Nyt alkaa suunnitelmat näyttää siltä, kuin pitäisi! Allaoleva kuva on to 29.4.2010 kaupunkisuunnittelulautakunnassa käsiteltävän pyörätiesuunnitelman esittelyaineistosta.
Suunnittelualue ulottuu Urheilukadulta Leppäsuonkadulle. Ehdotuksen mukaan Nordenskiöldinkadulle tulee pääosin ajoradan tasoon tehtäviä pyöräkaistoja ja Mechelininkadulle ajoradasta reunakivellä erotettuja yksisuuntaisia pyöräteitä.
Suojateiden kohdilla pyöräliikenne ohjataan ajoradan tasoon, ja jalankulkijat odottavat suojatien ylitystä reunakiven takana. Näin pyöräliikenne ei aiheuta vaaratilanteita kadun ylitystä odottaville jalankulkijoille.
Myös linja-autopysäkkien kohdalla pyöräilijät ovat ajoradan tasossa, jolloin vältytään matkustajien ja pyöräliikenteen välisiltä konflikteilta.
Nyt suunniteltu noin 2,5 kilometrin mittainen pyörätieosuus täydentää Ruoholahden ja Pasilan välisen pääpyörätieyhteyden. Suunnitelman kustannusennuste on 2,3 miljoonaa euroa, ja hanke on vuosien 2011–2013 investointiohjelmassa.
Antti Poikola
Kokonaisuutena loistava suunnitelma! Ja korjaa pahan puutteen, joka tuolla suunnalla on ollut pyörätieverkossa.
Yhden selvän virheen löysin, ja pari kohtaa joita vierastan.
Ihan suunnitelman eteläpäässä kulkee 2-suuntainen pyörätie Mechelininkadun länsireunalla. Se loppuu Hietaniemenkadun risteykseen, jossa kohti etelästä tulevan on mahdoton enää jatkaa Mechelininkatua, koska länsireunan pyörätie on yksisuuntainen, ja itäreunalle ei tässä kohti pääse. Etelästä tulevan pyöräilijän pitää siis hoksata vaihtaa puolta jo 100m aiemmin Leppäsuonkadun risteyksessä. Tälläisiä päättyviä reittejä ei pitäisi tehdä. Helpoin korjaus tässä tapauksessa olisi sallia 2-suuntainen pyöräily vielä 10 metriä Hietaniemenkadun pohjoispuolella Perhonkadun suojatielle asti.
Toinen problemaattinen kohta on pohjoisempana, Nordenskjöldinaukiolla. Pyöräkaistat keirtävät todella hienosti aukion ”liikenneympyrää”, mutta poistumiskohdat vaikuttavat ongelmallisilta. Esimerkiksi tultaessa etelästä Linnakoskenkadun risteykseen, pyöräkaista ja oikealle kääntyvä autokaista erotetaan toisitaan kiveyksellä, jonka jälkeen pyöräkaista risteä auton kanssa noin 90 asteen kulmassa. Tämä tuntuu lähes onnettomuuksien kerjäämiseltä. Sen sijaan, että pyörät ja autot lomittuisivat ennen risteystä, ja jatkaisivat sujuvasti kukin omaan suuntaansa, ne käännetään väkisin konfliktikurssille. Voi olla, että liikennevalojen takia tälläinen ratkaisu on perusteltu (liikennesuunnitelmassa ei valoja näy, ne piirretään vasta katusuunnitelmassa), mutta oudolta se näyttää.
Aukiolta puuttuu muuten myös pyörätien jatke Nordenskjldinkadun kohdalta, että tuota aukiota voisi ajaa ”liikenneympyrämäisesti” pyörällä. Se on tarpeen, jotta mistä vaan suunnasta pääsisi mihin vaan suuntaan laillisesti. Nyt Linnakoskenkadulta tullessa voi oikeastaan jatka vain Nordenskjöldinkadulle, ellei taluta tai sovella liikennesääntöjä vähän vapaammin.
Se kolmas kohta on, että vierastan yksisuuntaisia pyöräteitä. En vaan jaksa uskoa, että niitä ajettaisiin vain yhteen suuntaan, kun tähänastinen kokemus ei moista tue. Se, että pyörätiet muuttuvat aina välillä kaistoiksi toivottavasti saa pyöräilijät tajuamaan että tie on oikeasti yksisuuntainen. Ehkä siihen voisi laittaa vielä lisää kaistaosuuksia aina risteysten lähelle alleviivaamaan pointtia.
Suunnitelma on teitysti jo lautakunnassa, eli vähän myöhäinen aika huomautella, mutta nämä ovat pääosin pikkuasioita, jotka voidaan korjata vielä katusuunnitelmassa. Täytyy muistaa ottaa yhteyttä sen tekijään sitten aikanaan.
ps. Itse menen Ruoholahdesta Pasilaan aina Rautatiekatua, Manskua, Hesaria ja radan vartta. Osittain, koska Mechelininkatua on nykyisellään ikävä ajaa.
