Helsinki

Aikamatka 60-luvulle – kriittinen pyöräretki goes Hakamäentie

perjantai, 7. syyskuuta 2012

Syyskuun kriittinen suuntaa menneisyyteen, aikaan jolloin moottorikatujen rakentaminen keskelle kaupunkia oli hyvä idea ja sujuvoitti liikennettä. Havainnointikohteena toimii Hakamäentie, joka rakennettiin 2000-luvulla 1960-luvun periaattein.

Hakamäentie on poikittaisväylä, joka kulkee Koskelantien ja Vihdintien välillä. Vuosina 2006-2009 Tiehallinto toteutti massiivisen hankkeen autoilun sujuvoittamiseksi: Hakamäentien totaalisen remontin.

Hakamäentie

Hakamäentie

Remontin myötä Hakamäentie paisui moottoritieksi keskelle kaupunkia. Tämä lukuisten eritasoliittymien ja siltojen järkäle rakennettiin täysin autoilun sujuvuuden ehdoilla. Pyöräilyä ”sujuvoitettiin” ja pyöräilyn turvallisuutta ”parannettiin” siirtämällä pyöräilijät mutkaisille ja mäkisille kiertoreiteille alikulkusokkeloihin pois autoilun tieltä. Pyöräteiden yhteyteen jätettiin vaarallisia näkemäesteitä. Parannukset tehtiin pyöräilijöiltä kysymättä.

Pyöräilijän sakkokierros

Hakamäentietä päivittäin kulkeva työmatkapyöräilijä joutuu remontin myötä polkemaan vuosittain jopa kymmeniä kilometrejä enemmän kuin ennen. Tästä ilosta hän on myös maksanut. Helsingin osuus yli sadan miljoonan euron jättihankkeen kuluista oli runsas kolmannes.

Hakamäentie on kuin henkiin herätetty dinosaurus, joka itsepintaisesti toteuttaa sen, mikä Smith-Polvisen suunnitelmassa tyrmättiin vuonna 1968. Tiistaina 11.9.2012 Kriittinen pyöräretki matkustaa menneisyyteen, 1960-luvun moottoritiefantasiaan. Poljemme Hakamäentielle, missä pyöräily ei ole liikennettä, vaan melualueita koristava maisemallinen elementti.

Kokoontuminen Narinkkatorilla tiistaina 11.9. klo 17.30, lähtö klo 18. Retki päättyy Tilkantorille Pikku-Huopalahteen. Tervetuloa mukaan!

Reittikartta: http://goo.gl/maps/X55xV

Facebook-tapahtuma: http://www.facebook.com/events/256126401163735/

Kriittisen pyöräretken järjestävät yhteistyössä Helsingin Polkupyöräilijät ja Helsingin seudun Maan ystävät.

Liittymäsolmun estevaikutus

Lisätietoja:

Petri Sipilän juttu Hakamäentiestä Polkija-lehdessä (sivu 12):

Hakamäentie mediassa:

Toteuttajien omakehuja:

Hakamäentie ennen remonttia:

Tietoa Smith-Polvisesta:

Moottoritien Munkkivuori-Koskela yleissuunnitelma, Smith-Polvinen 1968. Tästä Hakamäentie on saanut alkunsa.

 

11 thoughts on “Aikamatka 60-luvulle – kriittinen pyöräretki goes Hakamäentie

  1. Hakamäentie ei ole moottoritie eikä sellaiseksi muutu. Se on monikaistainen tie, osin taajaman ulkopuolella. Moottoritien alkaminen osoitetaan liikennemerkeillä 561 ja moottoritien päättyminen merkillä 562. Kyseessä ei ole myöskään moottoriliikennetie (merkit 563 ja 564). Kyseisiä liikennemerkkejä ei ole Hakamäentiellä nähtävissä vai onko? Joku itki Soininvaaran palstalla, että pitääkö tämä nimitysasia ottaa aina esille. Totta kai pitää, koska oikeatakin tietoa on olemassa.

    1. On terävä havainto, ettei Hakamäentie ole juridisessa mielessä moottoritie. Tieliikenneasetuksessa sanalle ”moottoritie” on asetettu tietty määritelmä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kyseistä sanaa voisi arkikielessä käyttää muillakin tavoin, esimerkiksi vertauskuvannollisesti. Viestintää on myös lakitekstien ulkopuolella.

