Katso muidenkin pyöräilevien ehdokkaiden blogaukset
Pyöräilyn edistämistä pidetään yleensä paikallisena kysymyksenä. Kunnallisvaaleissa moni ehdokas on profiloitunut pyöräilijäksi, mutta eduskuntavaaleissa pyöräilykeskustelu on harmittavan vaisua.
En ole harrastanut varsinaisia vaalilupauksia, mutta listaan kuitenkin tässä joitain asioita, mitä pyöräilyn eteen pitäisi valtakunnan tasolla tehdä.
1. Lakiuudistukset
Eduskunta on lakia säätävä elin. Pyöräilyn edistämistä auttaisi huomattavasti muutamat lakimuutokset.
Tieliikennelaki ja -asetus: Pyöräily tulisi sallia ajotiellä, vaikka vieressä kulkisikin pyörätie. Nyt nopeasti liikkuvat pyöräilijät pakotetaan usein kuoppaisille ja mutkaisille yhdistetyille pyörä- ja jalankulkuväylille, vaikka he sopisivat vauhtinsa puolesta paremmin autotielle. Lisäksi lakiin tulisi kirjata mahdollisuus merkitä yksisuuntaiset kadut siten, että niillä olisi mahdollista pyöräillä vastakkaiseen suuntaan. Tämä olisi kätevä ratkaisu monilla ruutukaava-alueilla ja Helsinki ehdotti tätä lausuessaan edellisestä pyörätiesäädösten uusimisesta. Itse uusisin myös täysin epäonnistuneen ”pyörä väistää aina autoa”-säännön, mutta toisaalta väistämissäännösten muuttaminen uudelleen lyhyen ajan sisällä voisi olla ongelmallista sekin.
Laki ruuhkamaksuista: Ruuhkamaksuja ei voida säätää Helsingin seudun päätöksellä, vaan siitä pitää säätää laki. Ruuhkamaksut vähentäisivät arvioiden mukaan autoliikennettä jopa yli 10%, mikä helpottaisi pyöräilyä huomattavasti.
2. Kaavoituksen ohjaus
Kaikki liikenteeseen liittyvä vaikuttaminen lähtee kaavoituksesta. Kunnat ja maakunnat kaavoittavat, mutta ympäristöministeriö ohjaa kaavoitusta normeillaan. Ministeriö mm. hyväksyy maakuntakaavat. Juuri viime viikolla hyväksyttiin laki, joka estää “tilaa vievän kaupan yksiköiden” sijoittamisen minne sattuu peltojen reunoihin. Harva pyöräilee ostamaan huonekaluja, mutta juuri tällaisella lainsäädännöllä muokataan kokonaista yhteiskuntarakennetta. Kun kaupat pysyvät tiiviisti rakennetuissa keskustoissa, on pyöräily realistinen vaihtoehto autolle. Ja voihan vaikkapa huonekalukaupan myyjä pyöräillä töihin.
3. Lisää resursseja pyöräilylle
Mikään asia ei edisty, jos siihen ei panosteta työvoimaa eikä rahaa. Pitkän taiston jälkeen olemme saaneet Helsingin kaupungille hieman enemmän resursseja pyöräilyyn. Nyt sama tarvitaan liikenneministeriössä. Rahan vaatiminen on aina helppo ratkaisu, mutta ilman lisärahaakin voidaan suunnata ministeriön voimavaroja autoliikenteen suunnittelusta ja ohjauksesta pyöräilyn edistämiseen.
Valtio laatii aiesopimuksia kuntien kanssa suurista liikennehankkeista. Nyt esimerkiksi aletaan neuvotella Pisara-radan rahoituksesta. Minusta valtio voisi laatia aiesopimuksen suurten kaupunkiseutujen pyöräilyn edistämisestä ja jakaa rahaa kaupungeille pyöräväylähankkeisiin. Kyseessä olisi joka tapauksessa pikku summat verrattuna moottorietie- ja ratahankkeisiin.
4. Asennemuutos
Politiikassa pitää pitää ääntä itselle tärkeistä asioista. Jos kabineteissa istuu vain autossa istuvia päättäjiä, ei pyöräilystä puhu kukaan eikä pyöräily pääse asiakirjojen lehdille. Pyöräilevä poliitikko tuo oman näkökulmansa päätöksentekoon. Sellaisen vaalilupauksen voin tehdä, että lupaan ehdottaa sanaparin “kevyt liikenne” poistamista kaikista asiakirjoista, joissa se vielä kummittelee.
5. Esimerkki
Kansanedustajat ovat aivan eri tavalla julkkiksia kuin kaupunginvaltuutetut. Siksi pyöräilevä kansanedustaja voi omalla esimerkillään edistää pyöräilyä. Itselleni on jäänyt elävästi mieleen, kuinka ympäristöministeri Satu Hassi kertoi haastatteluissa pyöräilevänsä töihin.
