Nojoo. Nätti hyvintehty video, itsekin nautin tuttujen mestojen katselemisesta. Mutta tuossa pätkässä ajettiin punaisia päin 2 kertaa, yksisuuntaisia väärään suuntaan ainakin 3 kertaa (suosikki oli se flemarilta hesarille punaisia päin väärään [tai vihreitä vastaan]suuntaan ja kiellettyyn suuntaan kääntyminen- kombo) ryhmityttiin joka risteyksessä miten sattuu, ajeltiin kaistoista mitenkään piittaamatta , ajettiin ajotiellä ja jalkakäytävällä 4 rinnan ja muutenkin rikottiin aikalailla jokaista alkeellisintakin käytös- ja liikennesääntöä joita nyt kuvitella saattaa. Puhumattakaan tästä temaattisesta alkoholi ja liikenne= kesä ja hyvä fiilis- koukusta.
Jos kokoomuksen autoilutyöryhmä julkaisisi blogissaan videon jossa ajettaisiin bemarilla väärään suuntaan ylinopeutta kaupungissa piittaamatta yhtään mistään liikennesäännöistä päämääränä juoda yhdet virkistävät oluet terassilla ja sitten jatkaa totaalisen piittaamatonta kruisailua, niin se saattaisi herättää hieman kummastusta.
”Jos kokoomuksen autoilutyöryhmä julkaisisi blogissaan videon jossa ajettaisiin bemarilla väärään suuntaan ylinopeutta kaupungissa piittaamatta yhtään mistään liikennesäännöistä päämääränä juoda yhdet virkistävät oluet terassilla ja sitten jatkaa totaalisen piittaamatonta kruisailua, niin se saattaisi herättää hieman kummastusta.”
Osui ja upposi! En nyt niinkään ajatellut tätä sillä, että näin pitäisi ajaa, vaan… no jaa turha selitellä…
Fillarointiin vaan tarvitaan myös sitä hyvää fiilistä ja trendikkyyttä, muuten ei hienoista katusuunnitelmistakaan jaksa monikaan kiinoostua. Eli jos videosta voi puristaa irti sen, mikä siinä on positiivista ja syyttää lopusta hipstereitä 😉
Kritiikki on oikeutettua, mutta kyllähän tuosta videosta välittyi myös aitoa fillaroinnista nauttimista, mikä on ihan hyvä juttu.
Laajemmin ajatellen olisi kuitenkin tärkeää, että fillaroinnista tulisi yleinen toimintatapa tai -kulttuuri, joka ei rajoittuisi pelkästään entusiastien jutuksi. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö entusiastien fillarointiin tuoma tyyli ja hauskuus olisi tärkeää. Suhtautumisen fillarointiin voisi epätieteellisesti jakaa vaikkapa seuraaviin kategoriohin:
1. Ne joille fillarointi on erityinen juttu
2. Ne joille fillarointi sinänsä ei ole erityinen juttu, mutta jotka fillaroivat melko paljon
3. Ne joille fillarointi on ihan kiva vapaa-ajan harrastus
4. Ne joille fillarointi on ihan kiva harrastus – lapsille
Ykkösryhmään kuuluvat erilaiset pyöräilyn ala- ja erityiskulttuurit, kuten esimerkiksi videolla nähdyt coolit fiksihipsterit tai toisaalta 500 km iltapäivälenkkejä harrastavat maantiepyöräilijät tai pystysuoria louhikkoja ajelevat maastopyöräilijät. Pyöränsä he kokoavat itse tai ostavat erikoisliikkeestä.
Kakkosryhmän edustajat ovat ”tavallisia pyöräilijöitä”, jotka ajelevat jopoilla, vakiopyörillä tai hybrideillä ja heille ovat usein tuntemattomia esimerkiksi sellaiset termit kuin ”fiksi”, ”sinkula”, ”kiekko”, ”rataspakka”, ”joustohaarukka”, ”presta-venttili”, jne. Heille pyörä on paitsi vapaa-ajan väline, myös väline liikkua paikasta toiseen. Myös tyylillä saattaa olla merkitystä. Renkaan he ehkä osaavat vaihtaa, kumin paikata ja ketjut voidella.
