoista suojaa törmäyksiltä moottoriajoneuvojen kanssa, koska pyöräilijän reitti risteää jatkuvasti sivuteiltä, pihoilta, pysäköintialueilta, parkkihalleista jne. tulevien ajoneuvojen kanssa. Kaksisuuntaiset pyörätiejärjestelyt ja pyöräilijän kannalta huonosti suunnitellut, rakennetut tai hoidetut risteykset lisäävät törmäysriskiä tällaisissa risteystilanteissa huomattavasti verrattuna ajoradalla ajoon.
Tietysti on olemassa joitakin reittejä, joilla jalankulkijat ja pyöräilijät on laitettu eritasoon moottoriajoneuvoliikenteen kanssa. Baana, keskuspuisto, radanvarsi ja Vantaanjoen varsi tulevat lähinnä mieleen. Useimmat jalkakäytävät eivät kuitenkaan ole tällaisia.
Ainakin tämä: http://www.lvk.fi/fi/Tilastot/Tutkijalautakuntatilastot-kuolinonnettomuuksista/Vuosiraportti/
Ja kaikkea muuta täältä: http://www.lvk.fi/fi/
Jalkakäytäväpyöräilyn edes osittainen salliminen (tai jo siitä puhuminen) on typerintä pyöräilynedistämistä mitä tiedän. Kielletty mikä kielletty! ja jos pelottaa vaihda kulkumuotoa.
Ja mistä tunnistaa pyörätien? Pyörätien pitää näyttää pyörätieltä ja jalkakäytävän pitää näyttää jalkakäytävältä (esim. laatoituksen ansiosta). Ja juuri sen takia tämä mm. Helsingin innovaatio tehdä entisestä jalkakäytävästä yhdistetty pyörätie-jalkakäytävä, jotta saadaan ”turvallisuutta” ja ollaan (kilometri)tilastoissa hyviä aiheuttaa helvetillistä sekaannusta, kun hetken päästä kaikki jalkakäytävät näyttävät samalta, sai siinä ajaa tai ei. Liikennemerkkien tehtävä on paikata huonoa infraa. Hyvässä kaupungissa pystyy ajamaan ilman ensimmäistäkään liikennemerkkiä, koska katu ja siinä olevat ratkaisut viestivät kaiken.
Pyörätiet ja jalkakäytävät ovat vaarallisia, sillä niiden ja ajoratojen risteyksissä tapahtuu paljon autojen ja pyörien kolareita. Luulisin, että nämä ovat aivan yhtä vakavia kuin ajoradalla tapahtuvat autojen ja pyörien kolarit.
Ajoradalla ajon turvallisuus saattaa osin johtua siitä, että siellä ajavat kokeneimmat pyöräilijät, mutta vain osittain. ”Suomalaisten 2-suuntaisten pyöräteiden ongelma on risteyksiin ns. väärästä suunnasta tulevan pyöräilyn vaarallisuus. Sivukadulta oikealle kääntyvät autot varovat etupäässä vasemmalta pääkatua tulevaa autoliikennettä ja unohtavat usein oikealta tulevat pyöräilijät.” Pyöräilyn suhteellinen turvallisuus ei parantunut sinä ajanjaksona, jolloin pyörätieverkosto pääosin rakennettiin.
Tähän voisi vielä lisätä, että sääntö ohittaa vasemmalta koskee myös pyöräilijää. Eli ei enää vaarallisia ohituksia oikealta koska niitä ei sieltä osaa odottaa, kiitos!
Tässä tarkoitettaneen toisen pyörän ohittamista, jolloin sen pitää juuri näin mennäkin. Auton polkupyöräilijä saa luonnollisesti ohittaa myös oikealta (Tieliikennelaki: ”Polkupyöräilijä ja mopoilija saa muutoinkin ohittaa muun ajoneuvon kuin polkupyörän tai mopon oikealta.”)
Polkupyöräilijä saa tosiaan ohittaa auton oikealta, mutta sitä tehdessään on tiedostettava, että autosta näkee varsin huonosti oikealle ja usein jopa todella huonosti.
Ja kaistamaalauksettomalla yhdistetyllä jalankulkijat ohitetaan tien keskilinjan puolelta. Jalankulkija kun voi käyttää joko oikeaa tai vasenta reunaa – ei molempia 🙂
Tärkeä asia! Vaikea opettaa lapsia ajamaan pyörätiellä, kun aikuiset sujahtelevat varomattomasti ohi. Ja kun ohjeistaa ajamaan ja tarvittaessa pysähtymään oikeaan reunaan, jos on ongelmaa, eikös vain sieltä sujahdakin joku täyttä vauhtia jalkakäytvän puolelta ohi!
http://www.liikenneturva.fi/www/fi/liitetiedostot/turvatieto/Pyorailyesite_suomi.pdf
Ja oikealta tulevaa väistetään.
