Nyt alkavassa uudessa sarjassa Kaupunkifillari koeajaa hiljattain muutettuja katuja, missä pyöräily on otettu paremmin huomioon.
Koeajon yhteydessä selvitetään yleinen käytettävyys (osataanko/halutaanko katua ajaa oikein), verrataan ratkaisuja ja merkintöjä katusuunnitelmaan ja liikenteen ohjaussuunnitelmaan sekä pohditaan esimerkiksi lastauspaikkojen puutteen aiheuttamia ongelmia. Käyntejä paikan päälle suoritetaan vähintään kaksi ja tämän perusteella annetaan arvio. Myös tahallista viivyttelyä ja asioiden kesken jättämistä arvioidaan. Lähtökohta esimerkiksi tiemerkinnöille on se, että jos ajoradalle on onnistuttu tekemään uudet tiemerkinnät (kaistaviivat ja ryhmitysalueiden ajosuuntanuolet), niin samaan aikaan asfaltoidulle pyörätielle/-kaistalle merkinnät pitäisi olla myös tehtyinä. Opastustuksen (tieviitat ym.) suhteen käytämme arvioinnissa sitä, että jos väylä on jo avattu, niin myös opastus pitäsisi olla valmiina.
Koeajon lisäksi Kaupunkifillari kaivaa kyseisen paikan vuorovaikutuksen esille, tutkii sitä ja tekee siitä omat johtopäätökset: onko jokin tärkeä asia jätetty huomioimatta ja miten siihen on kaupungin puolelta vastattu, sekä miten tämä asia olisi vaikuttanut käytännössä. Valmiissa infrassa jotkut asiat tulevat virkamiehille yllätyksinä, vaikka siitä olisikin perustellusti huomautettu vuorovaikutuksen aikana vuosia etukäteen.
Uusien kohteiden lisäksi Kaupunkifillari käy tarvittaessa koeajamassa myös vanhoja ratkaisuja, mikäli näkee siihen tarvetta.
Ensimmäisessä jaksossa vierailemme Vuosaarentiellä ja toisessa jaksossa suuntaamme Lauttasaarentielle (kunhan se joskus valmistuu). Ehdotuksia koeajokaduille otamme mielellämme vastaan. Ainoa ehto on, että kadun pitää sijaita Helsingissä.
Artikkelissa on jälleen kuvia Tukholmasta, joiden ottamista varten kampia on pyöritetty satoja kilometrejä.
Vuosaarentie
Vuosaarentielle on hiljattain valmistunut itäisen Helsingin ensimmäinen yksisuuntaisen pyöräilyn katuosuus, joten myös Kaupunkifillari on erittäin kiinnostunut näkemään kyseisen kadun. Lehtiartikkeleita (Helsingin Uutiset Itä ym.) tai lehdissä olevia mielipiteitä, puolesta tai vastaan, uudistetusta Vuosaarentiestä emme löytäneet.
Vuosaarentien yksisuuntaiset pyöräilyjärjestelyt ovat saaneet suurta kritiikkiä paikallisten pyöräilijöiden keskuudessa. Siellä ajellaan kuulemma kuin villissä lännessä: jalkakäytävillä molempiin suuntiin, pyöräkaistalla väärään suuntaan sekä katua ylitetään kulmikkaasti suojateitä pitkin. Lisäksi liikennemerkit ovat pyöräilyn osalta edelleen vanhoja yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän liikennemerkkejä, vaikka kadulla oleva pyöräkaista ollut valmiina jo useita viikkoja.
Katusuunnitelmaa katsoessa kaikki näyttää liian hyvältä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää kyseisen kadun koeajo. Myöskään vuorovaikutusraporttia emme löytäneet.