Allekirjoitan Otson huomautuksen Hietaniemenkadun risteystä koskien. Miten Hietaniemenkadulta tuleva pyöräilijä pääsee kääntymään vasemmalle Mechelininkadulle pohjoiseen?
Miksi ei jo voida viimeinkin rakentaa niitä ajoradan tasossa olevia pyöräkaistoja jalkakäytävän tasossa olevien pyöräteiden sijaan? Onhan se nähty, miten hyvin tällaiset pyörätiet toimivat. Jos ei asiasta ole kokemusta, sen voi mennä ihan itse toteamaan esimerkiksi Bulevardille. Itse en vierasta yksisuuntaisia pyöräteitä siksi, että jengi ajaa niitä väärään suuntaan (toki tämäkin on ongelma), vaan siksi, että
1. Jalankulkijat eivät tajua pysyä poissa pyörätieltä
2. Autoilijat eivät tajua olla parkkeeraamatta pyörätielle
Kynnys jalkakäytävän ja pyöräilyväylän välissä nostaa pyöräilyväylän aivan uuteen arvoon sekä jalankulkijoiden että autoilijoiden silmissä. Kynnys se näkyy olevan tuolla Euroopassakin, ks. havainnemateriaali.
Jatkuva pyörätien pompottelu ylös ja alas milloin jalkakäytävän ja milloin ajoradan tasoon ei ainakaan lisää ajon sujuvuutta. Onhan tämä tietysti parannus entiseen, mutta kyllä näistä ratkaisuista pitäisi tehdä suoraan sellaisia, ettei niitä tarvitse alkaa jälkikäteen korjailemaan.
Otso:
”Se kolmas kohta on, että vierastan yksisuuntaisia pyöräteitä. En vaan jaksa uskoa, että niitä ajettaisiin vain yhteen suuntaan, kun tähänastinen kokemus ei moista tue.”
Omien Bulsan kokemusten perusteella yksisuuntaisuus toimii hyvin ainakin ruuhka-aikoina. Hiljaisina aikoina ei ehkä sitten niin hyvin. Siellä suurin ongelma on tuo asdf:n mainitsema pyörätieparkkeeraus. (Älkää unohtako sylkäistä pyörätielle pysäköidyn auton tuulilasiin ohimennessä!)
Mun mielestä täytyy uskoa siihen, että suomalainen pyöräilijä ei ole keskieurooppalaista tyhmempi, ja kykenee oppimaan yksisuuntaisten pyöräteiden käytön muuallakin. Kyse lienee vain tiedosta ja tottumisesta, valistuksesta ja ennen kaikkea poliittisesta tahdosta fillarikulttuurin kehittämiseen.
Unohdin:
3. Kapeilla yksisuuntaisilla pyöräteillä ei mahdu ohittamaan hitaita sunnuntaipyöräilijöitä. Pyörätien ja ajoradan välissä olevan kynnyksen takia ei voi koukata ajoradallekaan, kuten pyöräkaistalla voisi tehdä.
Mutu-tilastoni mukaan maisemapyöräilijät kapeilla väylillä ovat suurempi ongelma kuin vastaan tulevat väärää puolta ajavat.
Monet suomalaispyöräilijät vierastavat yksisuuntaisia pyöräteitä sen takia, etteivät tiedä miten ne oikeasti toimivat silloin, kun niitä rakennetaan konsistentisti kunnon väyliksi. Ainoat referenssit ovat vain jotain parin korttelin pätkiä yksi Helsingissä ja toinen Turussa ja nekin liian kapeita tms.
Tämä suunnitelma toteutuessaan tulee muuttamaan sinun kin Otso vierastuksen vilpittömäski ihailuksi 😉
Otson huomiot ovat hyviä. Suunnittelijoiden olisi aiheellista tarkistaa suunnitelma risteys risteykseltä läpi ja tutkia miten pyöräilijä pääsee eri suuntiin. Nordenskiöldin aukiolla on useita vaikeita suuntia. Pyöräkaistat tosin helpottavat, kun pyörällä voi siirtyä tarvittaessa helpommin muille kaistoille. Tässäkin pyörätiet ovat hankalampia.
Miksiköhän Mechelinille ei tule kaistoja? Oli miten oli, pyöräilijöille voisi sallia vasemmalle kääntymisen kaikissa risteyksissä. Suojateiden läheisyydessä se onnistuisi helposti, kunhan ryhmittymiselle löytyy tilaa.
Vielä yksi pieni yksityiskohta sattui silmään: Mannerheimintien kulmassa näyttää olevan yksi turha nousu pyörätielle ja lasku takaisin kaistalle pari metriä myöhemmin.
Mutta kaiken kaikkiaan tämä pyöräväylä on todella odotettu parannus!
