Jokainen talvella pyöräillyt on varmasti törmännyt huonosti hoidettuun tai hoitamattomaan pyöräväylään. Ja mikäli jostain syystä tienpinta olisikin moitteeton, niin edessä poukkoilevat ihmiset tekevät pyöräilystä vaarallista ja epämiellyttävää. Miten jatkossa pyöräväyliä pitää hoitaa ja miten ihmisille voitaisiin viestiä oikea kävelypaikka paremmin, siitä seuraavassa.

”Jalankulku- ja pyöräilyteiden tulee olla käytettävissä turvallisesti kaikissa keliolosuhteissa. Väylien päivittäinen käyttö turvataan oikea-aikaisilla hoitotoimenpiteillä. Talviaikaan väylän pinnan tulee olla tasainen ja kitkan riittävä. Talvihoidon keskeisiä toimenpiteitä ovat lumen ja sohjon poisto sekä liukkauden torjunta.” (Jalankulku- ja pyöräilyteiden suunnitteluohjeen luonnos, Liikennevirasto)

Vähäinenkin lumimäärä tekee pyörätiestä näkymättömän

Jo ensinmäinen lumisade piilottaa erotteluviivan ja jalankulkijat ja pyöräilijät seikkailevat joka puolella tasaiseksi aurattua tilaa, vaikka edelleen pyöräilijöiden pitäisi käyttää toista reunaa ja kävelijöiden toista. Erottelusta, sujuvuudesta tai turvallisuudesta ei ole jäljellä enää mitään. Nykyinen auraustapa ei yksinkertaisesti toimi. Tulevaisuudessa rakennettavilla pyöräteillä kiinnitetään entistä enemmän huomiota jalankulun ja pyöräilyn erotteluun etenkin risteysalueilla ja silloin viimeistään nykyinen tapa aurata ”yhdellä koneella ja samanaikaisesti” on käytännössä mahdotonta. Myös risteyksien välillä tullaan näkemään jalankulusta rakenteellisesti eroteltua alempana kulkevaa ns. kolmitasopyörätietä, joiden talvihoito vaatii myös oman aurauskerran. Ja kaiken tämän lisäksi pyörätie voi tilanpuutteen vuoksi välillä muuttua myös sekaliikenteeksi, joka hetkeä myöhemmin palaa pyörätieksi, tai pyöräkaistaksi tarpeen mukaan. Kaikki eri variaatiot voivat olla samalla kadulla peräkkäin.

Jalankulusta hyvin eroteltu pyörätie mahdollistaa kesäaikaan sujuvan ja nopean pyöräilyn ilman konflikteja, ja taas hyvät pyörätiet mahdollistavat hyvän talvihoidon, mikäli sitä halutaan. Jotta pyörätien ja jalkakäytävän erottelu toteutuisi myös talvella, niin ainoa järkevä tapa on aurata pyörätietä ja jalkakäytävää eriaikaisesti, jopa eri kalustolla. Eli toisin sanoen jo kesällä huonosti toimivat tai huonosti erotellut pyörätiet ovat mahdottomia talvihoidettavia, siksi niitä ei pidä rakentaa ja vanhoja pitää korjata. Vai kuinka auraat puoltavaihtavan ratkaisun: ensin pyöräily kulkee ajoradan vieressä mutta risteyksen jälkeen pyöräily ohjataan keskemmälle ja kävely siirtyy ajoradan viereen. Onnistuisiko tämä sama esimerkiksi ajoradalla siten, että liikennesuunnat muuttuisivat risteyksessä pelkillä olemattomilla maaliviivoilla tai kiviraidalla, jotka talvella hautautuisivat lumeen?

Kiviraidalla eroteltu pyörätie ja jalkakäytävä on muuttunut vähäisen lumen ja yhden leveän aurauksen ansiosta yhdisteväyläksi, missä jalankulkijat hortoilevat koko väylän leveydeltä. Myös bussin odotus pysäkkikatoksen takana pyörätiellä on näin helpompaa (vasen kuva).

