Helsingin tämän vuoden budjetissa on määräraha seuraavalla kirjauksella
Kyseisissä määrärahoissa varaudutaan 500 000 euron määrärahalla pyöräilyn edistämiseen eri hallinnonaloilla, sisältäen pyöräkeskus-hankkeen pilottivaiheen toteutuksen. Rahojen käyttö koordinoidaan pyöräilyprojektissa.
Rahoista noin 150 000 euroa on varattu pyöräkeskushankkeelle. Alkujaan määräraha kun oli vain sitä varten ja tuon kokoinen. Tuosta 350 000 euron korotuksesta saa kiittää Vihreää ryhmää, joka nosti sen ehdotuksestani yhdeksi budjettitavoitteeksi ja sai sen neuvotteluissa läpi.
Eli nyt on vajaat 350 000 euroa käytettävissä pyöräilyn edistämiseen. Periaatteessa siis mihin tahansa, mikä saa ihmiset pyöräilemään enemmän. Miten se pitäisi käyttää?
Jotta edistäminen ei jäisi vain virkamiesten varaan, vien tämän postauksen kommenteissa tehdyt ehdotukset pyöräilytyöryhmään. Ei se ihan ideaalidemokratiaa ole, mutta antaa jonkinlaisen mahdollisuuden saada hyvät ideat listalle mukaan.
Käytännössä rajat ovat suunnilleen seuraavat (koska tämä on ensimmäinen kerta tälläisten rahojen kanssa, homma hakee vielä vähän muotoaan,e ikä ole ihan selvää, mihin kaikkeen niitä voi käyttää)
- Ei infran (pyöräteiden jne) rakentamista, koska sille on oma 3 miljoonan budjettinsa rakennusvirastossa
- Ei liikennesuunnitelmia, koska ne kuuluvat KSV:n normaaleihin töihin
- Kaikenlainen markkinointi sopii kuvaan
- Kaikenlaiset ”liikkumisen ohjauksen” hankkeet sopivat raamiin
- Erilaiset virastojen yhteistyön kehittämiset sopinevat listalle
- Työt, joita virastot eivät tee, mutta niiden ehkä pitäisi tehdä, saattavat sopia listalle. Esimerkiksi pyöräilyn kehittämisen kokonaissuunnitelma.
Pyöräilyprojektin ehdotuksen rahojen käytöstä tekee käytännössä valmisteluryhmä kokouksessaan 9.2. Ehdotuksia käsitellään alustavasti jo torstaina 12.1., eli paras aika heittää ideoita on siis juuri nyt.
Tässä pari omaa ehdotustani esimerkeiksi ideointiin
- Pyöräilyn kehittämisen kokonaissuunnitelma (Bicycle Master Plan, Martti, mikä tälle nyt olisi oikea suomennos?), eli suunnitelma, jossa käydään läpimitä kaikkea pitäisi tehdä, miten pitäisi tehdä, kenen pitäisi tehdä ja mitkä ovat prioriteetit
- Talvikunnossapidon menetelmien kehittäminen palkkaamalla diplomityöntekijä selvittämään pyöräväylien ylläpidon eri mahdollisuuksia ja kokemuksia esim. Oulussa, Tukholmassa ja muualla sekä tekemään ehdotuksia.
- Fillarikanavan ottaminen oikeasti käyttöön. Sen tekniseen viilaamiseen lienee muuta rahaa tulossa, mutta pitäisi kehittää myös prosessi palautteen saamiseksi käyttöön.
Reittiopas taitaa olla pääosin HSL:n vastuulla, mutta sen pyöräilyosuuden kehittäminen voisi olla ihan harkinnan arvoinen sijoituskohde. Loppujen lopuksi melko pienellä käyttöliittymäviilauksella siitä saisi selvästi käytettävämmän tuotteen ja vielä jos parantaisi vähän tarkkuutta, jolla se kertoo pyöräteiden laadusta ja sijainnista voisi tuolla houkutella huvipyöräilijöitä tekemään vähän suuremman osan matkoistaan polkien.
Reittiopas on kuitenkin erinomainen väline juuri siihen, kun etsit ensimmäistä kertaa pyörätietä uuteen paikkaan alueella, jonka saatat tuntea muuten, mutta et ole aivan varma missä pyöräilyväylät kulkevat.
Mulle kelpaisi pyöräilyn edistämisporkkanaksi jonkinlainen for dummies -tasoinen opastus pyörän huollossa (lähtien ihan perusasioista kuten kumin paikkaamisesta, pinnojen kiristämisestä, jarruvaijerin tsekkaamisesta ja mitä sitä nyt tarviikaan omatoimisen pyöräilijän osata). Jos olis jokin DIY-henkinen verstas, johon voisi tulla tsygän kanssa, ja vaikka varata konsultointiajan? Ehkä jopa ostaa varaosia samaan syssyyn. Se olis ehkä jostain kaupallisen pyörähuollon ja ’kansanopiston fillarihuoltokurssin’ välimaastosta 😀
Ainakin tässä talvikauden kynnyksellä perustettu Pyöräpaja ry pyrkii vastaamaan juuri tähän tarpeeseen ja omalla tahollaan yliopiston pyöräilyseura Prologi on kerran lukukaudessa järjestänyt Porthanian edustalla pyöränkorjaustempauksia. Eivät tietääkseni kysyneet opiskelijakorttia kuminpaikkausta opettaessaan.
