Tiina Elon aloitteesta Espoon kaupunkisuunnittelulautakunta teetti Straficalla suunitelmat, miten metroasemien ympäristöistä tehtäsiin pyöräilykaupunkia. Oikeaan suuntaan ollaan menossa, kunhan saadaan suunnitelmat myös toteutettua. Tämä vaatii, että kaupunkisuunnitelukeskus kaavoittaa niin, että tekniselle keskukselle jää riittävästi tilaa rakentaa pyöräkaistat ja liittymät. Toivottavasti yhteistyö sujuu.
Tässä muutamia poimintoja ensi alkuun Matinkylän ja Urheilupuiston suunnitelmista. Mitä mieltä olette?
Matinkylän metroasema
Lähde Strafican selvitys
Tavoitteena on pyöräilykaupungin rakentaminen ja tehdä pyöräilystä tärkein liityntäliikennemuoto. 🙂 Tosin myös luoda autoilulle kilpailukykyinen vaihtoehto kahden kilometrin säteellä, jolloin liityntäpysäköintipaikat jäisivät kauempaa tulevien käyttöön. Kuinka moni käyttää tällä matkalla autoa eikä kulkisi muutenkin bussilla tai kävellen?
Reittejä olisi kolme tasoa:
Laatukäytävässä pyöräily ja jalankulku olisi eroteltu ja se jatkuisi koko ajan samassa tasossa. Pyörätie olisi 2,25 m leveä, eroteltu erivärisellä päällysteellä tai kiveyksellä ja kiertäisi bussipysäkit. Opastuksena liityntäpysäköinnin kyltit ja suunnistustaulut.
Pääraitti olisi eroteltu vain siellä, missä kävelijöiden määrä ylittää 160 tunnissa. Tällöin leveys olisi 4 m, muutoin 3,5 m. Reunakivet olisi loivennettu tai poistettu ja kiertäisi pysäkit. Pinnoitteena hyväkuntoinen asfaltti ja kyltit käännöksissä ja epäjatkuvuuskohdissa sekä suunnistustaulut.
Kokoojaraitissa kävely ja pyöräily menisi samassa tilassa. Se voisi olla myös sorapintainen ja leveys 4 m. Ei liittymiä autoliikenteen kanssa. Samanlainen viitoitus kuin pääraiteilla.
Urheilupuiston metroasema
Lähde: Strafican selvitys
Alueelle ehdotetaan uutta puutarharaittia:
Koivumankkaalla Orionintien päähän ehdotetaan kevyenliikenteen ramppia, jotta vältyttäisiin tasoylityksiltyä ja mahdollisilta vaaratilanteilta autojen kanssa. Tontunmäentien suunnasta Koivu-Mankkaantien ylittävän kevyen liikenteen määrää taas pidetään sen verran pienenä, että Strafica ehdottaa kiertoliittymän ja suojateiden korottamista ja luonnonkivipäällystettä hitaan ajon merkiksi. Autoilijoilla tulisi väistämisvelvollisuus. Koivumankkaantien ja Merituulentien risteykseen tulisi ylikulku.
Onko tuosta itä-länsi-suuntaisesta puutarharaitista tarkempia speksejä jossakin? Kuten esimerkiksi millaisille pyöräilijämäärille se on ajateltu mitoittaa?
Tai miten on ajateltu ehkäistä konflikteja vilkkaan (?) läpikulkupyöräliikenteen ja alueiden perinteisen puistomaisen käytön (koirien ulkoilutus jne.) välillä?
Hei!
Julkaisussa HLJ 2011 Helsingin seudun pääpyöräilyverkon ja laatukäytävien määrittely kyseinen puutarharaitti on laatukäytävä nro 2:
Espoon puistolaatukäytävä Otaniemi–Urheilupuisto–Espoon keskus
Julkaisussa todetaan muun muassa näin:
”Kaupunkimaisilla puistoilla ja rannoilla tarkoitetaan Tapiolan Silkkiniityn ja Töölönlahden rannan kaltaisia alueita, jotka tarjoavat viihtyisän ja rauhallisen ympäristön myös pyöräilyn pääreitin sijoittamiseen.
