Jyväskylän keskustan Sokos-tavaratalo ja Mestarin Herkku -ruokakauppa maksavat autoileville S-kortillisille asiakkailleen nykyään, pysäköinnin hintakohun jälkeen, 1,5 euron parkkihyvityksen. Myös monet muut liikkeet ja kaupat korvaavat asiakkailleen autoilusta syntyviä kustannuksia. Erityisesti pysäköimisen kustannuksia maksetaan joko suoraan parkkihyvityksinä tai tarjoamalla autoileville asiakkaille ilmaisia laajoja parkkialueita. Tilanne on muiden liikennemuotojen näkökulmasta vähintäänkin epätasa-arvoinen. Milloin saamme vastaavia etuja myös kävelijöille, pyöräilijöille ja bussilla kulkeville?

On selvää, että esimerkiksi Sokoksen tapauksessa kaikki asiakkaat maksavat autoilijoiden edun ostostensa hinnoissa. Kävelijät, pyöräilijät ja bussilla liikkuvat – jotka eivät saa kaupalta tukea (tai korkeintaan pyöräily saa minimaalisesti pyöräparkkien kautta) – maksavat näin ostaessaan myös autolla kaupassa käyvien kuluja. Sokoksella vielä erittäin suuri (tai suurin?) osa asiakkaista on kävelijöitä, pyöräilijöitä ja bussilla kulkevia.

Nopeasti voi laskea, että pelkästään Sokoksen tapauksessa pysäköintiedussa on vuositasolla kyse vähintään kymmenistä tuhansista euroista. Jos pysäköintiedun saa päivittäin vaikkapa 500 autoilijaa, niin tällöin kyse olisi vuositasolla jo luokkaa 200 000 eurosta. Suuren automarketin parkkialue taas maksaa helposti satoja tuhansia euroja, maan arvon huomioon ottaen jopa miljoonia. Muiden liikennemuotojen näkökulmasta nykyinen tilanne on siis selvästi epätasa-arvoinen.

Miten tämä ongelma ratkaistaisiin? Mitä vaihtoehtoja on olemassa?

Helpoin ratkaisu olisi tietysti poistaa autoilijoiden parkkihyvitykset. Nimenomaisesti keskustassa sijaitsevien liikkeiden osalta tätä on kuitenkin vaikea kannattaa niin kauan kuin ihmiset eivät riittävästi kävele, pyöräile ja kulje bussilla. Kaupunkirakenteen, lähikauppojen ja elinvoimaisen keskustan – tai vaikkapa kävelyn ja pyöräilyn edistämisen – kannalta suurin parkkiongelma on yhdyskuntarakenteen laidoilla sijaitsevien, täysin autoilun varaan rakennettujen hypermarkettien ilmaisessa pysäköinnissä. Autopysäköinnin pitäisi maksaa saman verran – ja kattaa omat kulunsa – on kyse sitten keskustassa tai pellolla sijaitsevasta marketista. Keskustan elinvoimaisuuden kannalta Sokoksen tai vaikkapa Kolmikulman S-Marketin pysäköintihyvitys on ymmärrettävä.

Entä voisiko esimerkiksi Sokos olla ennakkoluuloton ja edistyksellinen ja laajentaa tukea myös muihin liikennemuotoihin? Jos muillekin liikennemuodoille annettaisiin sama hyvitys, niin sehän kannustaisi kulkemaan kävellen, pyörällä ja bussilla. Jos vain osakin autoilijoista vaihtaisi näihin muihin liikennemuotoihin, niin saaste- ja melupäästöt vähenisivät, kaupunki olisi miellyttävämpi ja ihmisystävällisempi – ja rahaa jäisi enemmän vaikkapa niihin kauppaostoksiin bensiinin sijasta. Autojen parkkiongelmatkin voisivat vähentyä. Kauppa saisi varmuudella hyvää julkisuutta.

Edellä mainitussa ratkaisussa on tietysti se ongelma, että se on aika lähellä nollasummapeliä: kaikki maksaisivat kaikkien hyvitykset ostoksissaan. Mutta ainakin etu olisi tasa-arvoinen, toisin kuin nykyisin. Toisaalta voi todeta, että hyötyjiä olisivat tältäkin kannalta todennäköisesti juuri kävelijät, pyöräilijät ja bussilla kulkevat: ne, jotka käyvät kaupassa usein ja tekevät kerralla pienempiä ostoksia, saisivat suhteessa hieman suuremman edun. Kaikkia liikennemuotoja tarvitaan, mutta kaupunkiliikenteessä prioriteettijärjestyksen täytyy olla erilainen kuin muilla alueilla. Jalankulkua, pyöräilyä ja joukkoliikennettä pitääkin ihmisystävällisessä, miellyttävässä ja turvallisessa kaupungissa suosia.

Entä jos kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen suosimista vietäisiin vielä askeleen pidemmälle siten, että hyvitys annettaisiinkin vain kävelijöille, pyöräilijöille ja bussilla liikkuville? Vaikkapa kävelyn ja pyöräilyn edistämisen kannalta tämä olisi luonnollisesti tehokkainta. Tähän tapaan myös jo toimitaan monissa maissa ja kaupungeissa – esimerkiksi pyöräilyä tuetaan taloudellisestikin, niin kannatettavana kyseinen liikennemuoto nähdään. Vaikkapa Belgiassa valtio myöntää korvauksia pyörällä ajetuista matkoista ja Brysselissä kaupunki maksaa 25 % sähköpyörien hinnasta. Tämä on myös joka tapauksessa suunta meilläkin ennemmin tai myöhemmin. Erityisesti kävelyn ja pyöräilyn edistäminen myös taloudellisilla kannustimilla on tulevaisuutta.

Kuinka moni vaihtaisi autonsa pyörään, jos vaikkapa pyöräilijöille myönnettäisiin ostoshyvitys? Miten paljon tämä lisäisi esimerkiksi Sokoksen tapauksessa keskustan elinvoimaisuutta?

Entä mitä muita tapoja kaupalla olisi tukea kävelyä ja pyöräilyä?

Lopuksi kannattaa huomata se, että jätin edellä tarkoituksella yhteiskunnan asettamat velvoitteet käsittelemättä. Kaavoitusvaiheessa kiinteistöt yleensä velvoitetaan osallistumaan kaupungin toteuttamien yleisten pysäköintilaitosten kustannuksiin – näin ollen Sokoksen omistaja Keskimaakin on jo rakentamisvaiheessa osallistunut P-Sokoksen kuluihin. Normaaliin tapaan Keskimaa on kiinteistönomistajana osallistunut myös Asemakadun kävelykaturemontin kustannuksiin. Jatkossa Jyväskylän keskustan liikekiinteistöt joutuvat myös rakentamaan tietyn määrän pyöräpysäköintipaikkoja ja kustantamaan niistä vähintään 50 % kaupungin julkisiin pyöräpysäköintilaitoksiin (lisätietoja täältä).