Artikkelin kuva on Tukholmasta, jossa pysäköintialueelle johtava liittymä on toteutettu pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden ehdoilla. Tasoero ja kanttikivet ovat pysäköintialueelta tuleville autoilijoille ja pyörätie on värikorostuksella tehty näkyväksi. Ennenkaikkea tämä kuvastaa erilaista ja parempaa kaupunkiympäristöä tuottaavaa liikennesuunnitteluasennetta.
Päivittäisellä työmatkallani Jyväskylän keskustassa Asemakadulla on vastaava paikka (Google katunäkymä alla), jossa kevytväylän yli menevä liittymä johtaa pysäköintialueelle. Jyväskylän toteutus osoittaa karulla tavalla Suomessa edelleen tavalla vallalla olevan liikennesuunnittelukulttuurin, jossa auto on ykkönen sellaisissakin paikoissa, joissa pyöräilijöitä ja jalankulkijoita liikkuu määrällisesti huomattavasti enemmän, kuin autoja. Kanttikivet ja tasoero katkaisevat yhdistetyn jalankulku- ja pyöräväylän, jossa on enemmän liikennettä, kuin parkkialueelle menijöitä. Kanttikivien lisäksi myös pysäköintialueelta lähtevät autoilijat tukkivat toistuvasti kevyen liikenteen väylän vilkkaan liikennevirran. Vaikka parkkialueelta lähtijöille on kolmio, niin Fyysisen ympäristön rakenteet houkutteleva pysäköintialueelta tulevat ajamaan suojatien päälle odottamaan, että Asemakadun liikennevirrassa olisi sopiva aukko. Näkemäesteitä ei ole, joten ei ole mitään turvallisuussyytä, minkä takia olisi ehdottoman tärkeää pysähtyä suojatien päälle.
Kommentoin viime talvena tamperelaista katusuunnitelmaa, johon oli tehty vastaava reunakivijärjestely kuin Jyväskylässä. Esittelijä totesi Yhdyskuntalautakunnalle antamassaan esityksessä, muistutukseeni viitaten, että ”kevytväylän takareunaan ei reunakiveä kaupungin suunnittelukäytännön mukaisesti asenneta”.
Seuraava tavoite: suunnittelukäytännön muuttaminen.
Täällä mainitsin yhden liikenneaiheisen seminaarin yhteydessä tuosta paikasta liikennesuunnittelun puolella työskentelevälle henkilölle, joka vaikutta aidosti kiinnostuneelta parantamaan näitä ratkaisuja, joten hyvällä tsägällä tätä käytäntöä ei ole ehkä Jyväskylässä virallistettu. Mutta jos on, niin kaikkia käytäntöjähän tosiaan voi muuttaa.
Nämä kuvat ovat todella arvokkaita keskusteluvälineitä, lisäsin nyt google-katunäkymän suoraan artikkeliin vertailun vuoksi.
lisäsin nyt google-katunäkymän suoraan artikkeliin vertailun vuoksi
Onko kyseessä optinen harha, vai osoittavatko nuo kärkikolmio ja suojatien merkki kuvaushetkellä 90 astetta väärään suuntaan?
Se liikennemerkki pyörii tolpassaan, kuin tuuliviiri, riippuu päivästä, mihin se kulloinkin sattuu osoittamaan…
Vastaava ratkaisuhan on Helsingissä rautatieaseman eteläpuolella: hidastavat kaarteet ja tien tasoerot on tehty pyörätielle, vaikka väistämisvelvollisuus on pysäköintialueelle menevillä ja pysäköintialueelta tulevilla autoilijoilla.
Pompo, saman ongelman kanssa on Helsingissä jouduttu painimaan vuosikausia, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana on selvästi saatu muutosta aikaiseksi. Kannustan lämpimästi juuri tuohon, mitä kirjoitit: tärkeintä on suunnittelukäytännön muuttaminen.
Viralliset ”realiteetit” eivät perustu mihinkään muuhun kuin totuttuihin tapoihin. Ne on betonoitu juuri suunnitteluohjeisiin. Pyöräily kärsii Suomessa yhä voimakkaasti 1960-70-lukujen aikana suomalaiseen liikennesuunnitteluun vakiintuneesta ortodoksiasta. Siksi vanhat tottumukset on 2000-luvulla päivitettävä vastaamaan todellisen elämän vaatimuksia.
