Pyörästään kannattaa pitää hyvän huolen lisäksi huoltokirjaa. Sellaiseen listataan fillarin alkuperäinen ostohinta, maksetut huoltopalvelut, kaikki jälkikäteen hankitut osat sekä omat ylläpito- ja korjaustoimenpiteet.
Pyörän osat kuluvat käytössä, joten jokaisella pyöräilijällä on ennemmin tai myöhemmin edessään ketjujen, sisäkumien ja ulkorenkaiden vaihto. Huoltokirjaan kerätään tällaiset normaalit ylläpitoon liittyvät hankinnat kuitteineen. Myös vanteet, navat ja satula kuluvat sekä pinnat löystyvät, joten niiden huolto kirjataan ylös.
Samaten huoltokirjaan listataan jokainen pyörään lisätty osa, kuten etu- ja takavalot, hauska soittokello, irtolukko, etutarakka, pajukori jne.
Vakuutusyhtiö tuskin arvottaa pyöräilijän omaa aikaa kovinkaan korkealle, mutta esimerkiksi öljyäminen ja paikkamaalaaminen ovat ruostesuojauksen kannalta välttämättömiä toimia, joten niistäkin on hyvä pitää kirjaa.
Huoltokirjaa voi helposti pitää päiväkirjamaisesti. Sellainen on helppo laatia joko ruutuvihkoon tai excel-taulukkoon. Kuitit tulee säilyttää alkuperäisinä tai skannata ne sähköiseen muotoon. Omista huoltotoimistaan ei luonnollisestikaan saa kuitteja – siksi ne kirjataan huoltokirjaan.
Huoltokirjaa kannattaa ruveta pitämään, vaikkei olisi aiemmin sellaista tehnytkään. Ilman tositteita vakuutusyhtiö olettaa lähtökohtaisesti, ettei pyörästä ole pidetty huolta, vaan sen vakuutusarvo laskee 10-12 vuodessa nollaan, vaikka fillarin jälleenmyyntiarvo olisikin huoltamisen ansiosta tosiasiassa säilynyt parhaimmillaan lähellä alkuperäistä ostohintaa.
Martti Tulenheimo
Itse ostin juuri perjantaina uuden satulan kiinnikkeen (se tanko johon satula kiinnittyy), koska edellinen oli kulunut rikki, niin että satula irtosi kesken työmatkan. Ei tuon osan kuuluisi kulua rikki, mutta huonon suunnittelun takia mutteri piti vetää liian kireälle, mikä lopulta rikkoi sen.
Itse en ole viitsinyt huoltokirjaa pitää, vaikka kaikenlaista uutta siihen tulee kyllä näperrettyä joka vuosi. Kotivakuutukseni omavastuu on samaa luokkaa kuin pyöräni realistinen myyntiarvo, eli selvästi yli sen mitä vakuutusyhtiö maksaisi. Asioita jotka on varaa maksaa käteisellä itse ei kannata vakuuttaa, koska vakuutuksen ottamisessa jää aina odotusarvona tappiolle (vakuutusyhtiöt tekevät tuottavaa bisnestä, eli keskimäärin maksat aina enemmän maksuja kuin saat korvauksia). Siksi vakuutus kannattaa vain asioissa, joita ei ole varaa maksaa itse (vesivahinko, sairaanhoitu ulkomailla…). Sitäpaitsi inhoan vakuutusyhtiöiden kanssa asioimista, joten mielummin hoidan kuluni itse.
Eli jos joku vie pyöräni, ostan uuden.
Kuvaamasi satulatolpan katkeaminen on yksi vaarallisimmista osien kulumiseen liittyvästä tilanteesta. Itselleni on käynyt siten saman sekundavalmistajan satulan kanssa kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla kävi kuvaamallasi tavalla: mutterin liika kiristäminen johti ruuvin katkeamiseen. Vauhtia oli onnekseni kummallakin kerralla alle 10 km/h. Nykyään ostan vain laatuosia.
Huoltokirjan pitämiseen kannattaa suhtautua samoin kuin tavalliseen päiväkirjaankin; ei turhia paineita. Mutta kyllä kirjauksista on hyötyä, jos pyörä, jolle valmistaja antaa 10 vuoden takuun, pöllitään työpaikan edestä, ja vakuutusyhtiö on sitä mieltä, että Brooksin satula on saman arvoinen kuin yllä kuvattu hengenvaarallinen sekundasatula. Suosittelen.
