Turvallisuus/turvattomuus tuppaa olemaan ainoa konteksti, missä pyöräilystä liikennesuunnittelussa puhutaan, pikkuhiljaa kontekstin tulisi painottua myös sujuvuuteen ja miellyttävyyteen.
Toimin ohjausryhmässä Aalto-yliopiston liikennelaboratoriossa diplomityötään tekevälle Minnalle. Minnan diplomityön aiheena noin karkeasti on analysoida Fillarikanava -palveluun kertyneet Helsingin pyöräilyoloihin liittyvät pyöräilijöiden huomiot (noin 4000 kpl). Kirjoittelin tänään Minnalle meilitse jotain, mitä voisin julkaista täällä blogissakin.
Mielenkiintoinen idea laittaa onnettomuusdataa ja Fillarikanavan kommentteja päällekkäin, varmasti säväyttäviä löytöjä. Ainoa asia, mikä minua pyöräilynedistäjänä tässä arveluttaa on, että turvallisuus/turvattomuus tuppaa olemaan ainoa konteksti, missä pyöräilystä liikennesuunnittelussa puhutaan. Pikkuhiljaa kontekstin tulisi painottua myös sujuvuuteen ja miellyttävyyteen.
Miellyttävyyteen ja sujuvuuteen liittyvää dataa olisi pyöräilijöiden reittivalinnat ja yleisimmin käytetyt reitit. Nykyisin on varsin tavallista, että suunnitellaan autoilun ehdolla ja tehdään esim. turvallisuussyistä miljoonia maksavia alikulkuja, jotka ovat niin väärissä paikoissa ja väärin suunniteltuja, ettei kukaan niitä käytä, jos ei ole pakko (esimerkiksi jo syntyessään legendaksi muodostuneet Hakamäentien shikaanit). Voisin veikata, että Hakamäentien uudistuksen yhteydessä siellä sattuneiden onnettomuuksien määrä on voinut vähentyä, mutta vielä dramaattisemmin on vähentynyt siellä pyöräily.
Pointtini on siis, että onnettomuusdata paikkatietona antaa osittain vajavaisen kuvan, mikäli ei tiedetä kyseiseen paikkaan liittyviä pyöräilyvolyymeja (liikennelaskenta) tai pyöräilijöiden reittipreferenssejä (miksi pyöräilijä päätti pyöräillä jonkin pisteen kautta, eikä valinnut toista reittiä). Kaikkein vähiten sattuisi pyöräilyonnettomuuksia, jos pyöräily kiellettäisiin kokonaan ;).
Onnettomuusdatan hyvä puoli on, että sitä on valmiina, liikennelaskentojakin on olemassa, mutta pyöräilijöiden reittivalinnoista ja preferensseistä ei ole kuin valistuneita arvauksia. Olen haaveillut, että jos saisi vaikka 200 pyöräilijää eripuolilta kaupunkia merkitsemään googlemapsiin omat yleisimmät pyöräilyreitit, niin laittamalla ne päällekkäin hahmottuisi kaupungin todellinen pyöräilyverkosto, eli väylät, joita ihmiset nykyään käyttävät.
PS: Päivitin myös pyöräilyyn liittyvää tutkimuskirjallisuutta -osiota Kaupunkifillarin vikissä, vinkkejä tänne listtäväksi otetaan vastaan.
PPS: Turvallisuuteen liittyen kannattaa lukea Brysselin kirjeenvaihtajamme Martti Tulenheimon artikkelit: 18.5.2011 Pyöräilyn vaaroja ei pidä liioitella, 19.5.2011 Pyöräily on erittäin turvallinen liikennemuoto ja 21.7.2011 Pyöräilyn turvallisuus parani alkuvuonna.
Antti Poikola
Eiköhän pääkaupunkiseudulta löydy tuo 200 vapaaehtoista tyyppiä, jotka käyttävät säännönmukaisesti jotain GPS-jäljet tallentavaa fillaritietokonetta. Työmatkapyöräilijöiden nyt ainakin luulisi ajavan mahdollisimman optimoitua reittiä. Suunnoista ja Polareista en osaa sanoa, mutta ainakin omaan Garminiini menee vähintään kuukausitolkulla reittidataa vaikka ajaisi miten. Vanhat jäljet on minullakin tietokoneessa tallella kesästä 2008 alkaen.
