Tampereen polkupyöräilijät järjesti eilen 16.10. paneelikeskustelun tamperelaisen polkupyöräilyn tilasta ja tulevaisuudesta. Paikalle saapuivat Vasemmistoliiton Tatu Ahponen, Perussuomalaisten Tiina Elovaara, Tampereen sitoutumattomien Lauri Erma, SDP:n Tarja Jokinen, Kokoomuksen Jouni Jurmu, Piraattipuolueen Harri Kivistö, Kristillisdemokraattien Johan Plomp ja Vihreiden Juhana Suoniemi.
Paneelin avasi ja puhetta johti Tapon tiedotusvastaava Ritva Asula-Myllynen (kok.). Pohjustukseksi Tapon varapuheenjohtaja Matti Koistinen kertasi lyhyesti, miten Tapon mielestä Tampereesta tehdään hyvän pyöräilyn kaupunki. Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymän liikennejärjestelmäinsinööri Lauri Helke (kok.) kertoi seudun liikennesuunnittelusta pyöräilyn näkökulmasta: tavoitteena on lisätä pyöräilyn ja joukkoliikenteen yhteistä kulkutapaosuutta merkittävästi. Suurin muutospotentiaali pois yksityisautoilusta on 3-5 kilometrin matkoissa.
Keskustelussa puitiin paljon pyöräilijöiden asennetta ja taitoja. Tampereella pyöräillään jalkakäytävillä paljon enemmän kuin Helsingissä. Osittain kyse on kulttuurissa; Helsingissä ollaan pyöräilyssä tälläkin saralla kymmenen vuotta Tamperetta edellä. Osin kyse on infrastruktuurista: turvattoman tuntuiset ajoradat ja pyörätien näköiset väylät ohjaavat pyöräilijät jalankulkijoiden sekaan. KD:n Plomp kertoi, että Hollannissa pyöräilyopetusta järjestää poliisi yhteistyössä alakoulujen kanssa. Yleisössä ollut Kirsikka Siik (virh.) totesi, että otollisin ikä liikenteessä pyöräilyn oppimiseen on 6-7 vuotta, jolloin matkoja aletaan taittaa yksin. Väylistä parhaaksi, mutta myös kalleimmaksi, todettiin kolmitasoratkaisu, jossa autot, pyörät ja jalankulkijat on reunakivellä erotettu toisistaan. Hämeenkadun pyörämaalausten äidiksikin tituleerattu Jokinen totesi, että katumaalaus on kustannustehokas ja usein riittävä tapa erotella kulkumuodot toisistaan.
Kypärätkin mainittiin: muisteltiin 90-luvun taitteen ekaluokkalaisten saamia pyöräilykypäriä ja sitä, miten lahjakypärä voisi kannustaa lapsia pyöräilemään. Toisaalta todettiin, että kypäräpakko ja kypärän käytön edistäminen vähentävät pyöräilyä, mikä voi tehdä pyöräilystä entistä vaarallisempaa.
Hämeenkatu on Tampereella pitkään ollut pyöräilykeskustelun ydin. Nyt toivottiin, että Hämeenkatu-keskustelu unohdettaisiin ainakin siihen asti, että valmisteilla oleva Hämeenkadun yleissuunnitelma tulee keskusteltavaksi. Hämeenkadulla on ollut liikennemuotojen välisessä taistossa valtava symboliarvo, jonka taakse asiakeskustelu ja muut kehityskohteet ovat jatkuvasti jääneet.
Puolueiden kunnallisvaaliohjelmissa Tampereella pyöräily esiintyy vain osalla puolueista. Useimmilla liikennetavoitteet liittyvät enimmäkseen joukkoliikenteen kehittämiseen ja näiden vaalien talouskysymysten kuninkaaseen, Rantaväylän tunneliin. Tunnelikeskustelua paneelissa yritettiin hillitä, mutta kielloista huolimatta ainakin kolme panelistia mainitsi tunnelin. Panelistien omissa ohjelmissa pyöräily on merkittävässä roolissa, usein ykkösteemana, jolla erotutaan oman listan muista ehdokkaista.
Kunnallisvaaleissa ääni kenelle tahansa panelisteista on ääni pyöräilyn edistämiselle Tampereella. Kaikki panelistit sitoutuivat edistämään Tapon tavoitteita tamperelaisen pyöräilyn edistämisessä. Kannattaa tutustua myös muihin Tapon kunnallisvaalihaasteen vastaanottaneisiin ehdokkaisiin.
Parhaita ideoita tapahtumassa olivat minulle:
– Liikennesuunnittelua opiskelevien kouluttaminen pyöräilysuunnittelusta
– Liikuntasetelin käyttömahdollisuus ulotettava pyöräkorjauksiin
– Lasten pyöräilykoulutus aloitettava jo 6-8 vuotiaana
Hyvä tilaisuus oli kaiken kaikkiaan.
Hämeenkatu on tosiaan saanut liikaa huomiota ja noussut liikennemuotojen välisen aivan turhan valtataistelun symboliksi. Työmatkapyöräily ja lyhyet matkat kodin ympäristössä ovat loppujen lopuksi otollisimpia pyöräilyn edistämistä ajatellen, kaupungin pääkadulla nyt ei edes kaikista edistyksellisimmissä kaupungeissakaan välttämättä kovin paljoa pyöräillä.
Ai kun ihanat valokuvat, tykkään kovasti!!Täällä päin suomea on KYLMÄ VIIMA, pilvistä ja jaiks niin liian talvea, että hirvittää. :(Kuviesi näköinen talvi on ihan siedettävä, ei ihme, että kevätvimma jo kurkkii. 🙂
I’m prompted to let you know you’re a great writer. You and I share a lot of the same thoughts on this topic and I appreciate your presentation. Good article.
Heyy Nikki! So see I have this problem with going to school. You see i'm close to the last stop and so when i get on the bus there is no seat , and I get really nervous bout not getting a seat. i know it's lame but it's like the only thing i'm afriad about school.
”Osittain kyse on kulttuurissa; Helsingissä ollaan pyöräilyssä tälläkin saralla kymmenen vuotta Tamperetta edellä. Osin kyse on infrastruktuurista: turvattoman tuntuiset ajoradat ja pyörätien näköiset väylät ohjaavat pyöräilijät jalankulkijoiden sekaan.”
Joo, mutta mistä ja milloin tämä ”kulttuuri” on syntynyt. Olen pyöräillyt Tampereen keskustassa 80-luvulta alkaen ja sanoisin, että 20 vuotta sitten ei pyöräilty niin paljon jalkakäytävillä.
Perinteisesti pyörillä on ajettu keskustassakin ajoteillä, mutta jossain vaiheessa, 90-luvulla?, tuli näitä, joiden mielestä on kätevämpää, turvallisempaa tms. ajaa jalkakäytävällä. Se tapa leviää valitettavan hyvin:Jos tuo, niin miksi en minäkin.
Nyt vaan saisi pitää ihan valistuskampanjaa ”Älä aja jalkakäytävällä” ja jos liikennessääntöjä ei muuteta, niin myös ”Yksisuuntainen koskee myös pyöräilijöitä” olisi paikallaan. Ehkä siis myös ”Taluttaminen on vaihtoehto”? 🙂