Itse en ole juuri sotkeentunut kumpaakaan toimintaan, joten en osaa enempää kertoa. Ehkäpä joku blogia lukeva Pyöräpaja-aktiivi valottaisi hankkeen suunnitelmia?
Pyöräpajalla olisi myös tarkoitus pitää erilaisia opastuksia. Kuminpaikkauskurssia alkuun. Avoimet pajat tulisi olemaan auki pari iltaa viikossa entiseen malliin. Avoimissa pajoissa on ollut aina apua tarjolla. Kuitenkin tarkoitus on, että kävijät korjaavat pyöränsä itse. Pajat ovat lähinnä niille joilla ei ole varaa korjauttaa pyöräänsä liikkeissä tai siihen vaadittavia tiloja. Kierrätysosia pyritään käyttämään mahdollisimman pitkälle.
Tilat, joissa olisi mahdollisuus myös hitsaustöihin kiinnostaisi. Näillänäkymin varaa tulee olemaan vain pienen kopperon vuokraan. Suunnitelmissa on ollut pitää uutta pajaa pystyssä ensin vuoden verran ja katsoa kuinka homma lähtee etenemään.
Pyöräkeskushankkeeseen ei haluta mukaan. Paja pyritään pystyttämään kantakaupunkiin, Vallila-Kallio-Hermanni-Pasila ympäristöön.
Onko pyöräpajalla jotain yhdistystä/tms, jonka kautta avustuksen voisi antaa? Tuki tälläisille hankkeille olisi minusta yks hyvä osa edistämistoimissa. Jokunen tonni on pyöräpajalle jo merkittävä summa, muta ei tuossa kokonaisbudjetissa vielä tunnu missään.
Mutta tosiaan, luulen että byrokratiaa varten tarvitsee yhdistyksen.
Yhdistys on perustettu joulukuussa 2011, nimeltään pyöräpaja ry. Vielä ei näy rekisterissä, mutta pankkitili sen nimiin on saatu avattua.
Haluaisin tehdä enemminkin vain huomion aikaisempaan kommenttiin kuin varsinaisen ehdotuksen.
Pyöränhuolto tempaukset varmasti saavatkin kiinostusta tiettystä osaa ihmisistä, kuten varmasti monet tämänkin pyöräilyblogin lukijoista, mutta samalla täytyy todeta miten pahasti ammutaan omaan nilkkaan, jos tarkoituksena oli kuitenkin houkutella suuret massat pyöräilemään. Jos käänettäisiin tilanne aivan päälaelleen ja halutaankin edistää esimerkiksi autoilua, olisiko autonhuoltopajat se ensimmäinen keino saada suuret massat autoilemaan? Tuskin sieltä löytyisi muita kiinostuneita kuin niitä, jotka ajattelevat autoilun harrastuksena, ei liikkumismuotona.
Samallatavoin mielestäni Suomessakin ensisijaisesti pitäisi muuttaa ajatusmallia pyöräilystä harrastuksena pyöräilyyn liikkumismuotona. Moni harrastaa jo ties mitä sählyä, tanssia, tai keilausta. Eivät he halua harrastaa pyöräilyä, mutta he voisivat haluta matkustaa harrastukseensa pyörällä.
Nyt kampanjat pyöränhuoltopajoista, vaikka hyviä sinänsä ovatkin, vain ruokkivat lisää tätä vallitsevaa ajatusmallia pyöräilyä harrastuksena, eikä niinkään suurten massojen liikkumismuotona.
Olen asustellut Helsingin lisäksi mm. Kööpenhaminassa ja Edinburghissa, ja juuri tässä ajatusmallissa ja asenteissa pyöräilyä kohtaan tuntuu olevan se ratkasevin ero. Sanoisin, että Edinburgh on lähempänä Helsinkiä siinä, että ihmiset eivät tunnu edes uskaltavan hypätä satulaan ilman, että on huomioliivit ja coretex haalarit päällä. Pitäisi luoda mielikuva pyöräilystä helppona liikkumismuotona mihin ei liity se, että sitä tarvitsee harrastaa.
Let me put it this way: Esitettäisiinkö autoilua teettämällä kirja auton huollosta?
Pyöräpaja (ry) on etsimässä uusia tiloja ja rahoitusta toiminnalleen. Ruohonjuuritasolla toiminut pyöräpaja on pyörinyt aikaisemmin rajasaaressa entisen virusteatterin sivurakennuksessa sekä sosiaalikeskus Sataman kellarissa. Toimintaan kuuluu avoimen pyöräpajan pitäminen, pyörien kierrätys, tietotaidon jakaminen ja pyöräilykulttuurin kehittäminen. Toiminta on voittoatavoittelematonta ja pyörii vapaaehtoisvoimin.
Jonkinlainen tiedotuskampanja polkupyörän asemasta kaupunkiliikenteessä voisi olla tarpeen. Sekavat risteyssääntöjen uutisoinnit ja jalkakäytäväpyöräilyn kulttuurin voisi saada aisoihin muistuttamalla faktoista, jotka oikeasti liikenteessä pätevät. Finlex for dummies siis hakusessa.
Hieman samoilla linjoilla olen. Vaikka nykyään monella onkin navigaattorit ja kännykässä netit ja karttasovellukset yms, mielestäni kunnollinen paperikartta auttaisi ihmisiä liikkumaan. Siinä samassa vihossa tai perinteisemmän muotoisessa kartassa voisi olla juuri tuo pyöräilyn säännöt for dummies vaikka kuvien kera. Myös nettiin voi laittaa jonkin sivuston, jolla esimerkiksi tekstin, kuvien ja videoiden avulla käydään kädestä pitäen läpi asioita: miten lukitset pyörän, minne se kannattaa lukita, miten pyörää huolletaan ja miten liikenteessä pitää olla.
