Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Annamari Sipilä kirjoitti eilen kolumnissaan pyöräilystä ja pyöräilijän paikasta liikenteessä. Kirjoitin hänelle oman vaatimattoman vastineeni, jonka voi lukea täältä.
Sipilä oli monessa kohtaa kirjoitustaan täysin oikeassa, mutta jätti useita langanpätkiä hieman levälleen. Kirjoituksen kärjekäs tyyli on ajallemme hyvin ominainen, ja siksi päätin vastata siihen mahdollisimman sovittelevasti. Tässä vastineeni tekniset pääkohdat tiivistetysti kiireisille lukijoille:
”Pyöräilijät pitää siirtää omille erotetuille kaistoilleen autokaistojen viereen”, Sipilä kirjoitti. Hän on täysin oikeassa: pyörän paikka ei ole jalkakäytävällä, vaan kadulla. Myös polkupyörä on nimenomaan ajoneuvo.
Lisäisinkin Sipilän jo kirjoittamaan vain, että kantakaupungin vilkasliikenteisillä pääkaduilla pyöräilijät pitää erottaa fyysisesti sekä autoista että jalankulkijoista – rauhallisemmilla kaduilla pyöräily on turvallista autojen kanssa, kunhan nopeudet eivät ylitä 30 km/h.
Sipilä kirjoittaa myös pyöräväylistä: ”Tehkää niistä sitten korotettuja tai vaikkapa kukitettuja, mutta jalankulkijoiden tehtävä ei ole varoa päällekäyviä kaksipyöräisiä.” Taas Sipilä on täysin oikeassa. Jalankulkija on kaupungin kuningas, ja kuninkaalle tulee suoda se, mikä kuninkaalle kuuluu: oikeus kävellä rauhassa.
Kiinnittäisinkin huomiota siihen, miten tämä tehdään: erottamalla pyöräilijät pääväylillä fyysisesti (a) niin jalankulkijoista kuin (b) myös autoista.
Kestävän, tasapainoisen ja sivistyneen pyöräilykulttuurin syntyminen edellyttää, että niin naiset ja lapset kuin vanhemmatkin miehet kuin vain liikenteessä eniten riskejä ottavat lapsettomat 20–30-ikäiset kokevat olonsa turvalliseksi pyörän selässä ja itsensä tervetulleeksi liikenteeseen.
Sipilä toi erinomaisessa kirjoituksessaan myös sen varsinaisen ratkaisun esiin: Helsinkiin tarvitaan korotettuja pyöräväyliä.
Oheinen animaatio yrittää havainnollistaa, miksi näin on – koska reunakivi viestii sekä autoilijalle että pyöräilijälle, missä kummankin oma paikka liikenteessä on:
Koko vastineen siis voi lukea täältä.
Hyvää liikennekevättä kaikille – muistetaan huomioida toisemme, vaikka kukkia ei aina olisikaan tarjolla!
Martti Tulenheimo
Kirjoittaja työskenteli Brysselissä 2011-2012 eurooppalaisten pyöräilyjärjestöjen keskusliiton ohjelmajohtajana ja hänellä on kahdeksan vuoden kotimainen ja kansainvälinen kokemus pyöräilyn edistämisestä kansalaisjärjestöissä.
Martti Tulenheimo
Lihaksikkuuden korostaminen oli parasta Annamarin jutussa! Taisi olla herne nenässä ja kynä hieman herkässä…
Sattuuhan sitä.
Eihän tuollaisia pyöräkaistoja / teitä jotka on erotettu kukkaistutuksin ja korkeine kanttikivineen voi Suomeen rakentaa. Se on pelkkää kiusantekoa autoilijoille jotka ei noiden esteiden takia pääse pysäköimään autoansa pyörätielle / kaistalle. ( Ironiaa )