Mihin osoitteeseen saa lähettää ja pistetäänkö .GPX- vai .KML -formaattiin?
Meistä on moneksi. Ei niin, etteikö trikoojanareiden reittidata olisi kiinnostavaa (påinvastoin!), mutta vinoutunut tuosta kuvasta tulee jos ei saada hitaampia köröttelijöitä mukaan, niitä jotka ajelevat ilman ajotietokoneita. Nyt siis teknistä ratkaisua kehittämään. Mahdollisuutena tulee olla siis mittaridatan uppiminen ja omien reittien piirtäminen.
Ja miten saisi sen arkipyöräilijän innostumaan piirtämään reittejä? Voitais järjestää taas arpajaiset, kaikkien reittinsä piirtäneiden kesken arvottaisiin edellisistä arpajaisista noutamatta jääneet palkinnot?
Tästä oli kehitteillä projekti, jonka ideana oli, että eräs suomalainen matkapuhelinvalmistaja olisi sponssannut saman verran laitteita kuin eräs hankolainen fillarivalmistaja olisi sponssannut fillareita. Nämä yhdistelmät olisi sitten jaettu halukkaille käyttäjille edellyttäen, että he luovuttavat tuottamansa datan eteenpäin.
Idea oli erinomainen ja se kannattaisi vieläkin toteuttaa. Mutta valitettavasti vaikuttaa siltä, että hanke ei ole toistaiseksi ottamassa tuulta purjeisiinsa. Josko esim. Poikolan Antti kiinnostuisi lähtemäään puuhamieheksi tämän proggiksen toteuttamiseksi?
(Mitään sopimuksia ei koskaan syntynyt.)
Martti, sen takia sanoin, että ”olen haaveillut”, koska en ole vielä jaksanut tarttua toimeen 🙂
Toinen idea, mikä minulla on ollut tavallisten tallaajien tavoittamiseksi: Kun suoritetaan pistemäisiä liikennelaskentoja, joissa laketaan myös pyöräilijät, niin pyöräilijöille annettaisiin mukaan koodilappu, jolla ne voisivat jälkikäteen käydä verkkopalvelun kautta (halukkaille voidaan antaa myös paperikartta ja maksettu vastauskuori mukaan) piirtämässä anonyymisti sen reitin, jota pitkin olivat kyseisen laskennan aikana polkemassa.
Koodeilla meinaan, että olisi tiedossa esim se kellonaika ja laskentapiste, jossa kyseinen pyöräilijä on saanut lappunsa ja se voitaisiin sitten yhdistää reittiin, että tiedetään, mikä anonyymi reitti liittyy mihinkin laskentaan.
Todella hyvä idea! Kuinka tämän saisi muutettua käytännöksi? Voisitko kuvitella kirjoittavasi tämän sellaiseen muotoon, että esim. KSV voisi toteuttaa sen ensi vuonna? Heillä ei pitäisi olla niinkään rahoituksesta enää pulaa, vaan konkreettisista hankkeista.
Tuleekohan tämä nyt Martin vastauksen alle vai päälle (vastausten ketjuttaminen ei ulotu viittä tasoa syvemmälle)?
En lupaa mitään, mutta laitoin sen nyt itselleni muistiin niin, että muhittelen sitä eteenpäin.
Kopioi tosta suoraan:
Idea pyöräilijälaskentojen kehittämiseksi
Kuka? Kaupunkisuunnitteluvirasto.
Mitä? Pyöräilijälaskentoja kehitetään.
Miksi? Tavallisten pyöräilijöiden tavoittamiseksi ja informaation sisällöllisen puolen syventämiseksi.
Missä? Helsingissä liikennelaskentojen yhteydessä.
Miten? Pyöräilijöille annetaan koodilappu, jolla he voivat jälkikäteen käydä verkkopalvelun kautta piirtämässä anonyymisti reitin, jota pitkin olivat kyseisen laskennan aikana polkemassa. Halukkaille voidaan antaa myös paperikartta ja maksettu vastauskuori mukaan.
Milloin? Pistemäisten liikennelaskentojen yhteydessä lakettaessa pyöräilijöitä.
Muuta? Koodeilla selvitetään, mm. kellonaika ja laskentapiste, jossa kyseinen pyöräilijä on saanut lappunsa ja se voitaisiin sitten yhdistää reittiin, että tiedetään, mikä anonyymi reitti liittyy mihinkin laskentaan.