Aurataan vain kulkuväyliä – ”polkuja”

Peruskysymys voisi olla: Aurataanko koko tilaa huonosti, vai toiminnan mahdollistavaa tilaa hyvin? Esimerkkejä on vaikka mistä. Suurkirkon portaista lunta luodaan ainoastaan kahdesta kohdasta hyvin ja kustannustehokkaasti, kun taas eduskuntatalon portaita yritetään pitää kokonaan hoidettuna kalliisti ja aina ei niin laadukkaasti.

Kaksi tapaa, kaksi kustannusta ja kaksi laatua. Ajattelutavat ovat erilaiset.

VR auraa ja hiekottaa koko asemalaiturin (esim. Pitäjänmäki), kun taas Tukholmassa SL:n ulkoasemille aurataan kulkuväyliä ja niitä yhdistäviä poikkiväyliä. Kaksi ja puoli metriä leveä jalkakäytävä muuttuu neljä metriä leveäksi jalkakäytäväksi, Tukholmassa kumpaakin osaa aurattaisiin kaksi metriä leveällä auralla, Helsingissä aurataan, ja peruutellaan ja aurataan, kokonaan. Sama vertaus voisi olla leveyttä vaihtuvien pyöräteiden kanssa. Auraamalla ”polkuja” saadaan myös lisää kallisarvoista lumitilaa. Tämä kaikki pois -tyyli kostautuu viimeistään rospuuttokelin aikaan, sillä silloin myös liukkauden torjuntaa pitää suorittaa isosti ja usein se on suoritettu huomattavasti huonommin kuin se, että hiekoitettaisiin vain kapeaa väylää. Tällä kaikella myös urakointi helpottuu. Vaikka kuljettaja vaihtuisikin päivittäin, uusi näkee heti jäljestä mistä kuuluu ajaa ja miten. Turhat sooloilut ja yliyrittämiset jäisivät pois ja penkit, roskakorit, matalat kivimuurit, talojen nurkat ja muut lumeen hautautuneet ”esineet” säilyisivät ehjinä. Muutenkin ensilumen jälkeen olisi hyvä aurata tarpeen mukaan läheltä juuri näitä helposti piiloon meneviä kohteita rajatakseen niiden paikat, jotta kyseistä rajaa voisi pitää aurausrajana koko talven. Mielestäni lunta kuuluu aurata poispäin ”herkistä paikoista”, eikä piilottaa niitä tahallaan auralumella. Näitä ”isolla koneella kaikki rikki” on jo nähty tarpeeksi.

”Pyöräilyväylien kunnossapidon taso on sekä resurssi- että menetelmäkysymys. Taloudelliset resurssit peilautuvat suoraan kaupungin poliittiseen tahtoon. Investoiminen toimivaan auraukseen ja liukkaudentorjuntaan vähentäisivät onnettomuuksia, lisäisivät pyöräilyn suosiota sekä mahdollistaisivat ympärivuotisen pyöräilyn ja siihen liittyvän markkinoinnin. Säästöt onnettomuuskustannuksissa vähentävät toimenpiteen yhteiskuntataloudellisia kustannuksia.” (Pyöräilyn edistämisohjelma, Ksv. Hyväksytty 27.1.2014)

”Polku” pysäkille, ”polku” pyörille ja ”polku” kävelijöille. Kaikkea ei tarvitse aurata, riittää että toiminnallisuus säilyy. Ja lisäksi tämä tapa pitää kustannukset kurissa.

Jälleen aurataan vain kulkuväyliä. Uusi ”lumitila” riittää koko talveksi ja pyöräilyn ja jalankulun erottelu on mitä parhain.

