Tämänkin strategian valmistelutyöryhmiin jokunen Kaupunkifillarin lukija/kirjoittaja on tainnut osallistua. Itseltäni jäi pajat väliin ja strategiakin on vasta lukulistalla.
Liikenne- ja viestintäministeriössä on valmistunut vuoteen 2020 tähtäävä valtakunnallinen kävelyn ja pyöräilyn strategia. Sillä halutaan varmistaa, että kävely ja pyöräily saavat omat liikennepoliittisesti tunnustetut asemansa liikennejärjestelmässä muiden kulkutapojen joukossa.
Strategia tähtää kävelyn ja pyöräilyn osuuden lisäämiseen kaikista tehdyistä matkoista. Tavoitteena on, että vuonna 2020 kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuus nousee nykyisestä 32 prosentista 35 – 38 prosenttiin ja lyhyiden henkilöautomatkojen osuus vastaavasti vähenee.
Tämä merkitsee, että vuonna 2020 kävely- ja pyöräilymatkoja tehdään vähintään 20 % enemmän kuin vuonna 2005. Matkamääränä tämä tarkoittaisi yli 300 miljoonaa kävely- ja pyöräilymatkaa enemmän vuodessa kuin vertailuvuonna 2005.
Viihtyisämpään ja turvallisempaan liikkumisympäristöön
Kävely ja pyöräily ovat strategian mukaan tulevaisuuden liikennejärjestelmän kulkutapoja, joita edistämällä voidaan vähentää liikennejärjestelmän hiilidioksidipäästöjä ja tehdä jokapäiväinen liikkumisympäristö viihtyisämmäksi, terveellisemmäksi ja turvallisemmaksi. Liikennesuunnittelussa niitä on käsiteltävä ihmisen perusliikkumismuotoina.
Kävelyn ja pyöräilyn suosion kasvattamiseksi tarvitaan eheää yhdyskuntarakennetta, jossa asuminen, opiskelu- ja työpaikat sekä lähipalvelut sijaitsevat suhteellisen lähellä toisiaan. Näin välimatkat pysyvät kohtuullisina eikä työssäkäyntiin tai asiointiin aina välttämättä tarvita henkilöautoa.
Päättäjät ja kansalaiset arvostavat kävelyä ja pyöräilyä periaatetasolla. Arvostuksen tulisi myös konkretisoitua riittävästi kulkutapavalintoja ohjaavissa toimissa, suunnitelmissa ja säännöksissä, kulkutavoille osoitetussa julkisessa rahoituksessa sekä liikkujien kulkutapavalinnoissa.
Yhteistyöllä tavoitteisiin
Strategialinjauksen toteutuminen edellyttää eri organisaatioiden ja hallinnon eri tasojen yhteistä tahtoa ja tiivistä yhteistyötä. Myös työnantajat, liike-elämä ja media tulee saada mukaan kävelyn ja pyöräilyn kannustajiksi ja toteuttajiksi. Linjaus toteuttaa uudistuvan liikennepolitiikan näkemyksiä ja ohjaa Liikenneviraston suunnittelutyötä sekä valtion ja kuntien yhteistyötä liikennejärjestelmän kehittämiseksi.
Lisätietoja:
liikennejärjestelmäyksikön päällikkö Mikael Nyberg, p. 09 160 28474, 040 837 8794
neuvotteleva virkamies Katariina Myllärniemi, p. 09 160 28759, 040 545 0901Liitteet: Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen strategia 2020 (Julkaisuja 4/2011)
Antti Poikola
Eipä tuossa hirveästi asiaa ollut yleisestikään (alle 30 sivussa sama asia kolmella kielellä ja seassa vielä isoja kuvia) ja senkin vähän olisi voinut kuvaavammin otsikoida yleisesti lihasvoimaa käyttävän liikenteen strategiaksi, siitähän tuossa oli kyse. Pyöräilyn ja kävelyn edistämisen vaatimuksien erilaisuutta (ks tämä blogi passim) tuossa ei nosteta esiin oikein mitenkään. Kenties realistinen tavoite seuraavalle kymmenvuotiskaudelle olisi saada sitten ehkä jo vuoteen 2030 tähdäten erilliset kävely- ja pyöräilystrategiat?