Yhtenä näkyvänä hommana voisi olla esim. kilometrikisan yhteyteen järjestettävä erillinen haaste, jossa vaikkapa viisi normaalisti autoa tarpeettoman lyhyisiin työmatkoihin käyttävät sitoutuisivat työmatkapyöräilyyn vaikkapa vain kuukauden ajaksi. Tänä aikana he kirjoittaisivat blogia fiiliksistä, miltä työmatkapyöräily tuntuu – mikä toimii, mikä ei. Ennen haasteen alkua jokaiselle annetaan käyttöön hyvä fillari kaikkine varusteineen, jotta ajonautinto ei ainakaan sen vuoksi kärsi. Palkintona (jos kuukausi tosiaan pyöräilty ja blogia ylläpidetty) jokainen voisi saada käyttämänsä varusteet itselleen.
Kilometrikisa saa kuitenkin joka tapauksessa näkyvyyttä, joten tuohon yhteyteen tällainen erillishaaste olisi luonnollinen jatke. Kandidaatitkin saattaisivat löytyä kilometrikisaan osallistuvista yrityksistä suhteellisen helposti.
Facebookiin seurantakampanja, blogeja kommentoineille viikkoarvontoja, blogit jakoon kaupunginhallitukselle ja -valtuustolle jne. jne.
Itse olen aavistuksen skeptinen tuollaisen pyöräilyn masterplaanin toteuttamisen suhteen. Siitä tulee helposti liian ylimalkainen (ei toimi riittävän selkeästi jatkosuunnittelun pohjana) ja työ ajautuu helposti jollekin konsulttitoimistolle jossa sitä tekvät autoilevat konsultit joilla ei ole pyöräilystä välttämättä mitään hajua. Mutta jos tekemiseen löytyy riittävän hyvä työryhmä koostuen pääosin pyöräilijöistä, muutamalla liikennesuunnittelijalla ja muilla tarvittavilla ammattilaisilla höystettynä, niin ajatus voisi olla hyvä. Paras vaihtoehto olisi tietenkin jos löytyisi aktiivipyöräileviä ammattilaisia, mutta asian kirjaaminen tarjouspyyntöasiakirjoihin voi olla haastavaa.
Yksi aihe omalle oppaalleen voisi olla työnantajille suunnattu läpyskä, missä on perusteltu selkeästi pyöräilyn hyötyjä ja mitä tarpeita esimerkiksi ympärivuotinen pyöräily työnantajalta vaatii. Työnantajien panostus sosiaalitilojen ja fillareiden säilytyspaikkojen osalta on ratkaisevan tärkeää hyötypyöräilyn edistämisessä. Opas pitäisi laatia niin että se olisi hyvä apuväline firmojen pyöräaktiiveille usein autoilevaa ja pyöräilyn merkitystä halveksivaa johtoa vastaan – eli lyhyt, ytimekäs ja asiat euroina perusteleva.
Hei tuo työnantajaopas on hyvä idea. Hepolla on suunnitteilla ”hyvä työpaikka pyöräillä” projekti, jossa työpaikkoja opastettaisiin ja neuvottaisiin pyöräilyn edistämisessä. Tuon voisi lisätä siihen projektiin. Kaupunki voisi vaikka vastata painokuluista, taitosta ym.
Löytyykö sisällön kehittämiseen täältä kiinnostuneita?
Vähän muunneltuna sama paperi pitäisi saada kaikkien taloyhtiöiden saataville, jotta pyörien säilytysmahdollisuudet kotona parantuisivat.
Tuomakselle ja alkuperäiseen postaukseenkin liittyen:
Itse pyöräpaja-hankkeessa mukana olevana näen juuri tuon perustason (kuminpaikkaus, vaihteiden säätö jne.) huoltotoimenpiteiden opettamisen äärimmäisen hyvänä tapana edistää pyöräilyä. Villi veikkaus on että aika monella pyöräreissu jää tekemättä juuri sen puhjenneen kumin takia… Tietenkin pyöräpajan tarkoituksena on myös pidemmälle viety rakentelu mutta jokaiselle jotakin…
Toivoisin oma pyörä ojassa että tuosta rahasta saataisiin lohkaistua jonkinlainen osa erilaisten järjestöjen ja ryhmien pyörähankkeille. Viime vuonna erilaiset pyöräilyyn liittyvät tempaukset ( kriittiset pyöräretket, yöajot ym.) edistivät varmasti mielikuvaa fillaroinnista positiivisena ja tyylikkäänä liikkumismuotona.
Itse kriittiisiä järjestäneenä minulle tulee mieleen kysymys siitä, mihin rahat käytettäisiin. Pyörätempaukset kun tuppaavat olemaan kovin halpoja 🙂
Kriittisillä pyöräretkillä on ollut mahdollisuus käyttää HePon rahaa muutamia satasia, mutta käytännössä rahaa ei ole juuri mennyt. Jos kaupungilta saisi vaikka 500 tai 1000€ pyörätempaukseen, mitä sillä kannattaisi tehdä? Ideoita saa heittää.
tee itsellesi pyörä -tapahtuma
Helsingin pyöräreitistö on niin perseestä, että minusta tämäkin vähä raha kannattaa käyttää ensisijaisesti sen selkeyttämiseen. Siksi ehdotan annettujen ohjeiden vastaisestI:
Maalatkaa (keskustaan) sellaisille kaduille, missä ei ole pyöräteitä tai kaistoja, tällaisia merkkejä (oikeastaan kyseessä ei ole uusi pyöräreitti tai -tie tai kaista).
http://www.kaupunkifillari.fi/wp-content/uploads/2011/10/Virginia.png
350000 eurolla niitä saa jokusen. Viesti on: Tässä saa (ja lain mukaan myös pitää) ajaa pyörällä.