Alueurakointi vai reittiurakointi

Vaihtuuko ajoradan laadullinen taso kesken Mannerheimintien? -vai aurataanko katu yhtenä kokonaisuutena päästä päähän. Tästä on kysymys, kun puhutaan aurauksen alueurakoinnista verrattuna reittiurakointiin. Nykyisellään kun suositaan alueurakointia käy juuri niin, että yhden työmatkareitin aikana laadullinen taso voi vaihtua hoitamattomasta priimaan sitä mukaa miten alueet on jaettu ja hoidettu. Mitä lähemmäs kantakaupunkia ajetaan, sen epäselvemmiksi aurauksen vastuut menevät. Yhdellä aurauskerralla hoidettuna myös väylien leveydet ovat huomattavasti kapeampia verrattuan kesäaikaiseen leveyteen. Laadukkaasta, turvallisesta ja nopeasta pyöräilystä ei näillä väylillä enää voida puhua. Reittiurakointiin siirryttäessä yksi kone ajaa sopimuksessa määrätyn pyöräväylän läpi päästä päähän (esim. Mannerheimintie) kääntyäkseen toista puolta takaisin. Pelkkää pyöräväylää tasalevyisenä ja tasalaatuisena, ja hyvin jalankulusta eroteltuna (välissä pieni aurausvalli). Tämä urakointitapa on ainoa vaihtoehto, mikäli pyöräilyn kulkutapaosuutta/suosiota halutaan lisätä. Pyöräily ei voi lisääntyä, jos pyöräväyliä ei aurata hyvin, tai auraukseen ei voi luottaa.

”Parannetaan pyöräväylien talvihoitoa päivittämällä ylläpitoluokituksia ja parantamalla korkeimman luokan laatutasoa, sopeuttamalla kalustoa nykyisiin väyliin sekä siirtymällä asteittain reittikohtaiseen kunnossapitoon.” (Pyöräilyn edistämisohjelma, Ksv)

Suola = sohjo – vai onko?

Mielikuva suolasta on sohjo, joka ruostuttaa pyörän ja tekee ajamisesta todella haastavaa. Pyörä kääntyy sinne minne sohjo ohjaa, jos ei kaadu. Näin toki käy, jos ensin ei aurata. Suolalla liian usein yritetään korvata huono auraus. Mutta mitä hyvää suolankäytöllä voisi olla? Ei enää sepeliä puhkomassa renkaita, ei enää sepelikasaa muistuttavia keväisiä pyöräteitä, eikä enää sepelin aiheuttamaa kuulalaakeri-efektiä kevätasfaltilla mutkissa ja jarruttaessa. Sepelitön tapa mahdollistaa myös pyöräteiden harjauksen. Yksikin hiekoituskerta on turha, sillä harjakone poistaa sekä lumen että hiekan, joten myöskään uutta hiekkaa (sepeliä) ei ole järkevä levittää. Mutta suolaus yhdessä harjauksen kanssa on mitä parhain vaihtoehto pienellä pakkassäällä. Tutkimuksen mukaan alla kahdenksan asteen pakkasilla suolaus on mahdollista, mutta usein myös lunta sataa vain pienilla pakkassäillä. Vai mitä olisitte mieltä, jos pyörätiet näyttäisivät yhtä asfalttisilta koko talven kuin ajoradat? Tätä tapaa olisi järkevä käyttää pyöräilyn pääväylillä ja Baanoilla. Toisarvoisia pyöräteitä voisi hoitaa perinteisesti auraten ja hiekottaen, mutta nekin tarvitsevat oman kaluston ja reittiurakoinnin. Nämä pyörätiet olisivat vilkkaan kadun varressa, jolloin pyöräily sekaliikenteessä ei tulisi mahdolliseksi, mutta yhteyksinä tärkeitä. Joitain – jopa kesäkäytössä turhia – pyöräteitä voisi huputtaa talven ajaksi ja siirtää pyöräily ajoradalle.

