Polkupyöräily on kasvussa pääkaupunkiseudulla. Kaupungilla on kaksi polkupyöräilyn keskittynyttä liikennesuunnittelijaa, jotka tekevät arvokasta työtä. Meillä on Baana, ja Manskulle on tulossa yksisuuntaiset pyörätiet.
Vaikka monella saralla on tehty konkreettista edistystä, niin polkupyöräilyn ja raideliikenteen yhdistäminen on Helsingissä vielä lasten kengissä. Esimerkiksi San Fransiscossa on paikallisjunissa oma pyörävaunu, ja Berliinin raideliikenteessä on pyörille varattu tilaa jopa raitiovaunuista.
Siksi esitänkin, että Helsingissä tulisi mahdollistaa oman polkupyörän kuljettaminen metrossa kaikkina kellonaikoina.
Tällä hetkellä ongelma on se, että ruuhka-aikoina (klo 7-9 ja 15-18) pyörän ottaminen metroon on toki sallittua, mutta liian vaikeaa. Metrovaunut ovat usein niin täynnä, että mukaan on vaikea mahtua. Tämä sulkee suuren määrän työmatkapyöräilijöitä pois.
Konkreettinen ehdotukseni on, että metrovaunuihin varataan erillinen, istuimista vapaa tila polkupyörille.
Toteutus voitaisiin järjestää siten, että jokaisen metrojunan viimeisen vaunun kaksi viimeistä istuinryhmää (4 x 2 hlön istuinpenkkiä) poistetaan. Tästä syntyvän ns. polkupyörätilan tulisi aina sijaita metrojunan samassa paikassa, jotta ryhmittyminen laiturialueella on ennakoitavaa. Polkupyörätila tulee merkitä sekä metrojunaan että laiturialueelle.
Istuimista vapaa tila palvelisi myös muita kuin pyöräilijoitä. Kyseistä tilaa voisivat hyödyntää polkupyöräilijöiden lisäksi lapsiperheet lastenvaunuineen tai pyörätuolilla liikkuvat. Lisäksi metroon mahtuisi myös enemmän seisovia matkustajia, mikäli tilaa ensisijaisilta käyttäjiltä jää.
Lisäksi tulisi seiniin asentaa etupyörätelineet polkupyörien kiinnittämistä varten. Näin polkupyörät pysyisivät paikallaan ja samalla ohjattaisiin polkupyöräilijöitä sijoittumaan oikein. Vastaavasti tarvitaan katosta roikkuvia käsikoukkuja helpottamaan seisomista liikkuvassa metrossa.
Polkupyörien kuljettamisella metroissa on paljon positiivisia vaikutuksia. Uudistus palvelee ennen kaikkea niitä, joiden koti tai määränpää ei sijaitse metroaseman välittömässä läheisyydessä: työmatkaan käytetty aika lyhenee, kun ei tarvitse turvautua bussiin tai raitiovaunuun laisinkaan. Tämä kannustaisi kiireisiä ja aikakriittisiä autoilijoita luopumaan auton käytöstä. Joukkoliikennevälineiden käyttöaste hellittäisi. Lisäksi polkupyörää ei tarvitsisi jättää liityntäpysäköintipaikoille, jotka ovat alttiita varkauksille.
Kaikki eivät syystä tai toisesta voi/halua pyöräillä töihin koko työmatkaa, ja siksi pyöräilyn yhdistäminen raideliikenteeseen tarjoaisi yhden arvokkaan variaation kaupunkiliikenteeseen. Olen esitellyt ehdotustani muutamille tutuille ja sainkin mukavasti palautetta. Oltiin mm. sitä mieltä, että muutos on tarpeeton, koska taittopyörät ratkaisevat ongelman. Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa, sillä kaikilla ei ole varaa ainakin toistaiseksi melko kalliisiin taittopyöriin.
Annan tilanteesta henkilökohtaisen esimerkin.