Maaliskuussa 2009 kirjoittamani artikkeli sai minut aikanaan sisäistämään, mistä pyöräilyn ongelmat Helsingissä ovat kiinni: vanhentuneesta suunnittelufilosofiasta.
Suosittelen voimakkaasti kaikkia tamperelaisia, jyväskyläläisiä, espoolaisia ja muissa kaupungeissa asuvia pyöräilyn edistäjiä keskittämään voimansa juuri tämän rakenteellisen ongelman selättämiseen.
Muutoksen aikaansaaminen voi ajoittain tuntua voimia ja aivan uskomattoman kauan aikaa vievältä, mutta Pompon kommentin kaltaiset puheenvuorot valavat entistä enemmän uskoa siihen, että olemme koko ajan lähempänä hetkeä, jolloin Suomen kaupunkeihin saadaan uuden suunnittelufilosofian mukaiset suunnittelukäytännöt.
Kyse ei ole vain suunnitteluohjeista: Tielaitoksen ohje on aika hyvä, mutta sitä ei kukaan noudata.
Ei edes tielaitos itse…
Olli, kaikilla kaupungeilla on omat suunnitteluohjeensa. Eli Tielaitoksen ohjeistus ei riitä paikallisella tasolla, mutta siihen on kylläkin erittäin hyvä viitata, kun paikallisia ohjeita vaaditaan päivitettäviksi.
Eikös tuossa pyörätie pääty heti suojatien jälkeen?
Siis Jyväskylän kuvassa… ei pääty, mistä niin päättelit? Tai sitten minä olen tietämättäni rikkonut lakia melkein päivittäin.
Jos paikka rakennetaan tuolla tavalla risteyksen näköiseksi ja tuntuiseksi suojatiemerkintöineen, reunakivineen, ja kärkikolmioineen, eikä jalkakäytävää merkitä risteyksen jälkeen liikennemerkillä pyörätieksi, niin ei ainakaan minulle ole mitenkään selvä asia, että pyörätie jatkuu. Voi olla, että pyörätiekyltti on lähtenyt jonkun olohuoneen koristeeksi.
Tietenkin tässä voisi vedota maalaisjärjen käyttöön, eli ”Eihän pyörätie voi vielä loppua”. Mutta kun pyörätiet muutenkin päättyvät ihan yllättäen… Joka tapauksessa, huono järjestely.
Täytyy myöntää, ettei tuossa risteyksessä näyttäisi olevan yhtikäs mitään, mistä kukaan voisi päätellä siinä menevän pyörätien mihinkään suuntaan. Pyörätien merkit löytyvät vasta seuraavista risteyksistä.
Joo totta, tuo on ongelma. Se on ongelma varsinkin, kun liikkuu vieraassa kaupungissa. Itse muistan joskus pyöräilleeni Joensuussa ja olin ihan pihalla, kun selkeästi pyörätien oloisia paikkoja ei oltu merkitty pyörätieksi. Useinmiten paljastui, että ne oli toisesta suunnasta tullessa saattoivat olla merkitty, mutta ei toisesta! Suomessa on aika plajon tällaisia paikkoja.
Mitenkähän pyörätien käyttövelvoite suhtautuu vajavaisesti merkittyihin pyöräteihin?
Mitenkähän pyörätien käyttövelvoite suhtautuu vajavaisesti merkittyihin pyöräteihin?
Oikeuskäytännön vastaista olisi edellyttää tienkäyttäjää noudattamaan liikenteen ohjauslaitteita, joiden olemassaolosta tämä ei ole voinut olla tietoinen.
Tieliikenneasetuksessa pyörätien käyttöpakko muodostuu vain pyöreällä sinisellä liikennemerkillä, tiehen merkityt valkoiset polkupyörän kuvat tai muut merkinnät eivät vielä muodosta pyöräilijälle kyseisen tienosan käyttöpakkoa.
Tieliikenneasetus ei muuten määritä pyörätien merkille vaikutusaluetta. Tämä jopa mainitaan eksplisiittisesti korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen 1996/125 perusteluissa (”Tieliikennelaissa tai -asetuksessa ei ole säännöstä määräysmerkin vaikutusalueen ulottuvuudesta.”).
Useinmiten paljastui, että ne oli toisesta suunnasta tullessa saattoivat olla merkitty, mutta ei toisesta!
Tällöinhän on, lakia kirjaimellisesti tulkiten, kyseessä yksisuuntainen pyörätie.