Käytän säännöllisesti työmatkoillani Pasilan rautatieaseman pyöräparkkia. Fillarilla kun suhauttaa todella kätevästi junalle. Loppusyksystä huomasin Asemasillan pyörätelineiden olevan jatkuvasti täynnä, vaikka aktiivisten pyöräilijöiden määrä marraskuussa ei ole kovin kummoinen.
Suuri osa pyöristä vaikuttaa hylätyltä, yleisilme on ankea ja aktiivipyöräilijät joutuvat kiinnittämään fillarinsa sinne sun tänne mihin vain kiinni saavat.
Otin joulukuussa yhteyttä VR:n asiakaspalveluun, josta sain kuulla, että vaikka asema onkin VR:n, niin pyöräparkkien ylläpidosta vastaa Helsingin kaupungin rakennusvirasto. Tosin HKR tulee kuulemma siivoamaan telineitä vasta kun VR lähettää virka-apupyynnön rakennusvirastolle. VR:n asiakaspalvelun mukaan Pasilan pyöräparkkia koskeva virka-apupyyntö lähetettiin rakennusvirastolle 14.12.2010.
Maaliskuussa 2011 mitään ei ollut tapahtunut, joten soitin tällä kertaa suoraan rakennusvirastoon. Siellä pyöräparkkien huono kunto tunnustettiin ja luvattiin hoitaa asia kuntoon.
Ainakin vielä tänään (22.6.) parkki oli täsmälleen samassa kuosissa kuin vuosi sitten. Mikä mättää?
Koko rakenne virka-apupyyntöineen on turhan monimutkainen ja byrokraattinen. VR:n ja HKR:n tulisikin sopia että virka-apupyyntö on jatkuvasti voimassa ja että HKR vastaa liityntäpyöräparkkien ylläpidosta säännöllisesti.
Pyöräilyn osuuden kasvua työmatkaliikenteestä Helsingissä voi toivoa monestakin syystä; ruuhkien helpottumista ja päästöjen vähenemistä tuskin kukaan vastustaa. Asialliset liityntäparkit ovat tärkeä osa työmatkapyöräilyn houkuttelevuutta. Toivottavasti rakennusvirasto hoitaakin pysäköinnin kuntoon ennen pyöräilykauden päättymistä.
Kuinka kauan henkilöautoille tarkoitettu liityntäpysäköintipaikka jäisi vaille siivousta, jos suuri osa autoista olisi hylättyjä?
Mielipidekirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa 29.6.2011.
Oisko tässä videoidun aktivistitempauksen paikka?
Pasilan aseman katetusta pyöräparkista muuten varastetaan lähipiirini kokemusten mukaan pyöriä ja niiden osia varsin innokkaasti. Jos kaupunki haluaa lisätä pyöräilyä, niin voisi järkätä videovalvonnan aseman vartijoille sinne suuntaan.
Joo tämän voisi hoitaa tyylikkäästi niin, että kuvaisi kaikki kansalaisrohkeudella haltuunotetut polkupyörät ja laittaisi nettiin näytille niin, että jos omistaja kaipaa, niin voisi jollain saada omansa takaisin.
Amsterdamissa pyöräpysäköinnin valvonta hoidetaan niin, että kaupungin miehet sahaavat lukot poikki rälläkällä, pyörät viedään varastoon, josta saa lunastaa ”pysäköintivirhemaksua” ja tuntomerkkejä vastaan omansa. Jos kukaan ei pyörää kaipaa tietyn ajan sisällä, niin pyörät myydän eteenpäin.
Otin keväämmällä selvää myös että voisiko HePo (Helsingin polkupyöräilijät) ottaa pyöräparkkien kunnossapidon hoitaakseen kaupungilta. Sopivaa pientä korvausta vastaan, tietenkin. HePoa asian luulisi kiinnostavan enemmän ja kolmas sektori saataisiin mukaan juuri niinkuin kaikissa kauniissa puheissa haluttaisiin.
