HLJ 2011:n yleisötilaisuus on 1.10. klo 15-18 Messukeskuksessa, mikä tarkoittaa, että asiaa valmistellaan parhaillaan ja nyt on vaikuttamisen aika.
Tilaisuudessa on lyhyt esittely HLJ 2011:n prosessista ja mahdollisuus osallistua työpajoihin. Tilaisuuden tavoitteena on tiedottaa suunnitelman laadinnan käynnistymisestä, suunnitelman tavoitteista ja osallistumismahdollisuuksista sekä kuulla asukkaita ja sidosryhmiä.
Nyt täytyy siis varmistaa, että HLJ:ssä pidetään joka vaiheessa kalustoinvestointeihin liittyen auki se ovi, että juniin ja raitiovaunuihin (mieluusti myös busseihin) saadaan pyöränkuljetukseen soveltuvaa kalustoa vanhoja välineitä uusittaessa.
Minä sanon, että kunnianhinoa pitää olla! Jatkossa tarkoituksellista kärjistämistä ja visiointia. Jos ei pyydä ei voi saada…
Kalustohankinnat on tärkeä juttu toki, mutta pelkästään niistä puhumalla asetamme pyöräilyn kehittämisen kulkumuotona alisteiseksi autobaanojen ja joukkoliikenteen kehitykselle. Tällä meinaan, että prosentuaalisesti pyöräilijöiden olisi hyvä olla 80% äänessä pyöräilyyn liittyvien liikenneväyläsuunnitelmien puolesta ja 20% sillä asenteella, että ”kun tehdään raidejokeri, niin sallitaan pyörät kyydissä tai kun tehdää joku muu ei-pyöräily juttu, niin pliis antakaa meille edes vähän almuja sivussa”.
Rohkeasti esille ihan killeri seudullinen työmatkapyöräilyverkosto, jossa pääbaanat ovat leveitä, suoria, tasaisia ja loistavasti merkittyjä.
Mallia oliko se nyt Köpiksen pyöräilyn ”moottoriteistä”. Hankkeen tason pitää olla sellainen, että se esim. 10 tai 20-kertaistaa rahallisen panostuksen pyöräilyn infraan. Tällöinkin hanke on erittäin edullinen verrattuna HLJ:ssa olevin jätti-investointeihin. Kustannushyötysuhde on helppo osoittaa erinomaiseksi, mutta jotta päästään keskusteluun, niin pitää olla sellainen projekti joka radikaalisti ja näkyvästi muuttaa seudun liikennerakennetta, eikä vain tuunaa sitä. Yleisöä ja kaikkia pitää KOHAUTTAA.
Kun katsoo kartalta, että mistä mihin pääsee seudulla junalla, metrolla, motareilla tai kehäteillä niin saa rungon siihen, mistä mihin tulee päästä myös pyöräilyn valtaväyliä pitkin. Muutaman mainitakseni niin keskusta-lentokenttä reitti on olematon ja pääradan vartta Pasilasta eteenpäin pitää vetää ihan käsittämätöntä vuoristorataa. Lisäksi kun haluaa orientoitua esim. Turun motarin suuntaiseti länteen, niin Leppävaaran kohdalla reittimerkinnät katoavat kokonaan ja reitiltä eksyy.
Tehdään esitettävästä hankkeesta selkeä ja ymmärrettävä. Määritellään standardit pyöräilyn ”motarille” ja vedetään ne kartalle kaikkien ratojen, kehäteiden ja motarien suuntaisesti
Kriteerejä: leveys molempiin suuntiin 2m, asfaltti sileää ja punaista, alikulut kaikkialla, ei sotketa jalankulun kanssa, jalankulku voi olla samassa korkeuserotettuna, viitoitukset NÄKYVÄSTI. Karttaan katsomatta arvaan, että sadalla kilometrillä pääsee alkuun.
Antti Poikola
Löysin noista Kööpenhaminan moottoriteistä postauksen. Mielenkiintoista. Samaa mieltä pääradan varren vuoristoradasta.
Kunnianhimo ja kärjistys ovat tärkeitä pointteja. Agendan pitää kuulua muuallakin kuin fillariväen omilla saiteilla. Nykymenolla ei saada mitään aikaiseksi, kuten Rotterdamin vertaisarviointi Helsingin osalta osoitti.
Oikeastaan tarvitaan strategiaa ja koordinaattoria (vrt. puoluesihteerit), joka huolehtisi, että saamme asiamme mediaan, tärkeiden virkamiesten ja poliitikkojen korvien väliin sekä osalliseksi virallisiin valmisteluihin. Tästä viimeksi mainitusta on yksi esimerkki LVM:n selvitys ruuhkamaksuista. MInisteriö on (ilahduttavasti!) pyytänyt pyöräilijöiltä lausuntoa aiheesta, ja sitä nyt HePo ry:n kautta sorvataan. Tällä tavoin meidän pitää saada jalkamme mahdollisimman monen oven sisäpuolelle.
PS: Pasilasta ei tarvitse mennä minkäänlaista vuoristorataa, jos ajaa Ratapihantien viertä Messukeskuksen ohi, kääntyy tien alituksen jälkeen oikealle ja jatkaa Ilmattarentietä tai Mäkelänkatua Tuusulanväylän alkuun ja siitä Käpylän asemalle. Tästä menee radan viertä pitkin tasaiset pyörätiet molemmin puolin.