Eilen keskusteltiin Sosiaalifoorumissa aiheesta pyöräily, demokratia ja tasa-arvo. Puhumassa allekirjoittanut, Jari (Tukholma vs. Helsinki), Silvia Modig (vas), Timo Kontio (sdp) ja Marek Salermo.

Keskustelua ei videoitu, mutta kyllä sarjakuvitettiin. Aino Sutisen piirroksista saa hyvän yleiskuvan siitä, mistä ja miten seminaarissa puhuttiin.

Aino tiivistää hyvin tapahtuman sisällön; tässä jatkoksi joitakin omia pohdintojani aiheen tiimoilta.

1. Tukholma on hyvä paikka ottaa oppia monessa asiassa. Ei siksi, että se olisi maailman paras pyöräilykaupunki, vaan koska kaikki uudistus siellä on tapahtunut viimeisen 10v aikana. Käytännön kokemus muutoksen saamisessa aikaiseksi on siis vielä tuoreena muistissa.
2. Ydinkysymys onkin, miten kaupungin organisaatio saataisiin ottamaan oppia Tukholmasta. Olisiko parasta viedä virkamiehiä sinne tutustumaan paikalliseen pyöräilyn edistämiseen, vai ehkä tuoda Tukholmasta joku guru tänne opettamaan meitä?
3. Pyöräilyn aktiivinen osallistuminen päätöksentekoon tuottaa oikeasti tuloksia, vaikka muutokset ovatkin joskus hitaita. Laiva on kuitenkin jo kääntymässä. Kuulema virastoissa näkyy selvästi se paine, jota pyöräaktivismi luo, ja se tekee mahdolliseksi muutoksia jotka olisivat muutoin utopiaa.
4. Autopaikkanormit ja ylipäänsä autoilun vaatima tila ovat yksi merkittävimpiä kaupunkisuunnittelun ongelmakohtia. Kaupunkia olisi paljon helpompi kehittää, jos autoilun edistämiseen ei käytettäisi niin paljon voimavaroja.

Ensi lauantaina (28.4.) muuten on Sellon kirjastossa keskustelu pyöräilyn sujuvuudesta ja kehittämisestä Espoossa. Fillarilla kohti kesää -tapahtumaan kuuluu myös pyöräretkeä ja muutakin ohjelmaa. Jos missasit tämän paneelin, sinne sitten. Mukana pyöräilijöinä ainakin Timo Hast (HePo) ja Mikael Sorri (FIllarit Liikkeelle).