Yllä havainnekuva Pasilan katusuunnitelmasta Messukeskuksen liepeille.
Rakennusviraston nettisivuilta Ajankohtaista osiosta löytää (jos muistaa käydä katsomassa) tiedotteita nähtävillä olevista katusuunnitelmista, joihin saa halutessaan jättää muistutuksia.
Usein suunnitelmissa on mukana pyörätie tavalla tai toisella. Vallitseva trendi pyöräteiden toteuttamisessa tuntuu olevan tehdä sitä samaa kuin ennekin. On hyvä, että kevyen liikenteen verkostoa parannetaan kohde kohteelta. Negatiivisena puolena tässä vanhassa mallissa on, että liian usein katusuunnittelun avulla usutetaan jalankulkijat ja pyöräilijät toistensa tielle ja sitä myöten kurkkuun kiinni. Pienillä muutoksilla katusuunnittelussa voitaisiin saavuttaa näiden kahden ekologisen liikennemuodon edustajat sopuun.
Päätin kokeilla, mikä vaikutus tällaisella virallisella muistutuksella on ja lähetin allaolevan tekstin rakennusviraston kirjaamoon viimeisellä minuutilla.
Muistutus Pasilan katusuunnitelmasta
Rautatieläisenkatu välillä Ratapihantie–RatamestarinkatuRautatieläisenkadun katusuunnitelma on onnistunut, sillä kevyen liikenteen väylän leventämiselle on ahtaassa paikassa tarvetta. Erityisen onnistunutta suunnitelmassa on, että pyörätie ja jalkakäytävä on erotettu toisistaan selkeästi eri materiaaleilla: ”rakennettava ajorata ja pyörätie asfaltoidaan, jalkakäytävä kivetään”. Tätä pitäisi Helsingissä suosia muuallakin!
Korkeusero jalkakäytävän ja pyörätien välille
Voisitteko jatkosuunnittelussa harkita jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden erottamista toisistaan materiaalin lisäksi myös lievällä korkeuserolla? Jos pyörätie ja erotuskaista olisivat jalkakäytävää aivan hieman matalammalla tasolla (kuten esimerkiksi Kisahallin takana Stadionilta Töölönlahdelle kulkevalla osuudella, missä pyörätie on muutamia senttimetrejä alempana kuin jalkakäytävä), jalankulkijat havaitsisivat pyörätien myös messujen yhteydessä syntyvissä jalankulkuruuhkissa. Korkeusero tulisi luonnollisesti suunnitella esteettömyysnäkökohdat huomioiden.
Korkeuseron merkittävin vaikutus olisi pyöräilyn sujuvuuden parantaminen, sillä ajoittain pyörätielle epähuomiossa päätyvät jalankulkijat ovat pyöräilyliikenteen sujuvuutta Helsingissä ja erityisesti tällä kohtaa messujen yhteydessä suuresti haittaava tekijä. Samalla korkeusero parantaisi sekä jalankulkijoiden että pyöräilijöiden turvallisuutta selkeyttämällä kevyen liikenteen väylien jakoa.
Erotuskaistan sijoittaminen pyörätien ja jalkakäytävän väliin
Pyöräilyn sujuvuuden ja pyöräilyn sekä jalankulun turvallisuuden kannalta paras vaihtoehto on erottaa pyörätie ja jalkakäytävä toisistaan erotuskaistalla, joka havainnekuvassa oli sijoitettu pyörätien ja ajoradan väliin. Pyörätien erottamiseen ajoradasta riittää graniittinen reunakivi ja korkeusero.
Katutilan tehokkaampi hyödyntäminen välillä Ratapihantie-Messuaukio
Jopa metrin levyinen erotuskaista ajoradan ja pyörätien välillä vaikuttaa yläkanttiin arvioidulta välillä Ratapihantie-Messuaukio. Erotuskaista on luonnollisesti erittäin tarpeellinen ja hyvin perusteltu taksien odotusalueilla, mutta muilla osin katua pyörätietä voisi leventää ajorataan asti tai vähintäänkin niin lähelle sitä kuin mahdollista. Tämä tekisi mahdolliseksi myös jalkakäytävän leventämisen vielä suunniteltua enemmän!
Välillä Ratapihantie-Messuaukio jalankulkuliikenne Pasilan asemalle on kaikkein vilkkainta, ajoittain messujen yhteydessä ruuhkaistakin. Erotuskaistan ei tarvinne olla koko kadun pituudelta yhtä leveä, vaikka se olisikin esteettisesti miellyttävä ratkaisu, sillä asiaa pitäisi mieluiten tutkailla tarkoituksenmukaisuuden, sujuvuuden ja turvallisuuden näkökulmista.
Pyöräilijän näkökulmasta katsottuna erotuskaista on rajallisen katutilan haaskausta erittäin kapealla väylällä, jolla messujen yhteydessä kulkee valtavia määriä jalankulkijoita. Pyörätien sijoittaminen jalkakäytävän ja ylimitoitetun erotuskaistan väliin luo jalankulijoille helposti vaikutelman, ettei pyörätie olekaan pyörätie, vaan ikään kuin jalkakäytävä jatkuisi ajoradan reunaan asti. Tätä tapahtuu Pasilan aseman lähellä jatkuvasti, mikä aiheuttaa huomattavia vaaratilanteita.
Liikenneturvallisuudesta
Pyöräilijän ja jalankulkijan päätyminen samalle väylälle on merkittävä liikenneturvallisuutta uhkaava tilanne. Useiden jalankulkijoiden yhtäaikainen päätyminen pyörätielle on arkipäivää Pasilan aseman ja Messukeskuksen lähistöllä, varsinkin messuaikaan. Siksi jalkakäytävän ja pyörätien erottaminen toisistaan pienellä korkeuserolla olisi toivottavaa.
Pyöräilijöiden luvatonta jalkakäytävien käyttämistä pyöräväylinä pitäisi estää Helsingissä parantamalla pyöräreittejä niin kattaviksi ja laadukkaiksi, että pyöräilystä jalkakäytävällä tulisi vielä nykyistäkin paheksuttavampaa. Yksi keino tähän on juuri lievän korkeuseron rakentaminen jalkakäytävän ja pyörätien välille, sillä pyöräteillä kävelemiseen on suhtauduttava samalla asenteella kuin jalkakäytävillä pyöräilyyn.
Kevyen liikenteen turvallisuus taataan parhaiten hillitsemällä autoilijoiden ajonopeuksia, ei rakentamalla eristealueita, jotka saattavat jopa kannustaa autoilijoita olemaan varomatta pyöräilijöitä, jotka vaikuttavat olevan erotuskaistan takana näennäisesti ”turvassa” autoilta. Lisäksi pyörätien ja ajoradan välillä oleva leveä erotuskaista on omiaan hälventämään pyörätien ja jalkakäytävän eroa jalankulkijoiden silmissä, eikä sellaisia pitäisi rakentaa metrin levyisinä kuin sellaisiin paikkoihin, joissa niistä on todellista hyötyä, kuten taksien, bussien ja raitiovaunujen odotusalueiden ohi kulkevilen pyöräteiden yhteyteen. Muualla niitä ei välttämättä tarvita lainkaan, tai niiden pitäisi olla korkeintaan muutaman kymmenen sentin levyisiä.
Ystävällisin terveisin
Antti Poikola
antti.poikola [at] tkk.fi
044 337 5439
Antti Poikola