Työmatkani edelliselle työpaikalle Roihuvuoresta Punavuoren perukoille kesti yleensä noin 45 minuuttia kolmella eri kulkuvälineellä. Ensin bussilla 80 Herttoniemeen, sieltä metrolla Kamppiin ja viimeisenä bussilla 14 tai 14B Pursimiehenkadulle. Ensimmäisen matkan korvasin usein pyöräilemällä Siilitien metroasemalle, mutta ongelmana tässä on pyörän jättäminen aseman heikosti valvotulle pysäköintialueelle, josta minulta on varastettu yksi polkupyörä. En ole ainoa, joka välttelee pysäköintiä Siilitiellä juuri tästä syystä.
Mikäli olisin voinut huoletta ja kanssamatkustajia liikaa häiritsemättä ottaa polkupyörän ruuhka-aikana mukaan metroon, niin olisin voinut korvata myös viimeisen bussimatkan pyöräilemällä ja säästää merkittävän määrän aikaa.
Kuljen työmatkaa vastavirtaan eli aamulla Helsingin keskustasta Keravan Saviolle ja iltapäivällä takaisin. Satunnaisesti tarvitsen pyörän mukaan, esimerkiksi iltapäivällä pitää käydä Oulunkylässä tai vastaavaa. Usein konduktööri pysähtyy ohimennessään huomauttamaan, että ruuhka-aikoina pyörän kuljetus on kielletty, mutta yhteisesti yleensä sovimme, että koskapa junaan mahtuu, niin olkoon pyörän kuljetus sallittu. Kuitenkin luulen, että sekä minä että konduktööri tunnemme piston sydämessä, koska toimimme vastoin selvää määräystä.
Tähän ratkaisuna olen usein ehdottanut, että edes kerran tunnissa kulkisi yksi juna, jossa saa luvallisesti kuljettaa pyörää asianmukaisesti varustetussa osastossa. Mihinkähän pitäisi tämäkin ehdotus lähettää, että se menisi virallisesti eteenpäin?
Ja pyörän kuljetus junassa on ymmärtääkseni sallittua Saksassa, Hollannissa, Belgiassa, Tanskassa ihan mihin aikaan vain.. Jos on noin paljon hyviä esimerkkejä, niin millä perusteella täällä Peräpohjolassa ollaan tietävinään sopivat pyörän kuljetusajat ja -tavat.
Olen kyllä Tero kanssasi samoilla linjoilla, että myös lähijunien osalta käytäntöä pitäisi höllentää. HSL vastaa joukkoliikennepalveluista Keravalle asti, eli sinne päin voi laittaa viestiä. Ja tietysti myös VR:lle.
Hyvä ehdotus, Antti!
Teron kommentista hieman lisävalaistusta: alunperin, kun pyörien kuljettaminen pari vuotta sitten sallittiin lähijunissa, asia ratkaistiin HSL:n hallituksessa siten, että pyörien kuljettamista päätettiin aluksi kokeilla vuoden ajan. Kokemukset olivat hyviä, ja käytäntö vakinaistettiin.
Jo tuolloin oli jälkikäteen esillä, että ruuhka-aikoina ns. ”ruuhkan vastaiseen suuntaan” olisi hyvä sallia pyörien kuljettaminen. Poliittinen realiteetti yllä kuvatun päätöksen suhteen oli kuitenkin se, että aluksi oli otettava ensiaskel, jotta päästiin asiassa ylipäätään liikkeelle.
Nyt aika on varmasti kuitenkin jo kypsä lisäaskeleen ottamiselle: pyörän kuljettaminen ”ruuhkan vastaiseen suuntaan” pitäisi sallia myös ruuhka-aikana asianmukaisesti varustetussa osastossa.
Jos asian suhteen on jotain perusteltuja syitä, miksi niin ei pitäisi toimia, olisi sekin hyvä kuulla. Tietysti tämäkin voitaisiin käynnistää kokeiluna.
