Lontoon pyöräkampanjan miltä autotietä näyttäisivät jos niitä käytettäisiin kuten pyöräteitä innosti tekemään oman version. Miltä autotie näyttäisi, jos se toimisi kuten yhdistetty kevyenliikenteen väylä?
Kuvassa mustan auton kuljettaja on lähtenyt ohittamaan paria hitaampaa vaaleanharmaata autoa. Kuljettaja ajaa noin kymmenen kertaa nopeammin kuin edessään kävelevä koiran ulkoiluttaja ja toivoo, ettei hihnassa oleva koira yllättäen ryntää hänen eteensä. Ajaja suunnittelee painonsiirtoa oikealle kallistaakseen ajoneuvonsa väistöön oikealle. Koiranulkoiluttaja säikähtää nopeasti vierestä vilahtavaa autoa.
Koiranulkoiluttajaa vastaan tulevat kaksi hitaammin ajavan auton kuljettajaa juttelevat keskenään. Koska he aavistavat vastaantulevan mustan auton aikeet, he päättävät kiertää koiranulkoiluttajan ja tien reunan välistä.
Samaan aikaan jalankulkijoiden välissä oikeassa reunassa noin kymmenkertaisella nopeudella ajava tummanharmaa auto suunnittelee myös väistöä. Sen kuljettaja toivoo, ettei tien reunassa oleva lapsi säntää hänen eteensä. Seuraavaksi hänen pitää väistää edessä tien keskellä kävelevää henkilöä.
Kysymys: kuuluvatko pyöräkaistat kaupunkiin?
Tuollaista se juuri on. Aika leveä kelvi tosin. Harvalle kelville mahtuu kymmenen koiranulkoiluttajaa rinnakkain kulkemaan. Jos tilaa olisi suhteessa yhtä paljon kuin tuossa kuvassa, niin hyvin olisi asiat.
Atte, täytyyhän tila suhteuttaa ajoneuvojen tästä tapauksessa auto vs. fillari leveyteen…
Sanotaan sitten niin päin, että aika kapeita kävelijöitä 🙂
Tuohan on vapaan nopeuden pihakatu. Jos oikeat pihakadut olisivat se turvallisin ja sujuvin kulkumuoto autoille, omien yksisuuntaisten ja hyvin merkittyjen sijasta, niin niitä tietenkin käytettäisiin kaikkialla. Mutta jostain syystä autoilijat (lue=Kuninkaat) ovat onnistuneet saamaan eriytetyt väylät itselleen ja sen reseptiä he eivät pyöräilijöille kerro, jotta pyöräilijät saisivat omansa.
Pyöräillä voi vaikka ojassa, ja siellähän se vasta turvallista onkin.
Tuollaistahan se elämä KLV:llä välillä on. Tosin jos kaikki noudattaisivat liikennesääntöjä, olisi elämä risteyksien välissä helpompaa.
Kuva risteyksestä, jossa autolijan pitää tukkia risteävä liikenne päästääkseen painamaan tien vasemmassa reunassa olevaa nappia ja luovia sieltä omalle kaistalle vastaantulijoitten välistä voisi olla vähintään yhtä huvittava.
On myös aika harvinaista nähdä noin pitkää hyväkuntoista päällystettä kevyenliikenteen väylillä; tuossa on myös silta jyrkkien nousujen ja laskujen sijaan eikä yhtään kuolleita kulmia.
Mitenkäs mopot, jotka on sallittu monilla kevyen liikenteen väylillä? 50 km/h yhteen suuntaan, toinen tulee vastaan samalla vauhdilla toisesta suunnasta. Välissä vähän lapsia, pyöräilijöitä ja koirien ulkoiluttajia remmeineen. Miksi nämä sallitaan kaupungissa kevyen liikenteen väylillä? Usein näillä teilläkään ei saa ajaa yli 50 km/h, miksi siis mopot ovat kevyen liikenteen väylällä?? Monesti kuskit jatkavat vielä kvl:ää pitkin, vaikka ”mopolla ajo sallittu” kylttiä ei enää ole seuraavissa tolpissa.
Mutta se, mikä toi tänne kommentoimaan, oli mielenkiintoinen näkymä työhuoneen ikkunasta. Tiejyrä siirtyi ajamaan autotieltä kävelytielle. Jyrä oli selvästi matkalla paikasta a paikkaan b. Kuljettaja ilmeisesti koki kävelytien oikeaksi kulkuväyläksi tiejyrälle. Kyseisellä paikalla autotiellä kulkee likimain sama tai vähäisempi määrä ajoneuvoja kuin mitä jalkakäytävällä on kävelijöitä.
Miksi kuljettaja siirtyi jyrän kanssa jalkakäytävälle? Pelkäsikö jäävänsä jyrällä auton alle? Ajatteliko jyrätä pari jalankulkijaa? Kokiko hän hidastavansa autojen liikennettä, ja katsoi oikeudekseen ajaa jyrällä jalkakäytävällä? Jyrä jatkoi matkaansa kunnes poistui näkökentästäni. Mielenkiintoisia nämä ihmisten valinnat.
Englannissa on tutkittu että täysin säännötön kaaosmainen alue jossa kaikki jalankulkijoista autoihin ovat kaaoksessa, on kaikkein turvallisin.
Kaikkien pitää ottaa toisensa huomioon, eikä nopeudet voi olla liian korkeita.
Helsingissä suurin ongelma miksei jaettu jalkakäytävä/pyörätie toimi on, että pyöräilijät yrittävät ajaa liian lujaa. Tällaista ei näe esim. Kööpenhaminassa tai muissa kehittyneemmissä pyöräilykulttuureissa. Suomessa kuvitellaan että maantiepyöräily kuuluu kaupunkiin.
Vaan mistä johtuu, että kaupungissa voi ajaa autolla 30-40km/h, mutta pyörällä sama vauhti on liian lujaa? Onko se oikein ja tasa-arvoista?
Tämä tarkoittaisi varmaan, että autoilijoiden ja pyöräilijöiden nopeudet pitäisi laskea 10 – 20 km/h kun mentäisiin hitaimpien eli kävelijöiden ehdoilla? Sopii hyvin kotikaduille ja kävelykaduille. Mutta saataisiinko kaupungin pääväylillä sujuva liikenne tällaisella ratkaisulla?