1,25 leveällä pyörätiellä mahtuu hyvin ohittamaan, tosin se vaatii suomalaisesta tuppisuisuudesta luopumista, koska ohitettava pitää komentaa pysymään tiukasti reunassa. Kolmenkymmenen vuoden harjoittelun jälkeen uskon että tuo alkaa suomalaisiltakin sujua.
Vasemmalle kääntyminen pyörätieltäkin onnistuu ryhmittyen ihan hyvin. Kyllähän reunakiven aina alas ajaa. Ylös tuleminen on sitten hankalampaa.
Nordenskiöldin aukio on kyllä suunniteltu ihan päin seiniä, mutta niin se on kyllä sellaisenakin kuin se on nyt.
Pyöräkaistan suosituksellinen minimileveys on kansainvälisesti 1,50 m. Poikkeuksellisesti voidaan toteuttaa kapeampana.
Tällä hetkellä Tielaitoksen mukaan pyöräkaistan normaalimitoitus on 1,75 m ja poikkeuksellisesti 1,50 m.
Helsingissä pyöräkaistan normaalimitoitus on 1,75 m ja poikkeuksellisesti 1,50 m.
Tämä tarpeellinen lisäys Töölön reitistöön hyväksyttiin eilen kaupunkisuunnittelulautakunnassa yksimielisesti. Hienoa!
Yksisuuntaisista pyöräteistä / -kaistoista pari kommenttia.
Yksisuuntaisuus on mielestäni hyvä asia ja uskoisin että kun yksisuuntaisia reittejä alkaa olla tarpeeksi, niitä myös opitaan käyttämään. Nykytilanteessa olisi kuitenkin hyvä merkitä varmemmaksi vakuudeksi yksisuuntaisille reiteille (myös pyöräkaistoille, ei vain pyöräteille) ajosuuntaa osoittava nuoli. Itse ajan säännöllisesti Jakomäentien pyöräkaistaa joka on sinänsä hyvä (joskin sekin loppuu jostain syystä kesken — leveyttä tiellä on sen verran, että kaistaa olisi voinut jatkaa kaistaa Jakomäen ostarille asti).
Pyöräteihin tottuneet suomalaiset eivät kuitenkaan tunnista pyöräkaistaa vaan tulkitsevat sen pyörätieksi. Niinpä etenkin tien eteläpuolisella kaistalla näkee säännöllisesti ajettavan väärään suuntaan (syynä lienee se, että kaistan päättyessä ja pyöräilyreittien jatkuessa samalla puolella, ei tarvitse kääntyä vasemmalle autokaistojen yli). Toisaalta jos pyöräkaista mielletään helposti pyörätieksi, niin pyörätie puolestaan mielletään ”kevyen liikenteen väyläksi” eli myös jalankulkijoille tarkoitetuksi (tai ainakin salituksi) alueeksi. Niinpä vastaan on tullut pyöräkaistaa väärään suuntaan hölkkäävä lenkkeilijä.
Kuten sanottua, uskon kuitenkin siihen että ajan myötä yksisuuntaisten reittienkin käyttö opitaan — vaikka ero pyöräteiden ja pyöräkaistojen välillä tuleekin varmaan pitkään aiheuttamaan sekaannusta.
”..Tällä hetkellä Tielaitoksen mukaan pyöräkaistan normaalimitoitus on 1,75 m ja poikkeuksellisesti 1,50 m.
Helsingissä pyöräkaistan normaalimitoitus on 1,75 m ja poikkeuksellisesti 1,50 m…”
Siinä varmaankin yksi syy lisää, ettei Hämeentielle mahdu yksisuuntainen pyörätie/kaista.
Tukholmassa kapeimmat kohdat jopa alle 0,5m ja pitkiä kaistoja (Flemingsgatan, Hornsgatan, Karlavägen,…), joissa 20×20 viivan keskeltä viivan keskelle 0,9-1m. Näillä normeilla on jo helppo pyöräillä ja myös Hämeentie mahdollistuisi. Tietenkin samassa kaikille poikkikaduille olisi saatava kulmaukseen ”Lastplatsit” ja pysäköintiä jalkakäytäville pitäisi valvoa. Tuntuu, että rahtarit ovat tulleet todella laiskoiksi, ja auto on aina saatava oven eteen.
Myös riittävän kapea pyörätie/-kaista viestii yksisuuntaisuutta parhaiten.
Kyllä sinne Hämeentielle vielä pyöräkaistat saadaan.
Talkoilla?
Martti, mä yritän vääntää joskus loppuun ne joskus mainitsemani tussimallennukset.
Talkoot olisivat hauska juttu, mutta annetaan Helsingin pyöräilyprojektille mahdollisuus.
Jari, mulla on kanssa kesken kaikenmaailman lupaamiani projekteja 😀 Kunhan keritään!