Jaloissa alkaa jo tuntua, kun on jo noin 460 kilometriä takana neljässä päivässä. Näistä kilometreistä ei ole montaakaan, jos yhtään sellaista, missä reittiä ei olisi tavalla tai toisella mietitty myös pyöräilijän näkökulmasta. Vilkkaampien teiden varsilla on leveät pientareet tai usein maalatut pyöräkaistat tai erotetut pyörätiet ja kaupungeissa punaiseksi maalattuja pyöräteitä on kaikkialla, missä tarvitaan ja muualla on hiljaisia sekaliikennekatuja. Mitä tulee kuvasta mieleen kuvasta?
Tämä on pysäyttävän onnistunut kuva. Toteutus kertoo yksinkertaisesti, että Hollannissa pyöräilyä pidetään todellisena liikennemuotona. Muuallakin kuin kantakaupunkialueilla. Jalankulkijoiden oikeus kulkea pyöräilijöiden häiritsemättä taataan juuri näin. Kun toteutuksesta on tullut normi, eivät ylläpitokustannuksetkaan pääse yllättämään. Varsinkaan talvisin.