Täällä Berkeleyssä muuten pyöräkorjaamot tarjoavat asiakkailleen pyöräpajaa käyttöön ilmaiseksi.
Tää ois niin hyvä. Jokapaikkaanpyöräilevänä huomaan päivittäin kanssaliikkujien harmistuksen pelkästä pyöräilijän läsnäolosta, vaikka ihan luvallisella pyöräilypaikalla. Autoilijoita kiukuttaa, kävelijöitä pelottaa, itsellä koko ajan tunne, että on vaan muiden harmina tuolla liikenteessä. Merkattu väylä (vaikka olisikin jaetussa käytössä muiden liikkujien kanssa) ehkä auttaisi kaikkien fiilikseen. Ja pyöräväylä sitten autojen sekaan, ei jalankulkijoiden!
Osittain saman asian ajaisi tuhannet pyörätaskut, yhdellä teolla kaksi funktiota. Eli jokaiseen valo-ohjattuun risteykseen niillä kaduilla, missä pyöräilyä ei ole kielletty (ja taskut tulisivat luonnollisesti myös kaikkiin 1-suuntaisiin toteutuksiin, niin kuin siitä on jo tarpeeksi jauhettu ”pyörätie ja -kaista laskeutuu risteyksissä aina osaksi katua”).
Mihin rahat:
Rahoja voisi myös käyttää lukuisiin oikeisiin ja tarpeellisiin tutkimuksiin. Oli sitten kyse pyöräilykypärästä, tai liikennemerkkien yhtenäisyydestä, hyvän infran tarpeellisuudesta yms. Harhakuvien ja väärien oletuksien oikaisut selvisivät tutkimuksista.
Lisäksi yhteistyötä ja yhteisiä projekteja Skal:in ja Hta:n kanssa tms.
Niin se motivaattori tälle unohtui mainita: Nämä merkinnät auttaisivat niitä pyöräilijöitä, jotka eivät uskalla ajaa autotiellä, ja käyttävät siksi laittomasti jalkakäytävää, aiheuttavat vaaratilanteita, ja lietsovat siten pyöräilyvastaista mielialaa. Siirtyminen autojen sekaan taas sujuvoittaa pyöräliikennettä ja tekee siitä turvallisempaa, sillä mitä enemmän pyöriä on autojen seassa, sitä terveemmin niihin suhtaudutaan, ja sitä turvallisempaa ja mukavampaa on on ajaminen. Aloitetaan Hämeentiestä.
Pyörätaskuista sanoisin, että mulle ei ole valjennut niiden autuaaksitekevä vaikutus, kun normaalioloissa pystyn ryhmittymään autojen sekaan turvallisesti muutenkin, mutta jos joku ne kokee hyödyllisiksi, niin en mä niitä vastustamaankaan ala. Näitä isoja merkintöjä pidän kyllä hyödyllisempinä.
Laitetaan nyt vielä pari:
Pyöräparkkeja metroasemille sisätiloihin, mieluiten laiturille, tai muulle alueelle, jossa on oltava voimassa oleva matkalippu. (en tiedä onko tämä ohjeissa tarkoitettua ”infraa”).
Missään nimessä tätä raha ei pidä tuhlata ”johonkin” vain siksi, että se pitää tuhlata johonkin.
Ainakin pyöräparkkien kokonaissuunnittelu on sellaista virastojen yhteistyötä, joka nykyisellään vaan puuttuu. Se siis sopisi varmasti listalle. Toteutus luultavasti pitäisi kaivaa eri virastojen budjeteista sitten.
Mutta ihan jo se, että joku selvittäisi kaikkien juna- ja metroasemien pyöräparkkien tilanteen, kehittämismahdollisuudet ja vastuuviranomaiset henkilötasolle, olisi arvokasta työtä. Nykytilanne kun on ihan käsitämätön soppa.
Mm. Tuomaksen ja Juha H.:n kommentissa oli mielestäni juuri oikeita asioita. A) ei pidä satsata jo (hyöty)pyöräilyä harrastaviin ja heidän palveluihinsa B) Yleinen master plan jää helposti liian teoreettiseksi. C) Tärkeintä on suurten massojen tietoisuuden lisääminen siitä, että työmatkapyöräily ei ole fillariniilojen extreme-touhua, vaan jokaiselle kaupunkilaiselle järkevä (järkevin) liikkumismuoto.
Master Planin sijaan tulisi mielestäni tehdä konkreettinen viestintäsuunnitelma, jossa määritellään tavoitteet ja toimenpiteet yksityiskohtaisesti. Oikein laadituilla ja kohdennetuilla viestintäkampanjoilla voidaan tavoittaa halutut kohderyhmät. Oma lehmä on tässä vahvasti ojassa, sillä pyöräilyfanaatikkona ja viestinnän ammattilaisena olen enemmän kuin valmis tarttumaan tätä projektia sarvista.
