Töölönlahden rannassa sijaitseva Hesperian puisto peruskorjataan. Tavoitteena on avoin, valoisa ja viihtyisä kaupunkipuisto. Samalla puistokäytäviä linjataan osittain uudelleen.
Puiston rantaraittia muutetaan nykyistä kaarevammaksi ja kävelytien viereen rakennetaan lenkkeilyyn tarkoitettu sorapiennar. Rantaraittia siirretään enimmillään noin kolme metriä kauemmaksi rannasta ja levennetään 7,6-metriseksi (3 m + 0,45 m + 3 m + 0,15 m + 1 m).
Rantaraitin nykyiset graniittipaadet on tarkoitus poistaa. Tätä on perusteltu erityisesti näkövammaisten huomioimisella, mikä on kannatettavaa. Samalla on kuitenkin pidettävä tarkasti huolta, ettei heikennetä pyöräilyn edellytyksiä. Hesperian puiston ranta on osa Helsingin seudullista pääpyörätieverkkoa ja eräs kaupungin vilkkaimmista pyöräväylistä.
Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden selkeä erottelu toisistaan on tärkeimpiä pyöräväylien laatuun ja sujuvuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tähän pitäisi kiinnittää huomiota erityisesti ”erotelluilla” kevyen liikenteen väylillä, eli pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden jakamilla väylillä, joilla eri liikennemuodot on erotettu toisistaan usein pelkällä nupukiviraidalla.
Esimerkiksi Baana-ratakuilun yhteydessä kaupunkisuunnitteluvirasto on painottanut, että
”pyöräilyn ja jalankulun erottaminen pääsääntöisesti omille väylille on edellytys turvalliselle kevyen liikenteen reitille.”
Kaupunkisuunnittelulautakunta puolestaan esitti Baanan yhteydessä, että
”jatkosuunnittelussa varmistetaan pyöräilyn ja jalankulun turvallisuus ja häiriöttömyys koko reitin osalta.”
Hesperian puiston rantareitin osalta on syytä noudattaa samoja periaatteita.
Alkuperäisessä suunnitelmassa jalankulku ja pyöräily oli eroteltu kolmen kiven levyisellä lohkopintaisella nupukiveysraidalla. Suunniteltu erotusratkaisu on ilmiselvästi riittämätön. Jotta sekä jalankulkijat että pyöräilijät voivat kulkea rantareitillä häiriöttömästi, sekä jalankulkijat että pyöräilijät on ohjattava pysymään omalla puolellaan väylää.
Martti Tulenheimo
Itse olen pitänyt nykyisiä graniittipaasia erittäin onnistuneena ratkaisuna. Osaatko kertoa, mikä niissä on ongelmana näkövammaisille (se ei ole ainakaan minulle ilmeistä)?
Erityinen parannusta vaativa kohta puistossa on rantaraitin ja Mannerheiminteille nousevan väylän risteys Finlandia-talon pohjoispuolella (ja tuo nouseva tie myös). Suurin osa pyöräilijöistähän nousee tuossa kohti Mannerheimintielle. Asfaltti on melko heikossa kunnossa ja mutka jyrkkä. Pääosa oikaiseekin nurmikon kautta. Tuossa saattaisi toimia yksisuuntainen risteyksenohituskaista pohjoisesta tuleville.
Miten muuten pääreitti aiotaan linjata Baanalta Rantaraitille? Mannerheimintien viertä vai Finlandiatalon takaa?
Kivipaadet ovat ongelma ihmislle, joiden näkökyky on heikentynyt. En tosin ole aivan täysin vakuuttunut siitä, että olisi turvallisempaa törmätä edes 15 km/h vauhtia kulkevaan pyörään kuin 15 senttiseen kivipaateen – saati sitten 25-30 km/h vauhdissa.
Oma täysin henkilökohtainen näkemykseni on, että nykytilanne on hyvä ja kivipaadet ovat erinomainen tapa erottaa jalankulku ja pyöräily toisistaan turvallisesti. Olen yrittänyt lautakunnassa esittää, ettei paasia poistettaisi, mutta koska aloite niiden poistamiseen on lähtenyt Helsinki kaikille -projektilta, on käytännössä selvää, että kivet lähtevät.
Siksi olen ottanut kannan, että jos kivipaadet poistetaan, pitää rantaraittia parantaa muilla keinoin. Alkuperäinen järkytykseni on syksyn mittaan kypsynyt toiveikkuudeksi siitä, että katastrofi on vältettävissä, kunhan tässä esitettyjä keinoja käytetään.
Tarkoittanet tätä risteystä? Täytyy ottaa asia esille.
Baanalta lähtee musiikkitalon takaa kohti Finlandiatalon nykyisen parkkipaikan viertä kulkeva väylä, joten nähdäkseni tuo on sujuvampi kuin Mannerheimintietä seuraava reitti.