Ongelmaksi muodostuu se, että pyörien (ajoneuvojen) haltuunotto on viranomaistoimintaa ja sitä ei ainakaan HKR:n virkamiesten mukaan voi delegoida eteenpäin.
Jos Pasilassa ei tapahdu mitään asialle syyskuuhun mennessä, niin olen kyllä valmis kansalaistottelemattomuuteen. Tehdään vaan mahdollisimman julkinen siivousoperaatio.
Telineet tyhjäksi ja hyötykäyttöön! Mahdollisesti hylätyt pyörät voisi huutokaupata/myydä tai lahjoittaa johonkin asiaan liittyvään tarkoitukseen, esim. liikenneturvallisuuden edistämiseksi tai toimittaa kustomoitaviksi. Hylättyjen pyörien tunnistaminen vain lienee haasteellista, huoh.
Aiemmin (ja toivottavasti myös tulevaisuudessa) homma toimii siten, että hylätyt pyörät kerätään pois välivarastoon noin kuukaudeksi, jonka aikana pyörän haltuunotosta voi valittaa/vaatia omansa takaisin.
Sen jälkeen raadot viedään kaupungin Uusix-verstaalle, jossa työhönkuntoutujat korjaavat fillarit ja sitten ne huutokaupataan.
Prosessi on siis olemassa ja se on suorastaan erinomainen! HKR:n mies kertoi minulle maaliskuussa puhelimessa että edellisen kerran kun parkkeja siivottiin, niin niistä kerättiin noin 150 fillaria ja yhtä kyseltiin jälkeen päin.
Ei tästä puutu kuin potku HKR:n ajoneuvojensiirtoyksikön persuksille että hoitavat hommansa. Ja että hoitavat hommansa säännöllisesti.
Ja sitä potkua HKR:n persuksille on yleisten töiden lautakunnan kautta kyllä annettu. Mutta valitettavasti mitään ei ole tapahtunut lautakunnan antamasta ohjeistuksesta huolimatta.
Asiaan pitää tarttua, mutta se edellyttää kokemukseni mukaan sitä, että joku soittaa pari kertaa viikossa HKR:n päällikkötasolle niin kauan, kunnes asia on tehty.
Sivuhuomautuksena ainakin minua kyrsii tavattomasti se, että virkamiehet eivät tee sitä, mitä poliitikot käskevät.
Diplomatian kannattajana pyrkisin aina selvittämään, miksi virkamiehet eivät jotain tee. Oman käsitykseni mukaan ihmisillä, myös virkamiehillä on taipumus tehdä parhaansa, mutta jos ja kun aika tai raha ei riitä kaikkeen, niin tapahtuu asioiden unohtamista tai hiljaisesti hautaamista.
Parhaimmillaan, kun jonkun prosessin (esim. pyörien pysäköinninvalvonnan) saa rullaamaan kunnolla, niin se ei enää resurssimielessä kuormita, vaan tapahtuu arjen rutiinina.
Itsekin olen diplomatian kannattajia. Kaksi ja puoli vuotta yleisten töiden lautakunnan varapuheenjohtajana toimineena olen kuitenkin hiljalleen saamassa mittani täyteen tätä ”unohtelua”, joka on pikemminkin aktiivista toimintaa kuin asioiden hiljaista hautaamista.
Oikeastaan mikään pyöräilyyn liittyvä asia ei ole edennyt HKR:ssä ilman kolminkertaista peräänkyselyä. Ymmärrän hyvin, että ihmisillä on muitakin tehtäviä hoidettavanaan, mutta tämä(kin) kielii pahasti sitoutumisen puutteesta ja ”italialaisesta lakosta” kaupunginvaltuuston asettamaa tavoitetta kohtaan.
