Velo-City konferenssin erikoisin ohjelmanumero oli tänä vuonna ciclovida-tapahtuma, eli autoton sunnuntai. Siinä osa kaupungin kaduista suljetaan autoliikenteeltä puoleksi päiväksi sunnuntaisin. Vapautuneella katutilalla kaupunkilaiset voivat sitten pitää hauskaa mitä moninaisimmin tavoin. Kaduilla voi leikkiä ja pelata kaikenlaisia pelejä, esitellä eri harrastuksia ja liikkua helposti ja nopeasti paikasta toiseen isoja autokatuja pitkin. Parhaiten ciclovida toimii silloin kun alue on riittävän iso ja tapahtuma on säännöllinen; kerran kuussa, joka toinen sunnuntai tai joka sunnuntai. Yksi sen tarkoituksista on saada ihmiset ulkoilemaan ja liikkumaan sunnuntaisin, kun ei tarvitse välttämättä lähteä erikseen puistoihin ja ulkoilupaikkoihin, vaan liikuntaan voi käyttää myös osaa autokaduista.

Ciclovida on saanut alkunsa aikoinaan Etelä-Amerikasta yli 15 vuotta sitten ja nyt sitä on tarkoitus pikku hiljaa levittää myös Eurooppaan. Tapahtumaan varattujen katujen määrä vaihtelee suuresti. Joka paikassa on aloitettu pienestä, muutaman sadan metrin pätkästä ja enimmillään (Bogota Columbiassa) tapahtuma-alueeseen kuuluu yli 121 km katuverkkoa ja päivän aikana niillä liikkuu lihasvoimin yli 1,3 miljoonaa ihmistä. Linkki Bogotan tapahtumasta kertovaan videoon:

http://www.youtube.com/watch?v=ELa5CHsUepo&feature=player_detailpage#t=1s

Sevillassa näitä Ciclovida-tapahtumia on pidetty talven mittaan 4 kertaa ja tapahtumaan on varattu historiallisen vanhankaupungin kävelyalueen reunasta yksi iso katu noin kilometrin matkalta. Katu on suljettuna aamu yhdeksästä kello neljääntoista. Nyt hommaa taisi vähän häiritä kesäaikaan siirtyminen, eivätkä espanjalaiset taida muutenkaan olla kovin aamuihmisiä. Aluksi meno oli aika vaisua mutta puolilta päivin alue oli täynnä . Tarjolla oli monenlaista aktiviteettia aina shakinpeluusta keskellä katua lukuisiin eri liikuntamuotoihin ja peleihin.

Ciclovida-tapahtuma ei ole yksinomaan pyöräilijöiden tapahtuma, vaikka he ovat usein niiden järjestelyissä mukana. Tarinan mukaan tapahtuman alkujuuret juontavat siihen, että asukkaat ovat halunneet edes yhden päivän viikossa, jolloin autoliikenne ei hallitsisi totaalisesti kaupunkia, vaan asukkaat pääsisivät vapaasti liikkumaan ja tekemään haluamiaan asioita, myös keskellä kaupunkia. Pyöräilijälle on toki huikea kokemus polkea pyörällä vapaasti pitkin kaupungin isoja pääkatuja ja paluu arkeen ja kiemuraisille pyöräteille tuntuu aika vastenmieliseltä.

Samaisena ciclovida-sunnuntaina Sevillassa järjestettiin myös polkupyöräparaati, jossa poljettiin toista tuntia pitkin muulta liikenteeltä suljettuja Sevillan katuja. Ajelua autokatuja pitkin kertyi päivän mittaan reilut 15 km.

Puolilta päivin alkaneet polkupyörä- ja rullaluisteluparaatit toivat väkeä paikalle runsaasti. Rullaluistelijoilla oli numerolaput paidassaan ja niissä suurimmat luvut olivat 2500 paikkeilla. En sitten tiedä, oliko numeroilla jotain totuuspohjaa, mutta pitkän aikaa luistelijoita meni ohi yhden autokaistan leveydeltä. Vähän huvitti tuo espanjalaisten rullaluisteluinto, sillä koko päivän aikana näin vain parikymmentä kunnolla luistelun hallitsevaa henkilöä. Heiltä näyttää puuttuvan tuo Suomessa lapsena hankittu luistelutaito jäällä, joten rullaluistelun opiskelu vähän vanhempana näyttää ottavan tosi koville. Pääasia kuitenkin, että yritystä on, ja yksi ciclovida-tapahtuman tarkoituksista onkin juuri saada ihmiset liikkumaan ja ulkoilemaan sunnuntaisin.