—————————————————————-
Tämä oli oikeasti todella hyvä idea. Nyt voisit kiikuttaa tämän KSV:n virkamiesten pöydälle, alright? 🙂
(Näitä “keskustelutasoja” on muuten kolme. Kun vastaat kolmannella “tasolla”, ne tulee aina toistensa alle. Vähän sekava systeemi…)
Ok, Martti, kai tässä pitää sitten tämän idean prioriteettitasoa nostaa somedaymayby -tilasta vähän ylemmäs…
( Kommentointien ketjutukseen liittyen joku joskus antoi palautetta, että vanha systeemi, missä ei ollut ketjutusta laisinkaan oli parempi, mutta itse olen kyllä tykännyt, onko muilla mielipiteitä? )
Mä voin bloggaa ton vaikka huomenna. Sillä ehdolla, että lupaat kontribuoida kommentoimalla siinä ketjussa muillakin hyvillä ideoilla, joilla Helsingissä voisi ensi vuonna kartuttaa pyöräilyyn liittyvää dataa! Ok?
(Kommenttiketjusta ei mielipidettä, mulle ihan sama, kun luen kaikki blogiin tulevat kommentit joka tapauksessa.)
Olen muutaman päivän pyöritellyt miellyttävyys -teemaa mielessäni. Ja ennen kaikkea sitä, mikä tekee jostain reitistä miellyttävän ja mikä asia, joskus hyvinkin pieni, muuttaisi sen epämiellyttäväksi esim. pyöräilijöiden tai jalankulkijoiden pienikin määrän lisääntyminen, ylimääräinen liikennevalo huonosti sijoitetulla painonapilla yms. Tai toisaalta mikä epämiellyttävä reitti saattaa muuttua miellyttäväksi hyvinkin pienellä parannuksella esim. muutamalla järkevällä liikennevaloajotuksella, kanttikivettömyydellä, hyvällä risteysalueen kääntymisjärjestyksellä, pieniä jatkuvuus korjauksia.. Vai pyöräileekö monet työmatkapyöräilijät edes eri reittejä? Ja jos, niin ajattelevatko he pieniä parannuksia? Kaikkea tätä olisi kiva saada dataksi juuri lappu tyylisellä kyselyllä.
Itse en pyöräile työmatkoja. Tosin varsinaisia työmatkoja tulee vuodessa alle 20 ja aina on iso laukku matkassa ja paluumatkoilla vielä hieman tuliaisia. Mutta vapaapäivinä ajelen keskustaan usein. Jos valitsen reitiksi keskuspuiston Ilmalasta Laaksoon, siellä on aina tuntunut siltä, että työmatkapyöräilijät ajavat vaarallisen kovaa, risteykset ahtaita, vaikka tilaa olisi laajentaa niitä ja kahden pyöräilijän törmäys on vain ajan kysymys. Samoin laakson päässä on aivan järjettömään paikkaan laitettu suojatienappi ja kadulla odottaen valot eivät ainakaan nopeasti vaihdu, jos edes vaihtuvat. Tuntuu todellakin turhauttavalta ajaa siinä kohdassa pyörätielle, kun jatkaa risteyksen jälkeen ainoaa laillista reittiä kadulla ajaen.
Toinen reitti keskustaan on myös täynnä pikku puutteita. Esimerksiksi tästä puuttuu luiska pyörätielle, joka mahdollistaisi ylipäänsä ajon.
http://maps.google.fi/maps?hl=fi&ll=60.208226,24.894934&spn=0.031301,0.077162&z=14&layer=c&cbll=60.208207,24.895173&panoid=4_8GwbvLVRrSWdxRb_ctrQ&cbp=12,134.18,,0,34.94
(siis kauppalantieltä normaalisti valoista kääntyen vasempaan vihdintielle, mutta joka kerta pitää nostaa yli kanttikiven ja nurmialueen ja taluttaa pyörätielle. Siinä on kyllä juuri tämä A. Poikolan mainitsema kevyenliikenteen silta, mutta se vie mielestäni väärään paikkaan ja sinnekin, kauppalantieltä sekaliikenteestä sillalle, kukaan ei ole miettinyt jatkuvuutta.)