Kotivakuutusta – sitä halvinta- ostaessani kysyin vakuutusyhtiöltä suoraan, miten fillarin arvo lasketaan jos se on vanha, mutta huoltoon on investoitu. Tapiolan vastaus oli tämä:
”Polkupyörä kuuluu Tapiolan kodin vakuutuksen piiriin, mutta sen arvoa me
emme määrittele. Vahingon sattuessa pyörän arvo perustuu asiantuntijoiden
lausuntoon, joka täytyy toimittaa liitteeksi vahinkoilmoitukseen.
Pyörän arvon pystyvät määrittelemään alan liikkeet. Vahingon sattuessa
korvauksessa huomioidaan vakuutuskirjaan merkattu omavastuu, sekä
ikävähennys. Polkupyörän kohdalla ikävähennys on 10 % per vuosi.”
Ilmeisesti pitää vakuutusyhtiön kilpailuttamisen lisäksi kilpailuttaa varkaan iskiessä fillarikaupat – kuka antaisi parhaan hinnan käytetylle pyörälle, joka on jo varastettu?
Kirjoitus kumpusi juuri tästä pulmasta. Ilman kirjanpitoa huolto-, korjaus-, ylläpito-, parantelu-, tuunaus- jne. toimenpiteiden arvoksi määritellään pyöreästi nolla euroa. Huoltokirja tositteilla varustettuna on varkauden sattuessa hyvä apuväline. Tietysti omavastuu on monessa vakuutuksessa melko suuri. Markkinoilta voi ostaa myös omavastuun nollaavia pyörävakuutuksia.
Martin omassa blogissa jo kyselin sen perään, että onko kokemuksia siitä, että huoltokirjasta olisi oikeasti iloa vakuutusyhtiön kanssa asioidessa. Olen hieman skeptinen sen suhteen, muuten vain omasta uteliaisuudesta ajattelin kokeilla kyseisen kirjan pitämistä… tietäisi, että paljonko pyöräily oikeasti maksaa, sillä ilmaista se ei missään tapauksessa ole.
Suurimmat investoinnit eli omat työkalut olen kuitenkin jo tehnyt… mikään ei ole rasittavampaa kuin yrittää huoltaa pyörää puuttuvilla tai epäsopivilla työkaluilla.
Omia kokemuksia ei ole huoltokirjan vaikutuksista vakuutusyhtiön suuntaan, mutta kuulopuheiden perusteella vain siten vakuutusyhtiö hyväksyy mitään pyörän ylläpidollisia toimia korvauksen piiriin.
Minulta on 10 vuoden ajalla varastettu 6 pyörää joten näin jälkiviisaana minun olisi kannattanut ottaa pyörälle oma vakuutus ilman omavastuuosuutta. Näistä pyöristä kaksi ensimmäistä olivat uutena ostettuja ja näiden pölliminen eniten kirpaisikin. Sen jälkeen päätin että pyöräni saa maksaa korkeintaan 100 euroa niin se ei ole enää niin paha juttu sitten kun se kuitenkin varastetaan. Siinä mielessä surullista että jos en tarvitsisi varautua varkauksiin niin voisin ajaa laadukkaammillakin pyörillä kuin mitä ajan.
Rupesin pari vuotta sitten kirjaamaan pyöräilyni kustannuksia myös uteliaisuudesta että paljonko se todellisuudessa maksaa. Yrittäjänä kun saan vähentää pyöräilystä 10snt kilometrikorvausta. Vaikka summat on aivan olemattomat eikä niillä ole paljoakaan taloudellista merkitystä niin periaatteesta ja mielenkiinnosta kuitenkin ne verottajalle ilmoitin. Oma pyöräilyni maksaa n. 12snt kilometriltä. Pyöräilen n. 3000 km vuodessa ja huollan pyöräni pääsääntöisesti itse. Jos huollattaisin pyöräni vuosittain vuosihuollossa ja täyshuollossa joka kolmas vuosi niin pyöräilykustannukseni nousisi 15-16snt/km. Kilometrikorvausten määrähän on pyritty säätämään vastaamaan mahdollisimman hyvin liikkumisen todellisia kustannuksia joten pyöräilyn kilometrikorvaus tosin tuntuisi olevan alihinnoiteltu ainakin jos sitä käyttää huollossa. Luultavasti pyöräilyn kustannuksia ei olekaan sen enempää verottajan toimesta laskettu eikä sillä ole edes omaa luokkaa vaan se on kohdassa ”muu kulkuneuvo”.
