Olen ilolla huomannut, että pyöräteiltä on viime päivinä harjattu pois sorakerroksia. Välittäisittekö kiitokseni kaikille asianosaisille hyvästä työstä!
Näin alkukeväästä on selvää, että hiekoitushiekkaa on ympäriinsä, ja pitääkin olla kun luntakin on vielä monin paikoin maassa. Ongelmakohtia ovat ne, joissa paljaalla asfaltilla on sen peittävä sorakerros, joka toimii ”laakerointina” ja aiheuttaa vaaratilanteita. Nyt omaksuttu politiikka harjata lumettomilta pyöräteiltä paksuimmat sorakerrokset pois onkin erinomainen.
Tässä muutamia paikkoja lisää, joista lumet ovat lähteneet ja sorat voisi poiketa harjaamassa jossain sopivassa vaiheessa:
- Pitkä silta, Hakaniemenranta ja Sörnäisten rantatie
- Mannerheimintie Hesperiankadulta Oopperalle
- Pohjoinen rautatiekatu Runeberginkadulta Mechelininkadulle
Voi olla, että osassa on jo harjakone käynyt sen jälkeen kun satuin ne huomaamaan.
Otso Kivekäs
Ja kuulema Manskulla on juuri nähty harjakone. Minusta näyttää nyt siltä, että tämä hiekotushiekan harjaus on ainakin kantakaupungin osalta hoidettu jotakuinkin niin hyvin kuin vaan voi kohtuudella toivoa. Mites lähiöissä, miltä siellä näyttää?
Lähiöistä: Pihlajamäessä on sorat teillä, mutta monessa paikassa on kyllä vielä lunta pyöräteiden varsilla niin, että jalankulkijoita ajatellen näin on ehkä ihan hyvä vielä ollakin.
Poislukien pääradan varsi väleillä Oulunkylä-Käpylä ja Pasila-Helsinginkatu, tämän talven osalta pyöräteiden kunnossapito omilla reiteilläni oli viime talvea parempi, kiitokset siitä!
Hyvältä tosiaan näyttää!
Harjausta vielä kaipaavien osuuksien listaan voisi lisätä vielä Kisahallin edustan, Urheilukadun sekä Nordenskjöldinkadun Manskulta Pasilan suuntaan.
Ainakin meillä P-Haagassa on hiekkaakin suurempi ongelma ”varjokohtien” loska-jää-lumi kohdat. Hyvin sulaneen reitin katkaiseen muutaman kymmenen metriä pitkät talutettavat kohdat. Joku olikin laittanut tiedon siitä eilen HKR:n lumipalautteeseen, nyt odotellaan vain tekoja.
Niin ja se hiekka. Sitä on kaikkialla ja paljon…
Hyvä! Positiivinen palaute on usein tehokkain keino vaikuttaa.
Mitä tulee jäiseen sohjoon, niin itse asiassa sohjon sulaminen nopeutuu huomattavasti, kun sitä harjataan.
Vastaavasti jos käy niin, että keväällä sataa vielä kevyesti uutta lunta, niin uusi lumi sulaa hitaammin pois, jos sen alla on hiekkaa ja soraa, jotka eristävät lumen maasta.
Soraa ei siis kannata säilyttää ”varmuuden varalta” liikenneväylillä keräämässä sohjoa.
Sohjon saa pois myös auraamalla 🙂
Aina ei tarvitse olla uutta taivaalta pudonnutta lunta, riittää että vanha paksu ja ennen kova pinta muuttuu sohjoksi. Todellakin II hoitoluokan pyörätie on täysin sula kaikkialta muualta lukuun ottamatta tuota pätkää.
(Tekstiä hoitoluokituksista: II luokka: kokoojakadut ja vilkasliikenteiset kevyen liikenteen väylät:
II luokan kaduilta poistetaan lumi, sohjo ja jää niin, ettei synny liikennettä haittaavaa epätasaisuutta…)
Martti ei sitä soraa ole jätetty niinkään ”varmuuden vuoksi”, vaan siksi, että väylää ei oikein voi pestä jos on tulossa yöpakkasia. Pölynsidontaan tarkoitettu pesuvesi sisältää kalsiumkloridia (tms) jotta se imisi ilmastakin kosteutta ja pitäisi asfaltin mahdollisimman pitkään märkänä. Sitten jos osuu päälle pakkanen, on siinä sangen vaarallinen musta jää.
Nyt pahiten sorassa olevia pyöräteitä on harjattu extraa jo ennen kun varsinaiset pesu aloitetaan. Ne joudutaan myöhemmin keväällä vielä putsaamaan uudestaankin.
Tässä tulee tietysti pientä lisäkustannusta, mutta koska paksu sorakerros on paitsi ikävä myös vaarallinen, ei sitä voi pyöräteille jättää. Tai tämä oli aiankin se argumentti, jolla ajatuksen myin 🙂
Lähes koko työmatkani on nyt sekä lumeton että soraton. Kiitokset minunkin puolestani Rakennusvirastolle!
Paikoitellen jalankulut ovat harjattu, mutta pyörätie vielä kuin olisi hiekkatietä. Ainakin merikannontiellä ja siitä eteenpäin ruoholahteen päin. Miksiköhän jalankulku puhdistetaan ekaksi, vaikkei se usein kenkänpohjia puhkaisekkaan?
