Syyskuisena maanantai-iltapäivänä joukko pyöräilyaktiiveja kokoontui Helsingin kaupungin rakennusviraston (HKR) sisäpihalle lähteäkseen yhteiselle pyöräretkelle rakennusviraston väen kanssa. Mukaan tuli myös kaupunkisuunnitteluviraston pyöräilysuunnitteluosasto sekä Helsingin kaupungin rakennuspalvelu STARAn edustaja. Rakennusvirastosta oli mukana muun muassa HKR:n katu- ja puisto-osaston uusi päällikkö Silja Hyvärinen sekä kaupungininsinööri Raimo K. Saarinen.

Pyöräretki sai alkunsa edellisen Kaupunkifillari-blogipostauksen jälkeen HKR:n tiedottajan kutsuttua Helsingin polkupyöräilijät ry:n varapuheenjohtaja Marjut Ollitervon pyöräilemään Helsinkiin.

Retki suoritettiin hyvässä yhteisymmärryksessä. Tarkoitus ei ollut osoitella tehtyjä virheitä vaan tutustua siihen, millaista Helsingissä on pyöräillä – niin tavallisilla pyörillä kuin myös tavarapyörällä. Tarjosimme siis mahdollisuuden halukkaille kokeilla ajamista Christianian laatikkopyörällä ja sen lisäksi erilaisia yksinkertaisia suunnistustehtäviä kaupungilla. 

Ajelimme lyhyitä etappeja aina välillä pysähtyen ja keskustellen erilaisista ratkaisuista. Reitti kulki HKR:ltä Kasarmitorilta tutustumaan ensin Olympiaterminaalin väliaikaisiin järjestelyihin, josta jatkettiin Katajanokalle. Katajanokalta ajettiin Esplanadin ja Bulevardin kautta Jätkäsaaren merkitsemättömille kolmitasopyöräteille ja vilkaistiin matkalla myös paikallista erikoisuutta, lastauslaituripyörätietä. 

Olympiaterminaalin järjestelyt olivat monelle yllätys. Kiertotie oli vedetty monelle mutkalle ja kiertelemään puistojen kautta – reitti, jota ilman opasteita ei kukaan osaa seurata, eikä sekavuuden sekä pituuden takia myöskään halua seurata. Ajoimme ensin reitin Kauppatorin suunnalta tultaessa virallisen kiertotien mukaisesti ja palasimme oleellisesti suorempaa, selvempää ja todennäköisesti merkittävästi turvallisempaa reittiä ajoradalla.

Pysähdyttyämme seuraamaan liikennettä hetkeksi heti ensimmäiset jalankulkijat sekä pyöräilijä eksyivät kiertotien sijaan ajoradalle vastaantulijoiden kaistalle.

Retkemme jatkui pyöräteitä pitkin kohti Katajanokkaa. Matkalla koettiin monta reunakiveä, olemattomalla kääntösäteellä varustettua mutkaa kuten myös jalankulkijat ja pyöräilijät puolelta toiselle vaihtava pyörätie. Vinoon asennettu reunakivi aiheutti kirjaimellisesti vaaratilanteen, jossa laatikkopyörä meinasi kellahtaa kyljelleen ajoradalle. Pyörän kuljettaja onneksi sai ajokkinsa hallintaan ja vahingoilta vältyttiin. 

Katajanokalla keskusteltiin porukalla pyöräteiden merkitsemisestä. Pyöräilijän on usein mahdoton tietää, onko jokin pyörätien näköinen väylä pyörätie vai kenties jalkakäytävä, ellei niitä ole merkitty pyöräteiksi. Tonttiliittymien kohdalla pyörätietä ei tarvitse merkitä, mutta kaupunkialueella ei välttämättä pystytä tonttiliittymää erottamaan kadusta ilman tutustumista kaavoihin ja katusuunnitelmiin.

Katajanokalla annettiin retken ensimmäinen suunnistustehtävä. Tavoitteena oli löytää laillinen reitti Hietalahden torille Esplanadin ja Bulevardin kautta. Matkalle osui monta huomioita kerännyttä paikkaa – kuten esimerkiksi se, että jo muutama pyöräilijä tukkii risteyksen liikennevaloissa täysin, kun mitään odotustiloja ei ole. Matkalla kohdattiin myös useita pyöräteille pysäköityjä autoja, jotka välillä pakottivat nostamaan laatikkopyörän ajoradalle matkan jatkumiseksi. Vaikka käytössä ollut laatikkopyörä olikin vajaat 40 cm sallittua maksimileveyttä kapeampi, se hädin tuskin mahtui esimerkiksi Bulevardin pyörätielle. Ennen nykyistä asfaltointia pyörä tuskin olisikaan pyörätiellä mahtunut kulkemaan.

Bulevardin rakennustyömaan järjestelyistä todettiin, että tavoitteena oli ollut saada turvallinen järjestely pyöräilijöille. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan valittu ratkaisu on nimenomaan epäturvallinen muihin vaihtoehtoihin verrattuna.

Seuraavan suunnistustehtävän myötä siirryttiin Länsisatamaan Tyynenmerenkatua pitkin. Tyynenmerenkadun yksisuuntaiset kolmitasopyörätiet herättivät polkijoissa nekin hämmennystä jyrkkine luiskineen ja kaivonkansineen. Samoin keskustelua herätti se, että etelän suunnalta kaksisuuntaiselta pyörätieltä – joka on edellisessä risteyksessä merkitty erotellulla pyörätien ja jalkakäytävän merkillä –  tultaessa ei ole mitään indikaatiota siitä, että pyöräilijän olisi tarkoitus siirtyä toiselle puolelle tietä. Toisaalta pyörätietä ei ollut merkitty mitenkään tarkoitetusta kulkusuunnastakaan tultaessa.

Paluu Jätkäsaaresta kohti keskustaa kulki tosiaan myös toisen paikallisen erikoisuuden ohi. Tyynenmerenkadun itäreunan pyörätie on vedetty kulkemaan makasiinirakennuksen lastaussillalle!

Länsilinkin sadevesikourujen jälkeen suunnattiin kohti kaupunkisuunnitteluvirastoa Kampissa. Tänne matka myös päättyi, viisi kilometriä ennen suunniteltua lopetusta. Osoittautui, ettei varatun kahden tunnin aikana ehditty ajaa kuin reilu seitsemän kilometriä. Loppumatka Hakaniementorille ja sieltä takaisin rakennusvirastolle Kasarmitorille annettiinkin osallistujille kotiläksyksi. Muutama osallistuja innostuikin suorittamaan tämän vielä virallisen osuuden päätyttyä, Rakennusviraston tarjoamien viinerien ja pillimehun jälkeen.

Kiitämme kaikkia retkellä mukana olleita positiivisesta asenteesta ja ylipäätään siitä, että tämä retki oli mahdollista järjestää. Toivomme retken tuoneen ymmärrystä pyöräilijöiden arkeen Helsingin keskustassa. Moni osallistuja totesikin useaan kertaan retken olleen silmiä avaava kokemus – liikenteen huomiointi oli jäädä monelta paitsioon liikennejärjestelyiden sekavuuden ja epäjatkuvuuden vaatiman huomioinnin takia. Kuulimme myös toiveen samanlaisen retken järjestämiseksi talvella – järjestämme mielellämme vastaavan ajelun ainakin silloin, mikäli HKR tarjoaa jälleen pullat ja mehut osallistujille.