 

2.5 metriä

En tiedä kuinka monta pyörätietä on jäänyt kokonaan rakentamatta, mutta ainakin jo hyväksytyissä suunnitelmissa kolmitasopyöräteitä on pakkomuutettu normaaleiksi samassa tasossa kulkeviksi pyöräteiksi, mitkä edustavat huomattavasti huonompaa erottelua, mitä olisi voitu tehdä ilman 2,5 metrin auraleveyden minimimittaa. Myös pyöräilyä suojaavia ”saarekkeita” ei saa toteuttaa auraleveyttä kapeampina. Joten mikäli poikkileikkaus ei sitä mahdollista eli kadulta loppuu leveys kesken, saarekkeet jäävät tekemättä. Auraleveys määrää kaiken, vaikka aurattava aika on ainoastaan 2-3 kuukautta vuodessa. Tällä hetkellä kaikki olemassa olevat pyörätiet mahdollistavat aurauksen, mutta siitäkin huolimatta kymmeniä paikkoja ei milloinkaan aurata. Sula aika, jolloin kadulle tehtävästä toteutuksesta olisi kaikkein suurin hyöty (mm. 90% talvea enemmän pyöräilijöitä sekä uusia aloittelevia pyöräilijöitä), ratkaisuja ei voida talven takia toteuttaa. Kaikessa tässä on vain yksi ihmeellisyys. Miten kaupunki onnistuu hoitamaan jo nyt haluamansa Etu-Töölön jalkakäytävät, sillä siellä minimimitta ei päde ja kapeimmillaan puhutaan alle metrin leveyksistä. Haluaako kaupunki tulevaisuudessa lisää alueita, missä myös jalkakäytävien talvihoito on kaupungin vastuulla? Sillä myös Kruununhaassa ja Punavuoressa on kilometreittäin alle kahden ja puolen metrin väyliä, joten auralla ei näissä paikoissa tee mitään ja jalkakäytävien hoito on suoritettava lapiolla, tai jättämällä hoitamatta. Onko jo nyt käynyt niin, että taloyhtiöt joutuvat paikkaamaan kaupungin vastuulla olevia alueita, jotta kävelijät voisivat kävellä muualla kuin ajoradalla. Tämän lisäksi kaupunki on ulkoistanut esimerkiksi Lauttasaaren talvihoidon ja omat kokemukset sieltä eivät ole kovin mairittelevia.

Aina ei mahdu, tai ei vaan jaksa. Todella järkevä oivallus aurakuskilta, sillä epähuomiossa voisi hyvinkin seurata auravanaa bussin alle (oikea kuva). Ja koska erottelu estää yhdellä kerralla aurauksen ja ollaan Hakamäentien sisäpuolella, niin vastuu on kaupungin. Todella edesvastuutonta!

Huoltoyhtiöt epätietoisia vastuistaan

Kiinteistön/tontin haltija vastaa sekä yhdistetyn että erotetun pyörätien puhtaanapidosta ja kaupunki sen talvihoidosta. Yksinkertaista? No ei aivan, sillä jos erotettua jalkakäytävää ja pyörätietä ei voi esimerkiksi aurata yhdellä kertaa tai pyörätien ja jalkakäytävän ollessa selvästi eri tasossa, kuuluu jalkakäytävän talvihoito tontin/kiinteistön haltijalle ja näin ollen kaupungin vastuulle jää pyörätie. Paitsi jos kiinteistö sijaitsee tietyllä alueella Etu-Töölössä tai esikaupungissa, silloin kaupunki huolehtii jalkakäytävästä, onnistuu se sitten yhdellä tai useammalla aurauskerralla, oli välissä puita/korkeuseroja tai ei. Paitsi kiinteistön tehtävänä on edelleen tonttien sisäänajokohtien avaaminen kaupungin suorittaman lumen aurauksen jälkeen. Ja jos kiinteistön edessä on bussipysäkki, kaupunkialueella talvihoidon vastuu on kiinteistöllä, paitsi se Etu-Töölö ja esikaupunki, ja kenties ehkä myös siellä missä kaupunki pystyy ajamaan yhdellä kerralla. Mutta jos pysäkin kohdalla ei ole kiinteistöä, talvihoidon suorittaa kaupunki. Keskellä ajorataa olevat pysäkit ovat kaikki kaupungin vastuulla. Ja entä jalkakäytäville auratut lumet? Kiinteistöjen on poistettava jalkakäytävälle tai sen viereen kertyneet lumivallit ja varmistettava, ettei jalkakäytävän viereinen katuoja tai sadevesikouru tukkeudu lumesta ja jäästä. Enää kiinteistön pitäisi tietää yhden aurauskerran leveys ja aurausaika, jotta tietäisivät onnistuuko kaupungilta pyörätien ja jalkakäytävän auraus ”yhdella vedolla” vai pitääkö jotain talonkin tehdä. Sekä koska saa poistaa lumivalleja jalkakäytäviltä ja sen vierestä, sekä tonttien sisäänajokohdista. Miten tästä on onnistuttu saamaan näinkin sekavaa?

