Jokaisen arki- ja hyötypyöräilystä nauttivan pitäisi saada koekäytettäväkseen kunnon tavarafillari. Minulla oli viikon verran lainassa Jyväskylän pyöräilyseuran virtaviivainen Bullit Bluebird -kuormapyörä ja otsikon mukaisesti olen onnellisen rakastunut tähän kulkupeliin.
Ensitapaamiseni Bluebirdin kanssa oli jo keväällä, kun hain paikallisesta Plantagenista 130 litraa multaa ja muita puutarhatarvikkeita. Nyt, kun pääsin käyttämään tätä pyörää viikon verran päivittäiseen arkiajeluun on minulla vahvempi tuntuma ja voin syvemmällä rintaäänellä suositella itselleni ja muille kuormapyörään investoimista.
Useimmin tavarafillarin hankkimista miettivät perheet, joissa on pieniä lapsia. Lapset (useammankin) saa kuljetettua turvallisesti polkevan isän tai äidin valvovien silmien alla. Kuulemma lapset myös viihtyvät paljon paremmin kuormapyörän laatikossa, kuin perässä vedettävässä kärryssä tai tarakalla olevassa lasten istuimessa. Syynä viihtymiseen on mahdollisuus keskustella äidin tai isän kanssa.
Myös lapsettomalle tavarafillari voi olla varsin hyödyllinen. Usein kaikenlaista rompetta kulkee mukana sen verran, ettei pakkaaminen normaalin pyörän tarakalle tai reppuun ole enää helppoa. Minulle ei ole tavatonta, että töihin lähtiessäni pakkaan mukaan titokoneen, jokusen mapin tai kirjan, eväät, sekä urheiluvaatteet. Päivän päätteeksi paluumatkalla saatan käydä vielä ruokaostoksilla. Jo yksistää suurempien ruokaostosten kuljettaminen pyörällä on yleensä tarkoittanut pyörän taluttamista ostoskassien roikkuessa tangosta. Kuormapyörän laatikkoon kaikki tämä mahtuu helposti erityisesti pakkaamatta.
Tavarafillarilla voi ajella myös ilokseen, vaikka ei olisi paljoa tavaraakaan mukana. Laadukkailla osilla, levyjarruilla ja riittävällä määrällä vaihteita varustettu kaksipyöräinen tavarafillari on yllättävän kevyt ja ketterä ajaa normaalin kaupunkiliikenteen seassa.
Toki pyöräilyn kannalta hankalat, ahtaat ja mutkaiset paikat ovat yli kaksi metriä pitkällä ja noin puolen metrin levyisellä ajoneuvolla vielä hankalampia, kuin muuten. Kuormapyörää voisikin pitää hyvin kaupungin pyöräliikenteen suunnittelun mitoitusajoneuvona. Siellä, missä kuormapyörällä ajaa siedettävästi on tavallisella pyörällä ajo todennäköisesti varsin miellyttävää.
Kuormapyörällä erityistuntuman saa kanttikiviin ja kaikenlaisiin töyssyihin, sillä kuormapyörän keulaa ei voi töyssyn kohdalla käsillä nykäisemällä keventää samalla tavalla, kuin tavallisen pyörän. Bluebirdin selästä huomaa myös risteysalueiden kapasiteettiongelmat pyöräteillä ja yhdistetyillä jalankulku- ja pyöräväylillä. Mitoituksissa ei ole varauduttu siihen, että liikennevalojen vaihtumista saattaisi joissain olosuhteissa odottaa mikään yhtä tavanomaista polkupyörää suurempi ajoneuvo (tai mahdollisesti useampi polkupyöräilijä samaan aikaan). Käytännössä aina pyörätiellä punaisten valojen aikaan pitkä kuormapyörä tukkii vihreiden valojen suuntaan liikkuvien jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden tien, koska riittävää odotustilaa ei ollut. Ajoradalla tilaa riittää risteyksissäkin ja siksi kuormapyörällä liikkuessa olisikin usein suuri houkutus rikkoa pyörätien käyttövelvoitetta, joka toivottavasti poistuu lainsäädännöstä lähivuosien aikana.
Kaikkien kuormapyöristä kiinnostuneiden kannatta tutustua Tavarafillari.fi -blogiin ja keskustelufoorumiin. Foorumilla muun muassa on mahdollista järjestellä kuormapyörien yhteistilauksia Tanskasta tai Hollannista, jolloin suurehkon investoinnin hintaa saadaan laskettua ainakin rahtikulujen osalta.
Antti Poikola
2 thoughts on “Olen rakastunut”