Joku pääkaupunkiseudulla asuva ja pyöräilevä voisi kuvata muutamia mallivideoita siitä, miten töihin mennään autolla, miten kauan siinä menee kotiovelta työpaikalle ja vastaava pyörällä. Sitten ihmiset pitäisi saada katsomaan näitä videoita.
Yksi hyvä viestinnän tai kampanjoinnin kohde olisi pyöräilijöiden ”opettaminen” tai kannustaminen ajamaan autoliikenteen seassa, pois jalkakäytäviltä. Siihen on aika monella iso kynnys ja sen ylittäminen ei välttämättä vaadi ainoastaan infran rakentamista tai edes selkiyttämistä vaan ihan puhdasta rohkaisua, kannustusta ja opettamista. Tietenkin loppupeleissä infrakin pitää laittaa kuntoon tai vaikka maalata noita pyöräilybulevardimerkkejä katuihin, mutta viestinnällä on tässä myös iso rooli. Joku voisi ryhtyä järjestämään pyöräilykursseja. Työnantajat voisivat ostaa tällaisia työntekijöilleen. Lapsiperheitäkin voisi kannustaa ajamaan jopa alle 12 vuotiaiden kanssa ajoradalla rauhallisilla asuntokaduilla esikaupunkialueilla.
Marko Kosusen idea metroasemien pyöräparkeista oli erinomainen. Muutenkin saisi olla turvallisia ja säältä suojassa olevia pyöräparkkeja, joihin fillarinsa uskaltaisi huoleti jättää. Työnantajia tämä ei välttämättä kiinnosta, mutta kumma kun kauppakeskuksetkaan eivät ole tätä oivaltaneet.
Lisäksi poliiseille ja muille viranomaisille voisi järjestää koulutusta liikennesäännöistä, että saataisiin kuriin ristiriitaiset ja harhaanjohtavat lausunnot, joita liikennesäännöistä joutuu jatkuvasti lukemaan.
Hyviä ideoita. Muutama lisää. En osaa ollenkaan arvioida mitä nämä maksavat.
1) Pyöräily ja terveys -tiedotuskampanja, joka on suunnattu erityisesti 35+ väestölle. Painotus olisi työmatkapyöräilyssä: työmatkapyöräily ei (välttämättä) ole harrastus, mutta tapa kuntoilla ilman, että siihen kuluu ylimääräistä aikaa.
2) Jo pyöräileville kohdistettu liikennesääntökampanja. Pointtina on se, että pyöräily on ahdistavaa kun ei itse eikä yleensä muutkaan tiedä miten pitää ajaa. Jos saadaan pyöräilijöiden liikennerikkomukset vähenemään (erityisesti jalkakäytävällä ajo ja punaisia päin ajo), luo se puitteita paremmalle ”pyöräilykulttuurille”. Sanomattakin on selvää, että tätä ei pidä toteuttaa ärsyttävällä tai syyllistävällä tavalla ja että pyöräilykulttuuria edistetään paremmin onnistuneilla infraratkaisuilla, mutta myös kampanjalla voisi olla merkitystä.
3) Tämä on toistoa, mutta kaupunki voisi tukea kaikenlaisia paikallisia pyöränkorjauspajoja. Kaupunki voisi jopa järjestää niitä paikallisten kaupunginosayhdistysten ym. kanssa. Paikkaamattomat kumit ovat kuitenkin melko yleinen syy pyöräilykauden lopettamiseen. Jos samalla saadaan kunnon ilmanpaineet pyöriin, edistyy pyöräily kummasti.
4) Vielä heittona: jalkapumput jokaisen talonyhtiön pyöräkellariin asukkaiden yleiseen käyttöön.
Hyviä juttuja.
Moni onkin jo maininnut, että pyöränkumin tyhjentyminen on se ensimmäinen syy olla pyöräilemättä ja Janin kohdasta 4 tuli vain mieleen sellainenkin, että esimerkiksi Köpiksessä on käytännössä kaikkien pyöräliikkeiden ulkopuolella vappaastikäytettävä ilman otto letku. Eli liikkeen sisällä oleva kompressori on säädetty täyttämään normaalit pyöränrenkaat sopivan napakoiksi ja ulos tuleva letku soveltuu useimpiin venttiileihin.
Köpiksessähän tämä toimii hyvin, koska niitä pyöräliikkeitä on jokakulmalla, mutta miksei tälläistä palvelua voisi tarjota myös kaupungin toimesta. Hyvin mainostettuna ihmiset tietäisivät useimman niistä 10 pisteestä mistä saa ilmaa renkaisiin 24/7 milloinvain. Ja mikä tärkeintä, se kumi täytyy rehkimättä.
Nykyiset pyöräilijät pyöräilevät nykyisilläkin järjestelyillä. Ainut tapa millä on mahdollista parantaa pyöräilyoloja on tehdä pyöräilystä hyväksytympää. Tällä hetkellä yleinen mielipide pyöräilystä on ekohippi/ muuta lähiympäristöä terrorisoiva olio joka ei ota muita huomioon. Suurimmalta osin tämä johtuu:
– huonosta infrasta (johon emme tällä rahalla puutu)
– yleisestä asenteesta joka johtaa huonoon infraan, esimerkkinä Unioninkatu 45:n kohdalla työmaa joka pääsi Hesarin tänään 11.1 sivulla A14 otsikolla ”Pyöräilyvaara jatkuu kelissä kun kelissä”. Tähän voimme puuttua kampanjalla joka suuntautuu työmaajohtajille ja muille ammattilaisille kuten taxikuskeille jotta pyöräilijät otettaisiin paremmin huomioon. Samalla voisi kouluttaa päättäjiä pyöräilyssä (hirveän harvalla on oikeasti kokemusta muusta näkökulmasta kun autoilijan näkökulmasta) jotta infran kehittämisessä voidaan tehdä pyöräilystä suositumpaa ja muutettua Helsinki ja miksei muutakin Suomea viihtyisämmäksi paikaksi asua.
