Keskiviikkona 27.4.2016 Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi äänin 51–31 Hämeentien liikennesuunnitelman, jossa Hämeentie muutetaan joukkoliikennekaduksi Hakaniemen ja Kurvin välillä, osuudelle rakennetaan yksisuuntaiset pyörätiet ja henkilöautoilun läpiajo kielletään.

Päätös on historiallinen. Hämeentiestä on taisteltu vuosikymmeniä. Kansalaisliikkeet, järjestöt ja poliitikot ovat vuosikausia vaatineet pyöräteitä Hämeentielle. On tehty aloitteita, ponsia, mittauksia, selvityksiä, kyselyitä. Kriittinen pyöräretki on ajanut Hämeentietä kymmeniä kertoja. Vastaus on ollut aina sama: pyörätiet eivät mahdu.

Ensimmäisen kerran pyörätiet suunniteltiin Hämeentielle vuonna 1937, mutta niitä ei koskaan toteutettu. Sotien jälkeen tapahtui yksityisautoilun aikakausi.

Yksityisautoilun, jonka ajateltiin ratkaisevan tulevaisuuden liikennetarpeen. Kaupunkia alettiin rakentaa yksityisautoilun varaan ja sen ehdoilla. Joukkoliikenteen ja jalankulun oli sopeuduttava autoiluinfraan ja kärsittävä autoliikenteen ruuhkista ja haitoista. Pyöräliikenteen olemassaoloa ei tarvinnut edes huomioida.

60-lukulaisen ideologian mukaan autolla – ja vain autolla – tuli päästä suorinta reittiä joka ovelle. Tämän seurauksena rakennettiin valtavat määrät infrastruktuuria, jossa autoilun sujuvuus ja helppous oli maksimoitu, mutta jalankulku, pyöräliikenne ja joukkoliikenne oli tehty vaikeaksi tai unohdettu kokonaan. Kaupunki rakensi infraa, joka viesti: “Kiitos että autoilet. Jos sinun on pakko ajaa pyörällä, mene puistoon ajamaan ympyrää tai parin korttelin päähän jalkakäytävälle pois autoliikenteen tieltä.”

Pyörätie jätettiin oleellisissa paikoissa rakentamatta. Esimerkiksi Tukholmankadulla, Mannerheimintiellä, Hämeentiellä, pääradan ja moottoriteiden varressa. Lyhytnäköinen säästäminen oli hirvittävän kallis virhe. Infran muuttaminen jälkikäteen on moninkertaisesti kalliimpaa kuin sen rakentaminen kerralla järkevästi, ja talojen seiniä ei voi siirtää. Jälkikäteen laastaroinnista tulee usein myös heikkolaatuinen purkkaviritys, jos ei suuria muutoksia uskalleta tehdä, kuten Tukholmankadulla.

Lisäksi tilan uusjako on poliittisesti erittäin vaikeaa. Kun kerran kaikki tila on annettu yksityisautoilulle ja pysäköinnille, sitä pidetään ikään kuin normaalina, oikeudenmukaisena tilanteena, josta poikkeaminen on autoilijoiden “rankaisemista”, autoilun “kurjistamista” jne. Kyseenalaistamaton lähtöarvo on henkilöautoliikenteen sujuvuuden maksimointi, joten ideologian mukaan tilan ottaminen yksityisautoilulta on moraalisesti väärin.

Ongelma ei koske ainoastaan pyöräilyä vaan myös joukkoliikenteen sujuvuutta, joka kärsii oleellisesti siksi, että joka kadulla on saatava autoilla vapaasti. Joukkoliikennematkustajat istuvat yksityisautoliikenteen aiheuttamissa ruuhkissa tai liikennevaloissa, jotka ovat olemassa vapaan autoilun mahdollistamiseksi joka kadulla.

Kuinka Hämeentie sitten oli mahdollinen?

Vuonna 2013 tapahtui jotain, mikä oleellisesti mahdollisti suunnan muutoksen Helsingissä. Kaupunginvaltuusto päätti strategiaohjelmasta, jossa priorisoidaan joukkoliikenteen, kävelyn tai pyöräliikenteen osuutta nostavia liikennehankkeita.

Minulle on usein kerrottu, ettei tällaisilla strategiapapereilla ole mitään merkitystä. Ne ovat vain juhlapuheita, ja oikeasti tehdään päinvastoin.

On tietysti totta, että lopulta merkitystä on vain sillä, mikä konkretisoituu asfaltiksi. Mutta strategialla on merkitystä. Se ohjaa virkamiehiä. Se antaa heille luvan suunnitella parempaa kaupunkia – mikä tietysti edellyttää yhteistyöhalukkuutta virkamiehiltä. Ja strategiaan voi vedota. Pysähtyneistöä edustavien poliitikkojen on hieman hankala argumentoida äänestäjille, että “me kirjattiin tällainen strategia, jotta näytettäis edistyksellisiltä, mutta eihän se oikeasti mitään tarkoita tyhmät, lol.”