Vartin jutun mukaan HKR:n Holopainen olisi jotain asian eteen tehnyt 1,5 kk sitten. Onko toimenpiteet olleet riittämättömät vai ovatko telineet täyttyneet uusista romuista? Holopainen osaa varmaan antaa lisävalaistusta asiaan.
http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/kymmenia_polkupyoria_laputettiin-katso_kuvat/
Vartti kirjoittaa Helsingin rautatieaseman pyöräparkeista, kun taas tässä blogissa käsiteltiin Pasilan asemaa.
Kiitos tuosta tiedosta, Penelope! Tämä ei ollut tiedossani lainkaan.
Hatunnosto myös HKR:n Holopaiselle! Juuri tästä oli YTLK:ssa puhetta alkuvuodesta 2011 ja sitä ennen pariin otteeseen syksyllä 2010. Nyt toiminta vain pitää saada säännölliseksi.
Vartin jutussa kuvataan tilannetta osuvasti:
”Edellisen kerran vastaava operaatio toteutettiin Holopaisen mukaan toissa vuonna. Silloin päärautatieasemalta ja Pasilan asemalta siirrettiin pois 162 polkupyörää. Yksi niistä noudettiin, Holopainen kertoo.”
Samaten luvattiin:
”Holopaisen mukaan suunnitelmissa on, että rakennusviraston pysäköinnintarkastajat kävisivät kesän aikana läpi myös liityntäasemien pyörätelineet.”
Jos mitenkään mahdollista, niin voisiko HKR ystävällisesti ottaa yhteyttä HePoon – on hullunkurista, että HePo ja muut aktiiviset pyöräilyn edistäjät tarjoavat asiantuntemustaan ja vapaaehtoista talkootyövoimaa viranomaisten käyttöön, mutta HKR ei ota sitä vastaan.
Jotta erityisesti asiantuntemusta saataisiin vahvistettua, nyt olisi oikeasti tärkeää istua saman pöydän ääreen. HePo voi tuoda pullat, jos HKR tarjoaa kahvit. 🙂
Asiantuntemuksesta vielä. Vartin kuvasta näkyy, miten homma hoidetaan Helsingissä:
Valkoiset laput läpinäkyvissä kuorissa? Hieno homma auton tuulilasissa – mutta miksi pyörien kanssa ei menetellä, kuten Kööpenhaminassa? Siellä hylätyksi epäiltyjen pyörien takarenkaaseen laitetaan keltainen (paikallisen pysäköinninvalvojan virallinen) teippi.
Keltainen teippi näkyy värinsä ansiosta hyvin, eikä satunnainen ohikulkija voi irroittaa sitä pyörästä huvikseen toisin kuin kuminauhalla kiinnitetyn lapun. Keltaisen teipin käyttö myös nopeuttaa tehtävän suorittamista, koska se vain kietaistaan renkaaseen eikä sitä tarvitse pussittaa.
Nämä ovat tietty vain hienosäätöön liittyviä yksityiskohtia ja pääasia on, että asia hoidettaan kuntoon pysyvästi. Toiminnasta on tultava säännöllistä ja nykyisestä satunnaisuudesta on päästävä eroon. Siksi Hepon ja HKR:n tapaaminen on todella paikallaan ja kutsua odotellaan.
Teippi on myös ajamattomuuden sinetti. Lappu stongassa voi olla mukava muisto ei niin kauniin pyörän omistajalle. Joten ajamattomuudesta se ei suoranaisesti kerro.
Mutta kun me Helsingissä halutaan aina kaikki ”pyörät” keksiä uudelleen, ja hyvän toteutuksen kopiointi on mielikuvituksen puutetta!
Helsinki, merkillinen metropoli, edelleen 😉
-Ja mulle yksi paikka Hepo/HKR kahvipöydästä.
Pyörät voisi merkata huomioteipillä, jossa kuluva kuukausi suomeksi ja englanniksi. Jos teippi paikallaan esim 3. kuukautena niin pyörä menee säilöön, josta sen voi lunastaa rungon numerolla ”pysäköintivirhemaksua” vastaan. Parkin säännöt ja pyörän merkki-vannekoko kerrotaan ilmoitustaululla ja netissä.