-yleisestä asenteesta, esimerkkinä jalkakäytävällä ajo ja vastaavasti liian läheltä ohitteleva autoilija. Kampanjan tarkoituksena olisi valistaa autoilijoita kunnioittamaan pyöräilijöitä teillä ja pyöräiljiöille painottaa sääntöjä ja sitä tosiasiaa että pyöräily muun liikenteen seassa (ei siis jalkakäytävällä) on sujuvampaa ja mukavampaa ja täten turvallisuutta kehitävää. Samalla sääntöjä rikkomalla aiheutetaan ainoastaan ärtymystä muissa osapuolissa ja tässä yhtälössä pyöräilijä häviää aina vaikka olisi miten oikeassa.
Tärkeintä on satsata heihin jotka eivät pyöräile. Heidät tulee saada mukaan positiiviseen ilmapiiriin joka johta siihen että useampi pyöräilee ja viihtyy pyörän selässä. Tämä hyödyttää kaikkia pyöräilijöitä, ja loppupeleissä kaikkia Helsingissä asuvia kun ympäristö rauhoittuu liikenteeltä ja vilkastuu elämällä.
Muitten kommenteista haluaisin painottaa seuraavia:
-Toni Tiainen says: Jonkinlainen tiedotuskampanja polkupyörän asemasta kaupunkiliikenteessä voisi olla tarpeen. Sekavat risteyssääntöjen uutisoinnit ja jalkakäytäväpyöräilyn kulttuurin voisi saada aisoihin muistuttamalla faktoista, jotka oikeasti liikenteessä pätevät. Finlex for dummies siis hakusessa.
-Ville says: Yhtenä näkyvänä hommana voisi olla esim. kilometrikisan yhteyteen järjestettävä erillinen haaste, jossa vaikkapa viisi normaalisti autoa tarpeettoman lyhyisiin työmatkoihin käyttävät sitoutuisivat työmatkapyöräilyyn vaikkapa vain kuukauden ajaksi. Tänä aikana he kirjoittaisivat blogia fiiliksistä, miltä työmatkapyöräily tuntuu – mikä toimii, mikä ei. Ennen haasteen alkua jokaiselle annetaan käyttöön hyvä fillari kaikkine varusteineen, jotta ajonautinto ei ainakaan sen vuoksi kärsi.
Lisäyksenä haluaisin tämän johonkin lehteen, vaikkapa Hesariin mainoksena.
-Marko Kosunen says: Maalatkaa (keskustaan) sellaisille kaduille, missä ei ole pyöräteitä tai kaistoja, tällaisia merkkejä (oikeastaan kyseessä ei ole uusi pyöräreitti tai -tie tai kaista). http://www.kaupunkifillari.fi/wp-content/uploads/2011/10/Virginia.png
350000 eurolla niitä saa jokusen. Viesti on: Tässä saa (ja lain mukaan myös pitää) ajaa pyörällä.
Viestinnällä hoidettavaa:
– Onko pyöräilijöillä tiedossa webbisivu, johon voi ilmoittaa pyöräilyreittien vioista?
– kun tie on poikki, pitää myös pyöräilijöiden kulku suunnitella ja merkitä toimivasti. Ilmeisesti tähän viittasi Unioninkadun remontti?
Työmatka- ja talvityömatkapyöräilyn edistäminen
– työmatkapyöräilyn tukeminen samanarvoiseksi muiden liikuntamuotojen tukemisessa samanlaisilla rahallisilla tuilla kuin muissakin lajeissa. Esim. varustehankintoja tai leasing-pyörien hankinta työmatkaliikenteeseen. Näitä tukimuotoja ilmeisesti jo käytetään, mutta kuinka laajalti ne tunnetaan?
– onko kaupunkipyöriä vielä käytössä? Mitä siitä on opittavissa?
Reittiopas on hyvä idea, samoin asenne pyöräilyä kohtaan, miten sitä voisi parantaa.
Näen työmatkapyöräilyn vähäisyyden johtuvan siitä, että suurin osa työskentelee nk. toimistoissa, jonne urheiluvaatetus ei oikein sovi. Kaikilla työpaikoilla ei ole mahdollisuutta vaihtaa vaatteita,säilyttää pyöräilyvaatteita, puhumattakaan mahdollisuudesta käydä suihkussa pyöräilyn jälkeen. Toisilla pyörämatka työhön on kohtuuton kuntoon nähden, jonka vuoksi joukkoliikenne,erityisesti metro- ja junaliikenne, helpottaisivat sekä tarvetta käydä suihkussa, vaihtaa vaatteita pyöräilyä varten että madaltaa kynnystä pyöräilyn aloittamiseen tuomalla mahdolisuuden kuljettaa pyörää osanmatkaa julkisessa kulkuneuvossa. Silloin mm. itähelsinkiläiset, pohjoishelsinkiläiset ja radan varrella asuvat voisivat ihan oikeasti havitella työmatkapyöräilyä. En usko, että tiedottamisella ja terveyskampanjoilla paljon motivoidaan, kyllä ihmiset tietävät jo, että säännöllinen liikunta on terveyden perusta ja mikä onkaan helpompi keino kuin tehdä se työmatkalla: Kun on työpäivän jälkeen kotona, on ”pakollinen ” terveyttä ylläpitävä liikunta suoritettu ja voi hyvällä omalla tunnolla syventyä muihin harrastuksiin.