Jep, juuri tuo risteys. Tosin jos pääreitti keskustaan, Kamppiin ja Ruoholahteen siirtyy Finlandia-talon taakse, tuon kriittisyys kyllä vähenee selvästi.
Pitäisiköhän ottaa Helsinki kaikille projektiin yhteyttä ja kysyä mikä niissä kivipaasissa on ongelma. Ovatko rotvallitkin ongelma näkövammaisille kun niihin voi kompastua (sen sijaan että kävelee autojen eteen huomaamattaan)? Voi hyvin olla, että aloitetta tehtäessä ei yksinkertaisesti ole huomioitu pyöräilijöiden nopeuseroa kävelijöihin ja siitä seuraavaa tarvetta eriyttää liikenne.
Tavoitetilan pitäisi olla ns. design for all -ajattelun ulottaminen koskemaan fyysistä katuympäristöä, jolloin esteettömyys palvelisi niin vammaisia, pyöräilijöitä kuin kaikkia muitakin kaupunkilaisia. Tällä saralla on aivan valtavasti tehtävää, joten yhteydenpito Helsinki kaikille -projektiin olisi hyväksi, jos siitä muodostuisi säännöllinen toimintatapa.
Toistaiseksi omat satunnaiset yhteydenottoni ovat tuottaneet sekä erittäin myönteisiä yhteistyötuloksia (kuten esimerkiksi Rautatientorin jääradan sähkökaapelin tapauksessa, jossa omat natsani eivät riittäneet kehottamaan hoitamaan asiaa ripeästi, jolloin projektin otettua asian esille kaapeli vedettiin kiltisti heti seuraavana päivänä yläkautta) että niinikään hieman harmillisista väärinymmärryksistä johtuneita näkemyseroja (kuten kävi ehdotettuani korkeuseroa pyöräväylien ja jalkakäytävien välille, minkä projekti tyrmäsi vedoten näkövammaisille aiheutuvaan potentiaaliseen riskiin kompastua).
Eli lienet täysin oikeilla jäljillä olettaessasi, etteivät aloitteentekijät ole huomioineet pyöräilijöiden nopeuseroa kävelijöihin. He – tai muutkaan pääasiassa jalan tai autolla liikkuvat helsinkiläiset avainhenkilöt – eivät valitettavasti vielä tällä hetkellä käsitä, että tarve erottaa pyöräilijät ja jalankulkijat toisistaan on yksi pyöräilyn edistämisen kulmakivistä.
Toisin sanoen olen hieman skeptinen sen suhteen, että ainakaan itse onnistuisin vakuuttamaan Helsinki kaikille -projektia pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden fyysisen erottamisen tärkeydestä, kun heidän aloitteestan tehty suunnitelma poistaa esteeksi mielletyt kivipaadet on käsittelyssä.
Tärkeintä minusta olisikin pyrkiä luomaan niin hyvät suhteet projektin edustajiin, että he mieltäisivät esteettömyyden koskevan myös pyöräilyä: jalankulkija pyörätiellä on paitsi este pyöräilijälle, huomattava liikenneturvallisuusriski jalankulkijalle. Riskiä ei voida minimoida tekemällä pyöräilystä niin hankalaa, että pyöräiljät hidastavat vauhtiaan, koska se johtaa päinvastaisiin tuloksiin: toiset pyöräilijät lopettavat pyöräilyn pyöräväylillä poukkoilevien jalankulkijoiden takia ja toiset jatkavat puikkelehtimista entistä kovempaa vauhtia osoittaakseen, kenelle väylä kuuluu. Se, että kolmannet reagoivat hidastamalla vauhtia pyöräteillä, ei ratkaise ongelmaa.
Summa summarum hyvät ideat ovat tervetulleita 😀
Riittävästi merkintöjä maahan, pyöränkuvia ja suojatieviivoja esim juuri tuon havainnekuvan hiekkapolun kohdalle. Matalia kävelijöille suunnattuja liikennemerkkejä, eri materiaalista väylät yms.
Mutta eräs asia ihmetyttää. Miksi puistossa pitäisi päästä ajamaan niin kovaa, että tulee vaaratilanteita kävelijöille. Varsinaisia sisääntuloväyliä pitäisi kehittää niin että ne oikeasti houkuttelevat pyöräilijät sinne. Ovat turvallisia, hyviä ja nopeita. Manskua tässä pitäisi miettiä uudelleen. Länsipuolelle oma yksisuuntainen pyörätie. Pysäkkialueet esim Hesperianpuiston pysäkki, missä lähes aina on joku seisomassa edessä, muuttaa siten että pyöräilijät ohittavat pysäkin kadulla ajaen ym jo tiedossa olevia hyviä ratkaisuja. Pysäkkialueiden muuttamiset pitäisi konseptilähtöisesti muuttaa kaikkialle kantakaupunkiin niihin paikkoihin, missä nyt pyörätie on ohjattu kulkemaan pysäkin takaa.
