Helsinki on omissa julkaisuissaan hehkuttanut tehokkaiden ja tilaa säästävien kulkumuotojen suosimisesta. Teksteissä ja puheissa on suurin silmin lupailtu, että liikennettä suunnitellaan ja toteutetaan jatkossa ensimmäiseksi kävely huomioiden. Tämän jälkeen katse kääntyy pyöräilyyn, joukkoliikenteeseen ja tavaraliikenteeseen. Vasta näiden jälkeen vuoroon tulee yksityisautoliikenne.

Kaupunkia rakennetaan ja korjataan jatkuvasti. Se ei ole varmaan kenellekään yllätys. Eikä myöskään se, että tämä aiheuttaa haittaa ja ongelmia. Kun tilaa on pakko leikata, silloin suunnittelun tärkeys korostuu eli miten ratkoa ongelmia käytössä olevilla keinovalikoimilla suhteessa käytettävään tilaan sovittuja prioriteettejä noudattaen. Miten tämä poliittisesti sovittu strategia toteutuu työmaiden aiheuttamilla tilapäisillä liikennejärjestelyillä, siihen tämä nyt alkava sarja ottaa kantaa. Vertailukuvat olen jälleen ottanut Tukholmasta.

Hermannin rantatie

Arabiasta Kalasatamaan pyöräillessä ei voi välttyä kokemasta prioriteettien vastaista pyöräilyn ja kävelyn tilapäisreittiä. Nyt valmistuva talo on laittanut nämä kaksi kulkumuotoa ahtaalle tappelemaan tilasta. Tila on niin kapea, että leveiden kahden lapsen lastenvaunujen työntäjillä menee takuulla hermot muihin liikkujiin ja tavarafillarilla liikkuvan on syytä valita ajopaikkansa jostain muualta. Jokainen, siis aivan jokainen, tilapäisreitti pitää suunnitella ja siihen on haettava lupa. Tämäkin paikka on rakennusviraston mielestä hyvä, sekä ilmeisesti myös täyttää kulkumuodoille poliittisesti päätetyt prioriteetit. Hermannin rantatiellä on aikaisemminkin nähty loistosuorituksia, vieläpä Sallittu mopoille -lisäkilven kera. Viisi kaistaa yksityisautoille, kinttupolku kävelylle, pyöräilylle ja mopoilulle – ja vielä kahteen suuntaan! Mutta mitä tällä kertaa, kuvat saavat kertoa totuuden (kuvaa klikkaamalla se suurenee).

Risteyksen jälkeen alkavat poikkeusjärjestelyt

Moottoriajoneuvoliikenne lähtee kiertotielle ja pyöräilylle ja kävelylle on tehty myös oma reitti

Ajoradan ja pyörätien poikkeusjärjestelyt Helsingissä eivät johdu samasta syystä

Helsingissä ajoradalta voisi siirtää käytöstä poistettua tilaa vaikka kuinka paljon pyöräilylle ja kävelylle, mutta vallitseva ideologia estää ajattelun ja siirron

 

Liikenteen kulkumuotojen prioriteeteillä on eroa (huom! Helsingin kaistaleveys ja muu hukkatila)

 

Poikkeusreitti alkaa tästä

Osaamisessa on eroa

Lisärakentaminen aiheuttaa aina tilallisia ongelmia ja näitä ongelmia varten kaupunki on palkannut ratkaisijoita, joiden tehtävä on ratkoa ongelmat sovittuja sääntöjä noudattaen

Hermannin rantatiellä on käytännössä kaksi tilapäisreittiä: moottoriajoneuvoliikenteellä katu kiertää valmistuvaa kauppakeskusta, kun taas pyörätiellä ja jalkakäytävällä väistetään talotyömaata. Mikäli ajoradalla ei olisikaan työmaata, siitä huolimatta ajoradasta olisi otettu senttiäkään pyöräilylle ja kävelylle, vaan pyöräilyn ja kävelyn tilapäisreitti näyttäisi aivan samalta. Myöskään Hermannin rantatiellä ei kadun toiselle puolelle siirto onnistu, sillä sieltä puuttuu kokonaan pyöräily ja kävely. Tukholmassa puolestaan kaikki kuvissa näkyvät tilapäisreitit ovat talotyömaan aiheuttamia. Moottoriajoneuvoilta on viety neljästä kaistasta kaksi, jotta pyöräily ja kävely on mahdollista edelleen kadun molemmilla puolilla. Helsingissä tämänkaltainen työmaa ei olisi aiheuttanut mitään muutosta ajoradan liikenteelle. Tässä on se pointti.

Prioriteetti on suunnittelun lähtökohta.

***

Seuraavaksi suuntaan Itä-Pasilaan. Siellä hauskasti huomenna aprillipäivänä otetaan virallisesti käyttöön useamman vuoden mittainen kauppakeskus Triplan aiheuttama pyöräilyn tilapäisreitti. Reitti on jo nyt käytössä, mutta odotan vielä pari päivää, jotta paras osaaminen saadaan katuverkkoon. Pientä viilausta varmaankin vielä tulee sillä mm. apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri on lupaillut Twitterissä hoitavansa eilisen surkeuden paremmalle tasolle. Suurin kysymys sielläkin on: toteutuuko kaupungin prioriteetit kulkumuotojen osalta? Vertailukuvat tulevat jälleen Tukholmasta.