Koeajo
Kallvikintieltä päin ei tarvinnut kovin kauaa pyöräillä, kun koulun suunnasta nuori tyttö kääntyi pyöräkaistalle vastasuuntaan. Hän ei vilpittömästi tiennyt, että pyöräkaistalla vastasuuntaan ajaminen ei ole vaaratonta ja se on myös kiellettyä. Hän vain käytti sitä samaa reittiä mitä aiemminkin yhdistetyn pyörätien aikana, mutta nyt uusi infra ohjasi hänet ajoradalle. Eteenpäin jatkaessani jalkakäytävillä seikkaili useita aikuisia kumpaankin suuntaan. Menosuuntaan menijät eivät selvästikään halunneet käyttää uutta kaistaa ja vastasuuntaan ajettiin pelkästä tottumuksesta: aikaisempi yhdistetty oli kaikin tavoin aivan samannäköinen. Syitä jalkakäytäväpyöräilyyn olisi kiva tietää, sillä pyöräkaista oli laadullisesti hyvä. Harvoin detaljit on onnistuttu tekemään ensimmäisellä kerralla näinkin oikein ja hyvin, mutta siitä huolimatta pyöräliikenne oli aivan sekopäistä.
Pyöräilessäni pyöräkaistaa pitkin kaikki muuttui 350 metrin jälkeen todella ihmeelliseksi. Valkopaadentien kohdalla uusi pyöräkaista yllättäen loppui ja tästä pitäisi ilmeisesti siirtyä vanhalle pyörätielle. Pyöräkaistalta pyörätielle ohjaukseen ei ole haluttu käyttää sen enempää suunnittelua kuin tiemerkintöjäkään. Muutama lisäviiva katuun maksaa ilmeisesti liikaa. Myös luiskauksia voi rakentaa pienin kustannuksin.
Mutta tarkemmin katsottuna kyse ei ole pelkästä viivasta, vaan suuremmasta ongelmasta. Paikka missä pyöräkaista päättyi oli Vuosaarentien suunnittelualueen raja, ja kaikki tämä vanha on alkuperäistä ja koskematonta. Myös nyt jatkuva pyörätie on edelleen kaksisuuntainen. Kovin kauan siinä ei tarvinnut odotella, kun ensimmäiset pyöräilijät saapuivat vastasuunnasta. Minne nämä kaikki jatkavat, kun minkäännäköistä liikenteen ohjausta kadun toiselle puolelle ei ole tehty? Pyöräkaistalle vastasuuntaan, vaiko jalkakäytävälle? Lienee turha edes mainita, että harvinaisen sujuvasti jalkakäytävälle. Syy sekopäiselle pyöräilylle on selvitetty. Mutta kyllä tässä on myös selvä riski, että osa jatkaa pyöräkaistalle, niin kutsuvasti se on rakennettu.
Miten on mahdollista, että kaupunki saa luvallisesti tehdä tällaisia surmanloukkuja? Olisiko autoliikenteen osalta asiat toteutettu yhtä vaarallisesti?
Miksi vanhaa osuutta ei ole yksisuuntaistettu pyöräilyn osalta esimerkiksi pelkillä tiemerkinnöillä?
Porslahdentielle päästyäni tarkistin pyörätiemerkit: siinä ne olivat niin kuin ennenkin: pyörätie on Valkopaadentielle asti kaksisuuntainen.
Paluumatkaa varten siirryin kadun toiselle puolelle
Yhdistetty ja paikoin todella kapea kaksisuuntainen pyörätie ja jalkakäytävä. Punakiventien risteyksen jälkeen matka jatkui viivalla eroteltua pyörätietä pitkin… kunnes uusi pyöräkaista alkoi kuin tyhjästä erittäin kapeana ajoradan reunassa. Missasin sen ja jouduin jalkakäytävälle. Suunnittelualueen raja on ylitetty. Toisaalta nopea sivuttaissiirtyminen ilman autoille suunnattua ennakkovaroitusta ei ole edes järkevää, mutta taas suoraan jatkaminen tulevan alikulun yläkautta edellyttää pyöräkaistalle pääsemistä. Pudottauduin reunakivelta alas pyöräkaistalle. Todella kätevää. Miten näitä kohtia on lupa edes toteuttaa näin? Kolmipyöräinen invapolkupyörä kaatuu varmasti ja lapsikärryssä olevat matkustajat lyövät päitä yhteen. Tällä hetkellä pyörätie ohjaa suoraan jalkakäytävälle, ei uudelle pyöräkaistalle. Uutta asfalttia ja uusia reunakiviä on asennettu tarkasti, mutta kaikesta tästä huolimatta pyöräilyn jatkuvuutta, sujuvuutta ja turvallisuutta ei ole mietitty lainkaan. Tässäkin kohdassa oikea ratkaisu olisi ollut kustannuksiltaan sama. Loppuiko todellakin liikenneinsinööriltä osaaminen, vai onko suunnittelualueen raja ehdoton? Rajan ylittämien on ilmeisesti kiellettyä.