      Tässä yhteydessä sana ”moottoritie” kuvaa tietä, joka on tarkoitettu moottoriajoneuvoille. Se on myös mittasuhteiltaan jopa massiivisempi kuin jotkut tla:n mukaiset moottoritiet. Pyöräteistä käytetään joskus ilmaisua ”perunapelto”, vaikkei niillä oikeasti voi kasvattaa perunoita. Hakamäentie ei myöskään oikeasti ole dinosaurus.

  2. Hyvä että tähän kiinnitetään huomiota. Ajoin ennen päivittäistä työmatkaa tuota hakamäentietä pitkin. Silloin pyörätie kulki vielä kadun sivussa, ja muutamalla suojatiellä ylitti risteävät kadut. Pyöräily oli sujuvaa ja nopeaa. Hieman tuulista joskus, mutta se ei haittaa.
    Remontin jälkeen tilanne huononi oleellisesti pyöräilijän kannalta. Mutkittelevat alikulut tekevät matkanteosta hankalampaa. Reitti muuttui hitaammaksi, koska mutkat, ja ylämäet+alamäet lisääntyivät. Ja mikä oleellista, turvallisuuden tunne laski. Aiemmin reitillä ei ollut näkemäesteitä kun reitti kulki kadun varrella. teiden ylitykset eivät olleet ongelma. Nyt alikulkuihin joutuu hidastamaan kävelyvauhtiin, jotta tien voi alittaa turvallisesti, koska mutkat ovat juuri ennen tunnelia. Shikaanin malliset mutkat ovat mäissä, jolloin noihin mäkiin ei voi edes ottaa vauhtia. Liukkaana vuodenaikana mutkaiset mäet ovat vaikeita, etenkin kuorman kanssa, kuten lapset pyörän kyydillä.

    Ja autoilijan näkökulma: Hakamäentie on nyt tarpeettoman iso. Suuri, tyhjä leveä tie kannustaa ajamaan reipasta ylinopeutta. Siinä ehdottomasti on moottoritien tuntua – tarpeettomasti kaupungin ytimessä. Tällä tienpätkällä autoilija saa vauhdin tunnetta, jota sitten luonnostaan jatketaan haagan, käpylän ja kumpulan suuntaan, jossa taas pitäisi ottaa kevyt liikenne huomioon, kuten kaupungissa kuuluukin. Pyörää ja autoa käyttävän ja lähistöllä asuvan mielestä hakamäentien remontti oli siis monilta osin epäonnistunut. Pääosin juuri tuon areenan lähistöllä olevan osuuden massiivisuuden ja epäonnistuneen kevyen liikenteen väylän suunnittelun takia. Myöskään veroja maksavana kaupunkilaisena en toivoisi että rahoja käytetään tällaiseen.

  3. Hakamäentien muista erikoisuuksista mainittakoon pitkä siltaosuus junaradan yli, jossa ei ole muuta tilaa lumien varastointiin talvella kuin se pohjoisreunassa kulkeva pyörätie/jalkakäytävä.

    Kun siihen lumisena talvena pusketaan leveän ajoradan lumimäärä, niin ei siihen jää paljoa tilaa jalankulkijalle tai pyöräilijälle. Itse olen kulkenut tuosta eräänä helmikuisena päivänä, jolloin kyseinen osuus oli lähes kokonaan parimetrisen lumikasan peitossa. Siihen lumikasan ja ajoradan väliin jää kapea, muhkurainen kaistale, josta nipin napin mahtui kävelemään.

  4. pahus, piti tulla ensimmäistä kertaa kriittiselle, mutta en ehtinyt. toivottavasti oli porukkaa polkemassa.

  5. Sitä kiistämättä, että pyörätiet mokattiin remontissa, niin Hakamäentien remontti kyllä paransi ja sujuvoitti autoliikenteen yhteyksiä. Sen muutaman kerran kun ruuhka-aikoina olen siellä liikkunut ennen/jälkeen, niin ennen madeltiin koko matka, vaikka oli menossa esim. Pasilaan, nyt on jono vasta Hakamäentien päässä, jos on jatkamassa ap/ip-ruuhkan ”pääsuuntaan”.

    Jos hankkeesta vaikka 10% olisi käytetty klv-yhteyksiin, olisi varmaan saatu omat sillat lumitiloineen ratapihan yli kauemmas melusta… puistosta Postintaipaleelle, siitä vaikka Areenankujan pohjoispuolelle ja vielä kolmantena siltana Ratapihantien ”pohjoiskaarteen” pohjoispuolelle, jossa on jo kolmen suunnan klv-risteys. Halvemmallakin varmaan syntyisivät kuin Auroransilta.

Kommentoi