Puistoissa voivat turvallisuuden kannalta haasteena olla muut alueen käyttäjät: kävelijät, rullaluistelijat jne. Tällaisilla alueilla ei yleensä riitä jalankulun ja pyöräilyn erottelu maalauksella, vaan varmempi ratkaisu on sijoittaa pyöräily kokonaan omalle väylälleen tai ainakin toteuttaa erottelu
korokkeella. Lisäksi on erittäin tärkeää varmistaa erillisen väylän käyttötarkoitus päällysteellä, maalauksin sekä selkein opastein.” (s.40)
”Helsingin ja Espoon keskuspuistot tarjoavat pitkämatkaiselle työmatkapyöräilijälle erittäin miellyttävän ympäristön, jossa pyöräily on sujuvaa ja ympäristö tarjoaa mahdollisuuden rauhoittumiseen ja luonnosta nauttimiseen. Metsässä kulkeville reiteille sopii päällysteeksi hyvin sorapinta, joka myös
hillitsee aivan kovimpia tilannenopeuksia ja ohjaa kilpapyöräilyn harrastajat muille, sopivammille reiteille.” (s.41)
Julkaisussa on määritelty alustavat laatukriteerit kyseiselle reitille. Mielenkiintoiseksi homma menee siinä vaiheessa, kun ryhdytään pohtimaan, onko Tapiolan Urheilupuiston länsipuolinen Tontunmäen puistoalue vielä Tapiolan Silkkiniityn ja Töölönlahden rannan kaltaista aluetta, jolloin reitille on lupa odottaa korkealaatuista pyöräilyn ja jalankulun erottelua. Vai tulkitaanko asia niin, että Tontunmäen alue on jo luonteeltaan lähempänä Keskuspuiston ympäristöä, jolloin vaarana on, että nykyiselle kapealle sorapintaiselle reitille ei tehdä juuri mitään, paitsi että se nimetään laatukäytäväksi.
Minä toivon, että koko Espoon puistolaatukäytävä tehdään alusta loppuun asti mahdollisimman laadukkaasti, pyöräily ja jalankulku huolellisesti erottaen ja niin, että laatukäytävä on koko matkaltaan kestopäällystetty. Tuntuu jotenkin koko laatukäytäväajatuksen vesittämiseltä, jos sorapintaisia (jk+pp) puistokäytäviä ryhdytään kutsumaan laatukäytäviksi.
Helsingin keskuspuistossa nelisen vuotta Pirkkolasta Laaksoon ajelleena aamuisin oli vähemmän kävelijöitä liikkeellä ja reitit niin leveitä, että soratiet toimivat yllättävän hyvin ilman erotteluakin. Illasta oli sitten enemmän kävelijöitä, jolloin joutui jarruttelemaan ja kiihdyttämään enemmän.
Löytyisikö jostain hyvää esimerkkiä, miten erottelu on toteutettu sorapinnalla?
Ei nyt tule mieleen kauheasti esimerkkejä sorapinnalla toteutetusta erottelusta, mutta periaatteessa sen voisi varmaankin toteuttaa riittävän leveällä ruohokaistaleella kahden erillisen soratien välissä. Tällöin tosin on ongelmana se, että syksyllä tuollainen ruohokaistale voi olla aika märkä ja mutainen, jolloin väärällä tienosalla olijan ei välttämättä tee mieli sitä ylittää.
Tarkemmin mietittynä Helsingin Koskelantieltä löytyy myös järjestely, jossa rinnakkaiset pyörätie ja jalkakäytävä on erotettu matalalla pensasaidalla. Tosin tuossa pyörätie on päällystetty, mutta jalkakäytävä on hiekkapintainen.
Kovin puistomaisesta miljööstä ei kyllä ole (puukujista huolimatta) kyse, kun tuo pyörätie kulkee eri suuntaisten ajokaistojen väliin jäävällä keskikaistalla. Tuossa ratkaisussa on myös se ongelma, että väärälle puolelle joutuneen on aika hankala siirtyä pensasaidan yli toiselle puolelle.