Käydessäni Fizenzessä kiinnittyi huomioini yksinkertaiseen, mutta nerokkaaseen katusuunnitteluideaan. Kaduilla, joissa oli kadunvarsipysäköintiä oli jalkakäytävää levennetty suojatien kohdalla yhden pysäköidyn auton verran. Tämä ei vienyt katutilasta yhtään parkkipaikkaa, eikä kaventanut autokaistaakaan, mutta paransi merkittävästi jalankulkijoiden näkyvyyttä ja näkemiä kadun ylityksessä. Jotta autoilijat näkevät suojatietä ylittämään lähtevän jalankulkijan on Suomessa autojen pysäköinti kielletty viittä metriä lähemmäs suojateitä. Firenzen malli hyödynsi ahdasta katutilaa merkittävästi tehokkaammin. Jalankulkijoiden turvallisuus ja tila kasvoi, ilman, että autoliikenteen tilaan tai sujuvuuten mitenkään kajottiin.

Loistavan idean käytännön toteutus oli Firenzessä erinomainen. Levennyksen kohdalle oli asetettu penkki, jolloin risteyksestä muodostui kaupunkitilaan miellyttävä miniminiaukio. Erityisesti pyöräilijän mieltä lämmitti levennyksen kainaloon jätetty tila polkupyörien pysäköinnille.

Ideaa voi mielestäni suoraan soveltaa Helsingissä normaaleille keskustakaduille, jonka molemmilla puolilla on kadunvarsipysäköintiä. Esimerkkinä tällaisesta kadunpätkästä voisi olla vaikka Annankatu Bulevardista etelään. Ainoa vasta-argumentti (toteutusmäärärahojen kroonisen puutteen ohella), jota voisin kuvitella kuulevani on autojen vaatima kääntösäde risteyksissä. Jos kuitenkin jäteautot ja muut suuretkin ajoneuvot onnistuvat Firenzessä kääntymään tällaisen kulman ympäri, niin miksei se onnistuisi Helsingissäkin. Kääntösäde risteyksessä voidaan myös säilyttää entisellään tuomalla tätä jalkakäytävän levennystä vähän kauemmas kulmasta, jolloin menetettäisiin yksi kadunvarsiparkkipaikka.

Antti Poikola

Aktiivinen pyöräilyn edistäjä. Entinen Jyväskyläläinen ja nykyisin taas Helsinkiläinen paluumuuttaja.

Lisää tältä kirjoittajalta / Kotisivu