Jalankulkupuolesta vastaa yleensä taloyhtiö. Kun on eri vastuutaho, on myös eri aikataulut. Ja tosiaan perinteisesti talyhtiöt (tai siis niiden huoltoyhtiöt) ovat usein keväällä olleet liikkeellä aiemmin kuin kaupunki. Toisinaan siivonneet myös pyörätien yhden talon kohdalta.
Tänään saattoi bongata ensimmäisiä harja-auton jälkiä täällä Kehä I ulkopuolella, Kannelmäen nurkilla.
Lähiöstä sekä keskusta-lähiö -yhteydestä:
Kontulantien pohjoispuoleista pyörätietä harjattiin tänään aamulla Mellunmäen aseman kohdalla. Muutoin harjattu oli yhä aika vähän.
Keskustasta Hakaniemeen asti oli harjattu, mutta Sörnäisten rantatietä ei. Eikä myöskään Itäväylän pyörätietä, eikä Kulosaaressa metron pohjoispuolella kulkevaa pyörätietä. Eikä sen paremmin myöskään Herttoniemenrannan pohjoislaitaa ja Hertsigan teollisuusalueen läpi meneviä pyöräteitä, eikä niiden jatketta Itäväylän eteläpuolta Itäkeskukseen. Etenkin tuo pätkä Siilitien holleilta Itikseen olisi tärkeä, koska siinä on mukana pitkähkö jyrkkä ja mutkainen mäki. Siinä tänään ajaessa kyllä hirvitti aika paljon, kun oli puolisentoista senttiä hiekkaa tiellä. En kuitenkaan kaatunut, koska hidastin hölkkävauhtiin 🙂
Heikko muistikuva on, että tie Kehä I:n risteyksen kohdilta Itäväylän etelälaitaa olisi ollut Puotilan metriksen holleille asti harjattu, mutta siitä eteenpäin oli taas selvittävä karussa hiekkaerämaassa.
Kaiken kaikkiaan suurin osa välistä keskusta-Mellunmäki oli 27.3. harjaamatta, harjattua olivat vain välit keskustasta Hakaniemen torille ja ehkä myös Kehä I:n risteyksestä Puotilan metrikselle asti, ellen väärin muista.
Lisäksi joku saisi kehittää toimivan tavan ajaa Kulosaaren itäpään läpi kohti Itäkeskusta ilman hengenlähdön vaaraa. Vaihtoehtoja on kolme (tulo lännestä):
1) Ajaminen Herttoniemen metroaseman ohi Itäväylän pohjoislaitaa myötäillen. Tämä reitti ohjaa Itäväylän alitukseen hengenvaarallisesta tunnelia myöten. Jyrkkä mäki alas ja mäen lopussa 90° käännös oikealle tunneliin ilman mitään näkyvyyttä. Jonain päivänä siinä tunnelin suulla vielä rysähtää, päätellen paikalla näkyvistä suorituksista… Etenkin tunnelista länteen päin kuljettaessa poistuessa ihmetyttää, missä kohtaa voi kävellä tai pyöräillä ilman riskiä joutua pyöräilijän telomaksi. Jos siihen mutkaan saisi edes peilin…
2) Ajaminen ensin metroradan pohjoislaitaa myötäillen ja sitten metroradan sekä Itäväylän alittaminen Kulosaaren metriksen itäpuolella ja kääntyminen alituksen jälkeen vasemmalle, jatkaen Itäväylän etelälaitaa. Melko nopeasti tuon vasemmalle kääntymisen jälkeen ylitetään ensin Itäväylältä tuleva ja sitten Itäväylälle liittyvä liittymä. Etenkin Itäväylältä tuleva liittymä on vaarallisen tuntuinen, koska siinä on hyvin vaikea nähdä, tuleeko autoja vai ei ja autot ajavat siinä paikoin varsin kovaa. En myöskään jaksa uskoa, että siinä 180° käännöstä tekemässä oleva autoilija onnistuisi välttämättä huomaamaan sisäkaarteen puolelta keskelle kaistaa ilmestyvää pyöräilijää ajoissa. Lisäksi siinä kaarteessa ajaa sen verran harvakseltaan autoja, että moni pyöräilijä näyttää ylittävän liittymän sokkona.
3) Koko Kulosaaren läpiajo metroradan pohjoislaitaa, jonka jälkeen sekä metroradan, että itäväylän ali kulosaaren itäpään tuloliittymän kohdalta. Tuossa liittymässä autoilijat tekevät aika kummallisia temppuja ja silloin tällöin on saanut pelästyillä ikävästi. Lisäksi liittymään tullaan molemmista suunnista polkupyörillä alamäestä, minkä takia sen rakenne ohjaa pyöräilijöitä riskinottoon. Joskus vielä rysähtää tässäkin.
Olisi kovin kiva, jos Kulosaaren itäpäästä olisi edes joku reitti, jota voisi käyttää päästäkseen turvallisesti idästä länteen tai päinvastoin. Itse olen päätynyt reittiin 2, koska siinä voin itse vaikuttaa eniten omaan turvallisuuteeni. Kätevä ei kyllä ole sekään.