Pyöräkaistalle päästyäni loppumatka sujui Kallvikintielle hienosti. Pientä epätarkkuutta ainoastaan tiemerkinnöissä. Lisäksi jäin kaipaamaan sulkuviivaa erottamaan pyöräkaistaa ajokaistasta ennen Ulappasaarentien risteystä sekä pyörätaskua Kallvikintien valoristeyksessä. Näitä ei liikenteen ohjaussuunnitelman tekijä ole nähnyt tarpeelliseksi.
Lisäksi mikään muutos ei onnistu ilman laadukkaita opasteita. Paikassa, missä nuori tyttö pyöräili vastaan pitkin pyöräkaistaa johtui juuri opasteiden puutteesta. Kaksisuuntaiselta metsäpyörätieltä yksisuuntaiseen pyöräverkkoon liittyminen onnistuu vain siihen paikkaan varta vasten suunniteltujen opasteiden ansiosta. Nyt nämä opasteet puuttuvat, joten myös oikein ajaminen oli mahdotonta. Vanha ajotapa ei niin vaan muutu, varsinkaan, jos sitä ei yritetä opasteilla edes muuttaa.
Kiitämme:
- Suurelta osin laadukasta työnjälkeä
- Ennakkoluulotonta ajattelua: pyöräilyn yksisuuntaisuus on mahdollista myös esikaupungissa
Moitimme:
- Pieniä virheitä yksityiskohdissa (sekä kadussa että liikenteen ohjaussuunnitelmassa)
- Vain puolet 700 metrin kadusta on yksisuuntaistettu pyöräilyn osalta: vaikea ymmärtää ja ajaa, sekä turvaton
- Vanhoja liikennemerkkejä sekoittamassa pyöräilyä
- Osa tiemerkinnöistä edelleen tekemättä
- Tiedottamista uudesta pyöräkaistasta ja sen ajotavasta
Kaupunkifillarin korjausehdotus:
- Vuosaarentie on muutettava nyt, ei myöhemmin, koko pituudelta yksisuuntaiseksi.
- Vanhat yhdistetyt pyörätie ja jalkakäytävä -liikennemerkit on poistettava uudelta osuudelta.
- Vuosaarentien alittavalle pyörätielle on suunniteltava hyvät pyörätieopasteet, jotta pyöräilijät tietävät, mitä kautta pääsee minnekin. Mallia tähän on helppo ottaa moottoriliikenteen puolelta, tai vaikka Tukholman pyöräliikenteestä.
- Väärä opaste (Uutela – Nybondas 2) poistettava ja muutkin pyöräilyn viitat olisi syytä korvata vain pyöräliikenteelle suunnatuiksi ennakko-opasteiksi (Ksv:n opastepilotti).
- Vanhan osuuden yhdistetyt pyörätiet yksisuuntaistettava massaviivoin sekä tiemerkinnöin (pyörän kuva ja ajosuuntanuoli 30 metrin välein). Yksisuuntaisen pyörätien leveykdeksi riittää 1.25 – 1.5 metriä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että erotteluviiva ei puolita käytössä olevaa tilaa, vaan pyörätien leveys on koko osuudella sama, vaikka jalkakäytävän leveys vaihtelisikin suuresti.
- Valkopaadentien ja Punakiventien risteysalueet muotoiltava uudelleen, jotta yksisuuntaisen pyöräliikenteen ymmärrys poikkikaduilta käännyttäessa helpottuu: vanhat pyöräilytottumukset muutettava infralla (ks. kuva Tukholman Gamla Tyresövägeniltä).
- Kohta, missä pyörätie muuttuu pyöräkaistaksi rakennettava uudelleen (ks. muokattu kuva).
- Porslahdentien ja Vuosaarentien liittymään selkeät tiemerkinnät ja opasteet molemmin puolin viestimään Vuosaarentien yksisuuntaisesta pyöräilystä.
- Artikkeli uudistuneesta Vuosaarentiestä paikallislehteen, Ksv:n käynti koululla (opettajat ja oppilaat + esite uusista järjestelyistä) sekä käynti Vuosaari-toimikunnassa.