Toisena näkökantana pyörien turvallinen ja valvottu säilytys kaupungilla voisi palvella täkynä ..nythän ei kunnollista pyörää uskalla jättää valvomatta kaupungilla, milloin on takapyörä viety ja milloin on vaan etupyörä enää jäljellä. Pyöräilyn tulee olla käytännössä toimivaa, meillä on jo varsin kattava ja turvallinen infrastruktuuri sitä varten , toimiva pyöräilykulttuuri vaan puuttuu. Tähän tarvitaan vähän päättäjiltä asennemuutosta ja yksilöiltä hieman viitseliäisyyttä ja työmatkasuunnittelua. Täkynä voi työnantaja, työterveyshuolto,kaupunki, urh. seurat ja järjestöt jakaa ajetuista kilometreistä jonkinlaisia bonuksia vaikka kukaan ei kai niiden vuoksi työmatkapyöräilyä aloita. Ja tanskalaiset ja hollantilaiset ovat kansana jo niin peruspihejä, jonka vuoksi siellä pyöräily nähdään ennen kaikkea rahallisena säästönä.
PS. Helsingin Kaupungilla oli vielä noin 10 vuotta sitten virkatehtvä jonka yksi tehtävä oli ajaa pyöräteitä läpi ja tarkastaa reittejä.Helsinginkaupungin Liikuntavirastolla voisi olla sivusto jonne voisi ilmoittaa pyöräreittien epäkunnoista ja jonne ilmoittamalla epäkohdat myös korjattaisiin viipymättä. Katu- ja viemärilaitos voisi suunnitella katujen huoltotyöt ja tehtävänsä toisia huomioimalla siten, että aina ottaisivat huomioon myös sen tosiasian, että jos alue, mikä joudutaan kaivamaan, on pyörätie niin sitä mitä todennäköisimmin ajaa myös joku pyörällä. Miten monta kertaa olenkaan ajanut pyörätietä, joka päättyy työmaakuoppaan!
Vielä yksi: Peruskoulun opetusohjelmaan ”pyöräkoulu”, joka on sisällöltään sama kuin autokoulu, mutta ajotunnit vedetään fillarilla autotiellä siellä missä se on laillista.
Jos tuntuu liian vaaralliselta, pitää kysyä ”miksi”. Pyörällä kun pitää voida ajaa turvallisesti myös autojen seassa.
Kehittelimme tätä ideaa taannoin Helsingin liikenneturvallisuusyhdistyksen (hely) kanssa. Siis ajatuksella, että viidesluokkalaisille pidettäisiin opetusretki siitä, kuinka ajaa ajoradalla. Heidän kun täytyy 12 täyttäsessään kadulle siirtyä, mutta kukaan ei opeta, miten siellä kuuluu ajaa.
Tässäkin projekti, johon kaupunki voisi hyvin antaa tukea. Tuosta kun tulee ksutannuksia, kun opetukset täytyy käytännössä järjestää työaikaan, eikä vapaaehtoisia jotka ovat silloin vapaalla riitä loputtomasti.
Olisiko liian harrastushenkistä yrittää saada pyöräilyä liikunnantunneille?
Moi,
Numeroitu lista, mutta ei tärkeysjärjestyksessä paitsi ensimmäinen.
1# Masterplan
Masterplania on moitittu täällä ja epäilty, että raha menisi hukkaan. Masterplan (oikea sellainen) on kuitenkin VÄLTTÄMÄTÖN, jotta Helsingistä tulee pyöräilykaupunki. Uskon, että Helsingissä ollaan jo riittävän kypsiä ohjaamaan masterplanin toteutusta sellaiseksi, kuin pitää (ei mikään autokonsulttien tekemä ”pyöräilyn kaksinkertaistamishaihattelu nr 3)
2# Fillarikanava oikeaksi palautekanavaksi
Tästä on jo suunnitelmat valmiina ja se sopii, kuin nenä päähän myös muuhun Helsingin kaupungin sähköisten palautekanavien kehitykseen.
3# Kaupunkipyöräilykoulutus
Suuri vaikutin pyöräilyn negatiiviseen imagoon on jalkakäytävillä tai muuten vain holtittomasti pyöräilevät ihmiset. Suuri vaikutus holtittomaan pyöräilyyn on huonolla infralla, mutta uskoakseni merkittävästi asiaa voitaisiin parantaa myös kohdennetulla ja mediajulkisuuteen yhdistetyllä koulutuksella ja kampanjoinnilla.
4# Pyöräilijöiden virkamiesten ja luottamushenkilöiden välinen yhteistyö
Eilisen työpajan jatkoksi voisi kehittää jotain jatkuvampaa toimintaa. Yksi idea on ollut, että järjestäisi kansalaisjärjestöjen, puolueiden ja vikamiesten kanssa pidempikesktoisen ”kaavakoulun”, jossa parannettaisiin ihmisten valmiuksia antaa oikea-aikaista ja hyödyllistä palautetta suunnitelmiin. Rahalla voisi tukea tällaisen homman koordinointia.
http://www.kaupunkifillari.fi/blog/2012/01/02/tyopaja-kolmio-yhteistyosta-11-1/
5# Ammattiautoilijoiden ja pyöräilijöiden välinen oppiminen ja vuorovaikutus
Brysselissä oli erittäin hyviä kokoemuksia bussikuskien ja pyöräilijöiden vuorovaikutteisesta koulutuksesta.