Voisiko tanskalaisilta omaksua vielä yhden säännön eli pysähtymismerkin käyttämisen (suuntamerkin lisäksi)? Tanskassa käsi nostetaan aina hieman pystyyn ennen pysähtymistä, muuten niskassa on 20 pyörää. Vastaava tilanne on ollut muutaman kerran lähellä Helsingissä, kun letkan ensimmäinen yhtäkkiä, kertomatta siitä millään tavalla perässä ajajille, päättää pysäyttää fillarin.
Sinäkö se olit? Bulevardin varrella vuosia sitten joku nainen sanoi, että pitäisi antaa merkki. En kysynyt, että rintamerkkikö. Ei takavuosien Tanskan läpi pyöräilyistä, vaan viime vuosien HePon retkiltä tämä pysähtymismerkki on tullut tutuksi.
15. Ole tietoinen muista tielläliikkujista – myös muista pyöräilijöistä
Kun päätät hidastaa pyörätien oikeaan laitaan vaikkapa puhumaan puhelimeen tai suoristamaan lahkeitasi, katso ympärillesi ennenkuin toimit. Vilkkaan liikennöidyllä pyörätiellä laitaan poukkoileva pyöräilijä voi aiheuttaa vakavan onnettomuuden muille jotka eivät osaa odottaa äkkinäisiä suunnanmuutoksia.
16. Käytä kypärää!!! Vaikka olisit itse kuinka rauhallinen ja varovainen pyöräilijä ja tietoinen liikennesäännöistä, joku muu voi törttöillä.
Koskahan tarjottaisiin myös koulutusta jalankulkijoille? Ainoat vaaratilanteet omalla kohdallani Helsingissä on koitunut jalankulkijoiden poukkoillessa pyörätielle miten huvittaa ja muista välittämättä. Näissäkin tapauksissa on saanut peräänsä vihaisia katseita ja nimittelyä vaikka vika on ollut täysin jalankulkijalla. Onpa kerran yritetty lyödä sateenvarjollakin.
”Ajoradalla ajaminen on helppoa ja turvallista, kun tietää mitä tekee.” Ei muuten ole. Kokeilkaapa ruuhka-aikaan yrittää ajoradalla edetä vilkkaimpia katuja pitkin Stadissa, meinaa kylmähermoisemmaltakin mennä ns. jännäkakka housuun. Muutaman kerran lähes bussin töytäisemäksi jääneenä jätän usein nämä jännitysnäytelmät rohkeammille.
Monissa paikoissa myös turvallisen välimatkan pysäköityihin autoihin on mahdotonta ja kuskit aukovat oviaan edes vilkaisematta peiliin.
”Ole kärsivällinen pyörätielle eksyviä jalankulkijoita kohtaan.” Väitän, että pyräilijöiltä löytyy kärsivällisyyttä roppakaupalla enemmän kuin jalakuilkijoilta, vaikka pyörätiellä puokkoileva kulkija aiheuttaa isomman vaaratilanteen kuin jalkakäytävällä pyöräilevä.
Lopuksi katson haikeasti kuvaa Kööpenhaminasta, moinen on täällä vain utopiaa koska Helsingin liikennesuunnittelu (erityisesti pyöräilyn osalta) on peräisin ennen sota-aikoja. Päättäjät voisivat todella ottaa mallia muista suurkaupungeista. Kiitos ja anteeksi.
Niin, pyöräilijänä tuntuu usein, että teki niin tai näin, saa pelätä. Kaisaniemenkadulla 15cm päästä ohi ajavia busseja, Kaisaniemen puistossa pitkin poikin yhteistä kulkuväylää piirileikkejä leikkiviä ihmisiä, vihaisia koiranulkoiluttajia pyörätiellä, liukkaita mukulakiviä ja ratikkakiskoja ajoväylällä…
Olisi kiva noudattaa liikennesääntöjä pyörän selässä, mutta aina en uskalla leikkiä hengelläni pelkän periaatteen vuoksi.
Yksi sateinen päivä ajoin Liisankatua keskellä ajoväylää, kun takaa tuleva autoilija mielenosoituksellisesti koukaisi ihan likeltä ohi. Yrittäessäni väistää, liukui pyöräni kumoon märällä mukulakivellä. Toisen kerran valitsin jalkakäytävän. Poljin kävelyvauhtia kohti tien päässä häämöttävää pyörätien alkua ja koitin kiertää jokaisen jalankulkijan mahdollisimman kaukaa. Mitä ollakaan yksi kävelijä käveli päättäväisesti tahallaan kohti pyörääni niin, että lopulta horjahdin alas satulasta. ”Minun ei pitäisi joutua pelkäämään pyöriä tässä!” hän huusi. Ja kukahan lähinnä oli peloissaan. Sunnuntaipyöräilijälle on niin helppoa purkaa pahaa oloaan – nopeampi pyöräilijä tai autoilijahan ei esim. kuule valituksia.
Hyviä vinkkejä siis, mutta minustakin voisi kävelijät ja etenkin autoilijat passittaa asennekoulutukseen.
