Velo-city konferenssi (http://www.velo-city2011.com/eng/inicio.php) on maailmanlaajuinen vuotuinen konferenssi, jossa ovat koolla kaikki pyöräilyolojen edistämisen kanssa tekemisissä olevat tahot. Käytännössähän tähän asiaan liittyvät läheisesti myös viihtyisät ja ihmisystävälliset kaupunkiratkaisut, jotka soveltuvat yleensä hyvin pyöräilyyn. Pääosin paikalla olijat ovat kaupunki- ja liikennesuunnittelijoita sekä poliittisia päättäjiä erilaisine sidosryhmineen, mutta paikalla on myös erilaisten järjestöjen edustajia ja ylipäätään ihmisiä, joita pyöräily- ja asumisolosuhteet kiinnostavat. Itse olin mukana JYPS:in edustajana ja osana Pyöräilykuntien verkoston keräämää tiimiä.

Velo-city tapahtumalla on jo pitkä historia. Vuodesta 1980 saakka on pidetty 17 konferenssia, mutta viime vuosina tämä ECF:n (European Cyclists Federation) järjestämä tapahtuma on vakiinnuttanut asemansa jokavuotisena suurtapahtumana, jossa parhaimmillaan on ollut mukana n. 1000 osanottajaa noin 70 maasta. Ensi vuonna tapahtuma laajenee maantieteellisestikin maailmanlaajuiseksi, sillä ensimmäistä kertaa konferenssi pidetään Euroopan ulkopuolella Kanadan Vancouverissa. Tapahtumasta löytyy asiaa laidasta laitaan lähes 100 eri luennon ja tapahtuman muodossa.

Tästä konferenssista ehkä vaikuttavimpana asiana jäi mieleen se, kuinka laajalle maailmanlaajuisesti on levinnyt ymmärrys siitä, että tarvitsemme tulevaisuudessa koko lailla toisella tavalla rakennettuja kaupunkeja, joissa ihmiset voivat elää saasteettomassa, meluttomassa ja viihtyisässä ympäristössä. Kaupungit täytyy alkaa rakentaa jälleen enempi ihmisten ehdoilla ihmisten näköisiksi kaupungeiksi. Liikkumisen tarve säilyy, mutta siihen täytyy löytää uusia monipuolisia ratkaisuja, nimenomaan ottamalla mukaan kaikki vaihtoehtoiset ja saasteettomat liikkumistavat.

Nykyisin jo pelkästään kaupunkirakenne kärsii pahasti valtavien yksityisautoilulle varattujen katutilojen ja parkkipaikkojen vuoksi. Todennäköisesti tullaan palaamaan osin vanhoihin satoja vuosia sitten hyviksi todettuihin kaupunkiratkaisuihin, joihin sovelletaan siististi uusia tekniikoita ja liikkumismuotoja. Yksi niistä varmasti tulee olemaan pyöräily 2000-luvulle saatettuna niin teknisen pyöräkehityksen kuin uusien liikennejärjestelmäsuunnittelun keinoin. Uusiakin liikennemuotoja tarvitaan, epäilemättä sähköllä kulkevia tehokkaita ja äänettömiä joukkoliikennevälineitä. Ei seminaarissa kukaan näin varsinaisesti sanonut, tällä hetkellä päässä vaan pyörii tällaisia ajatuksia lukuisten luentojen ja materiaalikasan selailun jälkeen.

Täällä tietysti keskityttiin pääasiassa polkupyörän hyödyntämiseen ja sillä saavutettavien etujen tutkimiseen, mutta pakkohan liikenne- ja kaupunkijärjestelmää on välillä miettiä kokonaisuutenakin. Uuden sukupolven kaupunkisuunnittelun ja liikennesuunnittelun osaaville ammattilaisille on valtavasti työtä tarjolla näissä projekteissa lähivuosikymmeninä. Vakuuttavaa oli myös havaita, kuinka pyöräily aletaan vähitellen nähdä ministeritasollakin ihan oikeana varteenotettana liikennemuotona keskusta-alueilla.