Pyöräparaatissa oli selvästi enemmän ajajia, mitä olin odottanut. Jono jatkui horisonttiin, mutta ei silti päästy Kööpenhaminan lukuihin. Mitään arviota väkimäärästä ei ole, mutta kyllä pyöräilijöitä oli riittävästi tapahtuman mallikkaaseen läpiviemiseen. Hiukan varmaan asiaan vaikutti myös se, että lähtö siirtyi melkein puolella tunnilla ja monet satunnaiset ohikulkijatkin liittyivät joukon jatkoksi. Tältä paraatilta en kovin paljoa odottanut viimekesäisen huikean Kööpenhaminan paraatin jälkeen, mutta kyllä tämäkin lopulta hyvin täytti tehtävänsä. Katujen varsilta ei ihmeemmin tullut kannustusta, vaan paljolti hyvin hölmistyneitä ilmeitä. Sevillassa ei oltu totuttu tällaisiin pyöräilijämääriin. Tuore pyöräilykulttuuri myös kostautui siten, että näin kolme kaatumistapausta paraatin aikana; pyöränkäsittelystä puuttui rutiini ja pikku kolareita sattui tuon tuosta. Kööpenhaminassa en nähnyt yhtään vastaavaa tapausta.

Pyöräkalusto oli aika tavallista ja lastipyörät puuttuivat täysin yhtä hollantilaispyörää lukuun ottamatta. Tuunattuja pyöriä oli muutama ja pyöräilytrikoissa polkevia pyöräilyseurojen edustajia matkassa oli kohtuullisen paljon. Starttipaikalta sai punaisia muovilätkiä kiinnitettäväksi pyörään. Minun kielitaidollani niissä ilmeisesti kannatettiin autotonta keskusta-aluetta. Pari lippua toi väriä paraatiin ja välillä oli armotonta pyörän kellojen soitantaa, mutta muuta musiikkia ei ollut tarjolla. Keli oli aurinkoinen mutta vähän viileä ja tuulinen.

Näkyvyyttä tällaisella paraatilla saa ja suuresta maailmasta kertovat, että näihin olisi erittäin tärkeää saada osallistumaan mahdollisimman paljon virkamiehiä ja poliitikoita. Pyöräparaati on kuitenkin aika ainutlaatuinen kokemus ja eittämättä avartaa näkemyksiä erittäin tehokkaasti. Nyt jäädään mielenkiinnolla odottamaan, millaisen paraatin saamme Jyväskylässä aikaan pyöräilyviikon avajaisissa.

Miksi sitten tällaisia tapahtumia järjestetään? Mitä niissä on järkeä? Niillä on muutama selkeä päämäärä. Autot ja autokadut valtaavat kaupunkitilasta huomattavan osan ja rikkovat kaupunkirakenteen hajanaiseksi. Ihmisille ei tahdo olla keskusta-alueilla tilaa harrastuksille ja liikuntapaikatkin voivat olla vähissä. Kun otetaan kerran viikossa tilaa autoilta normaali elämälle, viihtyisyys paranee. Samalla vähenevät melu ja saastepäästöt selvästi havaittavasti puolen päivän ajaksi, mikäli alueet ovat riittävän laajoja.

Toinen päämäärä on urautuneiden ajattelutapojen ravistelu. Eikö todella oikeasti ele olemassa mitään vaihtoehtoa autokaupungeille? Entä jos jonain päivänä kaduilla ei enää liikkuisikaan autoja? Tai niitä liikkuisi vain hyvin vähän, ainoastaan kaikkein välttämättömimmät. Millaisen kaupungin voisimme silloin rakentaa itsellemme?

Polkupyöräparaateilla luodaan ennen muuta yhteishenkeä. Yksikseen ajelevat pyöräilijät saavat kavereita ja huomaavat olevansa osa suurempaa ja tärkeää kokonaisuutta.

Esa Rantakangas

Jyväskylän Pyöräilyseura JYPS ry