Ai niin ja, kelloa en viitsi soittaa, koska pienikokoisena naisihmisenä pelkään ihmisten vihaisia reaktioita. Jos kelloa soittaa liian myöhään, ihmiset pelästyvät ja säntäävät sinne tänne. Jos kelloa soittaa ajoissa, ehtivät he ensisäikähdyksestään toivuttuaan liian usein ärsyyntymään ja saa päivittäin päälleen vihaisia katseita tai solvauksia. Yksi tuttuni myös mm. hakattiin sairaalakuntoon, koska hän oli ”kehdannut” soittaa kelloa pyörätiellä käveleville nuorille miehille.
Joskus etäällä ollessa näyttää olevan tilaa, ja kävelijät saattavat jopa vilkaista pyöräilijän suuntaan. Sitten, kun ollaan ihan takana, siirrytäänkin täyttämään koko väylä, eikä siinä vaiheessa viitsi kilauttaa korvan juuressa. Sitten kuuluu mutinaa, kun ei käytetty soittokelloa. Kerran soitin monta kertaa, eikä naiskaksikko väistänyt. Ohittaessani kuulin toisen sanovan toiselle: Luulin, että linnut laulaa. Pitää varmaan hankkia pyörään rumaääninen rääkkä.
Paras ohje mielestäni niin pyöräilijöille, jalankulkijoille kuin autoilijoillekin: opettele liikennesäännöt ja noudatta niitä. Toinen loistava neuvo: muista että et ole liikkeellä yksin.
Näillä kahdella yksinkertaisille ohjeella pärjää jo todella pitkälle liikkuipa millä välineellä tahansa.
Ja hei, tosi tärkeä pointti! Ajattele pyöräillessäsi, että edessäsi oleva ihminen on SUN OMA RAKAS LÄHEINEN ! Jonka päälle et sitte tahdo kuutta kymppiä metallise pyötäsi kanssa survoutua..
Jalankulkia ei kuule pyörää ennen kuin se viuhahtaa jo lujaa ohinja jakaus siirtyy … Espoossa pyörätiet mm. kehä 1 varrella on niin vaarallisia ja vauhti niin kova, että lastani mopolla kyyditessä ihan mopoille sallituilla pyöräteillä meinaan koko ajan jäädä fillaristien jalkoihin??? Onneksi mopot sentään kuulee!
Tässäkin ongelma on kaksitahoinen:
1. Jalankulkijat (tai siis osa heistä) eivät hahmota olevansa pyörätiellä (mukaanlukien siis yhdistetyt jalkakäytävät ja pyörätiet – niihin sovelletaan pyörätiellä jalankulkua koskevia sääntöjä), eivätkä siis osaa välttämättä asennoitua siihen, että a) jalankulkijan paikka on reunassa eikä keskellä, koskien myös ja erityisesti rinnakkain kulkevia, b) mahdollinen lapsi, koira tai muu syyntakeeton pidetään mielellään itsensä ja reunan välissä tai muuten varmistetaan, ettei tämä pääse yhtäkkiä siirtymään sivusuunnassa, c) sivuttaissiirtymiä ei tehdä ilman, että on varmistettu tämän turvallisuus mm. katsomalla sekä eteen *että taakse*.
2. Kunta tai muu tienpitäjä rakentaa liikaa väyliä, joilla kohta 1 muodostuu ongelmaksi.
3. Osa pyöräilijöistä ei ota huomioon kohtaa 1 ja ohita niitä, joilla on ilmeisiä vaikeuksia hahmottaa olevansa osa liikennettä, riittävän varovasti ja etäältä, tietysti olemassaolostaan kellolla ensin varoitettuaan.
Terv. nimim. espoolainen koiranomistaja ja pyöräilijä, jota harmittaa, kun kotoaan ei pääse oikein minnekään ilman, että joutuu joko rämpimään umpimetsässä tai käyttämään liikennemäärään nähden kapeaa yhdistettyä jalkakäytävää ja pyörätietä…
Nyt syksyn hiljalleen saapuessa mutta ajokelien edelleen jatkuessa:
17. Varmista että pyörässäsi on kunnollinen ajovalo ja heijastimet. Kunnollinen ajovalo on riittävän (muttei liian) kirkas ja näyttää eteenpäin, ei kuitenkaan muitten liikkujien silmiin, tasaista valkoista tai muuten vaaleaa valoa. Vilkkuva huomioledi ei ole ajovalo. Myös taakse voi näyttää (tasaista) punaista valoa, tietysti asianmukaisen, punaisen takaheijastimen lisäksi. Pinnaheijastimet tai renkaiden kyljissä olevat heijastinnauhat parantavat havaittavuutta sivulta.
Mikä sitten on liian kirkas ajovalo? Jos se on kirkkaampi kuin vastaavassa tilanteessa sallittu auton ajovalo, niin se on todennäköisesti jo liian kirkas. Maastorällääjien valonheittimet, suunnistuslyhdyt ym ovat erikseen, niitä ei ole tarkoitettu liikennekäyttöön.