Kolmosryhmän jäsenet ajelevat silloin tällöin, viikonloppuisin ja aurinkoisella säällä, yleensä marketista ostetulla edullisella pyörällä.
Nelosryhmän jäsenten mielestä pyöräily on ihan kiva välivaihe ennen siirtymistä ensin mopoon ja sitten autoon. Aikuisten pyöräily, varsinkin oikean liikenteen seassa, on heidän mielestään naurettavaa ja jopa vaarallista puuhaa.
Jos ajatellaan pyöräilyn kulkutapaosuuden lisäämistä, niin silloin avainasemassa ovat kakkos- ja kolmosryhmän pyöräilijät – heidän intoaan ja mahdollisuuksiaan pyöräillä tulisi lisätä. Nelosryhmä voidaan suosiolla unohtaa.
Ykkösryhmä on tärkeä ja sen muotitietoisuua ja asiantuntemus voi tihkua eteenpäin pyöräilykiinnostuksen lisääntyessä. Ykkösryhmän edustajat ovat myös aktiivisimmin kiinostuneita pyöräilyn kehittämisestä. Mutta jos pyöräilystä halutaan laajempaa kulttuuria (jossa pyöräily on tavallinen ja normaali asia, jota ei tarvitse erityisesti korostaa) on erityisesti kakkos- ja myös kolmosryhmä avainasemassa.
Antti Pönni: Hyvä jaottelu. Hyvin asian ilmaisi myös Kööpenhaminan pyöräilysihteeristön Marie Kåstrup: ”Köpisläiset eivät koe itseään pyöräilijöiksi sen enempää, kuin kaikki päivittäin hampaansa pesevät identifioituisivat hampaanpesijöiksi ja näin pitääkin olla.”
Se on haaste pyöräilyn edistämisessä, että sitä edistävät usein sellaiset, jotka ovat jo pyöräilleet pitkään, eivätkä näe asiaa välttämättä samalta kannalta, kuin joku potentiaalinen työmatkapyöräilijä, joka syystä tai toisesta ei ole vielä ryhtynyt pyöräilemään.
Toisaalta jos kysyy keskiverto suomalaiselta 2 ja 3-ryhmäläiseltä, joka ”fiksin” ja ”prestoventtiilin” lisäksi ei ole koskaan myöskään nähnyt toimivaa pyöräily-ympäristöä (sellaista, kun on vaikea Suomessa nähdä), niin voi olla, että esim. pyörätaskut ja yksisuuntaiset pyörätiet eivät saa suurempia hurraahuutoja. Mieluummin ajetaan totuttuun tapaan kaksisuuntaisilla pyöräteillä ja jalkakäytävällä silloin, kun kadun liikenne vaikuttaa liian kovalta.
Kakkos ja kolmosryhmä ovat avainasemassa, pyöräilyä pitää kehittää tulevien kakkos- ja kolmosryhmäläisten tarpeista lähtien (esim. keskinopeus 15-17 km/h, eikä 25-27 km/h), mutta keinoina soisin kyllä käytettävän muitakin, kuin sellaisia, mitä tähän asti on suosittu.
Huolimatta kaikkea niin toi on sairaan hyvä biisi ja tää video made my day! Ite olen pyöräillen kuunnellut juuri tätä biisiä enkä tiennyt että tää video oli olemassa.