Jotta tämä edistyisi, asia pitäisi saada HSL:n asialistalle. Parasta tietysti olisi, jos esitys tulisi virkamiehiltä, jolloin poliitikot suhtautuisivat siihen täysin neutraalisti. Jos esitys tulee HSL:n hallituksessa istuvilta poliitikoilta, muut hallituksen jäsenet ovat luonnollisesti alttiita suhtautumaan esitykseen poliittisena kysymyksenä.
Eli valitettavasti pelkkä palautteen laittaminen tuskin riittää. Miten olisi mielipidekirjoitus, Tero? Sen lisäksi tietysti esim. Pyöräilykuntien verkoston pitäisi lobbata HSL:n virkamiehiä, jotta he ottaisivat asian esiin. Suorat yhteydenotot HSL:n ylempiin virkamiehiin voisivat myös tepsiä.
Kirjoitin Helsingin Sanomien mielipidepalstalle 2.9.2012 länsimetron kulketuskapasiteetin riittävyydestä. Kysyin mm. sitä, millä tavalla länsimetron kuljetuskapasiteettilaskelmissa on otettu huomioon ihmisten lisääntyvä halu rakentaa kestäviä matkaketjuja (pyörä-metro-pyörä) sitä mukaa kun Helsingistä kehittyy yksi Euroopan sujuvimmista pyöräilykaupungeista.
HKL:n toimitusjohtaja Matti Lahdenranta vastasi (HS Mielipide 7.9.2012) näin:
”Mikael Sorri esitti huolensa länsimetron polkupyörien kuljetuskapasiteetista (HS Mielipide 2.9.).
Huoli polkupyörien mahtumisesta nykyistä lyhyempiin metrojuniin on turha. Uuden metron kapasiteetista keskusteltaessa unohtuu usein se seikka, että vaikka junat lyhenevät, niin sama tapahtuu myös vuoroväleille eli junia liikennöidään nykyistä tiheämmin. Käytännössä metron kuljetuskapasiteetti siis kasvaa eikä pienene.
Pyöränkuljetuspaikat eivät nykyisestä vähene, sillä Espooseen liikennöidään samoilla metrojunilla kuin nyt Helsingin osuudellakin. Uusien junien hankinta on vireillä, mutta toimittajasta ei ole vielä tehty päätöksiä. Myöskään polkupyörän kuljetussääntöihin ei olla tekemässä muutoksia ainakaan lähitulevaisuudessa. Pyöräilijät ovat siis tervetulleita myös länsimetroon.”
Keskustelua lienee syytä jatkaa, myös sanomalehtien palstoilla.
Ehdotus on tietysti sinänsä hyvä, mutta miten se mahtaa sopia yhteen metrojunien lyhentämisen kanssa? Metron kuljettajattomuudesta on esitetty kaikenlaisia skeptisiä arvioita. Jos ne toteutuvat, metrojunat tulevat olemaan ruuhka-aikaan todella täynnä.
Minä olen usein miettinyt, että bussien tuulilasin alla voisi olla pieni esiin taitettava teline, johon voisi ripustaa esim. kaksi fillaria. Sellaisia näkee ainakin asuntoautojen perässä paljon. Hyvin suunniteltuun telineeseen fillarin saisi kiinni varmaan 15 sekunnissa.
Ehkä sellainen nyt ei linjalla 14 ole perusteltu, mutta noilla ”U-busseilla” olisi tosi kätevä.
Ehdottamani järjestely näkyy toteutetun ainakin Vancouverissa. Se onkin VeloCity 2012. Ks video kohdalta 5:15.
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=GvBJGBxvuW0#
Hollannista tiedän, että pyörän kuljettamiseen tarvitaan oma lippu, á 6 €/päivä. Päivittäin pyörää käyttävät joko kuljettavat mukanaan ilmaiseksi taiteltavaa pyörää, tai pitävät ”romu”pyörää kaikilla käyttämillään asemilla.
Metrossa on sama ongelma, kuin uusissa Flirt-junissa – on olemassa ”polkupyörävaunu”, mutta ei ole selvää paikkaa fillareille eikä pyörätelineitä. Siksi myös ruuhka-ajan ulkopuolella tässä ”polupyörä”-tilassa on runsaasti ihmisiä, lastenvaunuja, koiria jne., vaikka he voivat käyttää mitä tahansa muuta vaunua, jossa on myös tila, muuta ei ole fillarimerkkejä.