Yksi mielenkiintoinen kohta tuossa taulukossa on mielestäni mönkijä, jonka kilometrikorvaus on 99snt. En ole sen enempää asiasta ottanut selvää mutta aika ylimitotetulta korvaus kuitenkin kuulostaa. Ehkä siinä on ajateltu että tyypillisesti mönkijällä ajetaan vaikeakulkuisessa maastossa joka on kalliimpaa. Mutta toisaalta saman korvauksen saat vaikka ajat tasaista maantietä pitkin tai kaupungissa jolloin todelliset kilometrikustannukset luulisi olevan jossain mopon ja moottoripyörän välillä. Eli porsaanreikä joka tukee kaupunkiajoa mönkijällä, voisi ajatella. Voisiko silloin myös ajatella että pyöräilyn kilometrikorvausta voisi nostaa 99snt jollain vastaavalla argumentilla, vaikka vedoten siihen että kokonaistaloudellisesti pyöräily on edullista?
Vilhelm kiitos valaisevasta katsauksesta Mönkijöiden kilometrikorvauksiin!
Itse aloin eilen visioida palvelua, jossa huoltamoilla olisi asiakasrekisteri, johon saisi vapaaehtoisesti rekisteröidä pyöränsä ja siihen tehdyt huoltotoimet. Esim. eläinlääkäriasemat pitävät huolta siitä, että asiakas palaa kissansa tai koiransa kanssa säännöllisesti terveystarkastukseen.
Jos tämä rekisteriote tulisi huoltamolta olisi se ehkä vakuutusyhtiöille vakuuttavampi.
Ilman muuta tuollainen rekisteripalvelu olisi hyvä jo siitä syystä, että se syventäisi asiakkaan ja pyöräliikkeen välistä asiakassuhdetta.
Pitäisikö meidän kyhätä tällainen palvelu pystyyn ja myydä se eteenpäin?
Olen hävittänyt onnettomuudessa yhden polkupyörän, joka koostui eri vuosina ostetuista paloista. Kuitit toki löytyivät kirjanpidosta. Vakuutusyhtiö käsitteli lopulta arvonmäärityksen suoraan kuittien mukaan, vähentäen eri vuosina ostettujen osien arvoa eri prosenteilla, kun ei löytänyt ketään, joka olisi suostunut arvioimaan pyörän arvoa sinällään. Uniikkipyörien hyviä puolia. Yhtiö oli Tapiola.
Satulatolpan hajoamisessa sen hetkinen ajonopeus on oikeastaan epäoleellinen, koska varsinainen uhkakuva on, että istuu siihen tyngän päälle, ja se sattuu kyllä nollavauhdissa ihan samalla tavalla. Olen vähän ihmetellyt valmistajien intoa käyttää yhä yksipulttisia tolppia, vaikka kaksipulttiset ovat vanha keksintö, oleellisesti vähemmän taipuvaisia hajoamaan spontaanisti, helpompia säätää, ja jos lähdetään tekemään halpaa perusratkaisua, tuskin monta senttiä kalliimpia. Polkupyörissä tietysti sekä tarjonta että kysyntä on pääsääntöisesti äärikonservatiivista, mikä hidastaa innovaatioiden käyttöönottoa.
Kannattaa myös tutustua vakuutusehtoihin, ikävähennys saattaa tulla vaikka sitä oltaisiinkin huollettu
Polkupyörän ikävähennys on yleisesti noin 10 % per vuosi. Tämä on sinänsä ymmärrettävää 450 euron perusfillarin kohdalla, mutta lähinnä naurattaa esim. oman 1961 mallisen vintagefillarini tullessa kyseeseen. Arvo ostettaessa vuonna 2005 noin 140 euroa, nykyään yli tuhat euroa. Eli tuskinpa vakuutusyhitöni lähtisi suoraan väittämään minulle, että omistamani arvoesineen hinta on pudonnut 66 eurolla, kun sen arvo on noussut yli 860 eurolla. Suosittelen huoltamista muillekin kuin keräilijöille.