Tänään on uutisoitu laajasti Valtion tarkastusviraston tutkimuksesta, jossa todetaan hyvinkin suurista liikennehankkeista päätettävän usein vajavaisen ja huonosti vertailukelpoisen tiedon perusteella.
Kirjoitin taannoin artikkelin, jossa peräänkuulutin tarvetta arvioida yhteiskuntataloudellisesta näkökulmasta, kuinka paljon investointi pyöräilyyn tuottaisi (vai tuottaisiko) voittoa sijoitetulle pääomalle. Lähtökohdaksi otin silloin Helsingin allekirjoittaman Brysselin Chartterin tavoitteen nostaa pyöräilyn kulkutapaosuus 15% vuoteen 2020 mennessä.
Paljonko Brysselin Chartterin tavoitteiden saavuttamiseksi pitäisi investoida?
Mikä olisi sijoitetun pääoman tuotto?
Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston ja Pyöräilykuntien verkoston eilen 20.9.2010 järjestämässä: Velo-City 2010 kansallisessa jälkiseminaarissa pidin alustuksen aiheesta pyöräily ja talous.
Esitys nähtävissä alla, täydennän tätä artikkelia myöhemmin käyttämilläni esimerkeillä ja lähdeviitteillä.
Antti Poikola
Ai niin ja kreditit Otsolle Kaupunkiautoilun hinta -kirjoitussarjasta, sparrauksesta ja lähdeviitteistä moniin faktoihin: http://vesirajassa.blogspot.com/2010/09/mita-maksaa-motari-eli-kaupunkiautoilun.html
Hyvät kalvot! Kiitos kun pistit jakoon.
Tuohon kalvolle 17 kannattaisi koittaa hakea vielä valtion tierahat, joita Helsingissä käytetään päätieinfraan. Valtiohan maksoi esim. Hakamäentiestä 2/3, ja muutenkin yleensä 60-100% isoista tiehankkeista kantakapungin ulkopuolella. Kun yksi iso taustasyy liikennehankkeiden autopainotukselle on, että silloin kunta saa kulut valtion piikkiin.
Yksi keskeinen poliittinen vaatimus musta voisi myös olla, että kaikkia liikennehankkeita on suunniteltava samalla tarkkuudella ja vertailukelpoisin kustannuslaskelmin. Nykyäänhän näin ei tosiaan yleensä ole.
Pyöräilyst ja taloudesta enemmän kiinnostuneiden kannattaa muuten lukea kanadalaisen Victoria Transport Policy Instituten tutkimus aiheesta
Jep, maanantain tilaisuudessa olikin keskustelua mm. Espoon pyöräilysuunnittelijan kanssa siitä, että pääkaupunkiseudun pyörähankkeista pitäisi paketoida sen suuruisia ja yhtä vahvasti taloudellisesti perusteltuja hankkeita, kuin autoilustakin, jotta myös pyöräilyinfraan voitaisiin ohjata valtion rahaa.
Toki kaikissa noissa isoissa tiehankkeissa on mukana myös jalankulku ja pyöräilyjärjestelyitä, mutta ne eivät ole keskiössä ja silloin tulee sutta, kuten Hakamäentiellä.