Nojoo. Nätti hyvintehty video, itsekin nautin tuttujen mestojen katselemisesta. Mutta tuossa pätkässä ajettiin punaisia päin 2 kertaa, yksisuuntaisia väärään suuntaan ainakin 3 kertaa (suosikki oli se flemarilta hesarille punaisia päin väärään [tai vihreitä vastaan]suuntaan ja kiellettyyn suuntaan kääntyminen- kombo) ryhmityttiin joka risteyksessä miten sattuu, ajeltiin kaistoista mitenkään piittaamatta , ajettiin ajotiellä ja jalkakäytävällä 4 rinnan ja muutenkin rikottiin aikalailla jokaista alkeellisintakin käytös- ja liikennesääntöä joita nyt kuvitella saattaa. Puhumattakaan tästä temaattisesta alkoholi ja liikenne= kesä ja hyvä fiilis- koukusta.
Jos kokoomuksen autoilutyöryhmä julkaisisi blogissaan videon jossa ajettaisiin bemarilla väärään suuntaan ylinopeutta kaupungissa piittaamatta yhtään mistään liikennesäännöistä päämääränä juoda yhdet virkistävät oluet terassilla ja sitten jatkaa totaalisen piittaamatonta kruisailua, niin se saattaisi herättää hieman kummastusta.
Hyvin sanottu, Tuomas. Allekirjoitan. Vaikka video on kyllä todella siistinnäköinen.
”Jos kokoomuksen autoilutyöryhmä julkaisisi blogissaan videon jossa ajettaisiin bemarilla väärään suuntaan ylinopeutta kaupungissa piittaamatta yhtään mistään liikennesäännöistä päämääränä juoda yhdet virkistävät oluet terassilla ja sitten jatkaa totaalisen piittaamatonta kruisailua, niin se saattaisi herättää hieman kummastusta.”
Osui ja upposi! En nyt niinkään ajatellut tätä sillä, että näin pitäisi ajaa, vaan… no jaa turha selitellä…
Fillarointiin vaan tarvitaan myös sitä hyvää fiilistä ja trendikkyyttä, muuten ei hienoista katusuunnitelmistakaan jaksa monikaan kiinoostua. Eli jos videosta voi puristaa irti sen, mikä siinä on positiivista ja syyttää lopusta hipstereitä 😉
Kritiikki on oikeutettua, mutta kyllähän tuosta videosta välittyi myös aitoa fillaroinnista nauttimista, mikä on ihan hyvä juttu.
Laajemmin ajatellen olisi kuitenkin tärkeää, että fillaroinnista tulisi yleinen toimintatapa tai -kulttuuri, joka ei rajoittuisi pelkästään entusiastien jutuksi. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö entusiastien fillarointiin tuoma tyyli ja hauskuus olisi tärkeää. Suhtautumisen fillarointiin voisi epätieteellisesti jakaa vaikkapa seuraaviin kategoriohin:
1. Ne joille fillarointi on erityinen juttu
2. Ne joille fillarointi sinänsä ei ole erityinen juttu, mutta jotka fillaroivat melko paljon
3. Ne joille fillarointi on ihan kiva vapaa-ajan harrastus
4. Ne joille fillarointi on ihan kiva harrastus – lapsille
Ykkösryhmään kuuluvat erilaiset pyöräilyn ala- ja erityiskulttuurit, kuten esimerkiksi videolla nähdyt coolit fiksihipsterit tai toisaalta 500 km iltapäivälenkkejä harrastavat maantiepyöräilijät tai pystysuoria louhikkoja ajelevat maastopyöräilijät. Pyöränsä he kokoavat itse tai ostavat erikoisliikkeestä.
Kakkosryhmän edustajat ovat ”tavallisia pyöräilijöitä”, jotka ajelevat jopoilla, vakiopyörillä tai hybrideillä ja heille ovat usein tuntemattomia esimerkiksi sellaiset termit kuin ”fiksi”, ”sinkula”, ”kiekko”, ”rataspakka”, ”joustohaarukka”, ”presta-venttili”, jne. Heille pyörä on paitsi vapaa-ajan väline, myös väline liikkua paikasta toiseen. Myös tyylillä saattaa olla merkitystä. Renkaan he ehkä osaavat vaihtaa, kumin paikata ja ketjut voidella.