Jos katsoo kiinteistöjen suorittamia toimia, asia tunnetaan erittäin huonosti. Vastuujaon tietämättömyydestä kertoo hyvin myös se, että jotkut kiinteistöyhtiöt hoitavat myös kaupungille vastuulle kuuluvat alueet kiitettävästi. Kun taas viereinen kiinteistö saattaa siirtää lumia vartavasten tehdystä ”lumitiloista” kaupungin vastuulla olevalle pyörätielle, mitä kaupunki ei hoida, eikä edes välitä laittomista lumensiirroista. Taas jotkut kiinteistöt eivät tee mitään. Pyöräväylien hoidossa mihinkään ei voi luottaa: ei kaupunkiin eikä kiinteistöihin. Yritä siinä sitten houkutella uusia pyöräilijöitä leppoisasti pyörää taluttaen tai jopa kantaen. Ajamalla se vielä saattaisi onnistua.

”Hei.

Auraamme ja hiekoitamme Bulevardin ajoradan ja pyörätiet. Kiinteistöjen velvollisuutena on hoitaa jalkakäytävien talvikunnossapito ja aurausvallien poisto pyörätien ja jalkakäytävän välistä.

Yleisten töiden lautakunta on kuitenkin muistaakseni -90-luvulla tehnyt päätöksen, että kiinteistöt saavat varastoida lunta pyörätiellä, joten odotamme uutta päätöstä, jossa varastointilupa kumotaan.

terv. XXX XXX (nimi poistettu allekirjoittaneen toimesta)

vastaava työnjohtaja

STARA” (sähköpostivastaus kyselyyn Bulevardin tekemättömyydestä 27.1.2012)

*******

”Hei – jopas omituista. Hoidetaan järjestykseen. Palaan asiaan.

Yst. Pekka S.” (apulaiskaupunginjohtajan sähköposti samaiseen asiaan 9.2.2012)

 

Rakennusviraston esitys talvihoidon varautumissuunnitelmaksi

Yleisten töiden lautakunta hyväksyy vuosittain ennen talvea talvikunnossapidon varautumissuunnitelman, jonka Rakennusvirasto (HKR) on laatinut. Listalle on koottu tilapäisiä paikkoja lumelle, mikäli talvesta tulisi runsasluminen. Suunnitelmassa lumitiloiksi muuttuisivat lukuisat jalkakäytävät (lähinnä esikaupunki), torit, aukiot, autojen kääntöpaikat sekä Bulevardin pyörätie! Loistava ehdotus muutenkin niin pyöräilymyönteiseltä virastolta. Enää pitäsi tietää mikä yhteys korvaisi Bulevardin matkalla Hietalahdesta Espalle, tai toisinpäin? Isoroban kävelykatu? Jokin sekaliikenne yhteys: Lönkka, Uudenmaankatu? Vaiko Baana? Mikä? Sitä varaussuunnitelma ei kerro. Vai onko kyseessä puhtaasti se, ettei haluta hankkia kalustoa nykyisille väylille ja yritetään pitää sellaista mielikuvaa yllä, ettei niitä voida hoitaa. Halutaan, että väylät sopeutuisivat nykyiselle kalustolle, eikä niin, että kaluston pitäisi sopeutua tuleville yksisuuntaisille väylille. Onneksi aika on muuttanut ainakin osan lautakuntajäsenistä pyöräilymyöteisiksi ja kyseinen ehdotus (Bulevardin pyörätiestä lumitila) torpattiin. Mutta kenelle tulee edes mieleen ehdottaa moista? Se että Bulevardi on ollut kautta historian mahdoton pyöräillä ei tarkoita sitä, ettei sitä voitaisi hoitaa pyöräiltäväksi. Kahtena edellisenä talvena siitä käytiin kovaakin sähköpostikeskustelua ja mm. helmikuussa 2012 apulaiskaupunginjohtaja Sauri lupasi selvittää ja hoitaa asian kuntoon. Mikään ei muuttunut.