6# Pyöräpysäköinti on steroids
Kunnon telineitä (esim. Narinkkatorin Tubular -telinemalli) hankitaan paljon ja ilmoitetaan, yksityisille liiketilojen haltijoille yms. että kaupunki maksaa antaa telineen, jos liiketila ylläpitää sitä.
6# Ostosmatkapyöräilykampanja
Belgiassa oli erittäin onnistunut kauppiainen ja kaupungin yhteinen ostosmatkapyöräilykampanja, joka sopisi Design-pääkaupungille hyvin. http://velocity2015.wordpress.com/2010/06/27/pyoraily-stimuloi-paikallista-shoppailua/
7# Aamiaiskampanja työmatkapyöräilijöille
Köpiksen kaupunki jakoi kahvia ja jotain pientä aamupalaa kevätaikaan suosittujen työmatkapyöräreittien varrella. Tällä pääsee salettiin Hesariin.
8# Pyöräilyn terveysvaikutusten arviointi by THL
Laitetaan Terveyden ja hyvinvoinninlaitos toteuttamaan Helsingissä pyöräilyn terveysvaikutusten taloudellisten vaikutusten arviointi: http://www.euro.who.int/en/what-we-do/health-topics/environment-and-health/Transport-and-health/activities/promotion-of-safe-walking-and-cycling-in-urban-areas/quantifying-the-positive-health-effects-of-cycling-and-walking/health-economic-assessment-tool-heat-for-cycling-and-walking
Pidin erityisesti tuosta pyöräpysäköinnistä. Oma ehdotukseni: Kaupunki antaa pyörätelineen ilmaiseksi, jos kiinteistön omistaja järjestää siihen videovalvonnan ja muutenkin huolehtii telineestä.
Näin ihmiset uskaltavat jättää pyörät näihin telineisiin ja saadaan mahdollisesti jokunen varaskin kiinni.
Tätä rahaa voisi käyttää suunnitteluun ja tutkimukseen. Master planistä on jo yllä puhuttu, minulla ei siitä ole enempää sanottavaa.
Kannatan Otson ideaa teettää diplomityö talvikunnossapidosta. Myös muita opinnäytteitä voisi tehdä. Aiheet pitää valita oikein: keskitytään pyöräilyn edistämiseen, eikä sinänsä tärkeään mutta liiaksi korostuneeseen turvallisuuteen. Esimerkiksi talvikunnossapito, Antin yllä mainitsema terveysvaikutusten analysointi, ja jo Nikon diplomityössä käsitelty opastus ovat hyviä aiheita. Myös liikenteen kustannuksista voisi tehdä perusteellisemman selvityksen—ehkä se ohjaisi kaupungin päätöksentekoa järkevään suuntaan.
Parhaassa tapauksessa diplomitöitä teettämällä ei saada ainoastaan hyödyllisiä tutkimuksia, vaan kaupan päälle koulutetaan uraansa aloittavat liikennesuunnittelijat huomioimaan pyöräily.
Ylempänä onkin mainittu pyöräparkit. Eikö maanalaisissa auto-parkkihalleissa voisi säilyttää pyöriä työpäivän tai kauppareissun ajan? Nythän parkkifirmat vuokraavat kalliilla hinnalla paikkoja autoille, mutta eikö kaupunki tai työpaikat voisi varata sieltä tilaa myös pyörille? Usein hallit näyttävät olevan alikäytössä ja jos pyörille tehdään fiksut lukitustelineet eivät ne vie paljon tilaa. Vaatisi neuvottelua firmojen kanssa ja vähän good will asennetta heiltä.
Tässäpä pyöräilynedistämistä parhaimillaan! Päätös tehty tänään! Ja kaikenlisäksi ei maksa kaupungille mittään!
http://www.hel.fi/static/public/hela/Liikennelaitos-liikelaitoksen_johtokunta_(HKL)/Suomi/Esitys/2012/HKL_2012-01-26_HKLjk_2_El/D9CB94D8-E590-47CE-B00B-DE28196D444C/Kaupunkipyorajarjestelman_ja_-palvelun_hankinta.pdf
Kaupunkipyörät vai höpöhöpöpyöräkeskus? Hinta sama 300 000e. Kukapa ei haluaisi viittäsataa liikkuvaa mainosta kaupunkiin + telineet vaihtuvilla mainoksilla. Nyt tuli toiselle mainosfirmalle onneksi kiire saada ne. Tukholmassa oli viimesesongissa SvD ja sopimuksen hinta ei varmaankaan ole halpa. Ja mikä on parasta kaupunkipyörissä? Sovittu sesonkiaika, jolloin katujen pitää olla ajokuntoisia (Tukholmassa 1.4.-) Tavallinen kansa ajamassa, jolloin infran päivittämiselle tulee pieni paine,. ym.
Entä pyöräkeskus?? Työllistää ainakin yhden henkilön. Onko muuta, joku lobbari voisi kertoa. Saunat ja poreallas??
Mutta eihän tuon pidä mennä KSV:n rahoista. Edelleen on 350 000e rahaa törsättävänä.
Ja toivottavasti hanke onnistuu.