Samoin erotteluviivojen puute on todella rasittavaa bussipysäkkien kohdilla.
En tiedä kumpaa reittiä ajelisin, jos keskuspuistosta tehtäisiin leveämpi tai jopa jalankulku eriytetty. Tai katuja pitkin, jos reitti kauppalantieltä jatkuisi ja mansku toimisi paremmin?
Kyllästymiseen asti toistan samaa: tutkimusten mukaan ainakin kaupunkioloissa pyöräilyn turvallisuus paranee siirtämällä pyörät ajoradalle. Ja samalla paranisi myös sujuvuus huomattavasti: ajoradalla ei juuri ole kanttikiviä, mutkia kohtuuttoman pienillä kääntösäteillä, turhia kiertoteitä, tien tukkivia jalankulkijoita, laittomasti pysäköityjä autoja, järjettömiä liikennemerkkejä jne. jne.
Eli sujuvuus ja turvallisuus eivät suinkaan ole ristiriitaisia tavoitteita, joiden välillä pitää tehdä kompromissi, vaan toisiaan tukevia tavoitteita. Pyöräilyn miellyttävyys, se taas on eri asia, se on ainakin osittain turvallisuuden ja sujuvuuden kanssa ristiriitainen tavoite.
Mutta noin muuten olen Antin kanssa samaa mieltä. Tässä on hyvä lähtökohta tutkimukselle.
Varsin hämmentäviä paikkoja pyörätieverkossa ovat lyhyet pituiset pätkät, joilta pyörätie puuttuu, vaikka pätkän molemmissa päissä sellainen on. Esimerkiksi Mannerheimintien länsipuoli Karamzininkadun kohdalta Museokadulle asti, tai Stenbäckinkadun pohjoispuoli Töölöntullinkadulta Mannerheimintielle asti.
Vielä yksi ajatus keskustelun kontekstista: kun samassa lauseessa mainitaan pyöräily ja turvallisuus, niin ajatellaan että pyöräily on vaarallista, koska pyöräilijä voi jäädä auton alle. Saman ajatuksen voi myös esittää toisin päin: autoilu on vaarallista, koska autoilija voi ajaa pyörilijän päälle.
Jos taas puhutaan pyöräilystä, turvallisuudesta ja jalankulusta, niin silloin konteksti menee juuri niin päin, että pyöräily on vaarallista, koska pyöräilijä voi ajaa jalankulkijan päälle.
Olen täysin samaa mieltä ajoradalla pyöräilyn turvallisuudesta, kuin sinäkin edellisessä kommentissasi, enkä missään nimessä väitä, että sujuvuus ja turvallisuus olisivat keskenään ristiriitaisia tavoitteita. ”Keskustelun konteksti” -ongelma on siinä, että kun puhutaan lähinnä yksinomaan turvallisuudesta, eikä lainkaan sujuvuudesta ja miellyttävyydestä, niin ratkaisut ovat joskus täysin absurdeja.
Miellyttävyyskään ei ole ristiriidassa edellisten kanssa. Miellyttävyys ja turvallisuuden tunne ajoradalla pyöräilyyn tulee, kun sille on A) osoitettu tilaa (pyöräkaistat ja -taskut), B) ajoradalla pyöräilee muitakin (pyöräilyn määrä nousee ja ihmiset eivät polje jalkakäytävillä), C) nopeusrajoitukset ovat siihen sopivat (yli 30 km/h kaduilla yksisuuntaiset pyörätiet, jotka laskeutuvat risteyksissä katutasoon).
Joo, olen tosiaan koko jutusta samaa mieltä Antin kanssa, mutta korostan tiettyjä näkökohtia enemmän.
Absurdia on erityisesti se, että keskustelu keskittyy turvallisuuteen, mutta samalla noudatetaan vaaralliseksi todettua SCAFT-doktriinia.
Pyöräkaistat ja yksisuuntaiset pyörätiet ovat hieno ja kannatettava asia (kunhan vältetään sellaisia kummallisuuksia kuin viime aikojen suunnitelmissa on näkynyt.) Mutta massiivista pyöräväylien korjausprojektia odotellessa pitää pärjätä sillä infralla mitä meillä nyt on – ajoradoilla ja huonoilla pyöräteillä.
Marek Salermon uutta pyöräväylien toteutuksen määrittelevää ohjeistoa odotellessa…