Seuraavassa lyhyesti muutamia kohokohtia luennoista

Eva Willumsen, COWI Tanska, piti mielenkiintoisen luennon pyöräilyinfran kustannukset vastaan hyödyt vertailusta.
http://www.cycling-embassy.dk/2011/03/24/the-efficiency-of-cycling-investments/

Nuorten arvostus autoa ja autoilua kohtaan on vähentynyt kuudessa Englannin pyöräilykaupungissa tehdyn selvityksen mukaan selvästi. Ajokortin hankkivat yhä harvemmat nuoret, joten tätäkin kautta autojen määrä pikku hiljaa vähenee.

Pyöräilyolosuhteiden parantaminen etenee tasaisesti laajalla rintamalla, mutta yksi uusi suuri ongelma on tullut esille. Pyöräily kouluun on käynyt yhä hankalammaksi. Lukuisissa maissa ja kaupungeissa sitä on rajoitettu. Lapset viedään autolla kouluun, mikä ei ole pidemmän päälle hyvä ratkaisu, vaan asialle pitäisi pikaisesti tehdä jotain. Tämä oli yksi useimmin toistuva epäkohta seminaariesityksissä. Nyt ongelma on ainakin tiedostettu vaikutusvaltaisissakin piireissä, joten toivottavasti asialle tehdään jotain. Viime kädessä ongelman ratkaisu on aina paikallinen, joten Jyväskylässäkin tämä asia voitaisiin ottaa erityistarkkailuun – jo pelkästään kansanterveydellisistäkin syistä.

Yksi mielenkiintoinen luento käsitteli Euroopasta kasattua materiaalia pyöräilyn terveyshyödyistä sekä siitä, kuinka lihasvoimalla tapahtuva liikkuminen saataisiin osaksi kaikkien ihmisten arkipäivää vauvasta vaariin. Asiasta löytyy lisää osoitteesta: http://www.lifecycle.cc

Varsinainen pdf-muotoinen opas elämänkaaripyöräilystä http://www.lifecycle.cc/docs/LIFECYCLE_Implementation_Manual_pdf.pdf

Vancouver on ensi vuoden Velo-city kaupunki. Esityksien pohjalta Kanadassakin pyöräily on kovaa kyytiä saamassa jalansijaa. Videoiden perusteella pyöräilyolot näyttivät niin hyviltä, että tekisi kovasti mieli käydä ensi vuonna paikan päällä tarkistamassa. Seuraavassa linkki heidän kotisivulleen, en ole vielä itsekään ehtinyt tutkia, mitä kaikkea täältä löytyy. http://vancouver.ca/engsvcs/transport/cycling/

Torontossa on tehty opas pyöräilyyn perehdyttämiseen: Cycling in Toronto. Näillä oppailla on ollut hyvä menekki, tarvitaanko Jyväskyläänkin tällainen opas? http://bikeunion.to/sites/default/files/handbook/cyclists_handbook_eng.pdf

Myös kaupunkien jalankulkualueet ja kävelypolitiikka kannattaa suunnitella kunnolla. Pyöräilijäpiireissä ovat jo tuttuja Bicycle Master Plan -dokumentit, joissa pyöräilyolosuhteiden kehittäminen suunnitellaan perusteellisesti budjetteineen noin 10 vuoden perspektiivillä. Brysselissä on tehty vastaava myös jalankulun suunnitteluun: Walking Master Plan. Samalla on päivitetty Bicycle Master Plan versioon 2. Esitys oli todella tarkka uuden infran kuvaus, käyttöön on otettu hyvin monenlaisia ratkaisuja pyöräliikenteen mahdollistamiseksi historiallisessa kaupungissa. En vielä löytänyt netistä tähän hätään dokumentteihin liittyviä linkkejä.

Esa Rantakangas

Jyväskylän Pyöräilyseura JYPS ry