On myös todennäköistä, että kaikki eivät ymmärtäneet, mitä strategiassa allekirjoittivat. He eivät ehkä ymmärtäneet, mitä priorisointi tarkoittaa. Ehkä he ajattelivat, että priorisoidaan vaan pyöräliikennettä ja joukkoliikennettä, kunhan ensin priorisoidaan autoliikennettä. Tällaiselle typeryydelle on helppo ilkkua, mutta tavallaan se on ymmärrettävää. Autoiluideologiassa vapaa autoilu on pysyvä itsestäänselvyys, luonnonvoima, joka seisoo kyseenalaistamattomana kaikkien prioriteettilistojen ulkopuolella. Ideologian sumentama ihminen ei tule ajatelleeksikaan, että autoilu voitaisiin asettaa tällaiselle listalle, saati, että se ei olisi listalla ensimmäisenä.

Hämeentie on ensimmäinen katuhanke, jossa todella toteutetaan strategian prioriteettijärjestystä. Ensimmäisen kerran yksityisautoilun kulta-ajan jälkeen joukkoliikenne, pyöräliikenne ja jalankulku asetetaan autoilun edelle merkittävällä kadulla. On monen asian summa, että tämä oli mahdollista. Hämeentiestä on väännetty jo kauan. Jos jossain autoilun rajoittaminen on poliittisesti mahdollista, niin Kalliossa, jossa kotitalouksista yli 70% on autottomia. Pyöräkaista Hämeentielle -kuntalaisaloite keräsi noin 12 000 allekirjoitusta, ja päättäjät uskoivat viimein, että kaupunkilaiset todella haluavat tätä. Suunnitelma nopeuttaa kymmenien tuhansien ihmisten matkaa, säästää kaupungin rahaa vuosittain miljoonia euroja sekä tekee Hämeentiestä viihtyisämmän ja terveellisemmän asua. Yleinen etu on ylivoimainen ja kiistaton, ja haitta autoilulle vain vähäinen. Liikennesuunnitelma on oleellisesti joukkoliikennehanke. Jos pelkästään pyöräilyn turvallisuus olisi joutunut kilpailemaan vapaan autoilun kanssa, se olisi hävinnyt.

Hämeentie avaa uuden aikakauden. Se osoittaa, että on todella mahdollista asettaa kestävät liikennemuodot vapaan yksityisautoilun edelle. Ja kun se valmistuu, ihmisten silmät avautuvat. Vastaavia hankkeita tullaan tekemään lisää. Kukaan ei enää kaipaa autoilun läpiajoa takaisin. Kuten Erkki Perälä valtuustokeskustelussa totesi, ehkä joskus lapsemme ihmettelevät, miksi ennen oli tärkeämpää päästä autolla 28 sekuntia nopeammin keskustaan.

Pyörätiet piirrettiin Hämeentielle ensimmäisen kerran vuonna 1937. Nyt, 80 vuotta myöhemmin, Hämeentie saa viimeinkin kauan kaivatut pyörätiensä. Tämän eteen on suuri joukko ihmisiä tehnyt valtavat määrät työtä valtavan kauan. Me teimme sen. Hyvä me! Onnea Helsinki!

Tervetuloa uusi Hämeentie. Tervetuloa uusi parempi Helsinki.

---

Jos haluat tukea työtä pyöräilyn edistämiseksi, liity HePoon.

Linkkejä

• Pyöräkaista Hämeentielle -kampanja
• Kaupunkifillari: Hämeentien uudistus on vääjäämätön
• Otso Kivekäs: Miksi Hämeentie kannattaa uudistaa
• Otso Kivekäs: Hämeentie! Hämeentie!
• Tolkku: Ratkooko uudistus Hämeentien ongelmat?
• Emma Kari: Hämeentien pyöräkaista tekisi Kalliosta paremman
• Tuuli Kousa: Viva la revolución – pyöräkaistat Hämeentielle
• Vesa Korkkula: Hämeentietä fillarilla ja sporalla
• Helsingin Vihreät: Hämeentien uudistaminen läpi kaupunginvaltuustossa: kohti viihtyisää, saasteetonta, turvallista ja nopeampaa Hämeentietä
• Helsingin Sanomat: Yksityisautot häädetään osasta Hämeentietä valtuuston äänin 51–31
• Helsingin Sanomat: Hämeentiestä tulee joukkoliikenteen väylä
• Helsingin Sanomat: Hämeentiessä tiivistyy vuosikymmeniä virinnyt muutos – ”Autoilua alleviivaavat tahot hävisivät tämän skaban”
• Yle: Hämeentielle pyörätiet vuosien väännön jälkeen – autot saavat väistyä