- Jatkossa liikenne- ja katusuunnitelmien piirroksissa olisi hyvä näkyä myös suunnittelualueen rajan takana olevat liikennejärjestelyt, jotta vuorovaikutuksessa Vuosaarentien tapaiset ongelmat voitaisiin jatkossa mainita.
Vuosaarentie olkoon hyvä esimerkki epäonnistuneesta kadun suunnittelusta, missä kokonaisuuden-, yksisuuntaisen pyöräilyn-, opastuksen- ja tiedottamisen ymmärtäminen on pahasti puutteellista. Pyörätien ja pyöräkaistojen pitäisi aina helpottaa pyöräilyä, ei tehdä siitä vaikeampaa. Nyt oikein ajaminen on lähes mahdotonta.
Vuosaarentiellä yritetään siirtyä uuteen järjestelyyn vaiheittain, ja tässä ollaan epäonnistuttu pahasti. Perustavanlaatuisissa systeeminmuutoksissa, mihin pyöräilyn yksisuuntaistaminen kuuluu, nämä muutokset pitää tehdä aina kokonaisuuksina. Uuden rakentamiseen pitää kuulua aina opastus ja tiedotus myös katuverkossa: Muuttuneet liikennejärjestelyt -liikennemerkit on olemassa, samoin eri tekstein olevia opastemerkkejä saa tilauksesta. Ratkaisut pitää olla niin selkeitä, että ensikertalainen osaa ajaa ne oikein. Tai jos vika asenteissa tai arvoissa, niin nekin on molemmat korjattavissa.
”[…] Esitetään Vuosaarentielle yksisuuntaiset pyörätiejärjestelyt välille Kallvikintie Valkopaadentie. Suunnittelua jatketaan myöhemmin siten, että Vuosaarentielle toteutetaan yksisuuntaiset pyörätiejärjestelyt aina Porslahdentien liittymään saakka. […]”(Lähde)
Testipyöräilyt suoritettiin 31.8 ja 8.9.2016
Tuo kuvan väylä ei ikimaailmassa ole 1,8 metriä, siis pyöräväylän osuus. Näen sen heti. Yhteensä koko väylä ojasta ajoradalle ehkä juuri ja juuri. Baana on 95cm, mittasin kolmesta kohtaa. Tuo tärinäraita tehdään jostain syystä lisäksi aina niin, että se kaventaa pyöräväylän leveyttä suunnitellusta. Jos pyöräväylän leveys on suunnitelmissa esimerkiksi 100cm, niin tärinäraidan asennuksen jälkeen se on 90cm. Se tehdään aina niin että jalankulkuväylän leveys ei kapene, vaan pyöräväylän.
Suomalaista suunnittelijaa ja rakentajaa ei rakentaessaan kiinnosta pätkääkään, minkälainen hänen tekemänsä väylä on ajaa läpi. Siellä ei kukaan aja niitä kertaakaan polkupyörällä läpi, puhumattakaan että jollakin kolmipyöräisellä. Niitä ei kiinnosta pätkääkään mitä ne tekevät, pyöräväylien teko koetaan vastenmieliseksi pakkopullaksi, kulttuurin vastaiseksi. Väyliä ei tehdä ajettaviksi vaan siksi että saadaan pyörät pois autojen tieltä.
Tuollaiset 90-asteen käännökset ja ajoradan jatkuvat ylitykset eivät ole tästä maailmasta. Aamulehteen kirjoitin viikko sitten että ”polkupyörä ei mikään laite jolla edetään hölkkävauhtia väistellen jatkuvasti jalankulkijoita”.
Liikennetohtori poisti kommenttini. Helppoa olla radikaali.
Polkupyörän maksimileveys on 125cm, ja on mielestäni erikoista että monet uudetkaan pyöräväylät eivät täytä leveydeltään tätä lain sallimaa enimmäismittaa. Kolmipyörä saa siis lain mukaan olla leveämpi, kuin väylät ovat. Elättelen hataraa toivoa että Kruunuvuorensillan väylistä tehtäisiin edes 125cm.
Tuli ajettua kyseinen pyörätie tässä viikonloppuna, tässä video : https://vimeo.com/183177418