(Liikennevaliokunta toimii sitten seuraavat 4 v kokoomus- ja ps-vetoisesti. Liikenneministeriarpajaisia saadaan kai vielä odottaa pari kolme viikkoa…)
Kiitos Anna masentavasta tiivistelmästä… no eipö ole odotukset liian korkealla sitten, kun luen itse raportin läpi.
Suomihan on kyllä kaikenlaisten strategioiden luvattu maa ja usein ongelmana on, ettei hyväkään strategia välttämättä johdä toimiin.
Itse ajattelin lukea tämän sillä silmällä, että olisiko siellä jotain konkreettista, johon voisi tarttua ja pyrkiä edistämään. Esim. lainmuutoshankkeiden perusteluina tehdyt strategiat ovat ihan käypää tavaraa.
Samalla asenteella minäkin tuota yritin tutkailla, eipä paljon jäänyt käteen, ei oikein edes mitään sellaista minkä helposti voisi yhdistää tutkimustietoon ja sanoa jonkun asian olevan selvästi strategian mukaista/vastaista. Onhan siellä kyllä heti alussa isolla
mutta muuten teksti on ainakin liikenneteknisestä näkökulmasta aika lailla samaa kuin mitä kevyen liikenteen strategioina tai vastaavina on nähty monet vuosikymmenet. Ehkä siellä oikeasti on jotain vain ydinsisäpiiriläisille avautuvia radikaaleja muutoksia äärettömän väännön tuloksena, mutta eivät ne kyllä mitenkään silmille hypi.
Vertailun vuoksi, tällaista liikenne- ja viestintäministeriö sai aikaan kymmenen vuotta sitten:
http://www.tiehallinto.fi/pls/wwwedit/docs/27093.PDF
Tosin tuo silloinen ehdotus jäi ilmeisesti todellakin pelkäksi ehdotukseksi, eikä varsinaista ohjelmaa ilmeisestikään koskaan virallisesti aloitettu.
Itse näen kuitenkin monia oljenkorsia ja huomioita, joihin tarttua, vaikka strategia olisikin melko konservatiivinen. Erityisesti, linjat tulevat konkretisoitumaan toimenpitein Liikennevirastossa (LiVi) laadittavassa Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallisessa toimenpidesuunnitelmassa.
Tulevaan toimenpidesuunnitelmaan on syytä:
a) tosissaan vaikuttaa
b) varmistaa että oikeansuuntaiset painotukset artikuloituvat koko valtionhallinnossa
Tärkeitä huomioita:
1. Kävelyn ja pyöräilyn rahoitustasoa on nostettava. Rahoitusjärjestelmien kokonaisrakenteiden uudistaminen on tarpeellista, jos halutaan rakentaa todelliset edellytykset pienimuotoisten alueellisten kehittämistoimien toteuttamiselle sekä valtion ja kuntien rahoitusyhteistyölle. Väärään suuntaan ohjaavien fiskaalisten kannustimien vaikutukset on selvitettävä yhteistyössä muiden hallinnonalojen kanssa.
2. Haastavinta on saada aikaan muutos
3. Liikennehallinnon läpi kulkevalla tulosohjauksella varmistetaan, että valtion rahoitusta suunnataan myös tämän linjauksen tavoitteiden mukaisiin toimenpiteisiin. Erityisesti kaupunkien ja kuntien kanssa tehtävät yhteistyötoimet ovat
tärkeitä hankkeita.
4. Viihtyisä jalankulkuympäristö ja toimiva pyöräliikenne on nähtävä alueen vetovoima- ja kilpailukykytekijänä ja niiden edistäminen on jalkautettava tavoitelauseista konkreettiseksi osaksi yhdyskuntien ja liikennejärjestelmän kehittämistä.
5. Kaikilla hallinnon tasoilla ja sektoreilla on vältettävä tekemästä ratkaisuja, jotka heikentävät mahdollisuuksia ja motiivia kävellä tai pyöräillä. Päinvastoin on otettava käyttöön näihin kulkutapoihin kannustavia toimenpiteitä.
6. Nykyisiä autoiluun kannustavia yhteiskunnallisia rakenteita tulee analysoida ja korjata tästä näkökulmasta.
7. Kasvava osa nuorisosta kulkee polkupyörän sijasta mopolla ja yhä useampi
lapsi ja nuori liikkuu terveyden kannalta liian vähän