Työsuhdeauto on suomalaisessa yhteiskunnassa pitkäikäinen ja harvinaisen suosittu ilmiö. Siihen nähden on ihmeellistä, että työsuhdepolkupyörä on Suomessa konseptina keksitty vasta hiljattain. Tässä blogissa työsuhdepyöräilyä käsiteltiin lyhyesti viime syyskuussa. Olen itse saamassa piakkoin työsuhdepyörän käyttööni, ja siksi aihe on mietityttänyt.
Työsuhdepyörän ideana on, että työnantaja hankkii määräaikaisella leasing-sopimuksella polkupyörän työntekijänsä käyttöön. Sopimukseen kuuluvat myös lisävarusteet ja määräaikaishuolto. Työnantaja maksaa leasing-maksun työsuhdepyöräyrittäjälle ja työntekijä verotuksessaan verotusarvon. Työnantajan omista käytännöistä on kiinni se, kenelle ja millä ehdoilla tämä etu annetaan – onko se esimerkiksi vaihtoehtoinen työsuhdeautolle.
Maksut ja verotusarvot ovat murto-osa työsuhdeautojen vastaavista. Silti pyörän verotusarvo on 30-50 euroa kuussa josta tulee työntekijälle veroprosentista riippuen noin reilu satanen vuodessa maksettavaa. Toisaalta usean sadan euron arvoisesta pyörästä tuo ei ole paljoa, varsinkin kun huollot kuuluvat hintaan. Vanhalla perusfillarilla ajelevalle voi tuo etu tulla liiankin kalliiksi, varsinkin jos etu uhkaa kasvattaa veroprosenttia.
Perinteisesti arkipyöräilyssä on vahva ekologinen vire. Siihen kuuluu osaltaan se, että pyörää huolletaan ja kunnostetaan itse ja näin pidennetään sen käyttöikää. Tähän ajatukseen verrattuna aina kahden vuoden välein saatava tuliterä työsuhdepyörä huoltoineen saattaa tuntua ristiriitaiselta. Kaikilla ei kuitenkaan ole aikaa eikä osaamista pitää itse kunnossa pyöräänsä. Kahden vuoden käytön jälkeen pyörä on varmasti vielä käyttökelpoinen, jolloin työntekijä voi sen lunastaa tai yrittäjä myydä sen muualle eteenpäin.
Työsuhdepyöräilyn kaltaisia uusia konsepteja tarvitaan varmasti siihen että työmatkapyöräily yleistyisi merkittävästi. Ehkä myös työnantajat ottavat tällaisen tuotteistetun palvelun vakavammin. On kiinnostava nähdä, miten työnantajat ottavat työsuhdepyörää etupaketteihinsa ja miten edun käyttäjät sen kokevat. Ehkä jollain blogin lukijoista on työsuhdepyörä jo käytössä?
Tuo huoltojen kuuluminen hintaan on varmasti suurimpia houkutuksia. Vaikka ekoilua ja tee-se-itse-meininkiä on paljon pyöräilijöiden keskuudessa, niin edelleen todella monilla pyöräily saattaa loppua kuukausiksi vain sen takia, että kumi puhkeaa, eikä ola aikaa, paikkaa, välineitä ja taitoja hoittaa hommaa kotiin.
Olisin ihan jipoissani, jos minun työnantajani tarjoaisi mahdollisuuttaa huoltovapaaseen pyörään.