Hyvää kevättä!
Ensi tiistaina 7.4.2009 järjestetään tämän vuoden ensimmäinen kriittinen pyöräretki alkaen klo 17:00 tutulta paikalta eli Mantan patsaalta.
Kriittisen pyöräretken jälkeen kaikilla pyöräilyn ystävillä on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä kuulemaan Washingtonin pyöräilyunionin toiminnanjohtajan Eric Gillilandin kokemuksia siitä, mitä organisoidulla pyöräilynedistämisellä voidaan saavuttaa. Keskustelutilaisuus järjestetään kriittisen pyöräilyn jälkeen alkaen n. klo 19:00 Domus Gaudiumissa Mechelininkatu 3 C:ssä (ns. ”Kolmannessa ylioppilastalossa”, Kauppakorkeakoulun kirjaston ja Domus Academican välissä). Pyöräilyn päätöspaikalta eli Havisamandan patsaalta siirrytään yhdessä Domus Gaudiumiin.
Keskustelutilaisuus on lähtöläukaus sarjalle tilaisuuksia, joissa Helsingin seudun pyöräilyn ystävillä on mahdollisuus tavata ja keskustella ajankohtaisista aiheista kuukausittain aina kriittisen pyöräilyn jälkeen. Kriittisen pyöräilyn järjestävät Helsingin maanystävät, keskustelutilaisuudet organisoi Kauunkifillari.fi ja alustajiksi kutsutaan asiantuntijoita ja luottamushenkilöitä kaupungin virastoista, Helsingin Polkupyöräilijöistä, yrityksistä ja muista järjestöistä.
Mitä: Keskustelutilaisuus pyöräilyn edistämisestä, alustajana Eric Gilliland Washingtonin pyöräilyunionista
Missä: Domus Gaudiumissa Mechelininkatu 3 C, (katso kartta alla)
Milloin: ti 7.4.2009 klo 19:00
Lisätietoja: Martti Tulenheimo p. 041-538 9495
PS: Eric Gillilandin varmistuminen puhujaksi meni hieman viimetippaan, minkä takia mainontakin käynnistyi vasta nyt. Teethän meille palveluksen ja levität viestiä kaikille ystävillesi.
Antti Poikola
Keskustelut Ericin kanssa olivat sen verran kiinnostavia, että meinasivat muistiinpanojen teko jäädä. Tässä niukat tuotokseni
—CLIP—
Eric Gilliland 4.7.2009
Ericin vinkki: Katsokaa, mihin on jo poliittisesti sitouduttu (Helsingin
pyölräilyn kaksinkertaistamisohjelma) ja menkää puhumaan niille, jotka
ovat vallassa eli pomot ja poliitikot. Yksittäisille suunnittelijoille
(Marek Salermo tai Antero Naskila) ei välttämättä kannata urputtaa,
koska heillä ei ole valtaa muuttaa suurempia linjoja. Hyvä kohde voisi
olla esim. Pekka Sauri. Eric sanoi, että waba oli joskus lähettänyt 200
kirjettä kaupunginjohtajalle jostain tietystä asiasta, osoittaakseen,
että asian takana on massoittain ihmisiä. Tärkeää on, että kun mennään
puhumaan, niin ei mennä ainoastaan esittämään ongelmaa, vaan esitetään
samalla valmis mahdollisimman pitkälle mietitty ratkaisu ongelmaan.
Pyöräilyn edistämisessä ei saa olla liian ujo. Pyöräilyjärjestöillä on
kaksi rintamaa, missä tulee olla aktiivinen: poliittinen rintama ja itse
pyöräilijät. Pyöräilyjärjestön jäsenrekrytointiin kannattaa panostaa,
koska se lisää taloudellisia voimavaroja ja etenkin polittiista
painoarvoa. Waballa oli kai joku 6000 maksavaa jäsentä ja useampia
palkattuja työntekijöitä. Mitse tähän päästäisiin? Palkallisista
työntekijöistä Eric kuitenkin huomautti, että vaikka joillekin
maksetaan, niin vapaaehtoispohja on tärkeä. Waban vuosibudjetti on 930
000 dollaria, mikä koostuu lähinnä jäsenmaksuista ja julkisista
avustuksista.
Kun kysyttiin, kuinka radikaali liike WABA on, vastaus oli, että Waba ei
ole radikaaleimmasta päästä, vaan enemmänkin diplomaattinen. Kulissien
takana WABA:lla mahtavat suhteet päättäjiin ja niitä ylläpidetään
aktiivisesti. Esimerkiksi tapauksissa, joissa WABA julkisesti näpäyttää
jotakin tahoa, niin he käyvät etukäteen varoittamassa kyseistä
virkamiestä tms. jotta suhteet säilyvät eri näkökannoista huolimatta.
Washingtonissa toimii tavallisista kansalaisista koottu Bicycle advisory
council. Helsingissä toimii mm. vastaavalla periaatteella koottu
Vanhusneuvosto, mutta pyöräilyyn synnytettäneen omansa
lähitulevaisuudessa, eikös?
http://www.hel2.fi/vanhusneuvosto/
—CLIP—
-Antti ”Jogi” Poikola