Puistopyörätiet ovat enemminkin suurta suvaitsevaisuutta olevia paikkoja. Niissä ajaa kaiken ikäiset ja nopeuksiset ihmiset. Ja jos yhteistyö ei toimi, niin kaipa se voidaan pyhittää vain kävelijöille.
Jos nyt ajaisikin Manskua keskustaa kohti ja kääntyisi siitä Pohjoiselle Rautatiekadulle liikenteen sekaan pyöräilemään, niin kai siihenkin on tulossa jokin ramppi tulevalle Baanalle? Tuntuu jälleen kohtuuttomalta, jos pitää KIERTÄÄ väkisin Finlandiatalon taakse päästäkseen sinne.
Jävla kamikaze-cyklister!!, näin sanoo sisaraluksen Tukholmalainen henkilökunta, kun keskustellaan Helsingin pyöräilykulttuurista. Itse allekirjoitan tuon täysin.
Olin yhteydessä suunnittelijoihin ennen tämän postaamista blogiin ja välitin kirjoituksen 2:n osassa esitellyt ehdotukset heille.
Jari on oikeassa siinä, ettei puistossa lähtökohtaisesti pitäisi päästä ajamaan niin kovaa, että tulee vaaratilanteita kävelijöille. Suunnitelman alkuperäinen lähtökohta on kuitenkin ollut poistaa kivipaadet. Ilman korvaavia toimenpiteitä tämä johtaisi siihen, että jalankulkijat eivät huomaisi pyörätien olevan pyörätie, mikä tekisi väylästä käytännössä shared space -väylän. Koska rantaraitista ei ole tarkoitus tehdä shared space -väylää, olisi nurinkurista, että siitä syntyisi sellainen vahingossa ilman tietoista suunnitelmaa.
Jonkun pitäisi bloggata pysäkkialueiden suunnittelusta yleisesti. Haluaisitko Jari tarttua aiheeseen?
Baanalle Manskua pitkin tultaessa ei tarvitse kiertää Finlandiatalon takaa, vaan sen kuin laskeutuu Ala-Mannerheimintietä ratakuilun varsinaiselle suuaukolle. Baanan pohjoispuolelle on tulossa vain yksi ramppi (lähelle reitin Leppäsuon loppupäätä). Eteläpuolelle muutama.
Manskun varren yksisuuntaiset pyöräväylät ovat toivelistalla.
En ymmärrä, mikä nykyisessä väyläratkaisussa on vikana. Jalka- ja pyöräteiden erotus toimii tällä hetkellä erinomaisesti. Mitä esteellistä tässä nyt on?
Jos ranta on epäsiisti, voisihan pelkästään sen korjata.
Aina ei voi ymmärtää tätä maailman menoa.
Miten olisi pyörätien ja kävelytien erottaminen esim metrin leveällä perennapenkillä tai nurmikolla? Se erottaisi selkeästi väylät toisistaan ja olisi vaaraton huononäköisille. Pyörätielle punainen asvaltti ja riittävästi maalauksia, ja risteyskohtiin näkyvät suojatiet. Keskiviiva pyörätielle olisi myös mahtava.
Toi havainnekuva näyttää muuten pelottavasti siltä että paikasta ollaan suunnittelemassa hengailupaikkaa eikä pyörätietä, edessä oleva pyöräilijä on pysähtynyt poikittain pyörätielle eikä siellä juuri muita pyöräilijöitä näy. Tosin ehkä kuvaa ei surrealistisuudessaan kannata ottaa kovinkaan vakavasti, sekä rullaluistelija että toinen pyöräilijä näyttävät nimittäin varjoista päätellen leijailevan tukevasti ilmassa 😉
Tässä oli näemmä kaksikin erillistä kohtaa, jossa näkevät perustelevat näkövammaisten huolilla jotain, ymmärtämättä näkövammaisten käytännön elämästä mitään. Tämä tuntuu harmillisen yleiseltä.
Graniittipaadet: eivät liiku, ovat aina samassa paikassa, havaittavissa kepillä siinä kuin joku puu tai vastaava. Ei poikkea normaalista mitenkään, ei ongelma. Ei ole edes kulkuväylällä, koska käytetty erottamaan pyörätie, johon ei ole tarkoitus mennä.
Reunakivi pyörätien ja jalkakäytävän välissä: havaittavissa kepillä, PAREMPI kuin pyörätien ja ajoradan välissä, koska jos pyörätiellä ja jalkakäytävällä ei ole välissä mitään minkä näkövammainen huomaa, ei näkövammainen huomaa kävelevänsä pyörätiellä.
Olen ruvennut pitämään katuosaston näkövammaisiin viittaavia perusteluja suunnilleen lähtökohtaisesti arvottomina, mutta jos nyt oikein onnistutaan motivoimaan, voin dekonstruoida niitä kysyttäessä.