Minulla oli ilo osallistua eilen Hämeenlinnassa Pyöräilykuntien verkoston ry:n järjestämään seminaariin: Pyöräily-ystävällinen kaupunkisuunnittelu.
Tässä todella lyhyesti, mitä minulle jäi päällimmäisenä mieleen seminaariesityksistä. Esitysten kalvot luvattiin laittaa Pyöräilykuntien verkoston sivuille lähiaikoina. Linkit johtavat omiin seminaarin aikana tekemiini raportteihin Qaikussa.
Hämeenlinnan pyöräilyä lisäävät ratkaisut kaavoituksessa: Päivi Saloranta, Hämeenlinnan kaupunki
Hämeenlinnan seutu voisi olla todella potentiaalista pyörämatkailualuetta ja houkutella kävijöitä Tampeereen suunnalta ja pääkaupunkiseudulta, miksi aina mennään vaan Porvooseen?
Selvitys liityntäpyöräilyn kehittämisestä ja toteuttamisesta: Jouni Sivenius, Hämeen tiepiiri
Sivenius esitteli tiehallinnon julkaisun (Googlella mahdoton löytää): HTUV-yhteistyöalueen liityntäpyöräilyn kehittäminen ja toteuttaminen. Nappasin kyseisen selvityksen myös paperiversiona mukaan ja luin kotimatkalla, erinomainen ja selkeä esitys siitä, miten pyöräparkit pitäisi tehdä. Seuraava kysymys, miksei tätä tapahdu aina ja kaikkialla 🙂
Physically active commuting in a public health perspective: Peter Schantz, Stockholm University
Parasta Peterin esityksessä oli vinkki WHO:n työkaluun, jolla voi arvioida pyöräilyn kansantaloudellisesti positiivisia vaikutuksia: Health economic assessment tool for cycling (HEAT for cycling) Yleisfiiliksenä jäi, että Ruotsissa ja Tanskassa asioita on jo pitkään tehty oikein.
Turun kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelma: Matti Salonen, Turun kaupunki
Matti on mukava mies, juttelimme kotimatkalla niitä näitä pyöräilyn edistämisestä. Itse seminaariesitys oli tiivis paketti, josta päällimmäisenä jäi mieleen, että pyöräily ja jalankulku ovat on todellisia liikennemuotoja, joiden osuus matkamäärissä mitattuna vastaa autoliikennettä. Tätä vain ei ole vielä ymmärretty poliittisessa päätöksenteossa.
Antti Poikola