Mutta! 2-3 telinetta (yhden istuinpenkin poistaminen) ei riitä. Kukaan ei voi olla varma, että pääsee töihin ajoissa, koska 2-3 pyöräpaikat voivat helposti olla täynnä ja sitten pitää odottaa toista junaa tai juosta toiselle vaunulle. Puolivaunua fillareille on hyvä alku.
Yksittäisen pyöräilijän kohdallahan tekninen ratkaisu pyörän ja metron sovittamisen ongelmaan on jo olemassa, nimittäin taittopyörä. Jos kulkisin töihin Jopolla, voisi esimerkiksi Bromptoniin siirtyminen voisi olla luonnollista, mutta en jaksa uskoa, että pienirenkainen taittopyörä on yhtä mukava ajaa kuin oma kaupunkifillarini. Maaseudulla on samanmoinen ongelma bussin kanssa, lähiliikenteessä fillaria ei voi kuljettajaa ja kaukoliikenteessä sen kuljettaminen aina maksaa.
Hei!
Minun mielipide tästä aiheesta, että metro on julkinen kulkuväline jolla pääsee nopeesti a pisteestä b;hen.. Eikä pyörätavaravaunu! Siellä pitää olla avaraa tilaa. Tänäänkin olin astumassa vaunuun ja siinä oli jonkun suomalaisen alkoholistin pyörä sanoin mun luokkalaiselle että ei pysty liikkumaan siinä ja mennä eteenpäin jotta muut matkustaja mahtuisivat. Sitten tämä kyseinen likainenpappa alkoi huutaa ja valittaa että mitä se minulle tai muille kuuluu miksi pyörä on metrossa ja sanoin sille suorat sanat ja nytten myös muillekkin, että miksi jos teillä on pyörä niin ette pyöräile sitten ulkona ei tarvii tunkee niit nyt joka paikkaa!?.. Esim. Keskustassa sahattiin vanhat puut sokoksen edessä jotta siihen tulisi pyörä tie? :O Siis ihan oikeesti! … Miks ei ois sama systeemi kui pietariss .. Ois ne portit´. Aina ku maksaa tai näyttää lipun koneelle niin se päästää sua.. oli aika jees. Ei lasten vaunuja ei pyörijä !!!
Ja sitten vielä lisäys.. Vaara tielanteessa pyörät on aina sitten tiellä!! … Periaatteessa pyörät ensin ulos jotta ihmiset pääsee sen jälkee poiis nopeasti!!
Metrojunien pienin yksikkö on vaunupari, eli kaksi vaunua jotka ovat kiinni toisissaan ja molempien vaunujen päissä on ohjaamo.
Pitempiä metrojunia muodostettaessa näitä vaunupareja sitten kytketään peräkkäin, eli siis joko kaksi vaunuparia (4 metrovaunua) tai pisimmissä junissa kolme vaunuparia (6 metrovaunua).
Mikäli näitä ehdotettuja sisätilamuutoksia (penkkien poistoja, säilytystelineitä, yms.) halutaan polkupyöriä varten metrovaunuissa tehdä, tulisi nämä muutokset tehdä kaikkiin vaunupareihin, sillä lienee logistisesti mahdotonta järjestellä esim. pitkään kolmen vaunuparin metrojunaan polkupyörätilat ainoastaan esim. viimeiseen vaunupariin. Eripituisia junia muodostettaessa pääteasemilla ja metrovarikolla kun vauniparit eivät pääse ohittamaan toisiaan ja tulee vaikeuksia kun vaunuparityyppejä on yhtäkkiä kahdenlaisia.
Eli siis mikäli polkupyörätilat saadaan, pitkässä kolmen vaunuparin junassa olisi pyörätilat siten kolmessa kohtaa junaa, jokaisessa vaunuparissa omansa.