Jotkut huoltofirmat omaavat riittävän kapeat koneet ja epähuomiossa auraavat myös kaupungin vastuualueita. Kaupunki ei itse kapeita koneita tarvitse, vaikka vastaavatkin Etu-Töölön jalkakäytävien hoidosta. Miksi jotkut onnistuvat Bulevardin hoidossa, kun taas toiset kertovat samaa tarinaa vuodesta toiseen? (Auraus päättyi seuraavan kiinteistön kohdalla)

”Selvityksen pohjalta suositellaan reittikohtaisen talvihoidon kokeilua testireiteillä ja uusien talvihoitomenetelmien testaamista samassa yhteydessä. Talvihoidon kustannukset eivät vaikuta kohoavan merkittävästi reittikohtaisen talvihoidon myötä, etenkin kun reittien määrä voidaan testausvaiheessa pitää pienenä ja lisätä vasta, kun testireittien talvihoidosta sadut kokemukset on analysoitu. Ensimmäisenä valittu testireitti on pääosin luonteeltaan nykytilanteen mukainen yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Tältä on huomioitava, että toisen testireitin tulisi olla tyypiltään tulevaisuuden käytännön mukainen kolmitasoratkaisu, jolloin saataisiin selkeää tietoa talvihoidosta reitillä, joka vaatii räätälöidyn kaluston ja jolla pyörätie talvihoidetaan erikseen.” (Pyöräväylien talvihoidon kehittäminen Helsingin kantakaupungissa, Ramboll/Ksv 2012)

Ne kustannukset

Mutta aina kun puhe siirtyy kolmitaso- tai puurivillä eroteltuihin pyöräteihin, niitä vastustetaan myös kustannussyistä, koska enää ei pysty molempia hoitamaan yhdellä kerralla. Kaupunki on kyllä valmis hoitamaan samassa tasossa kulkevia eroteltuja tai yhditettyjä väyliä myös kantakaupungissa taloyhtiön puolesta, eli ”kustannustehokkaasti” yhdellä aurauskerralla. Mutta jos väylä toteutettaisiin laadukkaasti eroteltuina joko kolmitasona tai puurivillä, silloin kaupungille jäisi edelleen vain yksi aurauskerta, sillä silloin kiinteistön vastuulle tulisi jalkakäytäväosuus. Ainoastaan Etu-Töölössä ja esikaupungissa jouduttaisiin auraamaan kahdesti. Etu-Töölössä ei montaa hyvin eroteltua ”pääväylää” tule jatkossakaan olemaan ja esikaupungissa yksi aurauskerta ei väyläleveyden ja erottelun takia enää riitä. Niitä pitäsi jo nyt aurata kahdella vedolla.

Kolmitaso, eli yhdellä aurauksella mahdottomuus. 130cm leveä kone ja edelleen yksi aurauskerta kaupungin rahoista. Jalkakäytävä kuuluu kiinteistölle. Miten niin kustannukset lisääntyvät?

Mikään ei ole niin pysyvää kuin jatkuva muutos. Nyt on muutoksen aika.

Bulevardilla talvihoidon hoitoluokka on II.

”II luokan kaduilta poistetaan lumi, sohjo ja jää niin, ettei synny liikennettä haittaavaa epätasaisuutta. Liukkaus torjutaan heti I luokan katujen jälkeen.” (HKR, hoitoluokitus)

Lisälukemista:
Tukholman toisenlainen auraustyyli
Asenne, arvot ja auraus: talvisia kuvia Tukholmasta
”tukholmalaistyylinen” vuoropysäköinti
Tehostettu talvihoito