Näillä eväillä lähtisin edistämään pyöräilyä kansanedustajana – ja varmasti usean vihreän ehdokkaan lista on varsin samansuuntainen. Korjatkaa ja täydentäkää erityisesti tieliikennelain ja –asetuksen suhteen. En ole tarkistanut niiden puutteiden kaikkia yksityiskohtia.
p.s. Aivan ensimmäinen vaalilauseeni HYY:n edustajistovaaleissa 1999 oli pikkuhauska “Pyöräillen pitkälle”.
Ville Ylikahri
Lakiuudistukset:
Tieliikennelaki Luku 1, 27§
”Polkupyörän ja mopon saa pysäyttää ja pysäköidä jalkakäytävälle ja pyörätielle. Muunkin ajoneuvon saa erityistä varovaisuutta noudattaen pysäyttää lyhyeksi ajaksi jalkakäytävälle ja pyörätielle ajoneuvoon nousemista, siitä poistumista, sen kuormaamista tai kuorman purkamista varten, milloin läheisyydessä ei ole käytettävissä muuta pysäyttämiseen sopivaa paikkaa ja pysäyttämiseen on pakottavia syitä. Pysäytetty ajoneuvo ei kuitenkaan saa kohtuuttomasti haitata jalkakäytävällä ja pyörätiellä kulkemista. Kuljettajan on tällöin pysyteltävä ajoneuvonsa läheisyydessä ja tarvittaessa siirrettävä ajoneuvo paikkaan, jossa se ei häiritse muuta liikennettä.”
Olisiko myös helsingissä aika muuttaa jalkakäytäväkulttuuri? Liikennesuunnittelussa piirrettäisiin selviä lastipaikkoja tarpeeseen ja jos lastipaikkaa ei ole, suoritetaan rinnalle pysähtyminen (lastaus tai lossaus). Siis haitta kohdennetaan vain autoliikenteelle. Miksi muualla euroopassa ei näy autoja jalkakäytäville pysäköityinä?
Ja sitten tämä vieläkin parempi
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100625
36 a §
”Pyöräkaista merkitään 45 §:n mukaisella polkupyöräliikenteelle tarkoitettua tien osaa osoittavalla tiemerkinnällä. Ryhmittymiseen kääntymistä varten saavat pyöräkaistaa käyttää kaikki ajoneuvot. Pyöräkaistaa saa käyttää myös kiinteistölle, pysäköintipaikalle ja linja-auton pysäkille ajoa varten.”
???
Tämä on todella absurdi ajatus. Jos vaikka Vehviläinen/Karhunen tutustuisi ensin oikeisiin pyöräilykaupunkeihin ja sitten miettisivät lakimuutoksia. Ja siis tälläkin piti ainoastaan parantaa pyöräilijöiden turvallisuutta?
Kaavoituksen ohjaus:
Kauppakeskus jätkäsaareen, kauppakeskus kalasatamaan, uusi kauppakeskus lauttasaareen. Kauppakeskus on jo arabianrannassa, kauppakeskus on jo kampissa,.. Milloin kauppakeskusten aika on ohi?, ja kaupat ja palvelut palautuisivat kivijalkoihin elävöittämään kaupunginosia.
Keväisin terveisin
jari
Pyöräilijän oikeudellisista epäkohdista kannattaa vilkaista alkuun nämä Petri Sipilän esityskalvot vuoden takaa:
http://www.poljin.fi/Pyorailija_oikeus_Lahti_Petri_Sipila_21042010_netti2.pdf
Tosin tuon jälkeen on pyörätien jatketta koskevaa tieliikenneasetuksen kohtaa muutettu vieläkin vaikeaselkoisemmaksi.
Kannattaa myös tutustua saman kirjoittajan artikkeleihin Poljin-lehdessä parin viime vuoden ajalta, niissä myöskin käsitellään syvällisemmin tuossa esityksessä mainittuja kohtia.
Mitä taas tulee siihen pyöräilijä väistää aina (pyörätien ja ajoradan tasa-arvoisessa risteyksessä niin kyseinen kohta on lisätty lakiin käsittääkseni noin vuoden 1997 nurkilla, joten tuo ”lyhyen ajan sisällä” on aika suhteellista.
Ehkä tieliikennelaki kaipaisi myös selkeyttä siihen, ketkä kaikki ovat lain mukaan jalankulkijoita. Nyt esim. sauvarullaluistelija on jalankulkija, ja saa käyttää jalankulkuväyliä vaikka nopeus on lähempänä pyörää ja tilankäyttö tiellä on polkupyörää suurempaa.
Tosin, pitäisikö sauvarullaluistelijan sitten ajoradalla luistella vasenta laitaa, en ole vielä yhdenkään näin nähnyt tekevän.