Kolmosryhmän jäsenet ajelevat silloin tällöin, viikonloppuisin ja aurinkoisella säällä, yleensä marketista ostetulla edullisella pyörällä.
Nelosryhmän jäsenten mielestä pyöräily on ihan kiva välivaihe ennen siirtymistä ensin mopoon ja sitten autoon. Aikuisten pyöräily, varsinkin oikean liikenteen seassa, on heidän mielestään naurettavaa ja jopa vaarallista puuhaa.
Jos ajatellaan pyöräilyn kulkutapaosuuden lisäämistä, niin silloin avainasemassa ovat kakkos- ja kolmosryhmän pyöräilijät – heidän intoaan ja mahdollisuuksiaan pyöräillä tulisi lisätä. Nelosryhmä voidaan suosiolla unohtaa.
Ykkösryhmä on tärkeä ja sen muotitietoisuua ja asiantuntemus voi tihkua eteenpäin pyöräilykiinnostuksen lisääntyessä. Ykkösryhmän edustajat ovat myös aktiivisimmin kiinostuneita pyöräilyn kehittämisestä. Mutta jos pyöräilystä halutaan laajempaa kulttuuria (jossa pyöräily on tavallinen ja normaali asia, jota ei tarvitse erityisesti korostaa) on erityisesti kakkos- ja myös kolmosryhmä avainasemassa.
Tässä yksi pohdinta aiheesta: http://www.jsonline.com/blogs/lifestyle/91959604.html (linkki löytyy myös Facebookin ryhmästä Bike Commute Tips Blog http://www.facebook.com/?ref=home#!/bikecommutetipsblog?ref=ts )
Antti Pönni: Hyvä jaottelu. Hyvin asian ilmaisi myös Kööpenhaminan pyöräilysihteeristön Marie Kåstrup: ”Köpisläiset eivät koe itseään pyöräilijöiksi sen enempää, kuin kaikki päivittäin hampaansa pesevät identifioituisivat hampaanpesijöiksi ja näin pitääkin olla.”
Se on haaste pyöräilyn edistämisessä, että sitä edistävät usein sellaiset, jotka ovat jo pyöräilleet pitkään, eivätkä näe asiaa välttämättä samalta kannalta, kuin joku potentiaalinen työmatkapyöräilijä, joka syystä tai toisesta ei ole vielä ryhtynyt pyöräilemään.
Toisaalta jos kysyy keskiverto suomalaiselta 2 ja 3-ryhmäläiseltä, joka ”fiksin” ja ”prestoventtiilin” lisäksi ei ole koskaan myöskään nähnyt toimivaa pyöräily-ympäristöä (sellaista, kun on vaikea Suomessa nähdä), niin voi olla, että esim. pyörätaskut ja yksisuuntaiset pyörätiet eivät saa suurempia hurraahuutoja. Mieluummin ajetaan totuttuun tapaan kaksisuuntaisilla pyöräteillä ja jalkakäytävällä silloin, kun kadun liikenne vaikuttaa liian kovalta.
Kakkos ja kolmosryhmä ovat avainasemassa, pyöräilyä pitää kehittää tulevien kakkos- ja kolmosryhmäläisten tarpeista lähtien (esim. keskinopeus 15-17 km/h, eikä 25-27 km/h), mutta keinoina soisin kyllä käytettävän muitakin, kuin sellaisia, mitä tähän asti on suosittu.
Jep kävin kukemassa Antin linkin: http://www.jsonline.com/blogs/lifestyle/91959604.html
Siellähän se tuli sanottuakin: “It’s just what they do, like brushing your teeth.”
Huolimatta kaikkea niin toi on sairaan hyvä biisi ja tää video made my day! Ite olen pyöräillen kuunnellut juuri tätä biisiä enkä tiennyt että tää video oli olemassa.